torstai 31. maaliskuuta 2011

Päivän asu






Ihan kotiovelle asti kiikutettiin eilen paketti. Mies oli jo löytänyt täältä hyvällä alennuksella itselleen purjehdusasun ja minä taidan tehdä tilauksen samaan paikkaan. Saatavilla on nimittäin myös naisten mallia. Sittenhän me olemmekin tiimipukeutujat vailla vertaa saappaita myöten. Hih. Laivakoira ei sentään saa samanlaista pukua, hän joutuu tyytymään Englannin nummia varten kehitettyyn turkkiinsa, joka on onneksi vettä hylkivä. No, sentään Laivakoiran pelastusliiveissä on punaista ja mustaa, niin ei sitten tunne oloaan aivan ulkopuoliseksi.

Nuo miehen jo Venemessuilta ostetut pelastusliivit voittivat muuten Vene-lehden testin. Pitkille ihmisille oli etua 190 newtonin liiveistä. Testissä lähes kaikilla 150 newtonin liiveillä oli vaikeuksia kääntää lähes kaksimetristä henkilöä selälleen. Minun liiveissäni on 150 newtonia, mutta minäpäs olenkin vain reilut 160 senttiä sulka päässä.

Uusimmassa Vene-lehdessä oli paukkuliivitestin lisäksi myös erinomainen juttu kuvallisine ohjeineen mies yli laidan -tilanteesta. Suosittelen sitä lukemiseksi kaikille. Tätä tilannetta me tulemme ihan varmasti harjoittelemaan kurssilla ja toimintasuunnitelman teemme vielä oman miehistön kesken valmiiksi. Hätätilanteessa on hyötyä suunnitelmasta - usein ihminen toimii harjoitellun suunnitelman mukaan, eikä hätäänny yhtä helposti. Meillä suunnitelman täytyy olla erityisen hyvä, koska olemme enimmäkseen liikkeellä kaksin. Hätäilmoituksenkin antamista kannattaa harjoitella. Minkälaisia suunnitelmia teillä on hätätilanteiden varalle? Harjoitteletteko joka vuosi?

Lainaus uusimmasta Vene-lehdestä.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Eräänlainen venekauden avaus





Miten mukavalta tuntuikaan istua veneen kyydissä talven jälkeen! Ei yhtään haitannut, että tuuli ja keikutti. Ensi viikolla muuten alkavat ensimmäiset purjehduksen teoriat. Jännää!

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Tulispa se kevät...



...nyt äkkiä ja päästäisi siihen itse purjehtimiseen, että voisi lopettaa tämän sijaistoiminnan eli ostamisen. Niin kauan, kun edes kevätkunnostustöitä ei pääse aloittamaan, kukkaro kärsii. Merellä ei paljoa kauppoja ole ja 3G-yhteydet ovat toivottavasti huonot, että nettikaupoistakin tulee pysyttyä pois. Puuh.

Nämä odottelevat joka tapauksessa postissa hakemista. Valkoinen pellavaverho tulee salongin ja keulapiikin väliin. Ja koska se on arvatenkin aivan liian pitkä (ja verhoja on kaksi, vaikka tarvitaan vain yksi), ajattelin hyötykäyttää ylijäämäkankaan ikkunaverhoihin. Hah, talousihminen minä! Itse tosin olen aivan onneton ompelija, enkä edes omista ompelukonetta, joten samppanjanhimoiset ja käsityötaitoiset voivat ilmoittautua tässä vapaaehtoisiksi ompelijoiksi pullopalkalla. Koreja tilasin sälänsäilytyskäyttöön kolme. Tekstit käännän kohti seinää, jos alkaa näyttää liian levottomalta.




Nyt muutaman päivän työmatkalle, toivottavasti kevät on tullut sillä välin ja pääsemme takaisin tultuani niihin OIKEISIIN venejuttuihin käsiksi.

Kuvat HM 

torstai 24. maaliskuuta 2011

We're in!



Posti toi mieluisan kirjeen tällä viikolla. Olimme päässeet jäseniksi siihen venekerhoon, johon halusimmekin. Laituripaikkaa ei vielä täksi kesäksi valitettavasti herunut, mutta meillä on onneksi kaupungin paikkakin. Venekerholla on oma saari, joka on meiltä katsottuna länteen päin. Työpaikan venekerhon saari taas on idässä, joten hyviä päivän-parin retken kohteita on nyt sitten molempiin suuntiin. Mies on jo tutkinut satamakirjoja ja merikortteja ja suunnitellut alustavasti joitakin reittejäkin. Minun ajatukseni pysyttelevät vielä ostoslistoissa ja muissa valmisteluissa sekä pian alkavissa kursseissa. ja apua, ne loput solmutkin ovat edelleen opettelematta.

Veneeseen pitää hankkia x määrä kuivaruokia ja säilykkeitä, jotta paniikki ei iske, vaikka kauppaan ei aina heti pääsisikään. Kaapeista pitäisi aina löytyä:
- pastaa
- tomaattimurskaa
- Pirkka-luomuhernekeittoa
- tonnikalaa
- näkkäriä
- pähkinöitä
- kahvia
- säilykeananasta
- oliiveja
- varmaan vielä vaikka mitä muuta.

Lisäksi pitää olla mukana:
- valkosipulia
- sipulia
- tomaatteja
- maitoa
- banaaneja
- juustoja.

Sitten tarvitaan tietysti päivän ruokiin liittyvät erikoisjutut. Maustepuolelta aina saatavilla pitää olla:
- mustapippuria
- suolaa
- kuivattua valkosipulia
- Provencen yrttejä
- rakuunaa
- rosmariinia.

Näillä varmasti pääsee jo aika pitkälle. Onko muita vinkkejä?

Yksi tosi nopsa ja herkullinen ruoka, joka valmistuu erinomaisesti myös venekeittiössä, on helpompi versio makaronilaatikosta. Sain idean tähän ystävältäni Empulta ja makaronimössöstä tuli eräs suosituimmista arkiruuistamme. Tarvitset:

paketillisen luomujauhelihaa
ison sipulin
kaksi purkkia Creme Bonjourin kantarelli-tuorejuustoa (ei kevytversioita)
makaronia tarpeen mukaan.

Pilko sipuli ja kuullota se. Lisää jauheliha ja ruskista. Keitä makaronit. Kun liha on ruskistunut, lisää tuorejuusto, anna sulaa ja lisää makaroni. Sekoita ja annostele lautaselle. Ripottele päälle paljon parmesania ja rouhi myllystä mustapippuria. Syömään!



Ylempi kuva lainattu visitespoolta

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

VIP eli Very Important Purchases

Mitä tapahtuu, kun veteenlasku lähestyy? No tehoshoppailun määrä kiihtyy! Jos keväisin muutenkin on liikkeellä erittäin tarttuvaa sisustuskuumetta, niin vene suorastaan triplaa tämän huuman. Tein leppoisalla sunnuntaikierroksellani hyvät löydöt ja pystyin jopa perustelemaan joka ostoksen. Chilewichin pöytätabletit ovat sellaista hassun nihkeää materiaalia eli ne pitävät kattauksen paikallaan keinuvalla alustalla. Vene kotina -kirja vinkkasi kosteasta kangasliinasta, mutta oma esteettisyyskäsitykseni torjuu hiukan moista vaihtoehtoa. Tarjottimia tarvitaan aina ja tämä Amanda B:n prikka kantaa juuri sopivasti vaikka iltapäiväkahvit ja -pullat kannelle tai rannalle. Samaa sarjaa olisi ollut myös lasinalusia, mutta en hyvällä tahdolla ja vartin pinnistelylläkään pystynyt keksimään yhtään tilannetta, että veneellä tarvittaisiin puisia (liukkaita) lasinalusia. Kauppaan jäivät.




Casa Stockmannin pyyhkeet olivat sopivasti kantiksessa, pari pienempää pyyhettä uupui vielä, joten se tilanne on nyt korjattu.



Ruokapöytään istuessa juodaan toki sivistyneesti laseista, mutta päivän mittaan kätevämpi on pullo, sen kun saa kiinni. Ei tarvitse sitten turhaan viskoa makeaa vettä hukkaan lasin kaatuessa. Bpa free, whatever that means. Toivottavasti se on jotain ympäristöystävällistä tai muuten eettistä, terveisin valveutunut kuluttaja.




Jahkailin pitkään niitä Gantin tyynyliinoja, mutta aloin kuitenkin sniiduilla. Olkoonkin, että 20 prosentin alennus olisi lämmittänyt mieltä, kyse on silti esineistä, jotka näen vain hetken ennen nukkumaanmenoa ja herätessäni. Keulapiikin petaus tuskin lienee mitenkään kovin näyttävästi esillä vaan on verhon takana päivisin, koska keulapiikissä sijaitsee myös WC. Niinpä tarkan markan Norppa (minut tuntevat, älkää kuolko nauruun) osti Casa Stockmannin puuvillaiset, laivastonsiniset perustyynyliinat ja käytti päivän törsäyskiintiön mieluummin Lexingtonin tähtityynynpäälliseen, jonka sentään näkee lähes koko ajan hereillä ollessaan. Jos mies haluaa vaihtaa harmaan sprayhoodin siniseen, niin olkoon tämä sitten minun päähänpinttymäni.




En tunnustaudu Muumi-fanien joukkoon kuuluvaksi, mutta Fiskarsin klassikot ovat hiukan liian oranssit makuuni ja nämä nyt vain olivat sopivasti näytillä. Sinistä, harmaata, check check. Saksien tarpeellisuudesta missä tahansa lienee turhaa edes aloittaa. Ja kyllä, ne ovat ruostumatonta terästä.



Astiaston myötä väriskaalaksi varmistui sini-valko-harmaa, joten nämä ostokset olivat ihan linjassa. Ja hei, alle kahden kuukauden päästä tätä kaikkea jo käytetään!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Tapas y tinto

Uunitortilla




Tämä oli suuritöisin toissailtaisista ruokalajeista. Veneolosuhteissa väkertämiseen tarvittaisiin huomattavasti parempia hermoja kuin minulla, mutta onneksi tätä voi tehdä vaikka kotona ja ottaa mukaan. Tarvitset:

oliiviöljyä
1 murskattu valkosipulinkynsi
4 uutta sipulia, joiden valkoiset ja vihreät osat on silputtu (Yllättäen näin talviaikaan moisia ei ollut saatavilla, joten käytimme yhden tavallisen.)
1 pieniksi kuutioiksi pilkottu vihreä paprika (Pidän vihreästä paprikasta enemmän raakana, joten ensi kerralla laittanen vain punaista tai keltaista.)
1 pieniksi kuutioiksi pilkottu punainen paprika (Valitse pienet paprikat, isoista tuli meidän makuumme vähän liikaa.)
175 grammaa keitettyjä, kuorittuja ja kuutioituja perunoita
5 isoa (luomu-)kananmunaa
noin 1 desilitra smetanaa
175 grammaa raastettua espanjalaista juustoa tai cheddaria tai parmesania
3 ruokalusikallista tuoretta, silputtua ruohosipulia
suolaa ja pippuria.

Lämmitä uuni 190-asteiseksi ja vuoraa uunivuoka foliolla. Voitele oliiviöljyllä. Kuullota ja kypsennä paprikaa, sipulia ja valkopsipulia pannulla hieman. Anna jäähtyä. Vatkaa munat, smetana, juusto ja ruohosipuli isossa kulhossa. Sekoita jäähtyneet kasvikset joukkoon ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos uunivuokaan ja paista 30-40 minuuttia, kunnes seos on kullanruskea ja keskeltä hyytynyt. Anna jäähtyä, kumoa ja irrota folio. Me oikaisimme tässä, kun oli jo niin kova nälkä, mutta olisi ollut kätevämpää todella irroittaa folio.

Valkosipulitomaatit



Tämä annos vaatii uunia, joten kaikilla veneillä tätä ei voi laittaa. Meillä esimerkiksi on pelkkä hella. Tosin jos rantaudut paikkaan, jossa on grilli, tämä onnistuu hyvin myös sillä. Silloin tomaatit ja valkosipulit kannattaa levittää folion päälle. Olen puolestanne testannut, että pieleen menee ilman, kun pienet palaset tippuvat ritilöiden välistä. Tarvitset:

8 tummanpunaista tomaattia
3 tuoretta timjaminoksaa
12 kuorimatonta valkosipulinkynttä
noin 4 ruokalusikallista oliiviöljyä
suolaa ja pippuria.

Lämmitä uuni 220 asteeseen. Halkaise tomaatit ja asettele ne pellille tai vuokaan yhdeksi kerrokseksi. Laita timjaminoksat ja valkosipulit tomaattien väliin. Ripottele oliiviöljy tomaattien päälle ja pippuroi maun mukaan. Paista uunissa 40-45 minuuttia, kunnes tomaatit ovat pehmentyneet ja niiden reunat ovat alkaneet hiukan hiiltyä. Purista valkosipulinkynsistä sisus tomaattien päälle, kun syöt. Tuo valkosipulisössö sopii muuten erinomaisesti myös leivän kanssa.

Kikherneitä ja makkaraa



Tämä annos kuuluu varmasti tulevan kesän vakkareihin helppoutensa vuoksi. Koska valmistaminen on oikeastaan vain pilkkomista, sekoittamista ja hieman paistamista, kokkaamme tätä varmasti myös veneellä. Oikeasti nimi on kikherneitä ja chorizoa, mutta koska allekirjoittaneella on vähän "issues" tehotuotetun lihan kanssa eikä luomuchorizoa ollut saatavilla, ostin ihan perusluomumakkaraa tilalle. Se toimi kuitenkin oikein hyvin ja helpottaahan tämä tietysti elämää, kun kaikki ainekset ovat joko kauan huoneenlämmössäkin säilyviä säilykkeitä tai nykyään melkein joka ruokakaupasta saatavia. Tarvitset:

4 ruokalusikallista oliiviöljyä
1 hienoksi pilkottu sipuli
1 iso murskattu valkosipulinkynsi
250 grammaa makkaraa kuutioituna
400 grammaa säilykekikherneitä valutettuna ja huuhdeltuna
6 valutettua ja viipaloitua pimientos del piquillo -paprikaa
n. 1 ruokalusikallinen sherryviinietikkaa (Me käytimme punaviinietikkaa, kun kaupassa ei ollut sherry-versiota.)
suolaa ja pippuria
persiljaa koristeluun.

Kuullota sipuli ja valkosipuli pehmeiksi. Lisää makkara ja jatka paistamista, kunnes makkara on täysin lämmennyt. Kumoa seos kulhoon ja sekoita mukaan kikherneet ja paprikat. Pirskottele sherryviinietikkaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Ruuan kanssa sopii rapea leipä.

Tonnikala-majoneesitäytteiset paprikat



Tai oikeastaan me laitoimme majoneesitäytteen ihan vain paprikan päälle, koska olemme laiskoja, eikä sillä, onko täyte päällä vai sisällä, tuntunut olevan kovastikaan väliä. Tarvitset:

185 grammaa kokonaisia pimientos del piquillo -säilykepaprikoita (Ostamme omamme Espanjasta, Suomessa näitä luulisi saavan Stockan Herkusta. K-Cittarissa ei ainakaan täällä päin näyttänyt olevan.)
200 grammaa valutettua tonnikalasäilykettä öljyssä
5 ruokalusikallista majoneesia
2 teelusikallista sitruunamehua
2 ruokalusikallista silputtua persiljaa
suolaa ja pippuria.

Näitä voisi helposti tehdä myös veneellä, koska ovat niin vaivattomia.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Täytä paprikat. Jäähdytä jääkaapissa 2 tuntia tai kunnes täyte on kiinteää.

Tapaksien kanssa kuuluisi varmasti juoda tuhtia espanjalaista punaviiniä, mutta koska olemme tapojemme orjia, valitsimme (taas) italialaisen viinin. Villaltan Ripasso Valpolicellaa me melkein aina juomme, tuntuu maistuvan kaiken kanssa.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Lautasten koeajo




Eiliseltä Marnelan reissulta löytyi muutakin kuin pelastusliivejä. Astiasto oli jotenkin niin sopivassa kohtaa hyllyä ja kun etsinnät netistä olivat tuottaneet vähemmän tuloksia kuin olin toivonut, oli helppo napata se tuolta mukaan. Astiasto oli kantikkaine lautasineen erityisesti miehen mieleen ja koska hän ei halunnut kokonaan valkoista astiastoa, päädyimme tähän saksalaiseen mallistoon. Astiasto on melamiinia ja sen voi pestä tiskikoneessakin. Setissä oli neljä syvää lautasta, neljä leipälautasta ja neljä tavallista sekä kahvimukit, juuri sopivasti siis meidän tarpeisiimme. Lisäksi ostimme aterimet ja muutamia polykarbonaattilaseja. Astiastoa piti tietenkin heti kokeilla ja niinpä pidimme heti pienen maanantaisen tapas-illan.



Tapas-valikoimamme sisälsi valkosipulitomaatteja, täytettyjä paprikoita tonnikala-majoneesitäytteellä, uunitortillaa ja kikherneitä makkaran kanssa. Jos kommenttiboksista löytyy puoltavia ääniä, voin naputella reseptejä huomenissa. Kaikki herkut onnistuivat todella hyvin ja astiasto ajoi mallikkaasti asiansa. Terävät veitset ilahduttivat ja aterimet ovat muutenkin suosikkini, todella laadukkaat ja jämäkät.





Pyydän huomioimaan kattauksessa erityisesti hienoakin hienommin paalusolmun, jota väkersin melkein hermojenmenettämiseen asti. Vielä on siis matkaa siihen, että solmut menisivät vaikka silmät kiinnikin...





P.S. Saa sinne kommenttiboksiin muutenkin kirjoittaa. Teitä käy täällä useita kymmeniä päivässä, mikä on tosi kiva juttu. Mielelläni siis tietäisin, minkälaisia ihmisiä ruudun toisella puolella on.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Laivakoira kävi ostoksilla

Laivakoira lähti tänään mukaamme ostoksille Marnelaan. Olimme jo Venemessuilla laittaneet muistiin hyvältä vaikuttavan koirien pelastusliivin ja tänään sitten oli aikaa lähteä sitä sovittelemaan. Laivakoiralle meinasi tulla hätä siinä kohtaa, kun se nostettiin pöydälle mallattavaksi. Luuli kai raukka joutuvansa nypittäväksi. Liivikin vähän jännitti. Laivakoira on vähän sellainen. Dobermanneille ja muille itseä huomattavasti isommille koirille kyllä haastetaan riitaa, mutta sitten kuitenkin pelätään muun muassa pimeää ja yhtä keittiön kaappia, ukkosesta ja ilotulituksesta nyt puhumattakaan.





"Ei kukaan nyppinytkään. Kai tää sit on ihan okei."



Plussaa edelliseen liiviin verrattuna on muotoilu. Koiraa joutuu kuitenkin väistämättä nostelemaan, koska aina sen ei voi antaa hypätä veneeseen tai veneestä ja aina on olemassa mahdollisuus, että pikkugasti pulahtaakin mereen. Crewsaverin mallissa vatsan alue on kunnolla tuettu, kun vanhassa liivissä vatsan alta menee vain kaksi hihnaa, jolloin nostaminen on koiralle epämiellyttävää. Kahva on tosi tukeva, joten koiran voi turvallisin mielin noukkia tarpeen tullen merestä sitä hyödyntäen.




Laivakoiralla ei ollutkaan rahaa, joten me ystävällisesti maksoimme. Meitä palvellut ystävällinen rouva tosin taisi ihastua Laivakoiraan niin, että se olisi varmasti saanut vahtikoiran paikan liikkeessä ja olisi voinut näin itse tienata liivirahansa.



Todellinen hauskuus kuitenkin alkoi vasta, kun jonkun hyllyn alta löytyi omistajan koiran lelu. Täytyy varmaan pitää veneelläkin riittävää puruluuvarastoa.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Yöpöydällä





Vene on vedessä kahden kuukauden ja kahden päivän päästä. Ensi kuussa alkavat kaikki kurssit, joille olemme ilmoittautuneet. Niin se kesä vain lähenee.

Stockan nettikaupasta tuli mainoskirje. Kaikkea Gant Homea saisi 20 prosentin alennuksella. Taitaapi lähteä tilaukseen sinivalkoista tyynyliinaa tähtikuvioin, tuumaa hän.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kaffepaussi




Aina pitää olla jotain, mikä vähän rikkoo muuten harmonista kokonaisuutta. Nyt on tämäkin asia hoidossa, kun hankin sinivalkoiseen unelmaan vaaleanpunaiset termosmukit kahvihetkiä varten. Ostin mukit työmatkalta, Starbucksista. Mukien pohja on kumia, joten ne ovat tukevat ja niihin mahtuu paljon kahvia. Kuka mistään nukkejen kupeista haluaisikaan mitään juoda. Termosmuki on tärkeä, jotta kahvi pysyy lämpimänä. Purjehtiessa rauhallinen kahvihetki voi nimittäin keskeytyä, jos yhtäkkiä pitää alkaa vaikka, öööö, reivata. Tai jotain. No, joka tapauksessa pääasia on, että sumppi ei jäähdy.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Viini, tuo elämän eliksiiri

Hyvän ruuan kanssa yhteen kuuluu ehdottomasti hyvä viini. Viiniostoksia rajoittaa se tosiasia, että lasipulloja emme tahdo veneelle viedä. Niinpä valinnat täytyy tehdä laatikkoviinien joukosta. Onneksi niitä on nykyään olemassa todella hyvä valikoima.

En enää muista, kuinka tulimme ostaneeksi Doppio Passoa ensimmäisen kerran. Onnekas sattuma sen löytäminen kyllä oli, koska tämä on kesäiseen aikaan suosikkejamme arkiviiniosastolla. Mökille hankitaan usein tätä ja kotiinkin, samoin bileisiin ja ties minne, koska tämä on helppo viini joko vain tissutella tai ruuan kanssa juotavaksi, jos siitä sattuu pitämään. Tämä viini kuitenkin varmasti jakaa mielipiteitä, koska siinä on melko runsaasti sokeria ja makeus kyllä tuntuu. Plussaa tulee edullisesta hinnasta, pönikkä maksaa 28 euroa ja rapiat.



Jos haluaa oikein kertakaikkisen hyvää hanaviiniä, kannattaa valita tämä pakkaus. Ripasso-viinit tehdään minun käsitykseni mukaan niin, että rypäleet kuivuvat auringossa ja niin niistä saadaan supermaukasta mehua viinin pohjaksi. En todellakaan ole mikään asiantuntija, näin vain muistelen kuulleeni. Joka tapauksessa Italian auringon voi melkein maistaa. Slurps.



Syy siihen, miksi juomme enimmäkseen punaviiniä, on yksinkertainen. Mies ei juuri valkoviinistä välitä. Itselleni se maistuisi kyllä varsinkin lämpiminä kesäiltoina kalaruokien kanssa. Ehdin jo surra tätä miehelle, kun hän sanoikin, että kyllähän hän voi valkoviiniä juoda, kunhan se on Chablis'ta. Ah, mies olikin siis laatutietoinen eikä nirso. Vai ovatkohan ne sama asia? No, en minäkään herkkuvalkoviiniä pahakseni pistä ja Chablistakin saa nykyään laatikossa. Tätä oli minun synttäreilläni viime vuonna ja suosio oli valtava.



Kuvat Alko