sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Tuhat asiaa päässä



Rullapurjeen asennus pitää jännityksessä loppuun asti. Jotain meni pieleen ja asennus jatkuukin vielä maanantaina. Matkaan pääsemme toivottavasti maanantaina illalla. Maanantaita odotellessa pitäisi hoitaa tsiljoona asiaa. Ekojen päivien ruuat on suunniteltava ja ostettava. Kyypakkauksen annostelu pienelle koiralle on opeteltava ulkoa (ja varattava mukaan jotain minkä mukana koira suostuu heti tabletin nielemään, jos käy niin ikävästi, että käärme puree). Loput vaatteet pitää pestä ja vielä pitäisi tietää, mitä kaikkea mukaan tarvitaan. Naapuria pitää muistaa pyytää ottamaan meidän postit ja Hesariinkin pitää soittaa ja keskeyttää jakelu. Missä välissä ehdin kirjastoon matkalukemista hakemaan? Kasa dekkareita on pakollinen juttu ja kirjasto on tietty huomenna kiinni. Kääk. Apteekistakin piti hakea jotain, mutta en enää muista, mitä.

Reittisuunnittelu on ollut miehen heiniä. Tarkoitus on aluksi ajaa hieman pidempiä päivämatkoja ja sitten saaristomerellä keskittyä enemmän paikkoihin tutustumiseen ja pieniin päiväpurjehduksiin. Ekoja stoppeja ovat varmaan venekerhon saari Porkkalan edustalla, Lähteelä, jokuenmuistamikä ja Hanko. Perillä haluamme käydä ainakin kaikkien suosittelemassa Björkössä, Jurmossa ja jossainenmuistamissä. Miten pääni voikaan olla näin hatara? Onneksi mies on tässä asiassa vähän skarpimpi.

Voi, miten odotan jo matkaamme. Kävimme toisen bestiksistäni kanssa tänään syömässä ja drinkeillä. Drinkit nautittiin Mattolaiturilla ja minä vain haaveilin koko ajan olevani jo merellä. :D En melkein malttanut keskittyä jääsamppanjaani (en ole vielä ihan varma, pidinkö siitä) kun vain katselin ohi lipuvia purjeveneitä. Toteutuvat unelmat tuntuvat aika kivoilta.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

iBloggaus



Nyt tarvitaan teknistä tukea! Haluaisin tosi paljon päivittää blogia reissulta, mutta läppäriä ei tietenkään oteta mukaan. Olen tähän mennessä postannut kyllä välillä iPadilla, mutta olen käyttänyt kuvituksena lainattuja kuvia, joita ei siis ole tallennettu koneelleni vaan olen käyttänyt Bloggerin vaihtoehtoa "kuvan url-osoite". En oikein hiffaa, miten saisin ladattua omia kuviani. Jos yritän iPadilla ladata tietokoneelta kuvia, niin Blogger (sama pätee muuten myös Facebookiin), ettei mulla ole täällä yhtään kuvatiedostoa. Kuitenkin minulla on Kuvat-valikon alla vaikka kuinka paljon kuvia. En löytänyt App Storesta iPhotoa Padille, enkä oikein keksi, miten saisin kuvat näkymään tiedostoina. Osaako joku auttaa?

Nyt näyttää muuten uhkaavasti siltä, että kuvapläjäys tulee vasta Saarisomereltä palattuamme. Ja se olisi ihan tylsää, se.

Ai niin, lähdetäänkin ehkä jo sunnuntaina, rullapurje onkin valmis jo tänään. Jihuu! Keulaluukun kannet eivät ehtineet valmistua, joten mennään sitten avomallina.

Ja kyllä, ylläoleva kuva on siis lainattu. Googlasin.

Valmiina lomalle!




Kun raahauduin viimeisillä voimillani tänä aamuna ovesta sisään, hikisenä ja teutaroivaa laukkua kiskoen, sain käteeni jo aiemmin haaveilemani Veuve Clicquot -pullon merihenkisessä pussukassa lomatoivotusten kera. Mies taitaa tietää, mistä narusta vetää. Hauska uusi sydvesti (jonka mies oli eilisen rankkasateessa venettä siirtäessään havainnut must have -tuotteeksi) sopi sekin väreihin.

Reissusta löytyi vielä raikkaan sininen pyyhepari hukattujen tilalle. Kyllä nyt kelpaa, meillä on varmaan Suomenlahden parhaiten varusteltu vene tässä kokoluokassa. :D




Summa summarum: Ihanaa, ihanaa, ihanaa, ihanaa, ihanaa, lomalomalomalomalomalomaaaaaaa! Viikonloppu menee ruoka- ja reittisuunnitelmia hioessa, miehellä vähän vielä töissä, minulla matkagarderoobia pyykätessä. Maanantaina asennetaan uusi purje (rullalaite oli laitettu eilen) ja sitten lähdetään!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

The countdown begins...

Aina, kun saavumme veneelle ja Laivakoira pääsee livahtamaan sisälle, tapahtuu sama juttu. Laivakoira ottaa venelelunsa ja menee laiturille leikkimään. Sillä aikaa me teemme omat lähtövalmistelumme.




Tänään kävimme sellaisella fiinimmällä purjehduksella. Pakkasin kauluspaidan kassiin ja meikkasin, sitten suuntasimme päiväretkelle kohti HSS Boathousea. Teki mieli mennä ravintolaan syömään ja teki mieli purjehtimaan ja näinpä kaksi mielitekoa saatiin yhdistettyä. Koira tekee aina kuvioon pienen mutkan, mutta totesimme, että jos koira ei saa tulla terassille, niin haetaan sitten pizzat Skifferistä. Boathousesta olin kuullut paljon hyvää ja tosi kovasti halusin kyllä sinne.






Onneksemme Boathousessa suhtauduttiin koiriin ystävällismielisesti. Joskus tuntuu, että kaiken maailman hygieniamääräysten kanssa lähennellään hysteriaa. No, ehkä Liuskaluodolla oli ymmärretty se, että jos koko saari on täynnä valkoshittihanhia ja niiden tuotoksia, niin yksi pieni koira terassinnurkassa ei palettia juuri hetkauta.



Liian usein ravintola-aterian jälkeen tulee sellainen tunne, että olisi tehnyt itse parempaa, vaikkei mikään huippukokki olekaan. Tänään moinen ajatus ei tullut pieneen mieleenkään, niin hyviä ruokia söimme. Molemmat olivat erittäin tyytyväisiä annoksiinsa. Kuvista puuttuu miehen pääruuaksi syömä pihvi.





Laivakoirankin mielestä ruuat vaikuttivat tosi, tosi herkullisilta. (Se sai kyllä pienen palasen lohennahkaa, kun me olimme syöneet.)



Miljöö oli kerrassaan viehättävä. Minulle kiva ympäristö on melkein puoli ruokaa, ravintolasta pitää voida nauttia kaikilla aisteilla. Kävimme lähtiessämme vielä hakemassa jädet ja Laivakoiralla kävi taas flaksi, kun se sai nuolla minun tikkuni.





Tänään tehtiin myös yksi heräteostos. Olen nyt koko kesän tuijottanut meidän haalistunutta ja sanalla sanoen rumilusta pelastusrengasta. Sanoin miehelle, että on ehkä pakko saada uusi. Käytiin kotimatkalla Gulfilla tankilla ja mies saapui maksamasta keltaisen ja kiiltävän uuden pelastusrenkaan kanssa. Kyllä nyt kelpaa, värikin on nimittäin syksyn muotiväri, leijonankeltainen. :D (Opin uuden värin Henkkamaukan kuvastosta.)



Nyt minun ja kesäloman välissä on enää yksi lyhyt työmatka! Jes ja tilulii!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

AJATUS NORJAAN



Lämmin sellainen. Iloisempia juttuja sitten taas joku toinen päivä.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

VIHANNESPUSSUKKA



Anu kyseli aiemman postauksen yhteydessä, että olisiko vihannespussille ohjetta. Ennen kuin kerron, miten tein pussukan, muistutan, että olen aivan onneton käsitöissä. Traumatisoiduin ala-asteen kässäntunneilla (kuten varmaan moni muukin), kun lapaset muistuttivat harvaa verkkoa, sukista toinen oli kokoa 46 ja toinen 36 (toinen bestiksistäni nauraa niille vieläkin), opettaja purki joka tunti huokaillen töitäni ja koko syksyn nyhertämä kaulaliinani oli lähempänä patalappua.

Niinpä yritin kaikin keinoin löytää vihannespussukoita valmiina, siinä kuitenkaan onnistumatta. Koska olin täysin vakuuttunut siitä, että kaikilla oikeilla purjehtijoilla on tuollaiset pussukat, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yrittää itse. Varsinaiseen käsityöliikkeeseen en uskaltautunut. Olin varma, että kamalat kokemukseni paistoivat minusta läpi ja että minulle naurettaisiin, koska en edes tiennyt, minkälaista lankaa pitäisi olla, mistään virkkuukoukkujen paksuuksista puhumattakaan. Niinpä erään ruokakauppareissun yhteydessä, varmistuttuani, ettei kukaan näe, pujahdin Cittarin lankaosastolle. Otin kaksi kerää kauneinta puuvillalankaa (tästä jo voi nähdä, ettei homma ole ihan hanskassa, lankaa kului nimittäin ehkä kolmasosa kerästä). Katsoin vyötteestä oikean koon koukulle ja poimin hyllystä lähimpänä tätä kokoa olleen koukun. Piilotin kassalla ostokseni vihannesten alle ja toivoin, etten törmäisi kehenkään tuttuun. En sentään halunnut tappaa ketään nauruun.

Kotiin päästyäni join lasin viiniä ja aloin googlata. Löysin kaksi sivustoa, joita vuorottelemalla etenin työssä:

Tämän sivun opeilla loin silmukoita ja opettelin erilaisia sellaisia. Täällä taas opastettiin varsinaisen pussin tekemiseen. Minulla oli siis iPad sylissä, virkkuutyö käsissä ja viinilasi välittömässä läheisyydessä. Etenin hitaasti ja välillä kiroillen, mutta työ valmistui kuin valmistuikin. Mies kehui pussukkaa hienoksi (halusi kai tsempata vaimoaan) ja se ajaa asiansa. Näin jälkeenpäin valitsisin ehkä vähän vähemmän venyvää lankaa. En kyllä tiedä, mitä sellainen lanka voisi olla. Ehkä ensi keväänä taas rohkaistun ja virkkaan uuden pussukan.

MYYDÄÄN PURJEITA!

Casa Norpan nopean toiminnan joukot ovat laittaneet rullapurjetilauksen vetämään. Puolustustaktiikkana mainitaan, että oli tätä suunniteltu himpun verran pidempään kuin vuorokauden verran. Rullapurjeesta on ollut puhe alusta asti ja kun taannoin saimme tietää erään ikivanhan pankkisähläyksen tuovan tilille pienen kesäbonarin, päätimme, että yritämme saada rullapurjeen jo tälle kesälomamatkalle. Toimittaja valikoitui pitkälti sen mukaan, että todella saisimme purjeen jo elokuuksi. Hintaa tuli vähän turhan paljon, kuten genaakkerialakoululainen veikkailikin, mutta bonari onneksi kattaa sen. Niinpä myymme pois kolme purjetta, jos joku vain suinkin halua ne ostaa.

1. Genoa 1, mylar. Purje on radiaalileikattu ja hankittu syksyllä 2006. Meripurje.




2. Fokka, dacron, latat. Meripurje, syksy 2003.



3. Myrskyfokka, Niiniranta. Dacronia on tämäkin, mutta hankintavuodesta ei valitettavasti ole tietoa.



Kaikki purjeet ovat hyväkuntoisia, mutta eivät tietenkään uudenveroisia, koska niillä on jo muutama vuosi ikää. Yhteydenotot sivupalkissa olevaan sähköpostiin. Myös hintaneuvottelut voidaan käydä inboxissa.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Yö saariston on, nakkien kutsu on mittaamaton...

...tralalalalaa, terveisin Laivakoira, joka kuvassa odottelee makkara-ateriaansa. Kävi nimittäin niin, että Laivakoiran Matte unohti koirannappulat kotiin, mikä huomattiin vasta myöhään. Niinpä koiran traaginen kohtalo oli syödä makkaraa tai tonnikalaa koko reissu. Eläinparka...




Tämänkertaisen retkemme ensimmäinen etappi oli vuohenjuustosalaattila. Tosin olen nyt muutaman kerran salaattia syötyäni todennut, ettei se vuohenjuustosalaatti itse asiassa ole mikään kovin ihmeellinen. Lohikeitto on paljon parempi annos. Söimme rauhassa ja otimme vielä jädetkin. Törmäsimme tuttuihin, jotka olivat lähdössä Kroatiaan purjehtimaan ja utelimme heidän reissustaan. Jatkoimme matkaa tuulen noustessa aina vain. Päämääränä oli venekerhon saari. Sinne saapuessamme melkein kaikki olivat jo nukkumassa.

Illalla tuuli aika lailla ja tuulen oli ennustettu tyyntyvän vasta yöllä, joten itse emme pitäneet kiirettä nukkumaanmenon kanssa. Menimme yösaunaan ja istuskelimme pitkään saunan terassilla. Saunasta palattuamme ja sinne typerästi pyyhkeet jätettyämme ("Mennään sit aamullakin saunaan, otetaan ne sit mukaan." Yeah right.) olimme melko lailla valmista kauraa. Tuulikin alkoi pikkuhiljaa tyyntyä.



Nukuimme pitkään ja kun heräsimme, kaikki muut yhtä venekuntaa lukuunottamatta olivat lähteneet. Meillä oli vielä tiskaushommia ennen lähtöä. Aamu oli pilvinen, joten aurinkohatut saivat jäädä hyllylle.






Kun pääsimme matkaan, meillä oli mitä upein spinnupäivä. Tuulet olivat kuin tilauksesta, joten laitoimme jo laiturissa spinnun valmiiksi ja nostimme sen melkein heti. Hetken aikaa pähkäilimme, että kumpi puoli olikaan skuutti ja kumpi gaija ja että minkä köyden piti kiertää mitäkin. Saimme kuitenkin pohdintojen (ja kilauta kaverille -kortin) jälkeen spinaakkerin mallikkaasti ylös. Ajoimme sillä koko matkan eli noin 35 mailia. Vauhti pysyi koko ajan vähintään viidessä solmussa ja pysyimme samalla halssilla. Voi että, mikä fiilis meillä oli! Purjehdusharrastus näytti parhaita puoliaan ja aurinkokin tuli esiin. Aloin haaveilla laajakulmaobjektiivista, kun tällä putkella en oikein saanut koko purjetta kuvaan, en sitten millään.






"Siis kun KAIKILLA muillakin on..." Onneksi saimme rullapurjeen tilattua lomaa varten, koska olemme ihan out ilman sitä. Kuvaan ei mahtunut enempää veneitä, mutta jos olisi mahtunut, kuva olisi todella todistanut edellisen virkkeen todeksi. Täyttäkin oli, Pirttisaaressa nimittäin, mutta mahduimme pienoisella Båtillamme just eikä melkein yhteen koloon.



Illan ohjelma oli miehelle ja Laivakoiralle iltauinti sillä aikaa, kun minä aloin valmistaa illallista. Meillä oli grillattua lohta, siikliä ja kanttarellikastiketta. Laivakoira on muuten juuri tuommoinen uimakaveri. Se yrittää estää veteenmenon vikisemällä ja pyörimällä uimaanmenopaikan edessä. Sitten, kun se huomaa tämän turhaksi, se hyppää veteen. Ja siis oikeasti hyppää, laiturilta tai veneen perästä. Sitten se ui ympyrää "pelastettavan" ympärillä. Suloista ja ärsyttävää.




Aamu oli tosi lämmin ja söimme aamiaista kannella. Melkein kaikki muut olivat jo lähteneet tai tekivät lähtöä. Aamuvirkkua porukkaa nuo veneilijät, kello oli kuitenkin vasta vähän yli yhdeksän...



Aamiaisen jälkeen oli aika lähteä pienelle kävelylle kaunista saarta ihmettelemään.



"Hei, minä pieni armeijan hylkäämä tönö tässä odottelen, että joku innokas kunnostaisi minut ja perustaisi hauskan kyläkaupan, josta veneilijätkin saisivat täydentää ruokavarastojaan. Paino olisi etupäässä luomu- ja lähiruokajutuilla ja sitten täällä voisi myös nauttia skumppalasillisen." Anyone? Ja jos joku toteuttaa tämän haaveeni, niin pyydän myös hankkimaan sellaisen koko hyttyskannan tuhoavan ansan, muuten ei kyllä kukaan pysähdy tuossa. :D



Pirttisaaren kaikki asutut talot tuntuivat olevan hirmu hyvin hoidettuja. Tuli oikein sellainen keskelle idylliä eksynyt olo. Pirttisaaressa kenelläkään ei varmaan koskaan ole krapula, lapset eivät kiukuttele eikä kasvimaahan tule rikkaruohoja. <3




Kiipesimme kallioille katselemaan maisemia ja mitkä maisemat ne olivatkaan! Pirttisaaresta tuli kyllä yksi suosikkikohteista, niin ihana ja kaunis paikka se oli! Takaisin tullessa olimme ihan kuumissamme koko porukka.






Mieli teki saunaan ja uimaan, joten päätimme lähteä kotiin työpaikan venekerhon saaren kautta. Saunoimme ja uimme taas sydämemme kyllyydestä (etenkin Laivakoira). Lounaaksi grillasimme pizzaa ja makkaraa. Oli meillä salaattiakin. Minä torkuin saunan jälkeen laiturilla ja mies surffasi venetervikeliikkeiden sivuilla ja soitteli niihin yrittäen löytää meille uutta kompassia. Meillä nimittäin hajosi kompassi veneestä ja uuden löytäminen (varsinkin näin heinäkuussa) oli arvattua hankalampi juttu, koska Suunto olikin lopettanut kompassien valmistuksen. Lopulta kompassi kuitenkin löytyi, onneksi. Kesäilta oli ihana ja olisi tehnyt mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi, mutta ruokakori alkoi olla tyhjä. (Ja keulaluukun kannetkin pitää saada tänään toimitettua WB-Sailsiin, josta saimme vielä rullapurjeen tilattua ennen lomaa. Kansiin porataan reikä, koska rullalaite asennetaan kansiluukkuun sisälle.)



Missä tuuli? Ei ainakaan Sipoon vesillä.




Päätimme nostaa spinnun ja katsoa, pääsisikö sillä mihinkään. No, pääsihän sillä, jopa reilua solmua. Lilluimme aikamme ja otimme episodin harjoituksen kannalta, koska onhan niissä köysissä vielä purtavaa ja pohdittavaa. Teimme pari jiippiä (tällä kertaa minä olin kannella, viimeksi oli miehen hommia vaihtaa puomin paikka) ja lopulta totesimme, että jos aikoisimme päästä kotiin kuluvan vuorokauden puolella, pitäisi kai luovuttaa purjeiden kanssa. Spinnu tuli hienosti alas ihan Juuso-open opetusten mukaisesti. Ensin pinnamies päästää gaijan irti laskijan käskystä ja sitten, kun alareuna on kerätty syliin, laskija antaa luvan ja pinnamies päästää fallin auki. Sitten loppupurje vedetään syliin.






Sitten olikin kansi täynnä purjetta. Tykkään pakata purjeet pois aina saman tien, jos se on mahdollista. Jotenkin satamaan tullessa on niin paljon muutakin touhua, että on kivaa, jos edes purjeet ovat jo omissa pusseissaan viikattuina/pakattuina. Spinaakkerin kangas on muuten hassun tuntuista, ihan kuin se olisi suuri muovipussi. Laivakoira ihmetteli, kun ei päässytkään kulkemaan edestakaisin.



Ajelimme koneella loppumatkan kotiin. Tällä kertaa mukaan lähtivät veneeltä myös myös Turunmaan saariston merikortti ja satamakirjoja suunnitteluiltamia varten. Lakanatkin otin nyt kotiin pestäväksi, samoin muut liinavaatteet. Seuraava yöreissu onkin nimittäin jo kesälomamatka!

Ja muuten, jos joku venekerhon saaren tunnistava yöpyy siellä itse ja saunan naulakossa roikkuu edelleen kaksi Gantin tummansinistä pyyhettä ja yksi pieni tummansininen Casa Stockmann, niin ne saa tuoda mukanaan kerhon toimistolle, jos siitä ei ole liikaa vaivaa. Terveisin Lahopäät.