maanantai 6. helmikuuta 2012

Keväthuumaus

Mikä on kevättalven paras päivä? No se, jona tarvitsee ensimmäistä kertaa aurinkolaseja! Samalla sitä alkaa jo miettiä kevään venejuttuja. Aikaisemmin olemme vain odotelleet, että saamme veneen veteen, kuten tänäkin vuonna. Viime keväänä meillä oli myös muuta puntaroitavaa veneen katsastusvarusteista purjehdusasuihin. Eräs tärkeimpiä päätöksiä oli kuitenkin sopivien purjehduskurssien valinta. Minulla ei nimittäin viime keväänä Båtia ostaessamme ollut minkäänlaista kokemusta purjehduksesta. Mies oli veneillyt ikänsä, mutta purjehdus oli hänellekin melko vierasta. Pidimme tosi tärkeänä riittävää määrää kunnollisia kursseja, jotta uusi harrastuksemme olisi turvallinen ja miellyttäväkin.




Kartoitimme jonkin verran kurssitarjontaa ylipäätään ja kävimme Venemessuilla tapaamassa muutaman purjehduskoulun väkeä. Pohdintojen jälkeen ilmoittauduimme Pajalahden Veneilykoulun järjestämälle Purjehduksen teoria -kurssille. Opettajana kurssilla oli Kari Valkonen Quo Vadis Sailingista. Kari piti myös rantautumiskurssin, jolle osallistuimme. Lisäksi otimme Baltic Cruisingilta purjehtijakurssin. Balticilla kävimme teoriat vielä toiseen kertaan, mikä osoittautui oikein hyväksi asiaksi. Minulle tuli nimittäin kevään aikana niin paljon uutta asiaa, että omaksuminen vei aika kauan ja kertaushan on opintojen äiti. Teorioiden jälkeen vuorossa oli kolmen päivän käytännön osuus. Kahtena ensimmäisenä päivänä olimme Baltic Cruisingin veneillä liikenteessä parin muun oppijan kanssa ja opettajana oli Hilkka Kalervo. Kolmas opetuspäivä oli omalla Båtillamme ja opettajaksi tuli Juuso Lukkari. Juuso piti meille vielä spinnukurssin Båtilla heinäkuussa, kun koimme olevamme valmiita oppimaan lisää.

Kaikki opettajat olivat todella upeita, en löydä moitteen sanaa. Purjehduskursseja valitessa kannattaa miettiä sitäkin, millainen vene itsellä on tai tulee olemaan. Karin vene on aika iso ja siinä on rullagenoa ja "kaikki herkut". Baltic Cruisingin meidän kurssillamme käyttämät veneet olivat pienempiä, samaa kokoluokkaa omamme kanssa, eikä niissä ollut rullaa, kuten ei Båtissakaan aluksi.

Kaikilla opettajilla puuttumiskynnys oli aika korkea, mitä pidän hyvänä. Paljon saa siis tehdä itse ja ope puuttuu tekemisiin vasta, jos meinaa oikeasti ajaa veneen pöpelikköön tai tehdä jotain aivan hullua. Hilkka oli myös hyvin empaattinen ja taisi niksit, kun allekirjoittaneella oli tulla pienimuotoinen hermoromahdus. Kaikki olivat rohkaisevia, kannustavia, kärsivällisiä ja mukavia. Ketä tahansa voin lämpimästi suositella. Karin matkaan meillä on kovasti tarkoitus lähteä vielä joskus, kun hän pitää kurssia Kroatiassa syksyisin.

Omat tarpeet kannattaa siis miettiä ensin ja valita sitten oikea kurssijärjestäjä. Henkilökemiajututkin ovat tärkeitä, joten niitäkään ei kannata väheksyä. Jonkun verran kursseihin joutuu laittamaan rahaa, mutta mielestäni tämä on money well spent. Paljon kalliimmaksi voi käydä kantapään kautta opettelu. Kurssien jälkeen meillä oli kivalla tavalla varma olo lähteä purjehtimaan omalla veneellä. Ei sellainen, että osaisimme jo kaiken vaan sellainen, että luotimme omaan pärjäämiseemme hyvissä keleissä, emmekä olisi hätkähtäneet pikkuisen huonompiakaan. Purjehtimaan oppii vain purjehtimalla ja sitä me todella viime kesänä teimme. Ainakin 800 mailia tuli matkamittariin. Kesään mahtui runsaasti onnistumisen elämyksiä ja pari mokaa. Ja ensi kesänä opitaan taas lisää!

P.S. Tässä tämän päivän kotiasu. Kuvasin sen, kun muitakin kotiasufaneja löytyi. :D

6 kommenttia:

  1. Ihanat tossut. :) Nuo lämmittäisi kyllä mukavasti varpaita. Mukavaa viikkoa Norpalle!

    VastaaPoista
  2. Päivän kotiasu on turhaan aliarvostettu osa blogeja :)! Mäkin haluan kotiuniformuun jäykistelyvaatteista! Edellisen postauksen eka hirvipaita on tosi kiva,saisikohan sen itselleni...

    VastaaPoista
  3. Siis voi kyllä! Oli ihan mahdottoman ihanaa noin aika tasan viikko sitten, kun töistä kotiin ajaessa piti kaivaa laukusta arskat! Siellä ne arskat oli kiltisti odottanut kaamoskuukaudet... Kotivaateasiasta muuten: mä en ole koskaan sitten taas osannut vaihtaa kotivaatteita! Toki esim. viikonloppuina jos ollaan kotosalla, niin oon esim. kollegehousuissa, mut et töistä kotiin tullessa vaihtais vaatteet?! Mä oon liian laiska siihen.:)

    VastaaPoista
  4. Pieni Lintu: Kiitos, sanoi kukkakimppu! Tykkään, että huivien ja kimppujen pitää olla muhkeita. :)

    Riina: Eikö vain! Ihana ystäväni kyllä tiesi, mistä pidän, kun antoi nämä minulle synttärilahjaksi pari vuotta sitten. Mukavaa viikkoa sinnekin! :)

    Miss P: Ehkä mun pitää aloittaa päivittäinen kotiasujen esittely. :D

    Alma: Niiiiiiin ihanaa käyttää aurinkolaseja pitkästä aikaa! Ja mikä sää eilen, aivan upea!

    VastaaPoista
  5. Oi, en voisi edes kuvitella olevani kotona samoissa vaatteissa, kuin töissä. HETI ovesta astuttua lähtee työvaatteet päältä ja tilalle kotiasu (tai enimmäkseen kyllä ensin lenkkiasu/salille lähtöasu).

    Luin kerran muistaakseni Kaarina Kivilahden (tai jonkun muun julkkiksen, en tätä muista) jostain haastattelusta, että hänen miehensä ei ole koskaan nähnyt häntä paplarit päässä, verkkareissa... Voi apua!

    Terkkuja laivakoiralle, meillä on ihan samanrotuinen koiraherra, joka rakastaa veneilyä hänkin.

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!