perjantai 27. toukokuuta 2011

Ladies who sail





Huimalla purjehduskokemuksellani voin nyt jakaa viisauden ja opastuksen sanoja purjehtimisesta haaveileville ladyille. Haluaisin pukeutua veneellä yllä esiteltyyn tapaan. Joudun kuitenkin revisioimaan pukeutumisajatuksiani muun muassa seuraavista syistä:

- Jalkani ovat aivan mustelmilla. Kolme eri venettä viikon sisään eli kolminkertainen määrä paikkoja, joihin saatoin teloa itseni, varmistivat sen, että sortseille voi sanoa heipat ainakin muutamaksi viikoksi. Kannattaa siis hankkia vilpoisia housuja ja maxihameita satamahengailuja varten. Mustelmat kattavat myös jalkapöydät, joten rakkaat fliparini saavat myös levätä kaapissa alkukesän.

- Minä tarvitsen aurinkolaseihini vahvuudet. Ihaniin, koko kasvot peittäviin kärpäslaseihin ei saa minun vahvuuksiani ja hajataittojani hiottua. Joudun siis valmistautumaan henkisesti ajatukseen normaalikokoisista aurinkolaseista. Onneksi on Wayfarerit!

- Merellä on kylmä! Aurinkoisenakin päivänä varustukseni on toistaiseksi ollut vähemmän tyyli ennen kaikkea -henkinen. Olen kasannut päälleni fleece-housut (miehen), ohuen fleece-paidan, paksun fleece-paidan, sukat, villasukat, purjehdushousut, softshell-takin, purjehdustakin, pipon... Ymmärtänette, että look on ollut enemmän "sadekelin Michelin-ukko". Ei ole ollut puhettakaan siitä, että voisin paahtua kauniin ruskeaksi kauttaaltani vaan minulla on nyt universumin hölmöin rusketus. Se näyttää veneympäristön ulkopuolella juuri siltä, että olen vetäissyt kunnioitettavan kerroksen liian tummaa meikkivoidetta kasvoilleni. Kannattaa siis panostaa laadukkaaseen itseruskettavaan voiteeseen, jotta pahimmat älyttömyydet saadaan korjattua. Huomautan myös itselleni, että kolmenkympin suojakertoin ei taida riittää.

Ihanaa on kuitenkin ollut, vaikken olekaan yltänyt normaaleihin tyylistandardeihini. Kylmyysongelma ratkennee, kun kesä ehtii pidemmälle ja omassa veneessä opin ehkä varomaan niitä mustelmantuottajia (koneen kaasukahva, pöydän kiinnityskahva, köydet). Aurinkolasiongelman aion ratkaista ensi viikolla. Tänään ostin itselleni palkintokukat pinnapelon voittamisesta.




P.S. Pitäkää mulle peukkuja huomenna siinä aamukahdeksan ja iltakuuden välillä!

Lainatut kuvat Henri Lloyd ja Polyvore

torstai 26. toukokuuta 2011

Rättipoikkipuhkiloppuslutstop



Vika kurssipäivä on nyt takana ja olo on jokseenkin kaikkensa antanut. Maa keinahtelee hieman jalkojen alla ja poskia kuumottaa. Meillä oli tällä kertaa opena Baltic Cruisingin Juuso, jota en voi kuin kehua. Meillä on käynyt upea tuuri opettajien kanssa - kaikki ovat olleet todella hyviä. Arvostan itse ennen kaikkea rauhallisuutta ja sitä, että annetaan tehdä virheitä ja oppia niiden kautta, eikä puututa ennen kuin oikeasti on pakko. Totta kai, jos vene on tuhoutumassa jonkun toisen veneestä nyt puhumattakaan, tilanteeseen pitää puuttua. Mutta jos mitään hätää ei ole, on hyvä, jos ope antaa oivallukselle aikaa tulla. Sitähän se oppiminen parhaimmillaan on, oivallusta ja onnistumisen elämyksiä.

Tänään harjoituslistalla oli ankkurointi, erilaisten köysienheittoharjoituksia ja man over board. Lisäksi kokeilimme myrskyfokkaa ja hioimme miehen trimmaustaitoja.



Mitä tästä kaikesta sitten saimme? Itse sain varmuutta pinnankäsittelyyn ja kokemusta rantautumisista. Jos nyt tulisi sellainen tilann, että mies ei jostain syystä pystyisikään ohjaamaan venettä, minä saisin sen kyllä ajettua laituriin. Tyylipisteitä ei ehkä kannata vielä jaella, mutta pääasia on, etten jää toimintakyvyttömäksi. Mies oppi paljon purjeiden valinnoista, niiden trimmaamisista ja sai roppakaupalla uusia ideoita laidasta laitaan. Nyt on hyvä mieli lähteä merelle. Perusjutut sujuvat hyvin ja meidän tiimi kyllä pärjää kauniina päivinä. Jos joudumme kovempaan keliin, emme hätkähdä sitäkään, joskaan emme ehdoin tahdoin lähde kovaan tuuleen. Harkinnassa on vielä spinnukurssi loppukesälle, mutta aikataulukysymykset täytyy ratkaista ensin.

Tällaisia fiiliksiä täällä tänään, nyt vain seuraavaa retkeä odottelemaan! Kaiken tämän jälkeen voi kyllä olla, että ensi retkellä pääosassa ovat eväät ja oppien annetaan hautua ja sitten sitä seuraavalla kerralla aletaan hifistellä.

P.S. Ylemmässä kuvassa on kätsä uusi tavara, fendareiden tuollaiset härpättimet. Ne helpottavat kummasti elämää...

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

What a feeling!



Hermoromahduksen kautta voittoon! Onnistumisen elämys ja oivallus pinnahommista tulivat tänään pienimuotoisen friikahtamisen jälkeen. Aamulla oli aika kova tuuli (ainakin 10 m/s) ja aallokkoakin oli jo. Oli tarkoitus, että me kolme kurssilaista olisimme vuorotellen pinnassa. Kun oma vuoro alkoi lähestyä, tunsin vain ahdistuksen sisälläni ja kyyneleet poskillani. Pinnaan tarttuminen pelotti niin, että en enää tuntenut tietäväni, kumpi on vasen ja kumpi oikea. Baltic Cruisingin Hilkka osoitti viimeistään tässä kohtaa (ei niin, että siitä olisi aiemminkaan ollut epäilystä) mahtavuutensa opettajana ja rauhoitti tilanteen upeasti. Sain rauhassa keräillä itseäni ja sain myös ison skuutin käteeni ja kehoituksen löysätä heti, kun alkaa tuntua liian rajulta. Temppu tepsi ja kun olin rauhoittunut, uskalsin jo minäkin ottaa pinnan ja ohjata ensin tyynemmässä ja sitten ihan kovassakin tuulessa. Ja tiedättekö, yhtäkkiä vain hiffasin sen homman! Jos eilisen jälkeen illalla oli fiilis "apua", niin tänään se on ihan "jessss".

Huominen opetuspäivä onkin sitten viimeinen ja tapahtuu omalla Båtillamme. Voin lämpimästi suositella purjehduskurssien käymistä - olo on kuin eri planeetalta nyt. Ehkä minäkin olen jo ihan oikea purjehtija. Paljonhan on tietysti opeteltavaa, mutta nyt en hetkeäkään kyseenalaista sitä, ettenkö oppisi.

Tänään treenasimme siis aallokossa ajamista, poijun lähestymistä, reivaamista ja tietysti taas jiippejä ja vendoja. Actioniakin päivään mahtui, kun perämoottori mulahti mereen. Se saatiin kyllä noukittua ylös, mutta seurauksena oli se, että tulimme purjeilla laituriin. Päivän loppuunkin saatiin siis ekstrajännitystä. Laituriin päästiin, vene on ehjä, eikä kukaan tippunut veteen. Lisäksi olin saanut lounastunnilla yhdet tosi hyvät uutiset, joten tämä päivä oli ihan huippu. Jes!


tiistai 24. toukokuuta 2011

Norpan keittiö on veneen sydän




Pentteri on Båtissa huippukätevä. Se on nimittäin ulosvedettävä. Tässä pentteri on ulos vedettynä. Nostan istuintyynyn viereisen päälle siksi aikaa, kun keittiötä tarvitaan. Kun kahvinkeitto tai ruuanlaitto on ohi, saamme taas lisää tilaa salonkiin. Varsinaista jääkaappia pentterissä ei ole vaan meillä on kylmäboksi paaran puolella olevassa pikku kolossa.

Jättäkää huomiotta ruma sähköjohto alemmassa (ankeassa) kuvassa, latasimme akkua samalla kun minä napsin kuvia.

Tämä päivä meni purjehduskurssilla. Tänään harjoiteltiin eniten jiippejä ja vendoja ja ihan vain sitä ajamista. Huomaan olevani gastina itsevarma ja minulla on sellainen tunne, että kaikki sujuu hyvin. Sitten, kun pitää itse olla pinnassa ja antaa komentoja, olen tyystin hukassa. Rantautuminen ja laiturista pois ajo jännittävät eniten. En tiedä miksi olen niin jäässä veneen käsittelystä. Nautin purjehduksesta suunnattomasti, kun saan puuhailla purjeiden ja köysien parissa ja hyppääjän roolikin on ihan mieluinen, mutta pinnaan koskeminen suorastaan ahdistaa, jos tuulee vähänkään enempää. Minun ajaessani sopiva matkavauhti olisi ehkä kaksi solmua. :D

maanantai 23. toukokuuta 2011

Tour de Bateau

Eräs lukija lähetti minulle sähköpostia ja pyysi tarkempia kuvia veneen sisustuksesta - siis muustakin kuin niistä tyynyistä. Kävimme tänään taas kahvilla Båtilla, joten napsin muutamat kuvat. Suurin osa on tällä kertaa ihan vain pokkarilla otettuja, koska pienessä Båtissamme en pääse järkkärin kanssa tarpeeksi kauas kuvauskohteesta, enkä jaksanut alkaa pelata objektiivien kanssa. Ilma oli vähän tylsä, joten joimme kahvit sisällä ja kävimme naapurin venesatamassa tyhjentämässä septitankin, emmekä lähteneet pidemmälle. Edessä on nyt joka tapauksessa kolme päivää purjehdusta, kun varsinainen käytännön kurssiosuus alkaa.

Salonki on juuri sopivan kokoinen meille kolmelle. Kun istumme alas syömään, kaikki on käden ulottuvilla. Pöytää saa väänneltyä itselleen sopivasti. Sen saa irti ja sillä on kiinnityspaikka myös sitloodassa.




Yleensä keulapiikissä ei ole ihan noin avaraa, koska siellä säilytetään myös purjepusseja. Tuossa vasemmalla, istuintyynyn alla on vessa. Ratkaisu on tilaa säästävä, mutta vaatii ehkä tällaisen pitkän parisuhteen, jotta toimii ilman angstailua. Patjat ovat tosi hyvät nukkua. Sänky pedataan iltaisin ja laitetaan aamulla heti kasaan, koska purjepussit pitää saada takaisin keulaan ja pois tieltä.




Salongin ja keulapiikin välissä on kaappi molemmin puolin. Kaapit ovat kapeat, mutta syvät ja niihin saa ihan kohtuullisesti tavaraa.




Salongin takaseinällä on ilmapuntari, kello ja naulakoita. Naulakoissa säilytetään yleensä sadeasuja ja pelastusliivejä, jotka ovat nyt kotona odottelemassa huomista purjehduskurssia. Laivakoira ei osallistu kurssille, joten hänen liivinsä odottelevat Båtilla.




Molemmin puolin salonkia on hyllytilaa. Hyllyssä on pienet reunat ja liukuestekangasta, joten tavarat pysyvät suht hyvin. Edellistä edellinen omistaja on ottanut irti kaikki puuosat ja lakannut ne. Osat ovat edelleen hyvässä kunnossa, mutta ison työn hän on tehnyt! Selkänojat nousevat ylös ja niiden takana on säilytystilaa. Sininen kangas on ihan kiva, mutta vetää puoleensa koirankarvoja kuin mansikkakakku ampiaisia. Valkoisen koiran omistajia kehoitan siis harkitsemaan jonkun muun väristä verhoilukangasta...





Nämä tulivat muuten vihdoin tänään, nimittäin kolme tällaista ämpäriä. Ei ihan niitä aiemmin mainittuja taikaämpäreitä, mutta kelpaavat sellaisia odotellessa. Menevät siis kasaan, eivätkä vie tilaa juuri lainkaan.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Hupsoho!



Tällaista tämä kesä tulee varmaan olemaan. Huomenna nimittäin lähdetään taas merelle...

perjantai 20. toukokuuta 2011

Tunnustuksia



Sain Tickleriltä tunnustuksen, jonka mukaan minun pitäisi jakaa seitsemän faktaa itsestäni. Here goes!

1. Minulla on usein tapana sanoittaa lauluja uudelleen niin, että ne sopivat Laivakoiran suuhun. Tapa on jokseenkin älytön, mutta kumpuaa siitä, että minulla soi melkein aina joku lallatus päässä.

2. Jos menen tosi väsyneenä ruokakauppaan, tulen aina takaisin hillittömän kasan siivoustarvikkeita kanssa.

3. En ole yhtään kenkäihminen. Pidän toki kauniista korkkareista, enkä muutenkaan halua käyttää rumia kenkiä, mutta en haaveile Manoloista tai Lubuista. Tämä yllättää monet, koska olen kyllä muuten kiinnostunut tyylistä ja muodista.

4. Rakastan lukemista ja luen kaikkea laidasta laitaan, klassikoista dekkareihin.

5. Haaveilen ämpäristä, johon voisi illalla laittaa pään ja tukka olisi harjattu, naama pesty ja rasvattu sekä hampaat pesty. Aamuiksi haluaisin päinvastaisen ämpärin.

6. Minulla on poroajokortti. Tosin sain sen 7-vuotiaana kaverini Hannan mummolassa (jossa oli siis poroja), joten kortti ei ehkä ole enää voimassa.

7. Olen parantumaton harakka ja voisin viettää loputtomiin aikaa maailman eri Tiffany-liikkeissä golfpallon kokoisia timantteja ihailemassa.

Olen hiukan huono laittamaan haasteita eteenpäin, mutta taidan tsempata ja haastaa Lauran.

torstai 19. toukokuuta 2011

Juhannuksen ruokakori



Koskaan ei ole liian aikaista alkaa suunnitella juhannuksen ruokia! Varsinkin, jos sattuu olemaan niin onnekas, että saa viettää keskikesän juhlaa ikiomalla veneellään. Tarkoitus on lillua kaikessa rauhassa ja ihailla kokkoja mereltä käsin. Osan ruuista pitää olla vauhdissa naposteltavaa tai ainakin nopeasti valmistuvaa ja syötävää herkkua ja osan valmistamiseen voi sitten käyttää enemmän aikaa ja vaivaa, kun ollaan jo perillä.

Eräs nopea ruoka, jonka voi valmistella melko pitkälle etukäteen, on Merikokin messissä -kirjasta napattu linssisalaatti halloumijuuston kera. Kas näin:

3 dl vihreitä linssejä
2 punasipulia
3 rkl kaprista
250 g halloumijuustoa
pitaleipää.

Kastike:
2 sitruunan mehu
3rkl omenaviinietikkaa
puoli dl oliiviöljyä
2 rkl hunajaa
3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
suolaa

Keitä linssit ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä. Silppua sipuli pieneksi. Yhdistä linssit, sipuli ja kapris salaattikulhossa. Sekoita kastikeaineet ja kaada linssien joukkoon. Anna maustua viileässä. Leikkaa juusto sentin paksuisiksi (halloumia saa myös valmiiksi viipaloituna, mitä itse yleensä käytän, koska halloumi hajoaa helposti viipaloidessa) paloiksi ja paista kuumalla, kuivalla pannulla kunnes juusto saa kauniin värin pinnalleen. Lämmitä samalla valmiita pitaleipiä kuumalla pannulla, jotta leivät pullistuvat ja ruskistuvat. Täytä leivät linssisalaatilla ja paistetulla juustolla.

Uudet perunat ovat tietenkin juhannuksen must. Saapa nähdä, ehdimmekö saada perunoita omasta kasvimaasta. Ruohosipulit ainakin ovat omaa tuotantoa. Lisäksi haluan halstrata kalaa. Siika ja nieriä ovat suosikkikalojani. Jälkkäriosastolla kiinnostaa brie-mansikkayhdistelmä. Se ei kuitenkaan maistu miehelle, joten muitakin vaihtoehtoja pitää olla. Yksi ratkaisu on leipoa tästä reseptistä muunneltuja mustikkapiiloja. Viime juhannuksena olin leiponut näitä samoja piiloja kaveriporukan mökille, mutta hölmöyksissäni jätin piilot sisältäneen korin maahan. Muutamaa tuntia myöhemmin eräs tyytyväinen koiranpentu makaili selällään röyhtäillen ja minä ihmettelin, että missä jälkkäri mahtaa olla. Muovipussin riekaleet leukakarvoissa paljastivat pienen varkaan.

Hyviä salaatteja syntyy myös marinoidusta tofusta, joka on yksi suosikkiraaka-aineistani. Sillä saa lisää ruokaisuutta tomaatti-mozzarellasalaattiin ja sipulin kanssa yhdistettynä marinoitu tofu suorastaan huutaa kolmanneksi pyöräksi chilikastiketta.

Mitä teillä syödään juhannuksena?

Ny rillataa!



Mini-Weberimme ei toiveistamme huolimatta ollut niin mini, että olisi mahtunut veneeseen yhtään mitenkään. Niinpä se saa jäädä kotikäyttöön, mutta veneeseen tarvitaan grilli. Kertakäyttögrillien ruokaan jättämä aromi on jokseenkin muovinen, emmekä kannata kertakäyttökulttuuria muutenkaan. Pienen tutkimustyön tuloksena löytyi Cobb-grilli, joka on pieni briketeillä kuumeneva grilli (tosin tätä saa myös kaasuversiona), joka ei reunoiltaan kuumene yhtään. Se on siis turvallinen säilyttää ja kuljettaa ja sitä voi pitää jopa pöydällä, jos vain laskemme ankkurin jossain suojaisassa paikassa, emmekä mene maihin. Kahden ihmisen murkinat saadaan tällä hyvin grillattua ja jos tuuri käy, niin mukaan mahtuu myös Laivakoiralle nakki.

Mistähän tällaisen Cobbin saisi edullisimmin...

Kuva songofthepaddle.co.uk

tiistai 17. toukokuuta 2011

Kahvihetki veneellä



Kävimme tänään veneellä kahvilla. Aikaa ei ollut merelle lähtöön, mutta koska tarvitsimme veneeltä liivit illan rantautumiskurssia varten, päätimme fiilistellä hetken kun nyt siellä olimme. Mies oli edellisellä reissullaan asentanut Dot Itit. Kolme kiinnitettiin salongin kattoon ja yhden paikkaa vielä arvotaan.



Kaverukset. Aito on sisäkäyttöön ja siinä on tosi hyvä äänenlaatu. Kajuutasta soitto kantautuu ja akku kestää. Halpa kopio taas on kansikäyttöön ja ei aiheuta suurta taloudellista katastrofia, jos tippuu mereen. Ihan hyvin sekin on palvellut, kympin radio on kolmatta kesää käytössä. Antenni kärsi hiukan viime reissulla, mutta eipä radio ollut siitä moksiskaan.



Uusi päiväunipaikka on tässä. Paljon tyynyjä = hyvää myyssausta. Tuossa kun saa vielä pötköttää ja kuunnella iskelmiä, niin rentoutuminen on taattu ja paha maailma pysyy poissa.



Sinne jäivät taas kupit odottelemaan seuraavaa kertaa. Toivottavasti ensi kerralla ehditään ihan irti rannastakin!



P.S. Alla juttu rantautumiskurssista.

Terveisiä rantautumiskurssilta!



Tässä sitä vain ihan pokkana ajellaan isolla veneellä, ihan itse...



Tosin ope oli onneksi vieressä koko ajan. Olimme tänään veneenkäsittelytunneilla, jotka painottuivat rantautumiseen. Jokainen ajoi laituriin etu- ja takaperin ja sitten käytiin vielä kokeilemassa ankkuriakin. Oma henkilökohtainen onnistumisen elämys tuli koettua sivukiinnitysharjoituksessa, joka meni jollain ihmeellisellä tuurilla suorastaan täydellisesti. Oppimisen kannalta on ainakin omasta mielstäni tosi tärkeää, että noita elämyksiä tulee. Muissa rantautumisissa huomasin taas, että sitä tyhjäkäyntiä, kaasua ja pakkia on jotenkin hankalaa hahmottaa. Ei auta kuin harjoitella lisää.

Tämä kurssi oli Quo Vadis Sailingilta ja opena oli Kari Valkonen. Voin lämpimästi suositella kurssia ja muitakin oppitunteja, joita täältä otimme. Kari on tosi rauhallinen opettaja, mikä on tärkeää, jos on itse ihan jäissä. Kaikki saivat tehdä rauhassa, mutta Kari huomasi aina, koska sitä apua tarvitaan ja oli valmiina opastamaan.

Sain kurssista juuri sen, mitä tavoittelinkin eli itseluottamusta ja pääsin eroon ohjauskammostani. Minua nimittäin jännitti aika lailla tarttua ruoriin ylipäätään purjeveneessä, saati sitten mennä lähellekään laituria tai rantaa. Nyt on sellainen olo, että helpoissa paikoissa voi harjoitella omalla veneellä ja hyvillä mielin. Minulle on tosi tärkeää, että opin saamaan veneen turvallisesti laituriin. Vaikka mies onkin pinnavastaava, niin ainahan jotain voi sattua. Olisi tosi ikävä tilanne, jos hän saisi vaikka puomista päähänsä ja pökräisi, eikä itse osaisi tehdä mitään.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Skiglari-Norppa 10 vuotta sitten



10 vuotta sitten (tai apua, 11!) sitten en ollut koskaan ollutkaan Suomenlinnan lauttaa pienemmässä veneessä. Minulla oli kuitenkin kaksi idolia. Thomas Johanson ja Jyrki Järvi nousivat suosikeikseni heti olympiakultaa voitettuaan. Ei sillä, että olisin ymmärtänyt kilpapurjehduksesta yhtään mitään, mutta voiko olla iloisemman näköisiä kavereita? Olin jo silloin ihan varma, että purjehduksen täytyy olla todella hauskaa. Minulla ja opiskeluaikojeni kämppiksellä oli näiden herrojen kuva jääkaapin ovessa tuomassa iloa päiväämme. Ja alkoihan se kuva hymyilyttää joka kerta. Miten kukaan voi olla noin "jipii"? Tai no, olisin varmaan itsekin, jos olisihin urheilija ja juuri voittanut olympiakultaa.

Harmi, ettei netin syövereistä löytynyt ainakaan nopealla haulla sitä videonpätkää, jossa kaverukset hyppäävät voltilla veteen. Se oli ihan paras!

Kuva mtv3

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Saaristolaivurit

Maanantaina oli vihdoin vuoden paras päivä, nimittäin ensimmäisen yöretkemme lähtöpäivä. Eväät oli pakattu koriin ja osa tavaroista unohdettu autuaasti kotiin (kaikki keittiöpyyhkeet, hulluna hamstraamani Lexingtonin tyynyt, torkkupeitot ja monta muutakin juttua) ja koira lenkitetty valmiiksi. Båtin kyytiin ja matkaan! Tuuli oli leppeänlaista, joten meillä oli genoa keulapurjeena ja matka eteni ihan kivasti. Paitsi välillä, kun tuuli loppui kokonaan. No, mikäs siinä, sitten vain istuskeltiin ja ihailtiin maisemia. Määränpäänä meillä oli Äggskär. Emme päässeet ihan siihen laituriin, mihin oli tarkoitus, koska vesi oli täällä, kuten kaikkialla muuallakin, todella matalalla. Pienen justeerauksen jälkeen olimme kuitenkin valmiita myöhään illalla ja katoimme iltapalan kynttilänvaloon kajuuttaamme. Laivakoira oli aivan uupunut pelättyään rannikkotykistön ampumaharjoituksia koko alkumatkan. Meilläkin uni alkoi painaa silmää aika nopeasti ruuan jälkeen.






Aamu valkeni kertakaikkisen upeana. Joimme aamukahvit kannella ja lähdimme matkaan. Olisimme halunneet käydä Benitas Cafessa Sandholmenissa, mutta sepäs ei ollutkaan auki kuin vain viikonloppuisin. Nähtyäni paikan aloin heti haaveilla uudesta elämästä saaristolaiskahvilan pitäjänä. Olen nimittäin aika hyvä leipomaan pullaa, vaikka itse sanonkin ja elämää pullaleipurina saaristossa vaikka huolen häivää istui omaan käsitykseeni idyllistä.






Eilen purjehdimme fokalla ja hetken aikaa jopa ykkösreivillä. Olin etukäteen jännittänyt sitä, jännittääkö veneen kallellaan oleminen, mutta ei se kyllä tuntunut mitenkään ihmeelliseltä. Oli huippua huomata, että osasin jo jotain. Aloin jo muistaa, mikä mikäkin köysi oli ja tiesin myös, mitä seuraavaksi kuului tehdä. Onneksi mieheni on huippurantautuja ja kaikki rantautumiset menivät tosi hyvin, kertaakaan ei tarvinnut miettiä, että uskallanko. Päivän ainoa setback tapahtui, kun rannikkotykistön (a.k.a. Laivakoiran uusi ykkösvihollinen) vene ajoi kaksi kertaa meidän ohi tosi kovaa ja toisella kertaa peräaallot olivat sen verran voimakkaat, että Laivakoira tipahti penkiltä.





Yöksi suuntasimme työpaikan venekerhon saareen. Paikka on yksi lemppareitani koko maailmassa, meillä on aina ollut siellä huippukivaa. Olimme perillä vähän ennen kymmentä illalla ja nautimme ankkurimaljat (loving the term) laiturilla. Oli aivan pläkätyyntä, ei kuitenkaan vielä pimeää ja linnut huutelivat. Siinä oli yksi niistä hetkistä, joita oli koko talvi odotettu. Iltapalaa söimme taas kynttilänvalossa pienessä kajuutassamme ja kuuntelimme samalla Euroviisukarsintoja. Nukuimme sikeästi ja pitkään. Båtissa on tosi hyvä nukkua!



Tänään aamulla oli jo viileämpää, mutta tuuli oli leppoisa. Tulimme fokalla pois retkeltä ja aikaa meni pari-kolme tuntia. Pidempäänkin tällä reissulla olisi viihtynyt, mutta työt kutsuvat taas.




Laivakoira tähyili kaukaisuuteen.



Muistilappunen tulevia retkiä varten:

- Osta enemmän banaaneja. Matkassa on nimittäin hyvä olla jotain hätäruokaa, jonka saa nopeasti syötyä. Moottoriveneillessä oli niin helppoa todeta, että nyt alkaa olla nälkä, ajetaanpa kovempaa, että päästään ruuanlaittoon ja rantautuminenkin oli yksinkertaisempaa. Purjehduksessa tarvitaan enemmän ennakointia - ja enemmän banaaneja, joka on täydellinen hätäruoka omaan makuuni.

- Osta fleece-kalsarit. Iltaisin oli aivan tajuttoman kylmä. Vaikka minullakin oli sekä tavalliset tekniset pitkät kalsarit että villaiset, olisi tarvittu vielä yksi kerros. Harkitsen myös UGGien viemistä veneelle. Ostoslistalla on myös kunnon pipo. Tästä muistutan myös ystäviämme, jotka tulevat veneelle kylään. Paljon päälle! I mean it! Farkuilla on ihan turha tulla tai tulee kurja reissu.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Merellä!

Näytin miehelleni muotiosaamistani ja askartelin molempien purkkareiden nauhoihin ehdat 80-lukupampulat. Aikaa on, jos ei tuule just yhtään.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Ensimmäinen purjehdus (jipii!)



Tuosta me menimme sisään ja sitten lähdettiin. Tai toki ennen lähtöä oli vielä katsastus, loppusumman maksaminen kansainväliseen asekauppatyyliin ja kaikenlaista pientä. (Onneksi verhot tarvitsee asentaa vain kerran kesässä.)

Edellisen omistajapariskunnan mies lähti kanssamme siirtämään Båtia, joten pääsimme kokeneemman purjehtijan turvin kokeilemaan purjehtimista. Menimmekin purjeilla oikeastaan koko matkan. Ottaen huomioon, että olin liikkuvassa purjeveneessä ensimmäistä kertaa ikinä, pärjäsin mielestäni ihan kunnialla. Ainoa juttu, mikä tuntui vaikealta, oli pinnan hahmottaminen. Mihin suuntaan pinnaa pitää kääntää, että vene menee tiettyyn suuntaan. No, onneksi oli paljon vettä ympärillä kun tämä rouva ajeli siksakkia.

Yön yli nukkumisen jälkeen luulen nyt muistavani suunnilleen skuutit ja keulapurjeen kiinnityksen sekä irroituksen. Solmut tuli kerrattua ihan oikeissa olosuhteissa ja luulen niidenkin sujuvan tästä eteenpäin ihan hyvin, kunhan saa näpertää rauhassa.

Sen verran overwhelmed olin koko ajan, että purjehduskuvat jäivät nyt ottamatta. Oli niin kiire istua onnesta ymmyrkäisenä oman veneen kyydissä. Sen kummemmin emme Båtia vielä varustaneetkaan, meillä oli mukana ainoastaan retkieväät ja katsastusvarusteet. Torkkupeittojen asettelun aika on sitten ensi viikolla, kun lähdemme ensimmäiselle retkellemme. Ja yksi juttu uupuu vielä, nimittäin virkatut pussukat vihanneksille. Minulla on kovat paineet saada ensimmäinen virkkuutyöni sitten ala-asteen valmiiksi ajoissa. :D Ja kyllä, olisin ostanut ne helkkarin pussukat valmiina, jos olisin vain suinkin löytänyt niitä jostain. En todellakaan ole mikään käsityöihminen, mutta pakko näyttää olevan paras muusa.

Tällaista kuuluu täältä. Nyt suuntaan taas työmatkalle ja retkikuulumisia on luvassa ensi viikon alussa. Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Almost there!

Viime päivät ovat kuluneet vimmaisen valmistelun parissa. Olen haalinut kaikki ne pienet "kyllähän noi vielä ehtii" -jutut pannunalusista muovihenkareihin kasaan. Olen ostanut lifelinea, varapatruunoita liiveihin, vierasliivejä ja kaikkea mahdollista, mitä katsastusvarusteisiin kuuluu. Sillä välin mies on koepurjehtinut (olisitte nähneet hänen onnesta säteilevät kasvonsa eilen), pessyt ja tehnyt viimeisiä keväthuoltotoimenpiteitä edellisen omistajan kanssa. Nyt on niin valmista, että maustepiperryksillekin oli aikaa. Bongasin Kodin Ykkösestä tämän maustelaatikon, joka on juuri omiaan vetolaatikossa säilytettäväksi. Ja mikä parasta, se on muovia ja kannet ovat tukevia. Ei haittaa, jos tippuu.



Koska ostosten myötä on alkanut tulla vähän Roope Ankka -olo (ei sillä lailla, että meillä olisi säiliöllinen rahaa vaan niin, että setelinkuvat tuntuvat vain leijailevan silmissä), niin päätin jättää Bodumin kalliin pressopannun hankkimatta. Satuin nimittäin törmäämään sälänhankintamatkallani Ikeassa 19,90 maksavaan pannuun, joka on melkein yhtä kiva kuin esikuvansa ja ajaa asiansa oikein hyvin. Kyllä tällä varmasti ainakin yhden kesän kahvit keitetään, ellei useammankin. Kätköistä löytyi myös Victoria & Daniel -keittiöpyyhe, joka on juuri omiaan glamourisoimaan tiskihetken.



Nyt meillä on kaikki, mitä tarvitaan. Huomenna Båt katsastetaan, luovutetaan ja siitä maksetaan loppusumma, sitten me ajamme sen uuteen kotiinsa. Tästä se lähtee! Welcome aboard!