maanantai 27. elokuuta 2012

DIY-kattaus

Minä en todellakaan ole mikään käsityövelho. Viime syksynä päätin sinnikkäästi neuloa anopilleni kaulahuivin joululahjaksi vain todetakseni, että kyllä se peruspötkön kutominen nyt onnistuu, mutta minulle se on kaukana mistään rentouttavasta puuhasta. Kaappeihin kuitenkin kertyy kaikenlaisia kankaanpaloja ja narunjämiä. Niinpä päätin suunnata energiani johonkin, joka sopii meille kädettömille. Tämä kattaus on omiaan kaikille, joiden kaapeista löytyy erinäisiä jämiä.


Kuvitteellisessa ruokailutilanteessani nautitaan äitini tekemää suppilovahverorisottoa ja samppanjaa. Todellisuudessa mietin, että paistaisinko pakkasesta Dr. Oetkerin vai olisinko niin voimissani, että hakisin kaupasta jotain.


Kattausalustan virkaa toimitti parkettimallipala. Rentoon kattaukseen sopii sekin, että kaikkien syöjien alustat ovat erilaisia. Tässä siis idea remontoijille ja rakentajille, joiden nurkissa lilluu hajanaisia puunkappaleita.




Ruokailuvälineiden ympärille kääräisin verhokangasta vuodelta 2004. Teetin silloin keittiöön laskosverhot ja pieni määrä kangasta jäi yli. Olen täysin väärä ihminen menemään lähellekään ompelukonetta mitään pinnipusseja nypertämään. Tämä on juuri minun tasoistani käsityötä.




Kokonaisuutta pitää kasassa paperinaru. Kankaan leikkasin ihan vain saksilla sopivankokoiseksi. Reunoille en tehnyt mitään. Rouheassa (inhoan tuota sanaa, mutta en keksi parempaakaan) tyylissä viimeistely ei ole ihan niin justiinsa.



Tuolille sidoin vyön vanhasta silkkiverhon palasesta. Verho on kärsinyt kovia. Se joutui erään Laivakoiran syönmetsästäjotainihanaajakaikkiarvaamitäsittentapahtuu-kohtauksen uhriksi ja heitin sen pesukoneeseen. Kangas kutistui ja oli sen jälkeen käyttökelvoton alkuperäiseen tarkoitukseensa. En kuitenkaan raaskinut luopua kauniista silkistä ja revin sen neljäksi riekaleeksi. Kun kaipaan vaihtelua tuolien huppuihin, kieputtelen riekaleet selkänojien ympäri. Reunoille en ole taaskaan tehnyt mitään, kunhan vain taitellut ne vyön sisään.


Kuvausassistentti.


13 kommenttia:

  1. Onko tuohon suppilovahverorisottoon ohjetta? Mull pakastin täynnä suppiksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucky you! Tässä meidän äidin ohje:

      Sienirisotto 4:lle
      Tykötarpeet:
      sieniä (kanttarelleja, mustatorvisieniä tai esim. tatteja), litra tai puolikas, mitä on
      1 sipuli, tai kevätsipulia pari
      oliiviöljyä
      kasvislientä 5dl
      kermaa purkki
      mustapippuria
      valkoviiniä 1 dl
      risottoriisiä 3 dl (esim. Pirkka tai Risella, italialaiset on hyviä myös, mutta kalliimpia)
      parmesaania raastettuna

      Freesaa pilkotut sienet (aika pieneksi silputut), niin, että neste haihtuu. Sekaan öljyä ja silputut sipulit ja hauduta hetki. Lisää öljyä hieman ja riisit. Kuullota riisejä niin että, että tulevat läpinäkyviksi (ei liian kuuma pannu). Lisää viini ja anna sen imeytyä. Lisää kasvislientä pienissä erissä niin, että edellinen satsi on ehtinyt imeytyä. Mausta rouhitulla mustalla pippurilla. Loppuvaiheessa lisää kermaa ja parmesaania. Maista riisien kypsyyttä. Hieman al dente on hyvä. Risotto ei saa olla kuivaa, joten lisää nestettä, jos tuntuu kuivalta. Päälle voi silputa tuoretta basilikaa. Riisin ja nesteen suhde on n. 1/3 riisiä, 2/3 nestettä (joka koostuu viinistä, kasvisliemestä ja kermasta yhteensä). Jos ei halua käyttää viiniä, voi sen jättää pois ja huomioida nesteen määrässä. Samoin kerman tilalla voi käyttää kaurakermaa. Ja vegaani jättää parmesaanin pois.
      Risottoa vai varioida erilaisilla sienillä (herkkusienetkin käy) tai vaihtaa sienien tilalle mitä nyt sattuu löytymään ja makua miellyttämään (kasvikset, kana, katkaravut jne.)
      Risotto on valmista, kun riisi on kypsää, siihen menee n 20 min)! Ja sitten syömään!

      Poista
  2. Kiitos Norppa vinkeistä, minulla rahkeet riittävät juuri tällaisiin käsitöihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kohtalotoveri! Kässänmaikat huokaisi mun töiden kohdalla aina vähän pidempään...

      Poista
  3. Hienolta näyttää! BTW, Mä en tiedä kumpaa inhoan enemmän rouhea -sanaa vaiko tuijia (siis niitä pensaita). Näitä kumpiakin näkyy joka_paikassa. No onneksi on näin pienet ongelmat :-)

    t. s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, meilläkin on tuija pihalla (siis pensas). Tai itse asiass monta, edellinen asukas taisi digata niistä...

      Mutta samaa mieltä, kun ongelmat on tätä tasoa, niin tietää asioiden olevan aika hyvin!

      Poista
  4. Olisiko niistä verhoista riittänyt pöytäliinoiksi? Olisi varmaan passannut hyvin siihenkin tarkoitukseen!

    Mama L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olis ihan riittänyt. Mutta hyvä idea, olis sopinut tosi nätisti. Ompelutaitoinen olisi tietty voinut tehdä vaikka kaitaliinatkin. :)

      Poista
    2. Jos ompelu-apua tarvitaan, niin sitä saattaa löytyä lähiåiiristä :)

      Mama L

      Poista
  5. Taas aivan ihania kuvia. Pakko kommentoida, vaikka purjedusaiheiset ovat tietty suosikkeja.
    -Meritara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mitäs teille kuuluu? Miten on purjehduskesä mennyt?

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!