perjantai 30. syyskuuta 2011

Toinen koira



Huh, mikä työviikko! Mitään bloggaamisen arvoista ei siis ole tapahtunut. Paitsi, että perheeseemme saapuu piakkoin toinen koira. Koira näyttäisi olevan skotlanninterrieri ja sen on kotoisin HM Home -kennelistä. Char innoitti, minä seurasin.

Hauskaa viikonloppua itse kullekin!

Kuva HM

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Syksyn ja talven suosikkiasusteita

Yritän yleensä nykyään tehdä niin, että kun tekisi kamalasti mieli sitä sun tätä kaupoista, käyn ihan ensin läpi oman vaatekaappini. Tämä on ollut hyvin menestyksekästä, koska melkein aina kaapista löytyy jo vastine himoamalleni jutulle. Syysaika on minulle mieluisinta pukeutumisaikaa ja silloin aina kaupoista on tarttua mukaan kaikenlaista. Niinpä jouduin taas turvautumaan taktiikkaani. Laivakoira tarjoutui esittelemään muutaman lempparijutuistani.

Vaikka Laivakoiran viileän kiinnostumattomasta ilmeestä ei sitä arvaakaan, tämä on aarteeni - äidin vanha Hermès-huivi.



Tähän huiviin liittyy kivoja muistoja, koska se on ostettu häämatkaltamme Nykistä. Mies osti samanlaisen, mutta erivärisen ja käytämme huiveja joskus ristiin. Ivy League -tyyli ei taida juuri nyt olla ihan kuuminta hottia, mutta ei haittaa, koska se on yksi lempityyleistäni.



Paljettihuivikin on vanha, mutta on kuitenkin ollut taas ihan ajankohtainen viime vuosina. En enää muista, mistä se on ostettu, mutta se on suosikkini talvisiin iltamenoihin. Olen tainnut joskus käyttää sitä vyönäkin.



Tämä taitaa olla uusin huivini. Tommy Hilfigerin makkarahuivi/snood/mikskänäitänytsanotaan on osoittautunut muhkuutensa ansiosta yhdeksi suosikeistani. En nimittäin kestä laihoja huiveja. Pienenkin huivin pitää olla kaulassa sillä lailla pulleasti, jos tiedätte, mitä tarkoitan.



Pipoissa tärkeintä on tupsu. Tupsuton pipo on ihan no-go. Raidallinen kaulahuivi ja vaalea pipo ovat Gapista. Vaaleanpunainen pipo on nyysitty äidiltä ja se on pelastettu jo kerran merestäkin. Harmaan taas minulle teki ystäväni Emppu.





Eteerisemmät pousaukset saatiin ainoastaan mallipalkkiota vilauttamalla. Normaali taksa lyhyestä poseeraushetkestä on puolikas nakki, mutta koska oli sunnuntai, niin Laivakoira sai ihan kokonaisen nakin.



Laivakoira tietää kyllä töidensä arvon, koska hän on ihan kokenut malli. Tässä poseeraamme erään lehden kattauskuvauksissa reilu vuosi sitten.



Kuva Markku Alatalo

Season Finale



Lauantaina sade vihdoin taukosi ja sääennuste oli jopa oikein hyvä. Niinpä kokosimme heti herättyämme venekampsut kasaan ja lähdimme retkelle. Kyseessä olisi varmasti kauden viimeinen yöretki. Lämmintä sai jo laittaa päälle, eikä merikään ollut enää kuin 13-asteinen (emme uineet vaan katsoimme veneen mittarista). Tuulta oli ihan reippaasti, joten purjehdimme pelkällä keulapurjeella ja Båt kulki siltikin kuutta solmua. Päämääränä oli Pirttisaari, jossa emme ole olleet sitten heinäkuun. Olimme ihan varmoja, ettei siellä ole muita, mutta kappas, kuuden aikoihin oli jo melkein täyttä.

Rantautumisen jälkeen teimme tapamme mukaan pienen kävelyn, että Laivakoira pääsi jaloittelemaan. Olin toivonut saavani raikkaita ruskakuvia, mutta eipä sitä ruskaa juuri vielä näkynyt. Kaunista Pirttisaaressa kuitenkin oli jälleen. Se on sellainen paikka, että jos saisimme esimerkiksi miehen ulkomaansukulaisen kylään, haluaisimme viedä hänet juuri tänne.





Näin sumpussa olimme naapurien kanssa. No miksi? No siksi, että pari valopäätä oli laittanut veneensä sivukiinnityksellä laituriin ja veivät näin yhdellä veneellä ainakin kolmen paikat.



Mokoma sivukiinnittäjä vielä tuli neuvomaan, että meillä on köydet aika lähekkäin. Öööö, no joo, koska niitä ei saa mitenkään muuten, koska te olette levittäytyneet tuolla tapaa

Olin ottanut meille valmiiksi lisävaatetta esille, mutta Laivakoira päätti ottaa ne omaan käyttöönsä ja teki niistä pesän itselleen. No, ehkä sitäkin paleli ja Miss P:n vinkkaamalle villapaidalle olisikin käytöä... Aika viileää nimittäin jo oli, mutta siitä huolimatta syysaamu oli mitä kaunein ja kuulain. Merellä oli tosi paljon purjehtijoita. Me ajelimme ihan vain koneella, kun akkuja piti saada ladattua ja matkakin oli melko lyhyt, kun jouduimme suuntaamaan suorinta tietä kotisatamaan. Miehellä on illaksi työjuttuja. Harmi, koska päivä olisi ollut kivaa viettää kokonaan merellä. En tiedä, ovatko kaksi edellistä syksyä olleet poikkeuksellisen upeita, kun tämä kuluva tuntuu niiiiiin harmaalta ja ankealta. Kirkkaita päiviä on ollut vähänlaisesti ja syyskuun saldoksi taisi jäädä vain kaksi retkeä.




Näin kapoisesta pienestä salmesta tultiin ja mentiin. Hyvin kuitenkin mahduimme.



Siinä se sitten taisi olla, venekausi. Ensi viikolla Båt siirretään talviunipaikalleen. Se on siellä vielä laiturissa hetken aikaa ennen ylösnostoaan, jos tulisi joku satumainen ihana päiväpurjehduskeli. No, tuleeko sellaista keliä ja vielä vapaapäivänä, on asia erikseen. Taidan siirtää mielenkiintoni taas kuivanmaan kotijuttuihin ja lähteä kaupungille hankkimaan hauskaa koiramattoa, jonka bongasin Charin blogista.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Must move furniture



Pakonomainen sisustusesineiden mallailu jatkui vielä tyynyhullutuksen jälkeenkin. Koko projektin laukaisi makuuhuoneen seinään siirtyvä vanha telkkari, kun yläkertaan tuli uusi. Makuuhuoneemme on aika pieni ja niinpä sängyn päädyssä tähän saakka majaillut penkki joutui siirtymään muualle, jotta päädystä mahtuisi kävelemään ilman, että osuisi telkkariin. Sitä ei uskoisi, millainen ketjureaktio syntyy, kun yhdelle tavaralle pitää löytää uusi paikka. Yhtäkkiä kaikki muukin näytti olevan ihan väärin.

Nyt kuitenkin luulen, että tämä järjestys pitää. Ainakin siihen asti, että kaivan tuosta punertavapuisesta kirjapinon alla olevasta arkusta joulukoristeet esiin. Kuvasin muutaman jutun, joista tykkään tällä hetkellä eniten.






Rakastan, rakastan, rakastan tätä nojatuolia. Se on lempipaikkani lukemiseen, bloggailuun, surffailuun ja päivätorkkuihin. Myös Laivakoira pitää tuolista ja tunkee yleensä kainalooni, kun istahdan siihen. Se pitää paikasta jopa niin paljon, että laiminlöi eilen velvollisuutensa, eikä mennyt eteiseen tervehtimään miestä, kun tämä tuli kotiin.



Tuolin vierestä löytyy myös kirja-stashini. Kaikkea laidasta laitaan. Ja kyllä, tuossa tuolissa on erittäin mukavaa istua lukemassa. Selkä ei tullut kipeäksi edes silloin, kun minun oli pakko lukea Millennium-trilogia putkeen ja istuin tuolissa kolmisen päivää aamusta iltaan.



Portaisiin olen tyytyväinen. Ne olivat ennen ihan kamalat mäntyhökötykset, mutta pelastin tilanteen useammalla kerroksella Betoluxia. Kurkku oli kolme viikkoa kipeä maalausoperaation jälkeen (hengityssuojaimet ovat nynneröille), mutta se oli sen arvoista. Samassa yhteydessä maalasin eteiseen myös liitutauluseinän. Kopioin lauseen Therese Sennerholtin taulusta, jotka ovat minusta hauskoja, mutta meillä ei ole sellaiselle oikein paikkaa. Erityisen ylpeä olen myös Martha Stewartin oppeja noudattaen tehdyistä kuraisten kenkien alustoista. Martha toki käytti isompia kiviä, jotta alustoja voisi helposti imuroida. Minä otin niitä kiviä, mitä kaupassa oli ja totesin, ettei se nyt niin tarkkaa sen imuroinnin kanssa ole. Portaissa on aina kamaa matkalla yläkertaan, tällä kertaa pino lehtiä.



keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Tyynyhullut päivät

Taas ne alkoivat. Almakin näytti olevan ihan samoissa touhuissa. Syksyyn kuuluu kaikenlainen myyssaus torkkupeittojen ja tyynyjen seassa. Kesäisemmät tyynyt ja peitot saivat vaihtaa paikkaa tai mennä kaappiin odottelemaan kevättä ja syksyisemmät pääsivät taas käyttöön. Ja kuten veneessäkin, myös kotona niitä on ihan joka puolella. Ja vieläkin tekisi mieli uusia, mutten nyt taida taipua mielitekooni.




Yritän olla ostamatta uusia torkkupeittoja ihan joka kevät tai syksy, koska niitä on niin kamalasti. Silloin kuitenkin, kun on ihan absolut pakko saada uusi, niin vanhat siirtyvät yleensä Laivakoiran sänkyyn. Laivakoira on muuten tosi tarkka sängystään. Sitä on kerran siirretty ja kerran se oli minulla mukana eräissä sisustuskuvauksissa. Mielenosoitus tuli saman tien protestipissojen muodossa!




Laivakoira taisi päättää, että kuvaustilanne on hauska leikki ja antoi oman panoksensa. Laivakoiran lempilelut eivät ole mitään varsinaisen kauniita esineitä, mutta kauniitakaan on turha ostaa. Laivakoira leikkii nimittäin leluillaan niin rajusti ja välillä ikenet verillä, että kamalan näköisiä ne nätimmätkin lelut ovat noin vuorokauden kuluttua saamisesta.



Väripläntit. Parin viimeisen syksyn aikana olen jotenkin mieltynyt violettiin. Se on sopivan tummaa ja syksyistä.



Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että minulla on jonkinasteinen fiksaatio palmikkoneuleeseen ja että en juurikaan piittaa silittämisestä. Koiranomistajan pakkokäytännöllisyys näkyy siinä, että valkoisten sohvien ja nojatuolien (ne tulivat ennen koiraa - nyt olisin viisaampi) päällä on käytännössä aina joku suojatekstiili.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Täydellinen juhlamekko



Lupasin kommenttiboksissa kuvan täydellisestä pikkumustastani. Hihoissa näkyy vielä vähän käytön jälkiä lauantailta, mutta tätä mekkoa ei vain voi silittää. Tai ehkä voisi, mutta minä en ainakaan uskalla kokeilla. En itse asiassa uskalla tehdä sille yhtään mitään muuta kuin tuulettaa ja pitää. Hannaaminen johtuu siitä, että leninki on siis 60 vuotta vanha. Se kuului famulleni, joka oli kunnon seurapiirirouva. Sen jälkeen, kun sain tämän käsiini, en ole tainnut paljoa muita juhlamekkoja pitääkään.

Mekko roikkuu henkarissa, eikä päälläni sen vuoksi, että olen yksin kotona, enkä saa sitä yksin päälleni. Sekä pukeminen että riisuminen vaativat toisenkin käsiparin. Ei siis universumin käytännöllisin vaatekappale, mutta who cares kun se on muuten niin ihana!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Genreloikka

Blogin talvi on ollut jonkin verran esillä kommenttiboksissa. Minäkin olen sitä miettinyt, koska tykkään valtavasti kirjoittaa tätä, mutta eihän niitä venejuttuja koko talven yli oikein riitä. Olen kaikenlaisten sisustus-, lifestyle- ja muotiblogien innokas lukija, joten tuntuu luonnolliselta valua hetkeksi aikaa siihen suuntaan. Kevään ja kesän tullen palaan sitten purjehduksen maailmaan. Tyylillä tietenkin.

Mitä sitten on luvassa näille pimeille kuukausille?

Kotijuttuja

Kuivan maan kodinkin sisustus kiinnostaa minua kovasti. Se onkin veneen sisustuksen jälkeen ihan parasta! Meillä on varmaan kaikki mahdolliset remontit suunnitteilla lähivuosille, kun ysärikeittiö, -parketti ja -kylpytilat vetelevät viimeisiään. Jos ei ihan toteutusta vielä, niin suunnittelua ainakin on tulossa. Sisustusjuttuja toivottiin, niitä siis tulee muutenkin.





Matka- ja ruokajuttuja

Miksei näitäkin, silloin tällöin.



Tyyliseikkoja

En varsinaisesti ole mitään päivän asu -tyyppiä, enkä kovin muodikas, vaikka tykkäänkin kovasti seurata muotia. Jos kuitenkin ostan jotain ihantajuttomanihanaa, niin lupaan hehkuttaa sitä täällä.



Laivakoiraa

No tietty.




Leivontajuttuja

Mutta älkää kiltit odottako mitään vastaavia upeuksia kuin vaikka Belle Baiessa. Minä pidän kovasti leipomisesta, mutta filosofiani on hyvin rento "ei se nyt niin justiinsa ole". Tämä johtaa siihen, että tuotokseni ovat usein kyllä herkullisia, mutta ulkonäkö ei ole niin viimeistelty.



Joulufiilistelyjä

Olen jokseenkin hurahtanut jouluun ja joululaulut soivat (tosin tahattomasti) päässäni ympäri vuoden. Syyskuun lopussa alan aina odottaa jo joulua. Meillä ei ole mitään ehdottomia jouluperinteitä (tosin samppanjasta ja graavilohesta en luovu), eikä vielä mitään suunnitelmia tälle vuodelle. Varmaa on vain se, että Blossan vuosimakuglögiä pitää saada.






Te, ketkä olette lukeneet blogiani vain purjehdusjuttujen takia: Toivotan teille mitä mukavinta syksyä ja talvea ja toivon tapaavani teidät taas keväällä! Satunnaisia purjehdusjuttuja täällä varmasti on läpi talven, mutta kuten arvata saattaa, niitä ei riitä ihan joka viikolle tai edes kuukaudellekaan.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Hei hei purkkarit, helou korkkarit!

Tämäkin viikko on mennyt vailla veneilyä. Kävimme laittamassa lisäköysiä keskiviikkona, mutta muuten emme ole ehtineet Båtille lainkaan. Laivakoira aiheutti huolta, kun se parin päivän ajan oksensi kaikki ruokansa. Alkuviikosta makasin itse pitämässä sairastupaa sohvalla, sitten olikin jo kaikkea muuta ohjelmaa.

Olen ollut muun muassa juhlakenkäshoppailemassa ja lounastamassa toisen bestiksistäni ja hänen poikansa kanssa.



Eilen olimme vieraina upeissä häissä. joiden jokainen hetki oli täynnä rakkautta, tyyliä ja lämpöä. Omalla kohdallani lämpöä oli ehkä vielä hieman enemmän kuin muilla, koska minulla oli päälläni famuni vanha 60 vuoden ikäinen mekko. Mekko on Täydellinen Pikkumusta, enkä luopuisi siitä mistään hinnasta, mutta se on kyllä sanottava, että 60 vuotta sitten ei ilmeisesti tunnettu kovin hengittäviä kangasmateriaaleja.




On kai hyväksyttävä se tosiasia, että veneilykausi on tältä vuodelta ohi ihan kohta ja telviteloille laittamista pitäisi alkaa valmistella. Pukit on haettava Båtin edellisen omistajan luota ja vietävä talvisäilytyspaikkaan. Båt on tyhjennettävä kaikesta tavarasta ja tavaroille on keksittävä myös joku säilytyspaikka talven yli. Vesitankki on tyhjennettävä ja septitankki sekä tyhjennettävä että huuhdeltava.

Fiilis on samaan aikaan sekä haikea että hieno. Tämä on ollut sellainen kaikkien aikojen kesä, paras ikinä. Olemme oppineet ihan hurjasti kaikkea uutta ja kokeneet mahtavia onnistumisen elämyksiä. Tavoitteemme tälle kesälle täyttyi myös; kukaan ei saanut kertaakaan puomista päähänsä. Vahinkojiippejä sattui muutama, mutta ne eivät onneksi olleet kovin rajuja. Ja ehkä niitä käy silloin tällöin kaikille? Loukkaantumiset olivat kaikki vain mustelmia ja naarmuja, mitään vakavaa ei sattunut. Veneelle ei käynyt havereita eikä myöskään muille veneille. Purjehduskausi oli siis myös hyvin onnistunut. Kauden voi siis haikeudesta huolimatta päättää todella hyvillä mielin.