Aspö ja Jungfruskär

Ystäväni Nelli suositteli Aspötä niin lämpimästi, että minäkin halusin sinne. Saavuimme sinne kahdeksan jälkeen ja saimme vihoviimeisen paikan. Saunankin saimme vastoin kaikkia odotuksia samalle illalle. Laivakoira saunoi innokkaasti ja törötti laiturilla odottamassa uimaanmenijöitä. Aamulla söimme tietysti niitä ihania paikan emännän leipomia tuoreita sämpylöitä ja minä koin ahaa-elämyksen: saaristossakin voi shoppailla! Bongasin todella ihanan Holbrookin neuleen, mutta jätin sen sitten kuitenkin kauppaan, se oli nimittäin aika kallis. Kävelimme luontopolun ja joko minä olen hölmö tai sitten luontopolku oli ehkä 200 metriä. Se oli siis aika nopeasti nähty. Aspö oli idyllinen ja kuin suoraan jostain saaristolaissadusta, mutta pienuudessaan aika nopsasti koettu. Maisemassa oli jo jotain syksyistä, mutta se taisi johtua ennemminkin kesän kuivuudesta kuin siitä, että syksy olisi jo oikeasti täällä. I hope.










Aspöstä oli pakko lähteä palvelusatamaan, koska vesi oli melkein loppu. Kävimme Korpoströmissä vain hoitamassa ruokailun ja tankkihommat, sitten jatkoimme taas matkaa.

Uudet purjehdushanskani ovat muuten tosi hyvät, ei uskoisi, että niissä on niin paljon eroja! Ja anteeksi äiti näitä kynsilakkoja, lupaan putsata ne pois ensi tilassa.



Jungfruskär pääsi molempien suosikkilistalle. Laituri oli hyvä ja siitä sai suojaisan paikan kovallakin tuulella. Laitoimme Båtin poikkeuksellisesti kiinni sivukiinnityksellä, mikä on harvinaista. Sivukiinnitys on kyllä kätevä koiran kanssa, kun se voi kulkea veneeseen ja veneestä itse. Illalla satoi paljon, joten minä laitoin lämppärin pöhisemään ja puhaltamaan kosteuden pois ja join viiniä, tein salaattia ja luin kirjaa. Mies urhoollisesti seisoi sateessa grillaamassa makkarat. Testasin nyt viimeinkin Hesarin arvostelun voittaneita kasvismakkaroita ja ne olivat hyviä, täytyy ostaa toistekin. Usein vegemakkarat ovat ihan kauheita. Olen muuten ollut yllättynyt siitä, että saariston ravintoloista on yllättävän vaikeaa saada kasvisruokaa. Jätin joku aika sitten lihan pois ruokavaliostani, broilerin olen dumpannut jo aikoja sitten. Syön kyllä kalaa, joten ei tässä nälkään olla kuolemassa, mutta kunpahan ihmettelin.

Aamulla taivas oli kirkas ja lähdimme Laivakoiran kanssa aamukävelylle luontopolulle. Kolmen kilometrin polku oli juuri sopiva ja hyvin suunniteltu, siinä näki niin peltomaisemaa, kallioita, metsiä kuin merenrantaakin. Mökistä pilkistävä tykki on saaren erikoinen nähtävyys. Tykki on siis naamioitu söpöiseksi pikku mökiksi. Mies fiilisteli lapsuusmuistoja, kun vastaan tuli heinäpeltoja ja vanha Valmet-traktori ja minä taas nautin maalaismaisemasta muuten vain. Lampaita emme harmiksemme bonganneet.









Laivakoira yhdessä mielipuuhistaan eli makoilemassa aurinkoisella laiturilla.

Kommentit

  1. Ihanaa! Kiitos Norppa retkistä!

    -Riikka

    VastaaPoista
  2. -Riikka: Kiitos itsellesi, että olet niistä lukemassa! :)

    VastaaPoista
  3. huippuhyviä kuvia, mukavaa tekstiä, ilo lukea ja katsella :)

    -Gilda

    VastaaPoista
  4. -Gilda: Kivaa, jos tykkäät. :)

    VastaaPoista
  5. Mitä, saiko Aspöstäkin sämpylöitä, höh, me missattiin täysin. En mä tiedä miten pitkä se luontopolku oli, me kiivettiin jyrkkä kallionseinä ylös loppuvaiheessa? Yön sateiden jäljiltä kaikki oli liukasta ja lapsi kantorinkassa, joten meille pituus oli juuri sopiva :)

    VastaaPoista
  6. Nelli: No sai ja mun mielestä sä siitä just kirjoititkin! Vai sekoitinko mä nyt johonkin toiseen paikkaan... Meillä oli muuten oppaana tosi hyvä kirja, Käyntisatamat 2011, jossa aina luki, jos jossain piti olla tuoretta leipää saatavilla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun juttelet ja oot messissä. :)