perjantai 30. joulukuuta 2011

My very own vintage Dior



Äiti soitti eilen ja kysyi, sattuisinko kenties haluamaan hänen 80-luvulta peräisin olevan Diorin huivinsa. Minun uusi vuoteni alkaa siis hyvissä ja tyylikkäissä merkeissä. Aiemmin olen vain haaveillut huivista. Häämatkalle sain sitä lainata, mutta valitettavasti äiti ei silloin unohtanut palautusta.

Kuva huivista seuraa myöhemmin. Ja saatanpa kuvata sen vintage-Hermesinkin (pahoittelut aksentin puutteesta, en löydä sitä iPadista), jonka kaveriksi Dior pääsee. Me olemme pauketta ja räiskettä paossa mökillä vielä vuodenvaihteen yli ja tänne pakkasin arvattavasti vähän verkkaripainotteisempaa varustusta, enkä lainkaan silkkihuiveja. Olemme ihan sormet ristissä, että täällä ei pamahtelisi ja Laivakoiran ei tarvitsisi pelätä niin kovasti.

Ihanaa ja hohdokasta uutta vuotta kaikille!


tiistai 27. joulukuuta 2011

My 2011



1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Purjehdin! Jipii!

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset?
Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, lupasinko jotain vai en. Todennäköisesti siis en ja jos lupasin, en pitänyt.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Eipä oikeastaan.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En.

5. Missä maissa vierailit?
Huh, aika monessa... USAssa ja Espanjassa nyt ainakin, sitten Kiinassa, Japanissa, Ruotsissa, Italiassa, Ranskassa ja varmaan aika monessa muussakin paikassa. Osa oli omia reissuja, osa työmatkoja.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
Juoksulenkkareita en saanut aikaseksi ostaa, ehkäpä sitten ensi vuonna. Haluaisin tykätä juoksemisesta, mutta en oikeasti tykkää. Jospa tosi hyvät kengät motivoisivat.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
Se yksi helmikuun päivä, jona kävimme Venemessuilla ja teimme kaupat Båtista.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Kirjoitin muutamia juttuja printtimediaan. Koen, että tämä oli askel haluamaani suuntaan.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Hain erääseen kouluun, mutta en päässyt sinne.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Did I ever! Sain jännetupentulehduksen JA tenniskyynärpään, jotka taisivat jäädä kroonisiksi vaivoiksi.

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Purjevene.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Tietynlaiset ihmiset pöyristyttävät aina joskus, mutta mitään isompaa incidenttiä ei sattunut. Minulla on hyvin pieni toleranssi sellaisille turhantärkeille keekoilijoille, joten sellaisille pyörittelen aina joskus silmiäni.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asuntolainaan, veneeseen, syömiseen, sisustamiseen ja kaikenlaiseen nautinnollisen elämän edesauttamiseen.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Valokuvien ottamisesta. Voi, jospa vain malttaisin innostua siitä teknisemmästäkin puolesta, jotta kuvien laatu vähän paranisi.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: Tasaisesti yhtä onnellinen.
ii. laihempi vai lihavampi: Luultavasti olen aika samassa painossa tai kilon, pari hoikempi.
iii. Rikkaampi vai köyhempi: Ehkä pienen hiukkasen rikkaampi, mutta vastaavasti menotkin ovat kyllä kasvaneet, joten lopputulos on +-0.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Olisin voinut ja halunnut liikkua enemmän ja tavata ystäviäni enemmän. Tämä on muuten täsmälleen sama vastaus kuin viime vuonnakin, huomaan, että tässä täytyy tsempata.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Olisin voinut murehtia vähän vähemmän asioita, jotka eivät murehtimalla parane. Tämäkin vastaus päti sellaisenaan. Hmpfh, pitäisikö oikeasti tarttua itseään niskasta näissä self help -asioissa?

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Joulua vietin perheen kesken herkutellen ja juhannusta Sipoon saaristossa purjehtien ja, köh, juopotellen ehkä hieman liiallisesti.

20. Rakastuitko kauden aikana?
Olin tasaisen rakastunut edelleen.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Good Wife pysyi telkkarisuosikkinani, jos DVD:ssä alituiseen pyörivää Gilmore Girlsia ei lasketa.

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
En ja luulen päässeeni yli yhdestä vanhasta vihauksen kohteesta. Ehkä alan kasvaa ihmisenä?

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Henning Mankellin Kiinalainen oli todella hyvä, koukuttava ja mahtava.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Olen maailman huonoin musiikinkuuntelija, koska pidän hiljaisuudesta niin paljon. Toisaalta tajusin viimeinkin joululauluja etsiessäni, miten siisti juttu Spotify on (vain vuosikausia kaikkia muita myöhemmin :D).

25. Mitä halusit ja sait?
Yhteisen loman mieheni kanssa ja Mulberryn pikkulaukun.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Suunnan elämälleni.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Vuokraamme kotiin tosi paljon leffoja, enkä muista niistä puoliakaan. Joku varmaan oli tosi hyvä, joku ei. Leffassa emme käyneet juuri lainkaan.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi, ja paljonko täytit?
Täytin 31 ja taisin olla töissä ilman mitään ihmeellisempiä seremonioita. Viime vuonna olin pitänyt tosi isot, skumpanhuuruiset bileet kotonamme, joten tämä oli vähän tällainen välivuosi.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
Se, etten olisi kieriskellyt niin mahtavan kolmenkympin kriisin kourissa.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Jokseenkin klassinen sporttivivahteella.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Mieheni, universumin paras keskustelija. Haluaisin kirjoittaa myös "tukija", mutten voi, koska mieleeni tulee sanasta tästä ikuisuuteen mieleen Johanna Tukiainen ja hänen pitkäaikaiset tukijansa. Ystävät, maailman ihanimmat sellaiset.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Öh, himoitsinko ketään julkkista ylipäätään? I don't think so. Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni aiheesta, jos keksin jonkun.

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Arabikevät oli aika uskomaton ja vaikuttava juttu, sitä seurasin mielenkiinnolla.

34. Ketä kaipasit?
Pitkäaikaisinta ja vanhinta ystävääni, jonka kanssa olen nyt onneksi saanut viettää enemmän aikaa.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Olin iloinen saadessani tavata ystäväpiiriin syntyneet uudet, pienet ihmiset. Ja ystäväni Nellin tytär oli aivan mainio.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Yllätin itseni ja kaikki muut ostamalla lankaa ja sekä virkkaamalla että kutomalla saman vuoden aikana. Toivottavasti kukaan ei saanut sairaskohtausta tai vastaavaa järkytyksestä. Molemmat projektini onnistuivat ihan kohtalaisesti ja suunnittelen jo uusia.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
1. Olen rohkeampi.
2. Olen tyytyväisempi.
3. Opettelen pitämään turhat kitinät omana tietonani.
4. Teen jonkin ison muutoksen elämässäni.
5. Ostan harkitummin ja tuhlaan vähemmän.
Viimevuotiset tavoitteet ovat edelleen voimassa. Helposti sanottu, ei niin helposti tehty.

Tämä postaus on ajastettu, joten jos olette jättäneet kommentteja tähän tai aikaisempiin teksteihin, älkää ihmetelkö. Palaan blogin ääreen loppuvuodesta ja julkaisen kommentteja kun vain suinkin ennätän.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Tontun tuliaiset

 


Joulutonttu oli jättänyt kuusen alle vaikka mitä paketteja. Paketeista löytyi muun muassa kirjoja ja suklaata. Tämä vuosi näytti olleen muillakin käsityölahjojen teemavuosi. Siskoni ja äitini tosin painivat pikkuisen eri sarjassa kuin allekirjoittanut. Voiko meillä olla samat geenit? Katsokaa nyt noita! Helmineuletta kaulaliinassa! Ja nuo sukat!

Thomas Sabon charm on taas isiltä. Olimme viikon Pariisissa vuosia, vuosia sitten, kun olin juuri kirjoittanut. Meillä oli tosi ihana matka, katsoimme kaikki tärkeät nähtävyydet ja söimme toinen toistaan ihanampia ruokia ja shoppailimmekin vähän. Korkeista paikoista vähemmän tykkäävä minä kieltäydyin menemästä Eiffel-torniin. Ja hyvä niin, varsinkin ne ensimmäiset hissit ovat kuulemma tosi pelottavat, kun menevät vähän vinoon. Tämä pieni Eiffel on kooltaan huomattavasti vähemmän pelottava. Ja siinä on timantti. Siis for real, ei mikään kristalli.

Lämmin kiitos vielä kaikille asianosaisille, aivan täydellisiä paketteja tänä(kin) vuonna. <3

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Jouluyö




Perinteisin meiningein sujui jouluaatto, söimme hyvin (ja ehkä ihan pikkuisen liikaa), jaoimme lahjoja ja nautimme hyvästä seurasta. Päädyin muuten lopulta ostamaan siskonpojalle peruslegoja, joita oli toivonut ja Angry Birds -reppukoristeen. Legot on mun mielestä tosi hyviä leluja. Niistähän voi rakentaa ihan mitä vaan, vain mielikuvitus on rajana.

Me tytöt olimme juhlatamineissa. Nyt oli ensimmäinen vuosi, että joulupukki ei enää tullut vanhemmilleni käymään. Laivakoira taisi olla huojentunut, viime vuonna hän hieman pelkäsi pukkia. Pukki sai istua ainoastaan hänelle osoitetussa tuolissa ja jos hän liikahti, Laivakoira hätkähti heti ja haukahti kimeästi samalla piilopaikkaa etsien.




Vaikka onkin mukavaa laittautua ja pukea juhlavaatteet päälle, niin sekin hetki on jouluyönä aika huippu, kun saa vaihtaa korut ja juhlavaatteet pyjamaan ja oikaista uusien kirjojen pariin.




Suloinen hetki.




Yöllä tuli vielä nälkä, kuitenkin, kaiken sen syömisen jälkeen. Jääkaappi oli ihan tyhjä, kun kaikki jouluateriat on tarkoitus syödä muualla. Mies kehitteli sitten italialaiseen tyyliin yöpastan eli sellaisen, mitä italialaiset syövät ilmeisesti baarireissujen jälkeen (vrt. nakkikiska). Keitetyn spagetin kanssa oli valkosipuli-chili-oliiviöljykastiketta. Nyt minulla puolestani on sämpylätaikina kohoamassa, että saadaan aamiaista.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Kaikki on valmista...

...paitsi piparimuffinsien kuorrute, johon menee noin minuutti.






Odottelemme Laivakoiran kanssa miestä kotiin. Sitten Laivakoira pukee kaulaansa punaisen nauhan ja minä päälleni mustan paljettineuletakin ja suuntaamme minun vanhempieni luokse.

Aamulla kävin vielä Hakaniemen hallissa kalaostoksilla. Sitten kuuntelimme radiosta joulurauhan julistuksen, eikä Laivakoira pelännyt yhtään Porilaisten marssin "laukauksia". It's all good. Nyt on yksi vuoden ihanimmista hetkistä, nautitaan siitä!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulu



Tunnelmallista, herkullista, rentouttavaa ja hauskaa joulua!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

3 yötä...

...kinkkuun on, laskin aivan itse eilen, kun näin nakkimakkaran.

Sanoitus: Laivakoira

Huivin edetessä päätin, että se näyttäisi parhaalta tuubina. Niinpä olen valmis googlaamaan ohjeet päättelyyn ja koska en keksi muuta, ostan suurisilmäisen parsinneulan ja ompelen sen (tuolla samalla langalla) tuubiksi, ellei joku tässä seuraavan puolen tunnin aikana ehdota jotain järkevämpää tapaa. Löysin vielä vanhan rintakorun, joka sopisi kauniisti huiviin, joten saatan kiinnittää sen siihen koristeeksi. Vai tuleeko sitten tårta på tårta?



Olin jo vähän ajatellut, ettemme ehkä hankkisi kuusta tänä vuonna, kun olemme niin paljon poissa kotoa aaton ympärillä. Sitten törmäsimme Laivakoiran kanssa iltakävelyllä pieneen kuuseen lähikaupan pihalla. Sellaiseen, jonka jaksaisimme kantaa kahdestaan, me tytöt, kotiin. Ja kun juuri sillä sekunnilla sattui olemaan ihan vähän pakkasta ja oli niin jouluinen olo, niin pakkohan se kuusi oli saada. Tähti on hukkunut jonnekin, ajattelin neulanostoreissulla ostaa leveää silkkinauhaa ja taiteilla suuren rusetin latvaan. Valot ovat Ikean tähtivalot, koska muistan aina vasta kuusta koristellessa, että ne perinteiset kynttilävalot hajosivat ties kuinka monta joulua sitten, enkä vain VOI lykätä koristelua seuraavaan päivään, että kävisin ostamassa uudet. Perinteitä ja perinteisiä valoja arvostaa mies aina vähän nikottelee, mutta minun mielestäni nuokin valot ovat kivat.





Koti on siivottu, lahjat ostettu (ei tosin vielä paketoitu) ja kalat, jotka ovat meidän panoksemme jouluateriaan, haetaan aattoaamuna hallista. Matotkin tuli pestyä, vaikka ei todellakaan ollut tarkoitus. Mutta sitten Laivakoira söi salaa metsässä jotain varmaan ihan tosi ihanaa ja lopun arvannette. Lopputulos oli siis se, että matot pestiin. No, onpahan nyt sitten ihan todella siivottu koti. :D

maanantai 19. joulukuuta 2011

Pitkä viikonloppu auringossa

En voi sanoin kuvailla, miten hyvää muutaman päivän valohoito teki. Jospa sitä tällä jaksaisi pahimman pimeyden yli.






Pari kuvista on aikaisemmalta reissulta, mutta ne pätivät ihan yhtä hyvin tähänkin matkaan. Nyt en kanniskellut kameraa mukanani aivan yhtä ahkerasti. Kynsilakka oli tällä kertaa kirkkaan pinkkiä ja hampaidenpesulaseissa paikallisen halpisskumpan sijaan Joseph Perrierin Rose -samppanjaa, mutta muuten kuvat ovat täysin valideja.






Matkaseuranani minulla oli ystäväni Rouva Maratoonari, joka kahden pikkuisen pullantuoksuisena kotiäitinä oli myös pienen breikin tarpeessa. Olimme kaikkina iltoina jo yhdeksältä sängyssä. :D Unien lisäksi ohjelmaamme kuuluivat aamukävelyt rannalla, pitkät aamiaiset, kevyt shoppailu, hyvä ruoka, meikkipussien vertailu (vakkariohjelmanumero), kuolan ja nenänjälkien jättäminen timanttikauppojen ikkunoihin sekä kookosjugurtista iloitseminen.



Meillä oli myös hyvin romanttinen kynttiläillallinen eräänä iltana. :D Joimme ruokajuomana lasilliset cavaa samaan aikaan kun aurinko laski (jos tihrustaa oikein tarkkaan, saattaa bongata kynttilän ja auringonlaskun samasta kuvasta) ja purjevene purjehti jossain kaukana auringonlaskuun. Söimme alkupalaksi perinteisiä Kanarian herkkuja, Rouva Maratoonari Gambas al ajilloa eli kampoja hillossa eli katkarapuja valkosipuliöljyssä ja minä Papas Arrugadasia eli ryppyperunoita mojo-kastikkeen kanssa.





Rouva Maratoonari muuten kommentoi kuviani ja blogiani katsoessaan, että aika paljon näkyy laseja. Huomasin tämän itsekin todeksi, joten haluan sanoa, että ryypiskelimme hyvin hillitysti. Ja mielestäni lasit ovat usein kauniita, siksi niitä tuntuu tarttuvan kameran linssiin tällaisella frekvenssillä.



Kanaria on mielestäni tosi hyvä paikka matkustaa, jos haluaa lomailla rennosti. Ruoka on hyvää, aurinkoisesta ja lämpimästä ilmasta voisi melkein antaa takuun, tekemistä on joka makuun ja lentomatka ei ole kohtuuttoman pitkä. Minua aina suututtaa Kanarian mollaus, se on varmasti yksi aliarvostetuimmista lomakohteista. Onhan se totta, että osassa saarta valokuvabaareissa on ruokalistat suomeksi ja Frederikin keikalle pääsee humpalle ja suomella pärjää aika hyvinkin. Minusta on upeaa, että on tuollaisia lomakohteita olemassa. Kanarialle uskaltaa lähteä kielitaidoton Pihtiputaan mummokin, joka muuten ehkä jättäisi matkustamatta kokonaan. Matkustaminen avartaa aina, oli kohde mikä hyvänsä.

Rant over, takaisin arkeen. Onneksi pari joululahjaa on nyt hankittuna, anopin kaulahuivi kohta puolessavälissä ja jouluaaton ruokahuolto ulkoistettu. Menemme minun vanhempieni luokse ja omalla kontolla ovat vain kalajutut ja lisäksi saatan leipoa piparimuffinseja uudelleen, niin hyviä ne olivat. Nyt pitäisi kirjoittaa yksi sisustusjuttu, hankkia loput joululahjat, hakea kuusi, siivota, ostaa koiralle ruokaa, lenkittää koira (yäk, mikä ilma, taas), ehtiä ruokakauppaankin, you name it. Seuraava tyttöjenreissu on onneksi ihan pian, edessä on loppiaisviikonloppu Lontoossa. Ihan pian on myös joulu. <3

P.S. Tiedättekö mitä? Ihan kohta alkaa päivä pitenemään. Kohtahan se onkin jo vene vedessä.

torstai 15. joulukuuta 2011

It's beginning to look a lot like Christmas

 


En ole tänä vuonna ostanut yhtään joulukoristetta, kukkia vain. Muutaman olen kuitenkin saanut lahjaksi. Pallo on Rouva Muffinssilta, samaten oksajuttu. Rouva Muffinssi oli kai tarkoittanut oksat vain pakettinsa koristeeksi, mutta minä päätin ottaa ne käyttöön. Kuvassa ei näy, että niihin on kiedottu pieniä tähtiä ohuessa rautalangassa. Koriste sopi minun mielestäni hyvin makuuhuoneeseen.

Sydän on työkaverilta, jota autoin yhdessä asiassa. Minun mielestäni kyseessä oli ihan pikkujuttu, joten olin yllättynyt löytäessäni lokerosta tämän. Söpö!

P.S. Näyttäisi vielä vähän enemmän joululta, jos sataisi lunta. Ilmojen herra, take note!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Hetki kotona

 


Palasimme tänään kotiin mustaan ja sateiseen Helsinkiin. Paha sanoa, kummassa on pimeämpää, keskellä kaamosta vai etelän kurjaakin kurjemmassa talvisäässä. No, pimeyteen on luvassa vielä vähän lisäapuja, kun vietän loppuviikosta muutaman päivän Kanarian auringon alla erään ystäväni kanssa.

Levillä oli ihanaa! Olin ensikertalaisena siellä ja ihastuin paikkaan täysin, vaikken olekaan kovin innostunut minkään sortin suksista. Ratsastusretki oli varsinainen heppahullun unelma ja tulevaisuutta varten laitoin muistiin myös lumikenkäilymahdollisuudet ja kylpylät. Pidin kovasti alppikylämeiningistä ja siitä, että rakentaminen oli niin yhtenäistä. Kaikki natsasi kauniisti yhteen ja joka paikka oli siisti sekä hyvinhoidettu. Sesonki ei ollut kai vielä oikein alkanut. Joka paikassa oli todella hiljaista. Emme ottaneet mitään paineita tekemisistä, sen kun rentoilimme. Sain luettua kirjoja, nukuin pitkiä yöunia ja nautin kauniista ympäristöstä.

Ruokapuoli oli itselleni positiivinen yllätys. Olin odottanut, ettei ruoka välttämättä ole mitään kovin ihmeellistä paikassa, jonka myydyin ravintola-annos lienee minttukaakao. Mitä vielä! Söimme aivan ihania ruokia ja ravintolat olivat tunnelmallisia. Tällä reissulla testattiin muun muassa K5 ja Panimon ruokapaikka. Ja kyllä, myös me joimme minttukaakaot. .D






Nyt taidan uppoutua joulukorttien pariin, että saamme ne postiin huomenna. Kortteihin liittyy muuten yksi pieni juttu, jonka haluan jakaa kanssanne. Sain viime vuonnakin Tiny Printsistä tilaukseni jälkeen sähköpostin, jossa Laivakoiraa kehuttiin söpöksi. Tänä vuonna saimme ihan käsin kirjoitetun kortin, jossa sanottiin näin: "Dear Norppa, Your puppy is so cute! I love the way your Christmas card looks :). Have a wonderful Holiday season together, and thanks for choosing Tiny Prints! Sincerely, Spencer / production Design" Aika tyylikästä, etten sanoisi! Että terkut vaan sulle, Spencer, palaan asiakkaaksenne myös ensi vuonna.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Herra Kapteenin matkassa



Tällaisissa maisemissa tapasin herra Kapteenin. Hän on ihana, pörröinen, raudikko herrasmies, joka otti minut mukaansa retkelle. Valitettavasti hän oli myös kiireinen heiniensä kanssa lenkin jälkeen, eikä malttanut oikein poseerata ja niinpä kaikki kuvat ovat vähän tärähtäneitä.



Sainkin oikein yksityistunnin - meitä oli vain kaksi ratsukkoa, minä ja Kapteeni sekä ope ja Pimu. (Kapteeni ja Pimu muuten seukkaavat.) Luminen metsä, hiljaa tipahteleva lumisade, yksi pakkasaste ja reipas hevonen takasivat oikein elämysten elämyksen. Laukkaamiseen ei ollut vielä tarpeeksi lunta ja sitä kautta tukevaa pohjaa polulla, mutta ravatessakin sai kokea vauhdin hurmaa.



Metsälenkin jälkeen taputin Kapteenia ja lupasin, että tulen uudelleen. Olen keskellä siirtymäriittiä ponifanista suomenhevosfaniksi. Ketä kiinnostaa hiihtäminen, kun voi päästä moisen ihanan olennon selkään?

maanantai 12. joulukuuta 2011

Talvilomalla



Helsinki-Vantaalla ostin kasan erilaisia versioita Gloria-perheen lehdistä. Söin kylmäsavulohileivän. Astuin mieheni ja ystävämme kanssa pohjoiseen vievään koneeseen. Suljin hetkeksi silmäni ja rentouduin. Ahhhhh, loma.



Kittilässä oli hämyisää, lumista ja tunnelmallista. Iloiset lomailijat kuljeskelivat toppahousuissaan Levikeskuksen kujilla. Lumilinna oli tekeillä. Saavuimme perille ystävämme perheen mökille ja saimme mitä vieraanvaraisimman vastaanoton.






Mökki on upea, kauniisti sisustettu ja keskellä lumista metsää, mutta kuitenkin lähellä kaikkia rientoja. Luulen, että meille tulee täällä ihana ja rentouttava miniloma.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Dear Santa...

...please help. Mulla ei edelleenkään ole yhtään joululahjaa. Pääni ei myöskään varsinaisesti tursua ideoita.



Siskonpoikani on 10-vuotias. Mitä ihmettä sen ikäiset pojat haluavat? Kieltäydyn osallistumasta kallislelukilpavarusteluun, koska se on loputon suo ja muut sukulaiset harrastavat sitä jo ihan tarpeeksi. Olen usein ollut se tylsä täti, joka on ostanut kirjan. Viimeksi, kun annoin kirjan, poika ei ollut kovin thrilled. Mitäs sanotte, pidänkö linjani vai yritänkö keksiä jotain muuta?



Neulomaprojektini on edennyt sen verran, että ensimmäinen lankakerä on mennyt. Aloin näköjään tehdä aika leveää kaulaliinaa ja varaamani lankamäärä ei tule riittämään. Mietin parhaillani, purkaisinko ja aloittaisin alusta pienemmllä silmukkamäärällä. Itkuraivarit ovat olleet lähellä ainoastaan kerran, aloitussilmukoita luodessa. Siihen ekaan solmuun oli miljoona toinen toistaan huonompaa ohjetta, kunnes tajusin samankaltaisuuden yhden venesolmun kanssa ja koin pienenpienen onnistumisen elämyksen.



Miehen lahja on tänä vuonna helppo (praise the Lord). Yhteinen joululahjamme on matka Roomaan maaliskuussa. En malta odottaa. Kevättalvi tuntuu aina menevän jotenkin niin tuskallisen hitaasti venekautta odotellessa, joten joku odotettava juttu keskelle pahinta aikaa on huippua.



Muut listalla olevat joululahjat ovat nekin hankkimatta. Puuh. Harkitsen jouluhullun tittelin kieltämistä itseltäni.

Kuvat Tiffany