keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Koiran joulu



Meille ihmisille on vaikka kuinka paljon jouluinspiraatiokuvia. Jokainen voi valita oman makunsa mukaan. Tänään satuin törmäämään ideoihin ja lahjoihin, joista Laivakoirakin voisi pitää.



Karvakorva koristelisi varmaan kuusen vastoin odotuksia kaveriensa kuvilla. Laivakoira katselee ainakin tavattoman mielellään koiria televisiosta. (Se, joka odotti nakki- tai siankorvakoristeita, on ihan amatööri. Nehän hotkitaan heti!)



Laivakoira on niin kiltti, että ei käytä joulukuusta sisä-WC:nä, eikä muutenkaan ole kovin kiinnostunut koristeista. Kynttilät ja kaikki saavat olla ihan rauhassa. En tosin tiedä, mitä tapahtuisi, jos koristelua muutettaisiin hieman koiraa aktivoivampaan suuntaan. Olisiko orava säpäleinä minuutin sisällä? Tavallaan tekisi mieli kokeilla, koska se voisi olla ainoa oravan kiinni saamista edes etäisesti muistuttava tilanne Laivakoiralle.






Mitä sitten lahjaksi koiralle? Haluaisiko koirasi kenties tyylikkään purulaukun?



Moderni koira käy Stinkbookissa iBonellaan. Tämä voisi olla Laivakoiralle mieluinen lahja, koska haistelu on oravien jahtaamisen lisäksi Laivakoiran elämän suola. Kaikki statuspäivitykset luetaan lenkillä tarkasti ja niitä kommentoidaan. Eli pissataan päälle.



Vai olisiko lehtitilaus sopivampi lahja?





Jos totta puhutaan, me emme ole harrastaneet joululahjoja koirallemme. Se saa leluja ja herkkuja kaikilta muilta ihan riittämiin. Laivakoira avaa itse pakettinsa, joskus hieman kärsimättömästi.

Ei murista saa / ei haukkua saa /
nakki voi tulla ikkunan taa.
Joulukinkku matkaan jo käy...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Just sayin'




You saw it here first. Arvoisa Gant, jos haluatte palkata minut joksikin tosi ihanaksi joulufotosuunnittelijaksi, voin aloittaa huomenna. Oletan, että palkkaukseen sisältyy vaate-etu.


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Do you hear what I hear



Ensimmäinen adventti, kynttilät ja Jouluradio. Onpa hyvä yhdistelmä! Tämänvuotinen Jouluradion soittolista vaikuttaa jotenkin tyylikkäämmältä kuin aikaisempina vuosina. Radion lisäksi olen kuunnellut Michael Bublen joululevyä Spotifysta ja koonnut jouluista soittolistaa ystäväporukan pikkujouluihin. Suosikkiani Josh Grobania panttaan vielä ehkä joulukuun alkuun. Klassisemmat joululevyt jäävät nekin odottelemaan vielä kuun vaihtumista. Nyt kuluu kevyempää kamaa. Ikisuosikkejani ovat Band Aidin klassikko, Abercrombiella aina soiva joulupoppi ja Love Actually -leffan huipentuma. Superinhokkini on Sika. Pidän melkein kaikista joululauluista, mutta Sika on ihan kamala. Toinen, jota en voi sietää, on Suvi Teräsniskan Mummo. Kenelle voi tulla joulumieli siitä, että mummo on yksinäinen ja surullinen?




Joulunalusfiilistelyyn kuuluu myös kaksi leffaa, äsken mainittu Love Actually ja The Holiday. Molemmissa on kaikkea sitä, mitä joululeffassa pitääkin. Toisessa on myös Jude Law, josta en osaa päättää, onko tämä kamala elostelija vai ihan tosi ihana.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kahdeksan / Copycat

1. En haaveile omakotitalosta ollenkaan. Päinvastoin toivon, että muutamme joskus vielä takaisin kantakaupunkiin ja kerrostaloon.

2. Tykkään ruokakaupoista tosi paljon ja matkustaessanikin käyn mielelläni ihmettelemässä paikallisia ruokakauppoja. Eniten olen varmaan tykännyt Whole Foodsista. Uusin Eat & Joy on vielä testaamatta, luulen pitäväni siitä. Keskustan Herkku ei mielestäni kalpene ollenkaan muunmaalaisten ja samantapaisten kauppojen joukossa.



3. Minulla ei ole minkäänlaista kilpailuviettiä whatsoever, mutta jotain tapahtuu kun Trivial Pursuit kaivetaan esiin. Menee ihan hermot, jos en voita! Aliaksen kanssa on melkein sama juttu, mutta muihin seurapeleihin en suhtaudu niin kiihkeästi.

4. Vaikka olen muuten liikunnallinen, en voi sietää joukkuepelejä, enkä ole kyllä niissä koskaan pärjännytkään. Myös ryhmätyöt aiheuttavat minussa niskavillojen pystyynnousua.

5. Olen tosi tarkka siitä, että muille ihmisille ja varsinkin puolisolle puhutaan kauniisti. Silti saatan välillä kiroilla kuin merimies.



6. Harrastin säännöllisesti ratsastusta 7-vuotiaasta 17-vuotiaaksi, mutta sen jälkeen olen ollut hevosen selässä vain satunnaisesti. Haaveilen siitä, että ennättäisin jonain päivänä palata rakkaan harrastuksen pariin ja että selkäni ei sanoisi siitä poks. Kerran heppahullu, aina heppahullu. Paitsi, että ponit ovat parhaita.

7. Rakastan kyläilyä sen kaikissa muodoissa. Kutsun mielelläni tärkeitä ihmisiä meille ja vierailen heidän luonaan. Illalliskutsut, bileet, ihan tavalliset kahvitteluhetket ja muuten vaan hengailut ovat kaikki mieleeni.

8. Olen hulluna meikkeihin ja kosmetiikkaan, mutta olen meikannut ihan samalla tavalla varmaan 19 vuotta eli siitä saakka, kun olen ensimmäiset meikkikokeiluni tehnyt. Trendissä oli muutama vuosi sitten juttu "Eroon teinimeikistä". Tunnistin itseni ja häpesin. Mutta aurinkopuuterista en luovu!



Kuvituksena oli tällä kertaa Laivakoiran oma copycat-juttu. Bongasin New Yorkista Coachin ulkomainoksen ja siitähän se (väsynyt) ajatus sitten lähti. Hauskaa viikonloppua kaikille! Huomenna on jo eka adventti!

tiistai 22. marraskuuta 2011

All things new

Tässä kuussa olen tehnyt paljon itselleni uusia asioita. Yksi niistä on lakanoiden silittäminen. En ole koskaan pitänyt silittämisestä, joten rautaa ovat nähneet vain pakolliset tekstiilit. Eräänä päivänä kuitenkin halusin ottaa makkarista kuvan, mutta en kehdannut, koska lakanat olivat niin ryppyiset. En olisi arvannut, miten suuren eron se silitys tekee!




Ikivanhat Hemtexin lakanat näyttivät melkein uusilta. Hemtex on muuten ihme kauppa, siellä tuntuu aina olevan joku ale meneillään. Sieltä tuleekin ostettua aika paljon lakanoita. Tyynyliinoja saatan ostaa myös Gantilta tai Lexingtonilta, mutta koko settejä hankin lähinnä Hemtexin parempilaatuisista mallistoista, Villa Stockmannilta ja Borås Cottonilta. Eniten pidän kuviollisista lakanoista. Kokonaan valkoiset ovat kauniita, mutta harvoin tarpeeksi paksua kangasta, etteivät täkit ja tyynyt kuultaisi läpi. Mitkä ovat teidän suosikkejanne?

maanantai 21. marraskuuta 2011

Joulupukin asioilla

Meillä ei ole tapana harrastaa mitään älytöntä lahjarallia. Mieheni kanssa annamme yleensä toisillemme yhdet lahjat. Lisäksi minä lahjon siskonpoikaani, vanhempiani ja siskoani. Lisäksi annamme yhdessä lahjat anopille ja miehelleen sekä appiukolle. Ystävien kesken sovimme jo vuosia sitten, ettei lahjoja vaihdeta. Sen sijaan kokoonnumme usein joulun alla johonkin kivaan ravintolaan yhteistä aikaa viettämään. Miehen kanssa vaihdetut lahjat voivat olla vähän isompia juttuja. Olen saanut häneltä menneinä vuosina koruja ja kelloja. Kerran taisin saada UGGit. Muille ei hankita ihan niin arvokkaita lahjoja, enkä tykkää itsekään sellaisia muilta toivoa. Kirjat, kosmetiikka ja asusteet kuuluvat pakettien vakiosisältöön.



Joululahjoissa on mielestäni tärkeintä, että ne ovat sellaisia pieniä ja kivoja juttuja, joita lahjan saaja ei nyt välttämättä niin tarvitse, mutta joista hän ilahtuu. Pehmoinen ja mukava tai vastaavasti joku hemmottelujuttu ovat melko varmoja nakkeja. Jos taas lähdetään sille "mitä tuo voisi tarvita" -linjalle, on vaaran paikka lähellä. Esimerkiksi harva mies varmaan ilkeyttään ostaa vaimolleen tehosekoitinta tai imuria lahjaksi, vaan todennäköisesti vilpittömästi ja suoraviivaisesti ajattelee toisen vain tarvitsevan tällaista.



Lyhdyn kuva Finnish Design Shop, muut Stockmann

Vaikka itse uppoudun välillä kulutusjuhlaan ihan kuin kuka tahansa muukin, niin joskus jouluun liittyvä överiostaminen saa minut, paatuneen ostarirakastajan, haukkomaan henkeäni. Muutama vuosi sitten, kun lähelle avattiin Toys R Us, tämä sekoilu tuntui kulminoituvan. Kotiin tulleessa lelukatalogissa esiteltiin muun muassa oikean ponin kokoista ponilelua, jonka henkäyksenkin saattoi tuntea kädellään ja kuulla hirnumisen. - This I've got to see, ajattelin ja ajoin ponia katsomaan. Lelun hinta oli reilusti yli 500 euroa. Kuinka ollakaan, en ikinä nähnyt ponia, koska ne oli kaikki myyty loppuun. Huh. K kirjoitti minusta hirmuisen fiksusti pikkulapsen lelulahjoista, käykää lukemassa!

Mitä sitten toivoisin itse punanutulta? Tulen luultavasti kirjoittamaan Korvatunturille Henning Mankellin uudesta kirjasta ja villasukista. Villasukat ovat klassikkolahja, jota teininä ei osannut arvostaa yhtään ja jota nyt aikuisena toivoo suunnilleen eniten. :D Polviin asti ulottuvat harmaat villasukat olisivat upeat. Lisäksi voisin tykätä DKNY:n Be Delicious -tuoksusta. Muuten toivon, että Laivakoira saisi ensi vuonna oravan kiinni ja että elämä jatkuisi yhtä leppoisana keskiluokkaisena unelmana kuin tähänkin asti.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Sunnuntaiaamun rauha ja realismi

Otin eilen joitakin ei niin kovan luokan joulukoristeita esille. Järjestin tyynyt ja keräsin pois irtokaman, jotta sunnuntaiaamun kahvihetki olisi kaikin puolin täydellinen.




Keitin pannullisen suklaakahvia ja lämmitin maidon. Ulkona oli ihana pikkupakkanen lehteä hakiessa, juuri sellainen, josta Lorelai Gilmore sanoisi: "I can smell snow". Edessä on kokonainen yhteinen vapaapäivä miehen kanssa ja eilinen ilta oli huippuonnistunut (siitä lisää myöhemmin).








Mutta sitten! Uskon, että ainakin Miss P jakaa tuskani tässä asiassa. Omasta mielestä kivan kokonaisuuden keskellä on jotain ihan muuta. Miehen nojafillarihan se siinä pötköttelee. Pyörä on myynnissä ja odottelee yhtä potentiaalisesti kiinnostunutta itseään katsomaan, joten ei sitä tietenkään viitsi kellariinkaan raahata, mutta...



Jotta kokonaisuu olisi täydellinen, vain noin kaksi sekuntia näiden kuvien ottamisen jälkeen Laivakoira oksensi. Matolle. Leppoisaa pyhää muillekin!

P.S. Viikon päästä aukeaa jo Jouluradio!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Lauantai-illan asu



Päivän asu -kuvat eivät ole ihan minua, mutta kokosin tähän illan asufiilistelyä vähän eri tavalla, kun kerrankin tulee laitettua päälle jotain muuta kuin arkimekkoa tai farkkuja. Suuntaan muutaman hyvän ystävän kanssa herkuttelemaan paljon kehuttuun Farangiin. Huippuilta on siis tiedossa. Toivottavasti teilläkin on kivaa ohjelmaa lauantai-illaksi!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Vuosi kuvina

Varastin tämän idean Almalta. Arvatenkin meidän kulunut vuotemme oli hyvin, hyvin purjehduspainotteinen.

Marraskuu

Vietimme kolme ystävän yhteisiä baby showereita. Vain kolmasosa äideistä yllättyi juhlista, mutta se ei haitannut. Meillä oli tosi mukava ilta, johon oli sotkettu vauvatunnelman lisäksi myös hieman joulutunnelmaa.



Jokainen tuleva äiti sai lahjaksi Äidin voimakirjan, jota suositeltiin kovasti. Kirja ei ole mikään vauvanhoito-opas vaan äidin hyvinvointiin tähtäävä opus. Lisäksi juhlittavat vauvat saivat Ruskovillan merinovillaiset tumput ja kypärämyssyt.

Joulukuu

En nyt mainitse lomamatkastamme enempää, koska olen juuri kirjoittanut siitä niin paljon. On kuitenkin ihan selvä juttu, että tuo unelmareissu oli viime vuoden kohokohta. Kuva, jonka valitsin, on jouluaatolta. Vietimme pitkästä aikaa jouluaattoa muualla kuin kotona kahdestaan, nimittäin minun vanhempieni luona. Lahjat piti siis pakata mukaan, jottei joulupukin olisi tarvinnut kantaa kaikkea yksin.



Tammikuu

Rouva Muffinsin poikavauva syntyi ja aloitti saapumisellaan ystäväpiirin vauvakavalkadin. Yksityisyyssyistä laitan tähän vauvan kuvan sijasta vauvan kaulaliinan, jonka tuleva äiti oli odotusaikanaan virkannut.



Helmikuu

Me saimme itse uuden perheenjäsenen! Kävimme venemessuilla ostamassa paukkuliivit ja sitten suuntasimmekin astetta järeämpään kaupantekotilaisuuteen, Båtia ostamaan. Uudet liivit olivat osana illalliskattausta. Olo oli kupliva jännittynyt ja onnellinen - mikä kesä meitä odottaisikaan!



Maaliskuu

Maaliskuusta ei ole jäänyt oikein mitään muuta mieleen kuin se, että reissasin ihan koko ajan. Yöpaita hotellin sängyllä kuvannee tätä kuukautta parhaiten. En muista, että olisin tehnyt mitään muuta kuin pakannut, purkanut ja pyykännyt.



Huhtikuu

Varustimme Båtia kiivaasti ja suunnittelimme tulevan kesän reittejä. Huhtikuun lopussa mies keväthuolsi Båtia edellisen omistajan kanssa ja minä säntäilin pitkin veneliikkeitä hankkimassa viimeisiä katsastusvarusteita. Jännitys tiivistyi, heti toukokuun ensimmäisinä päivinä Båt menisi veteen!



Toukokuu

Ensimmäinen veneretki! Toinen purjehdus elämässäni! Mikä fiilis! Rannikkotykistön vene ajoi pari kertaa tosi lujaa läheltä ohi nostaen hirveät aallot niin, että Laivakoira tipahti sitloodan penkiltä, mutta muuten retki oli täydellinen. Tiesimme tehneemme oikean valinnan vaihtaessamme moottoriveneen purjesellaiseen.



Kesäkuu

Juhannusaamun perunasato. Rakkaudella viljelty, mutta ei ihan riittänyt juhannuksen eväiksi. Tämä on muuten ainoa ei-veneilyaiheinen kuva kesäkuulta. Kertonee sekin jotain.



Heinäkuu

Ystäväni muutti uuteen kotiin ja sain kunnian kyläillä heti kun avaimet oli saatu. Koti oli vielä ihan tyhjä, tervetuliaisskumpatkin jäähdytettiin siivousämpärissä. Oli muuten viimeisen päälle ihana koti, aloin taas haaveilla keskusta-asumisesta.



Elokuu

Meillä oli yhteinen kesäloma. Pelkästään se olisi mainitsemisen arvoinen asia, koska kesäloma oli ensimmäinen tätä laatua koko 8-vuotisen suhteemme aikana. Ja millainen kesäloma se olikaan! Täydellinen! Ikimuistoinen! Vietimme kolme viikkoa purjehtien Saaristomerelle ja -merellä ihanalla, pienellä veneellämme. (Ja ei, emme riidelleet kertaakaan. Moni kysyi tätä heti ekana lomalta palattuamme.) Tässä ollaan Jurmossa.



Syyskuu

Olimme vieraina mitä upeimmissa häissä. Samalla vietimme omaa hääpäiväämme ja pääsimmepä tanssimaan omaa häätanssiammekin.



Lokakuu

Lokakuussa tapasin ystäviä ja kyläilin muun muassa Rouva Muffinsin luona ja nappasin kyläilystä tännekin kuvia. Lähtiessä kotiin tuntui taas siltä, etten ihan ymmärrä, miksi tapaamisten välillä on aina niin pitkä väli. Aika vain menee ja menee ja menee. Onneksi tapaamme Rouva Muffinsin ja pari muun rakkaan ystävän kanssa tänä viikonloppuna herkuttelun merkeissä.



Ja bonuksena vielä "Viime vuonna tähän aikaan" -kuva: edellisvuotinen Blossa. Alko ei kelpuuttanut juomaa valikoimiinsa, mutta ennätin jollain työmatkalla lentokentän tax freehen, mistä löysin pullollisen. Tavallaan ymmärrän Alkoa, koska sahramiglögi on varmaan enemmän ruotsalaiseen kuin suomalaiseen makuun, mutta kuitenkaan sitten en. Moni haluaa pullon joka tapauksessa, muistoksi tai koristeeksi.

torstai 17. marraskuuta 2011

Kaikkien aikojen kirjat

En todellakaan kykene muodostamaan minkäänlaista TOP-listaa enkä asettamaan suosikkikirjojani järjestykseen. Todennäköisesti heti tämän postauksen julkaisemisen jälkeen muistan myös kymmenen kirjaa, jotka unohdin mainita. Niinpä tämä ei olekaan mikään kaikenkattava kirjapläjäys vaan sekalaisia mainintoja kirjoista, jotka ovat todella tehneet vaikutuksen. Ja joiden pariin palaan aina uudelleen.



Sinuhe on löytölapsi, joka kasvaa köyhän lääkärin poikana Thebassa. Hän valmistuu itsekin lääkäriksi ja toimii faaraon aivokirurgina. Monien myrskyisten vaiheiden, rakkauksien ja pettymyksien jälkeen hän muistelee maanpakolaisena itäisen meren rannalla nuoruuttaan ja hulluuttaan.

Sinuhe on suosikkikirjailijani Mika Waltarin suosikkiteokseni (kuten varmaan monen muunkin). Kirjaan liittyy paljon muistoja, koska luimme sitä mieheni kanssa samaan aikaan, kun emme vielä seurustelleet. :D Siteerasimme kirjaa ja hihittelimme Kaptahille.



Waltarin kuuluisan aateromaanin Valtakunnan salaisuuden aiheena ovat Raamatun tapahtumat pääsiäisestä helluntaihin. Oppinut, varakas roomalainen Markus Mezentius Manilianus saapuu idänmatkallaan Jerusalemiin samana päivänä, jolloin Jeesus ristiinnaulitaan. Siitä alkaa hänen kyselemisensä ja etsimisensä: kuka oli tämä ristillä kuollut kuningas ja mikä hänen valtakuntansa salaisuus?

Tätä joku suositteli minulle muutama vuosi sitten, kun näki minun lukevan jotain muuta Waltarin historiallista romaania ja juttelimme sitten kirjoista pitkään. Silloin oli meneillään Waltarin juhlavuosi ja luinkin tosi monta hänen kirjaansa samana syksynä. Tästä muodostui kuitenkin ehdoton suosikkini ja ahmaisin kirjan muutamassa päivässä.



Vivan Falleniuksen ensimmäinen päivä herrasväki Gylfen kotiapulaisena kahdeksan huoneen huoneistossa Bulevardinkadulla sattui Venäjän kenraalikuvernööri Bobrikovin murhan ensimmäiseksi vuosipäiväksi. Vivan ei välittänyt Schaumanin ja Bobrikovin tapauksesta, sen sijaan hän ajatteli kotikylässään Degerbyssä kasvanutta nimikkopuutaan, piha koivua joka oli katkennut keskeltä kahtia yllättävässä toukokuun myrskyssä runsas kuukausi aiemmin, ja sitä outoa seikkaa että hän oli nähnyt jo tammikuussa unta että puu kuolisi. Niitä unia tuli säännöllisesti ja ne pelottivat häntä.

Seitsemän laajaa jaksoa kuljettavat tarinaa monen suvun ja sukupolven kohtaloissa vuodesta 1905 aina talvisodan kynnykselle, vuodenvaihteeseen 1938–1939.


Lainasin tämän kirjan ystävältäni, joka suositteli tätä, kun halusin lukea jonkun historiallisen romaanin. En ollut lukenut muita Westön kirjoja ennen, mutta tämän jälkeen luin ne kaikki. Tämä on ehdottomasti paras, surullisin, koskettavin, ajatuksia herättävin, toiveikkain. Ostinkin kirjan myöhemmin itselleni. Yleensä suosin kirjastoa tai lainaan kirjoja ystäviltä, mutta tämän halusin omakseni, koska uskon lukevani sen uudelleen vielä monet kerrat. Onko kukaan muuten vielä nähnyt leffaa? Itse en oikein pitänyt näytelmäversiosta, mutta jospa elokuva olisi parempi...



Taru Sormusten Herrasta on kaikenikäisten fantasiaklassikko, tarina joka on tulvillaan seikkailuja, jännitystä ja huumoria. Se sijoittuu Keski-Maahan ja sen muinaisuuteen, jolloin maata asuttivat uljaat haltiat, pelottomat ihmiset, sitkeät kääpiöt – ja hobitit.

Tämä genre ei yleensä kuulu suosikkeihini, mutta jokaisella tyylilajilla on helmensä. Olen toki lukenut Narnia-kirjoja lapsena, mutta muuten olen pysytellyt fantasiakirjallisuudesta etäällä. En enää muista, miten sain päähäni lukea Sormusten herran, mutta ensimmäisen kerran jälkeen olen lukenut sen uudelleen useita kertoja. Mahtava kirja, upeaa tarinankerrontaa - ja mikä mielikuvitus! Vanhaa suomen kielen opiskelijaa tietysti viehätti ajatus siitä, että Tolkien inspiroitui Kalevalasta.



Enid Blytonin Viisikko-sarja oli lapsuusajan lempikirjallisuutta. Olen lukenut jokikisen kirjan moneen kertaan. Sain koko sarjan lahjaksi MLL:n Merituuli-nimiseltä lastenhoitajalta, joka kävi aina hoitamassa minua ja siskoani tarpeen vaatiessa. Kirjat olivat hänen vanhojaan ja niiden tunnearvo on suuri. Lisäksi luin isäni vanhoja Viisikko-kirjoja, joiden arvo on tietysti minulle mittaamaton. Isällä ei tainnut olla ihan koko sarjaa. Kaikki ko. kirjoja lukeneet varmaan muistavat, että niissä syödään ihan koko ajan ja että välillä syödään hassujakin juttuja, kuten kieltä. "Pauli kehitti keksipaketin auki" on siskoni ja minun mielestä erityisen hassu virke.



They're ravenous. They're ruthless. They live in a strictly hierarchical, alpha-dog, eat-or-be-eaten world. No, it's not a rerun of Wild America; it's the world of dressed-to-the-nines Park Avenue heiresses, aka Bergdorf Blondes, botoxed to within an inch of their barely-into-the-third-decade lives. Our unnamed London-born heroine is New York's favorite "champagne-bubble-about-town" and just as effervescent and exhilarating as a fine bottle of Dom Perignon. Blissfully self-interested and flush with the cheeriness that comes from being, well, flush, Miss Disposable Income 2004 sashays her way through New York society in search of the perfect P.H. (Potential Husband)-"Have you any idea how awesome your skin looks if you are engaged?"-and the perfect butt-shaping pair of Chloe jeans. Despair occasionally strikes when her latest prince turns into yet another toad, but it's nothing an invitation to an uber-exclusive Hermes sale and a gallon or so of Bellinis can't fix. She's got the crème de la crème along with her for the ride, including her best friend, the fabulously wealthy heiress Julie Bergdorf, who is tres supportive of her nervous breakdown=You'll be able to dine out on how crazy you went in Paris for months-and a posse of chattering, Harry Winston-bedecked clones with whom to limo around New York. Tacky? Absolutely. But it's impossible not to be massively entertained by a woman who refers euphemistically to oral sex as "going to Rio" in memory of the first man who suggested she get a Brazilian bikini wax, considers vodka a food group and who holds up glamour as the first of the commandments. This is a savvy and viciously funny trip into a glittery, glitzy world we sure wouldn't want to live in-but by which we're more than happy to be vicariously consumed for the length of a book.

Oman genrensä parhaimmistoa, chick litin aatelia. Tähän varmaan kuuluisi kirjoittaa Bridget Jones's Diary, mutta itse pidän tästä enemmän, BJ:ia mitenkään väheksymättä. Suosittelen kaikille, jotka tämänlaisista kirjoista pitävät.



A Thousand Splendid Suns is a breathtaking story set against the volatile events of Afghanistan’s last thirty years—from the Soviet invasion to the reign of the Taliban to the post-Taliban rebuilding—that puts the violence, fear, hope, and faith of this country in intimate, human terms. It is a tale of two generations of characters brought jarringly together by the tragic sweep of war, where personal lives—the struggle to survive, raise a family, find happiness—are inextricable from the history playing out around them.

Jätti sanattomaksi. Karu, koskettava, kaunis, kauhea. Suosittelen kaikille. Olen muutenkin lukenut jonkun verran aihetta liippaavia kirjoja, mutta mikään ei päihitä tätä.

Tässä muutamia suosikkejani siis. Lainaukset ovat kustantajien sivuilta, samoin suurin osa kuvista. Englanniksi esittelyt ovat niissä kirjoissa, jotka olen lukenut englanniksi. Muita suosikkikirjojani ovat Wallander-sarja, Harry Hole -sarja, Guido Brunetti -sarja ja Millennium-trilogia. Minulla on ollut valtaisa dekkaribuumi meneillään viime vuodet. Hyviä ja jänniä kirjoja ovat nämäkin, mutta tuskin luen niitä uudelleen.

Ja ai niin, se kirja, joka unohtui mainita! Henning Mankellin Kiinalainen. Just read it.

Mun mielestä muuten kirjat ovat ihan parhaita lahjoja. Ehkä joku saikin tästä jonkun vinkin lahjalistalleen. Itse ammuin kirjalahjalla itseäni vähän nilkkaan, kun annoin äidille nyt jo sen Laila Hirvisaaren uusimman - yleensä ne ovat joulupukkilistoilla. No, keksin varmasti jotain muuta. Siitä lisää myöhemmin.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Dekadentti tiistai-ilta

Joskus, jos on vähän tyhmä päivä, tarvitaan parempi illallinen ja viiniä arkenakin. Niinpä katoin nätit astiat ja sytytin kynttilät. Ongelmana vain oli, että emme löytäneet korkkiruuvia mistään. Siis oikeasti mistään. Lasit pysyivät uhkaavan tyhjinä.






Onneksi isäni oli tulossa käymään ja pyysimme häntä auttamaan ahdingossamme. Isi toi korkkiruuvin ja saatoimme huokaista helpotuksesta.



Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hyvä ruoka, parempi mieli. Add your own cliché here. Uuniporkkanat ja hirvipyörykät.



Jouduin muuten ensimmäistä kertaa ikinä huomioimaan koiran somistelujutuissani. Amarylliksen ruukussa oli ostettaessa vähän liian vähän multaa ja kukkien avautuessa niiden paino kallisti koko kasvin ketaralleen. Yritin ratkaista ongelmaa kaatamalla ensimmäistä kaapista käteen sattunutta asiaa eli tummaa soijarouhetta ruukun täytteeksi. Seuraavan kerran, kun joku tuli kotiin, kukka oli pitkin lattoita ja soijarouheet kadoksissa. Siis oikeasti, meillä salamipizza saa olla pöydälle yön yli unohtunena ihan rauhassa, mutta soijarouheet katoavat kukkapurkista? No, nyt painona on kiviä.