perjantai 30. joulukuuta 2011

My very own vintage Dior



Äiti soitti eilen ja kysyi, sattuisinko kenties haluamaan hänen 80-luvulta peräisin olevan Diorin huivinsa. Minun uusi vuoteni alkaa siis hyvissä ja tyylikkäissä merkeissä. Aiemmin olen vain haaveillut huivista. Häämatkalle sain sitä lainata, mutta valitettavasti äiti ei silloin unohtanut palautusta.

Kuva huivista seuraa myöhemmin. Ja saatanpa kuvata sen vintage-Hermesinkin (pahoittelut aksentin puutteesta, en löydä sitä iPadista), jonka kaveriksi Dior pääsee. Me olemme pauketta ja räiskettä paossa mökillä vielä vuodenvaihteen yli ja tänne pakkasin arvattavasti vähän verkkaripainotteisempaa varustusta, enkä lainkaan silkkihuiveja. Olemme ihan sormet ristissä, että täällä ei pamahtelisi ja Laivakoiran ei tarvitsisi pelätä niin kovasti.

Ihanaa ja hohdokasta uutta vuotta kaikille!


4 kommenttia:

  1. Waude! Olet siis siirtynyt äitisi silmissä pikkutytöstä seuraavalle askelmalle ;).
    Täytyy kyllä kiittää onnea, että Vera ja Wanda eivät ole paukkuarkoja. Jokunen vuosi olivat uv:n ajan äitini luona hoidossa. Soitin heille joskus kuuden maissa, että käykää nyt ulkona, ettei tarvitse enää sitten pahimman räiskeen aikana mennä. Äiti iloisesti kertoi, että olivat parasta aikaa katsomassa, kun naapurin poja ampuvat papatteja. Oi tsiisus!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa Uutta Vuotta sinnekinpäin! Kirjoitatkos sinä muuten nykyään vain ja ainoastaan tähän blogiin?

    VastaaPoista
  3. Hyvaa uutta vuotta! Ja kohta nahdaankin.

    Ja ehdottomasti kuvia huiveista.

    VastaaPoista
  4. Tickler: Ehkä, ehkä! :D Voi, olette kyllä onnekkaita, etteivät teidän vuffet pelkää paukkuja. Meillä on ihan tuskaa aina, kun ukkostaa ja kun paukkuu.

    Vässykkä: En kirjoita enää muualle. Tein sellaisen päätöksen joku aika sitten. Ihanaa uutta vuotta sinulle!

    Anna: Jipii, niin nähdäänkin! Meille tulee varmasti tosi kivaa. :) Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!