maanantai 28. helmikuuta 2011

Safety first!



Jotta vene menisi katsastuksesta läpi, siinä täytyy olla määrättyjä turvavälineitä. Båtissa oli niitä jo entuudestaan melko hyvin, meidän hankittaviksemme jäivät vain ensiapulaukku ja taskulamppu. Ensiapulaukku saapui viime viikolla ja nyt olisi suunnitelmissa pitää pieni koulutuspäivä, jona kertaan miehelle todennäköisimmät ensiaputilanteet ja niiden hoidon. Painopiste tulee varmasti olemaan pään alueen vammoissa, sen verran varma olen tulevista puomikolahduksista. Lisäksi ajattelin käydä läpi hypotermiapotilaan hoidon ja varmasti ihan peruselvytykset ja tukehtumiset niin lapsen kuin aikuisenkin kohdalla. Puhelimiin tallennetaan numero, johon voi soittaa, kun tarvitsee konsultaatiota. Tarkoitan lähinnä sellaisia tilanteita, joissa ei ole välitöntä vaaraa ja joita osaamme kyllä itse hoitaa, mutta kaipaamme lisäohjeita. Vakavissa tilanteissa soitetaan tietysti maalla hätäkeskukseen ja merellä lähetetään pikaliikennekutsu VHF-radiolla.

Radion käyttö taas on minun opiskelulistallani. Mies kävi juuri kurssin ko. aiheesta ja käy sitten läpi myös minun kanssani erilaiset hätä- ja pikaliikennekutsut.

Muita veneestä löytyviä turvallisuusvälineitä ovat muun muassa palosammutin ja sammutuspeitto. Niiden käyttöä kannattaa itse kunkin harjoitella aina aika ajoin. Palovaroitinkin veneessä on tietysti oltava ja Båtissa sellainen jo on. Häkävaroitinta ei vielä ole, mutta ostoslistalla se kyllä on. Laivakoira saa omistajiensa tapaan kevään aikana astetta järeämmät pelastusliivit. Aikaisemmin olemme olleet liian lepsuja ja antaneet sen olla kuumana päivänä ilman liivejä, mutta siihen asiaan tulee nyt muutos. Tähän saattoi vaikuttaa eräskin Pelastushelikopteri-ohjelman jakso, jossa mereen pudonnutta koiraa elvytettiin. Onneksi haukku selvisi ja sekin kuulemma käyttää nykyään liivejä koko ajan.

Kuva survivalgearreview.com

Lukeminen kannattaa aina



En tiedä, mistä mies löysi moisen kirjan. Eräänä päivänä meille vain oli ilmestynyt Vene kotina -kirja. Kirja on vuodelta 1986, mutta harva asia siinä on vanhentunut. Vene kotina kertoo nimensä mukaisesti veneessä asumisesta ja niistä hyödyllisistä pikkujutuista, jotka muuten oppisi vain kantapään kautta. Kuten siitä, että pyykkipoikia kannattaa olla mukana tosi paljon ja että vain muovihenkarit kelpaavat merellä. En olisi ilman tätä tiennyt, että on olemassa astioita, joiden pohjissa on liukuesteet ja että ruokapöydälle kannattaa tuulisena päivänä aterioidessa laittaa kostea puuvillaliina pitämään kaikkea paikallaan. Ainoa asia, josta olen huomannut kirjan olevan aika vanha, on kierrätyksen poissaolo. Lasipurkit heitetään roskikseen ja vessajätökset tyhjennetään mereen. Onneksi tässä asiassa on tapahtunut paljonkin edistystä.

Olen lukenut kirjaa iltaisin sängyssä ja nukahtanut ihaniin purjehdushaaveisiin. Sieluni silmin näen jo itsenikin syömässä juuri savustettua kampelaa jossain läntisen Uudenmaan edustalla. Ei siihen enää niin kauaa ole.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Täällä haluan käydä, osa N



Haluan ehdottomasti ostaa leipää tästä pienestä leipäkioskista Hiittisissä. Kuva on sivustolta nimeltään Koivuneva.com ja siellä on aivan huippuja purjehduskuvia. Suosittelen siis, jos joku muukin haluaa fiilistellä.

Sen sijaan tämä jää meiltä väliin (laivakoira ei tiedä mitään pelottavampaa kuin ilotulitukset), mutta toivottavasti moni muu menee:

Saaristomeren ja sen ympäristön suurimpiin tapahtumiin kuuluu muinaistulien yö, joka järjestetään kaikkialla saaristossa elokuun viimeisenä lauantaina. Mereltä päin katseltuna voi tuolloin nähdä rannoilla tulia ja kokkoja lähes katkeamattomana nauhana ja taivaalla ilotulitusrakettien räiskettä - elämys, joka kannattaa kokea!

Lainaus saaristo.org

Voi Gant, minkä teit!





Olen ennenkin epäillyt, että Gantilla luetaan päiväkirjaani. Miten sattuikaan niin sopivasti, että heti purjeveneen ostattuamme S/S 2011 onkin niin merihenkinen mallisto! Kuluneella viikolla postiluukkuun kopsahtaneita kuvastoja oli hyvin tuloksekasta selailla. Ainakin noita ihania koristetyynyjä veneelle, kiitos! Jos joku ihmettelee tätä tyynymaniaani, niin selvennän tässä tarkoitusperiäni. Erään ystävän lanseeraama termi mysfaktor on itselleni äärimmäisen tärkeä. Kotonakin pitää olla kasoittain tyynyjä ja torkkupeittoja, joista voi rakentaa mahtavia päiväunistationeita. Sama juttu veneessä, en malta odottaa niitä iltapäivänokosia tuhannen tyynyn seassa. Laivakoira rakastaa torkkupeittoja yli kaiken. Oli se sitten missä tahansa kodissamme, niin se säntää kiireen vilkkaa olohuoneeseen, kun se kuulee, että sohvalla kaivetaan peitto esiin. Sinne alle pitää heti päästä pujahtamaan.



Tälleen me sitten oltaisi siellä. Tai sitten ei. :D Kuva on kuitenkin kaunis ja tyyli miellyttävä. Kävimme muuten taputtelemassa talvisäilössä olevaa venettä tänään ja sanomassa sille moi. Laivakoirakin tutustui hieman uuteen alukseensa.



Kaikki kuvat Gant.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Fiilistelyjuttuja



Saimme tällä viikolla kaksi tarjousta kahdesta eri paikasta (Kesäpurjeesta ja Baltic Cruisingista) erilaisista vaihtoehdoista purjehduskurssiksi. Tarjoukset tulivat sähköpostitse, joten vertailu on helpohkoa ja päätöskin on melkein tehty. Mies oli jo aiemmin ilmoittautunut Kesäpurjeen VHF-kurssille lähiaikoina. Laskukin tuli jo ja sen mukana pieni, tervattu köydenpalanen. Se tuoksui niin hyvälle. Ele oli hauska ja maksoi tuskin mitään, mutta teki vastaanottajalle heti mukavan fiiliksen. Tältä se saaristolaiselämä tuoksuu.

Eilisen illan ruokapöytäkeskustelu kääntyi nopeasti veneilyaiheiseksi. Viinilasillisten ääressä oli hyvä kerrata merimerkkejä ja sitä, kuinka merikorttia luetaan. Itselläni on vaikeuksia muistaa, miten päin pohjois- ja eteläviitta olivatkaan, joten kertaus tuli tarpeeseen. Jaanpa vielä poliittisesti ei niin korrektin muistisääntöni itä- ja länsiviittoihin. Itämerkissä on siis enemmän mustaa - uhka tulee idästä. Länsimerkissä on enemmän keltaista - lännessä paistaa aina aurinko. Entäs sitten korimerkeissä? Etelä- ja pohjoisviitat ovat helpot ymmärtää nuolten suunnan perusteella. Idässä taas naiset ovat paksuja (kolmiot merikortissa ovat alareunat vastakkain) ja lännessä hoikkia (kolmiot merikortissa ovat kärjet vastakkain). Karimerkitkin opeteltiin, ne olivat minulle uusia. T on yhtä kuin vedenalainen kari ja ylösalainen T vedenpäällinen kari. Huomaan selvästi olevani visuaalinen oppija, kirjasta lukiessa asiat vaikuttavat monimutkaisilta, mutta kun mieheni piirtelee kuvia servetteihin, ymmärrän paremmin. Käytännöllisyyskin on tärkeää. Parhaan oppimistuloksen saavutan itse kuuntelemalla ja katsomalla ensin teorian ja kokeilemalla sen jälkeen itse. Kursseja odotellessa, siis!

tiistai 22. helmikuuta 2011

Klassikkojen kotiutus




Ihan niin optimisteja emme ole, että veisimme veneelle vain kesävaatteita ja lähtisimme aina matkaan purjehduskengissämme. Suomen kesä saattaa olla joskus hiukan masentavakin (kuka muistaa toissa juhannuksen, +10 C) ja realisti pakkaakin mukaan myös lämpimämpää jalkinetta. Hunterini eivät oikein ole omiaan veneelle ja miehelläkin oli tässä kohtaa kaapissa vaje, joten Stockan alennuskupongeille löytyi hyvää käyttöä. Hai-saappaista oli nyt tullut Frost-versio ja sellaiset hankimme kummallekin.

Hai-saappaathan on alunperin suunniteltu nimenomaan purjehdussaappaiksi. Nimikin tulee Hai-veneestä, joka on muuten aikamoinen kaunokainen sekin.



Laivakoira oli hyvin kiinnostunut kuvaustilanteesta ja avusti parhaansa mukaan.



Hai-veneen kuva saimaasailing.fi

lauantai 19. helmikuuta 2011

Le Bateau

Itselleni Avance 24 terminä ei snaonut yhtään mitään vielä muutama kuukausi sitten. Nyt ymmärrän sentään sen, että 24 viittaa ilmeisesti jalkoihin. Kun olimme katsomassa venettä, mies keskittyi niihin teknisiin juttuihin ja substanssiin, minä fiilispuoleen. Se on kuulemma vähintään yhtä tärkeä osa-alue kuin mikä tahansa muukin. Niin, ei kai veneilyä voi oikein järjelläkään selittää. Ja kyllä, minä pystyin hyvin kuvittelemaan itseni tänne.






Kuvat on lainattu myynti-ilmoituksesta, omia kuvia ei luonnollisestikaan vielä ole.

Retkellä saaressa



Varsinkin sellaisessa veneessä, jossa ei ole keittiötä (meillä kyllä on), on helpointa ottaa evääksi ruokia, jotka voi valmistella melko pitkälle jo etukäteen. Yksi tällainen vakiosuosikkimme on couscoussalaatti.

Pari desiä couscousia kasvisliemessä (luomuversioissa ei ole niin paljoa säilöntäaineita kuin normaaleissa) keitettynä
Yksi paprika paloiteltuna pieniksi palasiksi
Kirsikkatomaatteja kokonaisina
Pirkka Parhaat -minioliiveja oliiviöljyssä
Pirkka salaattijuustokuutioita öljyssä
Rucolaa

Valmista couscous paketin ohjeen mukaan. Anna jäähtyä ja sekoita kaikki ainekset rucolaa lukuunottamatta. Etsi mukava retkipaikka, rantaudu ja lisää rucola. Tarjoa hyvän leivän kanssa.


Kuinka vene sisustetaan

Minusta veneen sisustusta on mukavaa pohdiskella. Kotimme värimaailma on jotain melko lailla muuta kuin sinivalkoista, mutta olen aina pitänyt tästä raikkaasta yhdistelmästä. Saaristohuvilaa meillä ei valitettavasti ole, eikä varmaan ilman lottovoittoa tulekaan, joten saanpahan nyt toteuttaa merihenkistä sisustusta edes jossain. Aloitan kuvalla sarjasta "Aivan ihana, mutta ihan liian kallis". Kyseessä on vanhoista purjeista tehty sisustustyyny. Tyyny maksaa 100 euroa, joten se jää itseltäni hankkimatta, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin Villa Verandasta saa.



Meillä on ennestään muutamia juttuja, jotka muuttavat veneelle, koska sattuvat sopimaan sinne niin hyvin. Sinivalkoiset lakanat lienevät itsestäänselvyys. Kaapeista löytyi myös sopivanlaista uunitumppua ja -lappua. Ikivanha Gantin klassikkotyyny taitaa olla just eikä melkein. Meidän kodistamme ei nimittäin saa saaristohenkistä tekemälläkään, joten tyyny pääsee paljon luonnollisempaan osoitteeseen.




Nämä torkkupeitot ovat jo matkalla Zara Homesta. Kaltaiseni järkevä (?) talousihminen tienaa rahat huomenna kirpparilla ja hakee sitten peitot postista. Peitot ovat muutenkin talousihmisen mieleen - 49 euroa kappale, kun Gantin vastaavat olisivat olleet 149 euroa kappale. Olen kokenut vastaavaa Zara Homen kanssa ennenkin, joten suosittelen niitä, jotka pitävät Gant Homen tuotteita melko suolaisen hintaisina, kurkkaamaan Zaran valikoimia. Suomessa Zara Homea saa Elloksen kautta.



Ensimmäinen ostos, jonka tein venenimikkeellä, olivat nämä Lexingtonin keittiöpyyhkeet. Joo, ihan turhaa, tiedetään. Halusin kuitenkin juhlistaa tarjouksemme läpimenoa pari viikkoa sitten jollain itselleni ominaisella tavalla. Pullollinen samppanjaa keskellä työviikkoa olisi ollut hieman huono vaihtoehto, joten ostin sitten kodintekstiilejä. Miehen vuosia sitten työmatkaltaan tuomat Gantin pyyhkeet sopivat veneeseen hyvin, joten ne muuttavat sinne.




Peili ei saa olla helposti rikkimenevää sorttia, koska se varmaankin lentää aika ajoin lattialle. Suojaisivatkohan rottinkireunat? Lattialle tarvitaan matto. Olin ensin ajatellut jossain väliaikaisessa riehakkuus- ja eksperimentaalisuuskohtauksessa, että vesimeloninvärinen olisi raikas. Tokenin nopeasti ja päätin säästää mahdolliset muotivärit torkkupeittoihin ja tyynyihin. Sininen tähtimatto on enemmän minua.




Salongin ja keulapiikin välissa on nyt sinivalkoruudullinen verho, jonka ajattelin jossain vaiheessa vaihtaa paksua luonnonvalkoista puuvillaa olevaan sivuverhoon. Mahdollisia ostopaikkoja voisivat olla Ikea, Kodin Ykkönen, Zara Home tai Stockmann. Jostain näistä luulisi löytyvän.



Erilaisia koreja tarvitaan kaikenlaisen sälän säilytykseen. Kaikelle pitää olla oma paikkansa ja pehmeitä kangaskoreja ajattelin sijoittaa salongin seinähyllyille.




Ostoslistalla lisäksi: Muoviastiasto, aterimet, kattiloita ja pannuja, tiiviitä muovipurkkeja mausteiden, kahvin ynnä muun säilytykseen, merelle hellävaraisia sampoita ja saippuoita... Ja varmaan vaikka mitä muuta, tarpeita tulee varmasti ilmaantumaan.

Lainatut kuvat HM, Villa Veranda, Riviera Maison, Zara Home, Google

Purjehtijan identiteetti



Millainen purjehtija haluaisin olla? Sellainen, joka veneilee iloisin mielin ja rentoutuakseen. Nauttii aamukahvit kannella ihan rauhassa sen sijaan, että alkaa kilpajuoksun seuraavaan vierasvenesatamaan jo kuudelta aamulla. Nautiskelee kauniista kesäillasta viinilasi toisessa, kirja toisessa kädessään ja koira sylissään. Pitää pysähdystä munkkikahveille olennaisena osana retkeä. Välillä osallistuu laituritansseihin saaristossa ja hymyilee iloisena, kun Vikingarna soi. Pitää venettään perheenjäsenenä. Sellainen minä haluan olla.

Mitä taas en halua? En halua, että vedän räkä poskella väkisin ja niin kovaa, että pelottaa ehtiäkseni sinne vierasvenesatamaan ennen muita. En halua, että stressaantuneena tiuskin ja puhun rumasti miehelleni. En halua, että minulle koskaan huudetaan "hyppää perkele". Onneksi tästä ei taida olla pelkoa. Me olemme hyvä tiimi ja olemme yhdessä sopineet, että jos tuntuu siltä, ettei uskalla, niin sitten tehdään niin monta kertaa uusiksi, että voi turvallisin mielin hypätä. Niin olemme toimineet tähänkin asti. Ennen jokaista rantautumista pidetään briiffaus, jossa kerrataan, mitä kumpikin tekee ja missä järjestyksessä. Se on ollut tosi hyvä ja toimiva tapa.

Elämän pitää olla pientä ja kaunista.

Kuva Finngulf

(On muuten sellainen kuva, joka aina kevättalvisin mainostauluille ilmestyessään herättää välittömän kaipuun merelle.)

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Haave numero yksi




Meidän ei aluksi ollut tarkoitus alkaa purjehtia. Molempien haaveena oli kuitenkin matkaveneily ja minun erityishaaveenani on ollut veneillä Turun saaristossa ja sokerina pohjalla Ahvenanmaalla.

Siitä se ajatus sitten lähti, ensin miehellä ja minut oli helppo puhua ympäri. En tiedä, pääsemmekö vielä tänä kesänä Ahvenanmaalle, mutta Turun lähettyville nyt ainakin. Ahvenanmaata odotellessa voi leipoa Ahvenanmaan pannukakkua.

1 dl vettä
1/2 dl mannasuurimoita
5 dl kevytmaitoa
2 kpl munaa
2 rkl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 tl kardemummaa

Vuokaan
1 rkl voita

Kiehauta vesi pinnoitetussa kattilassa ja sekoita joukkoon mannasuurimot. Lisää maito. Anna kiehua noin 5 minuuttia. Jäähdytä.

Sekoita muut ainekset joukkoon. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan (Ø 24 cm) ja paista 175 asteessa 50–60 minuuttia.

Tarjoa pannukakku lämpimänä hillon ja kermavaahdon kera.


Kuvat Yle, Barnresor, resepti googlattu.

Miten päästä alkuun



Meillä oli jo olemassa muutamia purjehdusoppaita, joista alkaa tutustuminen. Valitsin suomenkielisen, koska sanaston oppimisessa sekä englanniksi että suomeksi tuntui olevan näin alkuun vähän turhan paljon haastetta. Olemme ilmoittautuneet kahdelle purjehduksen teoriaa käsittelevälle kurssille huhti- ja toukokuussa. Toisella kurssilla on myös käytännön harjoituksia, mutta ne keskittyvät ilmeisesti lähinnä rantautumiseen. Rantautuminen minulla on jollain lailla hallussa moottorivenetaustan ansiosta, mutta ainoastaan se kuuluisa hyppääjän rooli. Olemme siis suunnitelleet osallistuvamme ihan purjehduskurssillekin. Toiveissa olisi päästä sellaiselle toukokuun aikana. Veneen luovutus on nimittäin 15.5. (Alle kolmen kuukauden päästä, jipii!)



Veneen osissa tuntuu olevan se kovin opettelu. Sanasto on uutta ja termit sekoittuvat. Sen sijaan tuulen tarttumisen purjeeseen ja eteenpäin vievän voiman logiikan ymmärrän. Venda on vastatuulikäännös ja jiippi myötätuulikäännös. Ja jiipissä varsinkin piti varoa sitä puomia, check check!



Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa katselimme romanttisesti sängyssä videoita purjehtimaan.fi-sivustolta.

Hyvin tarpeellisia hankintoja

Vannoutuneen tennaritytön on ollut hieman vaikeaa sopeutua ajatukseen purjehduskengistä. 80-luvun lapsi yhdistää ne mielessään välittömästi Leviksen viisnollaykkösiin, valkoisiin sukkiin, Lacosten pikeepaitaan ja Henry Lloydin vakosamettikauluksiseen kansitakkiin. Mikään edellämainituista ei ole yksinään mikään kamala juttu, mutta yhteen laitettuina, no, eivät muodosta mitään suosikkiasuani. Itse asiassa Henry Lloydin (nykyaikainen) kansitakki olisi varmasti tosi päheä. Sellaiset jätin toistaiseksi Venemessujen rekeille, mutta purjehduskengät ostin. Löysin nimittäin sellaiset, jotka eivät palauta välittömästi verkkokalvoille niitä Vagabondin nahkapurkkareita, joiden nauhat kuului laittaa sellaisille solmuille.




Norpalle sopii norppatiskiaine. Tämän pesuaineen pitäisi olla hellävaraista herkälle Itämerelle, joten se sai kunnian olla yksi ensimmäisistä venehankinnoista. Koska veneessä on pikkuruinen keittiö ja siis tiskausmahdollisuus, haluan ilman muuta käyttää kunnon astioita ja aterimia kertisten sijaan, muoviroskaa tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi.



Astiasto onkin siis kevään aikana hankintalistalla. Haussa on muovinen, raikas ja tyylikäs setti. Miten tämä aika ennen veneen veteen saamista tuntuu niin ostospainotteiselta? Tavaran kanssa on hyvä elää, vai miten se meni... No, joka tapauksessa kaikenlaista ostosta tulen varmasti ennen toukokuuta esittelemään. Stay tuned.

Miehistö



Tarkoituksenamme on aluksi purjehtia kaksin. Mieheni tavoitteena on myös purjehtia joskus yksin, jos minä en pääse veneelle. Hän on veneillyt koko ikänsä ja purjehduskin on jossain määrin tuttua, joten tavoite lienee ihan realistinen. Lisäksi miehistöön kuuluu laivakoira. Laivakoiramme on kova pelastamaan, mutta hänen käsityksensä oikeaoppisesta pelastamisesta on vähän erilainen kuin meillä ihmisillä. Laivakoira yrittää viimeiseen saakka estää ihmisiä menemästä vaaralliseen veteen. Jos joku uhkarohkea kuitenkin päättää mennä vaikkapa uimaan, laivakoira hyppää valtavalla loikalla veteen ja ui hätäistä ympyrää pelastettavan ympärillä. Joskus pelastustoimiin kuuluu myös tassuilla sohiminen. Laivakoiran pelastusretket päättyvät usein nolohkosti, koska hänet sitten joudutaan nostamaan takaisin veneeseen.

Allekirjoittanut miehistönjäsen on yrittänyt parhaansa mukaan perehtyä purjehdusopuksiin. Siis kuinka monta oudonnimistä osaa ja hänksäkkää purjeveneessä oikein on? Ja se puomi, tajuan, että sitä pitää varoa. Miten sen sitten voi aina tietää, mistä suunnasta se tulee ja kopsauttaa? Siperia opetustapana kuulostaa potentiaaliselta aivotärähdykseltä. Pitäisiköhän kaivaa vanha ratsastuskypärä esiin ensipurjehdusten ajaksi...

tiistai 15. helmikuuta 2011

Järjestäytymistä...

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Vene on meidän!







Tänään allekirjoitimme mieheni kanssa kauppakirjat ensimmäisestä purjeveneestämme. Vaikka juuri nyt onkin vaikeata uskoa, että se kesä sieltä vielä joskus tulee, ovat ajatukset jo kimaltelevassa meressä ja kauniissa kesäilloissa. Olen merimiehen urallani vielä aivan alkutekijöissä. Pienehköllä moottoriveneellä olen hiukkasen harjoitellut merellä olemista, purjeveneeseen nousin ensimmäistä kertaa, kun menimme katsomaan tätä venettä, josta juuri maksoimme käsirahan. Niinpä tämä blogi tulee sisältämään paljon opettelua, tyhmiä kysymyksiä, purjehtimiseen liittyviä kursseja ja toivottavasti myös onnistumisen elämyksiä. Enkä minä olisi minä, jos en saisi ujutettua sekaan myös pohdintoja siitä, kuinka vene sisustetaan ja kuinka siellä pukeudutaan. Vielä tässä vaiheessa olen myös vakaasti sitä mieltä, että meidän veneellämme syödään ihania itse valmistettuja herkkuruokia ja juodaan hyviä viinejä. Makuelämyksistäkin aion siis kirjoittaa ja joskus jakaa jonkun hyväksihavaitun reseptinkin. Tuleva kesä osoittanee, joudunko nöyrtymään purkkiruokien suosijaksi.

Niin, se vene. Se on malliltaan Avance 24. Päivän toisena aktiviteettina oli asiaankuuluvasti retki Venemessuille. Ostimme sopivasti messutarjouksessa olleet paukkuliivit kummallekin. Ihan hyvin ne sopivat iltapalan kattaukseenkin.