maanantai 31. lokakuuta 2011

My Dream Holiday, osa 1

Tästä alkaa matkakertomuksen ensimmäinen osa. Olimme viime talvena unelmiemme lomalla eli road tripillä Yhdysvaltain itärannikolla. Olen ajastanut tälle viikolle matkakertomuksen muutkin osat.

Lähdimme matkaan Helsinki-Vantaalta, josta lensimme suoralla lennolla JFK:lle. Hotellillamme Times Squaren lähettyvillä olimme noin kuuden aikoihin illalla. Silmät olivat aikaeron vuoksi jo aika lailla ristissä, kun kello kävi Suomessa jotain ihan muuta. Mitään ihmeempää ohjelmaa emme siis olleet suunnitelleet ekalle illalle. Miestä poltteli Apple Store niin paljon, että pidemmittä puheitta kipitimme suoraan sinne. Siinä kasattiin kuulkaa ostoskoriin josjonkilaista lisätarviketta ja vempelettä ja tietysti korin tähtenä loisti iPad. Kun ostokset oli hoidettu, köpöttelimme hetken ja fiilistelimme kaupunkia. Väsymys vei voiton melko aikaisin, joten ensimmäisen illan ruokailu hoidettiin nopsaan T.G.I. Fridaysissa ja sitten olikin jo aika vaipua tyynyjen sekaan.




Ensimmäinen aamu, unihiekat tiessään jo viideltä ja koko maailma auki... Sellainen oli ainakin tunnelma. Suuntasimme hotellin aamiaiselle. Olimme sopineet, että ensimmäisenä aamuna syödään hotellin aamiainen ja muina aamuina käydään sitten deleissä ja kahviloissa. Siinä hujahti varmaan pannullinen kahvia, herkullisista herkullisin savulohibagel ja kasa hedelmiä. Tukevan aamiaisen jälkeen päätimme kuluttaa kalorit kävelemällä Broadwayn melkein kokonaan eli heading oli eteläkärjen rauhallisempi Abercrombie ja TKTS-koju. Matkalla silmään tarttui monenlaista ihanaa, muuan muassa kauppa, joka myi kaikkea New York -aiheista, mutta ei yhtään turistikrääsämäistä tavaraa, jouluikkunoiden katselijoita ja Paskan Parkkeeraajan Painajainen. Äiti ja isi saivat täältä tulkkariksi Manhattan Skyline -keittiöpyyhkeet. Matkaa kertyi käveltäväksi viitisentoista kilsaa, mutta niin hulluja emme sentään olleet, että olisimme kävelleet saman matkan takaisin (kuten teimme häämatkalla). Näin paljon pidemmällä matkalla on pakko huilatakin välillä. Metrolla takaisin siis, Wall Streetin kautta ensin kiepaten.










Abercrombien tyhjentämisen jälkeen oli paikallaan ottaa pieni lepo ennen illan musikaalia. Abercrombien tämänhetkinen paperikassi on kyllä hieman Tom of Finland -henkinen.



Ostimme liput (puoleen hintaan tietty, me alehaukat) Chicagoa katsomaan. Musikaali itsessään oli todella hyvä, kuten Broadway-musikaalit aina, mutta ilta oli ehkä väärä. Olimme käyneet ennen sen alkua syömässä ihanassa italialaisessa erittäin hiilaripitoisen aterian ja juoneet vähän viiniä, joten päällimmäisenä esityksestä jäi mieleen jatkuva pilkkiminen ja huonot hereilläpysymisyritykset.

Toinen aamu alkoi aamupalalla ihan vain sängyssä. Mies oli uninen ja minä heräsin kiljuvaan nälkään jo viiden jälkeen, joten kävin kipaisemassa meille aamista Starbucksista ja vastapäisestä delistä. Tänä päivänä oli todella iloinen, että olin raahannut Hunterit mukaan reissuun (niitä näkyi muuten paljon katukuvassa), koska aamusta asti satoi ihan kunnolla. Ensimmäisenä agendalla hotellista poistumisen jälkeen olikin sateenvarjojen osto ja kun olimme kävelleet parisataa metriä lisää, totesimme myös, että mies tarvitsee uudet kengät. Nahkakengät alkoivat osoittaa pilaantumisen merkkejä heti alkuunsa. Niinpä mies kuittasi itselleen perus-Sorelit varmaan puolella Euroopan hinnasta. Silkkaa säästöä koko shoppailu Jenkeissä... :D Jatkoimme matkaamme Columbus Circlelle, jossa tarkoituksenamme oli mennä CNN-museoon. Paha vain, että kyseinen museo oli suljettu jo vuonna 1996. Aina, kun ei oikein tiedä, että mitä seuraavaksi, kannattaa syödä. Niinpä keräilimme Whole Foodsista itsellemme herkulliset lounaat, minulle sushiähkyt ja marjoja ja miehellelle sitten kaikenlaisia salaatteja ja muuta hyvää.



Lounaan jälkeen satoi edelleen, joten ulkonähtävyyksien katselu ei oikein napannut. Olimme suunnitelleet menevämme kävelemään Brooklyn Bridgen yli, mutta ynnäilimme, että jos ihan vain kaukana rannastakin tuulee ja sataa tähän malliin, lienee silkkaa itsesuojeluvaiston puutetta lähteä kävelemään jonnekin sillalle. Niinpä ajauduimme jälleen kerran vitoselle ja Apple Storeen. Seuraava sateenpitopaikka olikin sitten ihan vain minua ajatellen. Ihana mieheni oli kirjoittanut päivän to do -listaan Tiffanyn, koska "kyllähän nyt tytön pitää Tiffanylle päästä". Valitsin itselleni joululahjan, keltakultaiset rusettikorvikset.





Tiffanylta tultuamme sade sai sellaiset kreisimitat ja -voimat, etten muista ennen moista nähneeni. Vettä tuli sellaisella raivolla, että vaikka minulla oli polviin asti ulottuvat kumpparit jalassa, farkunlahkeet olivat märät nilkkoihin asti! Sateenvarjo alkoi päästää läpi ja hajota, joten päätimme luovuttaa ja paeta hotelliin. Sateen lakattua illalla uskaltauduimme takaisin ulos. Vedimme likomärät ulkovaatteemme niskaan ja ajelimme metrolla Laurankin suosittelemaan L'Ecole-ravintolaan, joka on paikallisen kulinaarisen instituutin opiskelijoiden harjoitteluravintola. Neljän ruokalajin menu kustansi 42 dollaria per pää ja oli kerrassaan upea. Ruoka oli suussa sulavaa ja koska ruoka oli edullista, päätimme valita vähän hinnakkaamman viinin. Harvemmin tulee juotua mitään -96 vuoden viiniä, harvinaisuus kyllä kannatti. Kuolaneritys alkaa välittömästi, kun vain ajattelenkin tuota ateriaa. Valoa oli vähäisesti ja aikaerotärinä käsissä ei ollut vielä laantunut, joten kuvat ovat vähän tärähtäneitä.





Viimeinen aamu Nykissä alkoi jättimäisellä deliaamiaisella ja auton vuokraamisella. Todettuamme, että autossa ei ollut eikä siihen saanut millään rahallakaan navigaattoria, suuntasimme kolmannen kerran parin päivän sisään Apple Storeen hankkimaan navigaattoriohjelmaa. Sitä varten piti myös ladata Apps, mikä tuntui kestävän todella kauan. Oma omenakiintiöni alkoi tulla tässä vaiheessa täyteen ja lähdin vielä hetkeksi kävelemään Fifthille. Palattuani totesimme, ettei lataaminen onnistu ja puhelimestakin loppui akku. Eipä sitten siinä muuta kuin jatkamaan matkaa.









Rockefeller Centerin kuusi, joka ainakin minulle oli etukäteen must see -juttu, oli vähän lamakuusi, vai mitä sanotte. Ehkä se olisi pitänyt katsoa pimeällä, mutta ainakin itse olin ihan pettynyt. Kuusi aiheutti myös pienehkön kriisin, kun minä halusin välttämättä käydä vielä katsomassa sen ennen Nykistä lähtöä ja sillä aikaa mies ajoi auton yksin vuokraamosta hotellille. Ilman navigaattoria. Ilman karttaa. Rockefeller Centerillä olisi muuten ollut tokana iltanamme joulukonsertti, jossa oli vaikka ketä esiintyjiä. Harmiksemme emme tienneet tästä ennen kuin olimme musikaalia edeltävillä drinkeillä ja huomasimme konsertin telkkarista.



Ilman kunnon karttaa ja navigaattoria pyristeltiin myös ulos Manhattanilta. Lahjattomat harjoittelee. Sitten vain suunta kohti ensimmäistä mahdollista Starbucksia (aina ilmainen wifi, jonka metsästämisessä tulimme eksperteiksi) ja Navigaattori-Apps latautumaan. Tässä vaiheessa totesimme myös, että pitää varmaan selvittää seuraavan kohteen osoite. Se selvisi ja jatkoimme matkaamme kohti ihanaista The Inn at Stony Creekiä.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Vihdoinkin!

Tätä... (Ihana mekko Lorelailla, taitaa olla DvF!)



...täällä.





Idyllini ei kuitenkaan ole täydellinen. Kuinka voisin nauttia Stars Hollown maisemista ja teemakoristeluista, jos katseen vähänkin valahtaessa alaspäin näen tämän? Sängyn päädyn ja seinän väliin jää tosi vähän tilaa, joten mikään perinteinen tv-kaluste ei tähän istu, koska syvyyttä saa olla vain juuri ja juuri digiboksin verran. Mies kieltäytyy asentamasta seinään enää mitään ja minä hyväksyn faktat eli sen, että jos itse ryhdyn puuhaan, lopputuloksena on katastrofi.




Nopeita vastauksia voisivat olla kivannäköinen jatkojohto, jotta kaikki johdot tulisivat vain alaspäin ja vain yksi sivulle. Antennijohto on kamalan pitkä ja nyt maton alla myttynä. Sen voisi kieputtaa johtopallon sisään. Mulla tulee muuten jostain syystä tuosta johtopallokuvasta mieleen Eamesin hang it all -naulakko. Hauska tuote, ei vain sovi meille yhtään. Johtoratkaisut ovat sellaisia "jos et voi piilottaa, korosta" -henkisiä, enkä ole ihan varma, haluanko sellaista.




Kuvat Finnish Design Shop ja Verkkokauppa

Mitään kovin luovaa tuohon ei kannata ehdottaa, koska mulla on 3-vuotiaan kärsivällisyys ja DIY-taidot tätä luokkaa. Siis how hard can it be, maalata vain yhdet kehykset? Mies ihmetteli, miksen laittanut stidejä märkien kehyksien ja Hesarien väliin. No, ei vaan tullut mieleen siinä tohottaessa. Intoa on katsokaas enemmän kuin ymmärrystä.




Asiaa on siis ainakin Ikeaan kehysostoksille lähiaikoina. Vähän mietin, että saisiko tuohon vaikka kahta keittiön yläkaappia jotenkin laitettua, ne voisivat olla syvyydeltään sopivia.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Siivouspäivän dilemma





Suorittaessani tänään ties kuinka monetta viikkoa putkeen "ihan vaan pikasiivousta", kun isompaa ei ehdi/jaksa/viitsi tehdä, mietin, että siivoojan palkkaaminen olisi kyllä niin hyvä teko. Puhdas ja siisti koti on kuitenkin itselleni rentoutumisen edellytys, enkä voi heittäytyä sohvalle, jos kämppä on kuin tornadon jäljiltä. Imuria riepottaessani päätös varmistui. Pakko tehdä siivooja-asian eteen jotain. Aloitan etsimällä sen rouvan, joka naapureilla käy, yhteystiedot. Matkassa on tosin yksi mutta. Olen tottunut palkitsemaan itseni kukilla aina viikkosiivouksen jälkeen. Voinko ostaa itselleni siivouspäivän kukkia, jos en ole itse siivonnut? Tänään en tosin ehtinyt kukkaostoksille, mutta onneksi kynttilät ovat ihan yhtä kivoja näin pimeään aikaan. Toinenkin pieni porojuttu on jo päässyt esille.

Pullo-ostoksille sentään olen ennättänyt. Blossa odottelee viikonloppua ja mökkibileitä. Tiesittekö muuten, että Singstariinkin saa joululauluja?

P.S. Ne ikkunat kuitenkin pesin. Nyt niistä jopa näkee läpi.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Jipii!



Minulle tarjoutui mahdollisuus päästä työmatkalle koko universumin ihanimpaan kaupunkiin ensi viikolla ja mies sai järjesteltyä omat työnsä niin, että pääsee mukaan. Happy girl!

Kuva on viimevuotiselta lomamatkalta.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kuka siellä?

Teitä uusia lukijoita on tullut viime aikoina jonkin verran lisää tuonne sivupalkkiin ja kävijämäärätkin ovat vähän nousseet. Teitä käy täällä yleensä neljästä viiteensataan päivässä. Olisi tosi mukavaa tietää, minkälaisia ihmisiä ruudun takaa löytyy. Ajattelin itsekin esittäytyä muutamalla faktalla itsestäni. Osalle nämä saattavatkin olla jo tuttuja juttuja.

1. Olen joissain asioissa tosi tarkka ja joissain tosi boheemi. Esimerkiksi allaolevassa kuvassa minua häiritsee suunnattomasti se, että servetin kulmat ovat jääneet ulkopuolelle ja vaatteet ovat kaapissani viikattuina värijärjestyksessä. Toisaalta säilytän useita tärkeitä papereita kodinhoitohuoneen lavuaarissa, enkä ole pessyt ikkunoita varmaan kolmeen vuoteen.



2. Olen kova Gilmore Girls -fani ja minulla on jonkinlainen rakkaussuhde Uuteen-Englantiin. Olen opiskellut Pohjois-Amerikan tutkimusta yhtenä sivuaineena ja eniten olin innoissani Amerikan itsenäistymisen aikaa käsittelevistä kursseista. Niinpä minulle oli varsinainen unelmien täyttymys viettää yö oikein perinteisessä majatalossa viime talven lomamatkallamme. Voin lämpimästi suositella The Inn at Stony Creekiä kaikille seudulla matkaileville. Tänne on päästävä vielä joskus uudelleen! Toinen unelmien täyttymys on YLEn näyttämä John Adams -sarja. Voiko olla mitään parempaa kuin että sen voi vielä katsoa Areenasta silloin kun huvittaa!



3. Olen hulluna kuninkaallisiin. Ruotsin Victorian häitä matkustimme tyttöporukan kanssa katsomaan paikan päälle Tukholmaan. Englannin Williamin ja Catherinen häitä katsoin serkkuni vastaanotolla, johon pukeuduin asiaankuuluvasti. Ei brittihäitä ilman hattua!



Ja nyt, heittäkääpäs vaihtarina jotain itsestänne. Voi olla huuhaata tai asiaa, pääasiana on tutustua vähän.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Pieni ja viaton





Ihan tavalliselta tuikkukupilta näyttävä härpäke paljastuukin vasta lähempää katsottuna - tattadadaa - joulusellaiseksi! Mutta hys, porohan on vain tuiki tavallinen Lapin asukas. On niitä kesälläkin.

Tuikkukippo on viime vuonna Kööpenhaminan lentokentän Illums Bolighusin joulupuodista hankittu. Siinä oli muuten paikka, jossa meinasi mopo hieman karata. Köpiksen kenttä on kyllä muutenkin paha, siellä on aivan liikaa ihania kauppoja, jotka houkuttelevat pahaa aavistamatonta matkailijaa tuhlaamaan kaikki rahansa. Illums Bolighusia tuntemattomille kerron, että kyseessä on tanskalainen sisustuskauppa, joka on varmasti aika monen makuun. Verkkokauppakin näyttäisi olevan.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Cluelessness is the mother of invention

Tavaraa on maailmassa paljon. Joillain enemmän kuin toisilla. Niinpä veneen tyhjennyksen jälkeen oli hieman miettimistä tuon kelluvan kesämökin sisällön sijoittelussa. Kellari oli jo ennestään ihan täyteen ammuttu. Oli luovien ratkaisujen aika. Kaikki vaihtoehdot sängynaluksesta saunaan harkittiin. Patjoille ja veneeseen kuuluville tyynyille kehitin nyt tällaisen systeemin. Kasasin patjat yläkerran nurkkaan ja heitin päälle vanhan päiväpeiton sekä ne tyynyt. Myös pihatyynyt pääsivät mukaan kasaan, kun sattuivat olemaan sopivan värisiä. Voilà! Laivakoira oli saanut jälleen yhden lepäilyaseman. Ovatpahan patjat ainakin lämpimässä ja kuivassa paikassa. Keinuheppa ei ole kuvausrekvisiittaa vaan minun oma leluni, jonka ostin jostain ihmeellisestä päähänpistosta jokunen vuosi sitten. Keinun sillä aina silloin tällöin.





Myyssauspaikkoja onkin hyvä olla tarpeeksi. Laivakoira on varmaan koko perheen eniten myspys. Aina, kun se kuulee, että torkkupeittoa kahistellaan, niin se säntää salamana paikalle ja kainaloon. Niin tänäkin aamuna.




Otsikko on muuten lainaus maailman parhaasta telkkarisarjasta eli Gilmore Girlseistä. Ja parasta on se, kun saa kaivautua noiden tuhansien tyynyjen ja peittojen sekaan herkkujen ja Laivakoiran kanssa ja painaa play. Olen katsonut kaikki kaudet nin moneen kertaan, että osaan ne jo ulkoa. Uuttakin katsottavaa siis kaivataan. Olen vähän harkinnut Perhesiteiden ja Good Wifen DVD-bokseja (Joulupukki, take note).