perjantai 10. elokuuta 2012

Laukkuperjantai

TGIF! Viikonloppuna on nimittäin tiedossa kaikenlaista mukavaa, muun muassa purjehdusta ja Madonnaa. Purjehduksen suhteen on kai parasta todeta, että turha yrittää enää leikkiä kesää. Onneksi en ikinä tuonut toppahousujani pois veneeltä.

Aloitin viikonlopun selailemalla uutta InStyleä. Tunsin hetken aikaa itseni todella vanhaksi, kun syksyn Top 10 -listalta löytyi "bowling bag". Kaikki brittijulkkikset, jotka itseään it girleinä pitävät, kantavat kuulemma sellaista jouluun mennessä. Minä muistan vielä, kun bowling bagit olivat edellisen kerran muodissa! Ja olin silloin aikuinen. A-P-U-A! Jouduin kuulkaas hetken aikaa muistelemaan sitä paperien kysymistä Alkossa, että tokenin. Olin 20-vuotias, kun ostin omani Lissabonista, Zarasta, joten valehtelin, kun väitin, etten ole ajatellut ennen Zaraa laukkukauppana. Samalta reissulta ja samasta kaupasta löytyivät myös viininpunaiset nahkanilkkurit, jotka olisivat muuten nekin todella pop nyt. 

Olen tykännyt laukuista aina. En voi hyvällä tahdollakaan kutsua itseäni kenkäihmiseksi, mutta laukut ovatkin sitten ihan eri juttu. Ensimmäisillä kesätyörahoillani ostin DKNY:n nailonlaukun, joka lieni saanut inspiraationsa Pradan nailonlaukuista, jotka olivat 90-luvun lopussa kuuminta hottia. Marssin innosta pinkeänä Aleksin Rizzoon (joka oli silloin vielä Lagersons) ja taisin tuhlata koko palkkani kerralla. 

DKNY oli pitkään laukkusuosikkini. Olen pikkuhiljaa myynyt lähes kaikki merkin laukkuni pois, mutta yhden olen säästänyt. 12 vuotta vanha pikkulaukku on ollut viime vuosina etupäässä vaatekaapin perällä, mutten ole raaskinut myydä sitä poiskaan. Kukapa sitä nyt ensirakkaudestaan luopuisi. 



Ajan ennen Carrie Bradshawta -Suomen telkkarissa muoti oli hyvin minimalistista ja simppeliä. Tyyli-idoleitani olivat Carolyn Bessette Kennedy ja Gwyneth Paltrow. Laukuissa ei ollut härpäkkeitä, liikoja kahvoja, saati sitten värejä. DKNY:n lisäksi pidin kovasti The Sakin laukuista. Niitäkin minulla oli monenkokoisia. Hiekanvärisen ja muut mustat olen myynyt pois, mutta tämän ison mustan olen pitänyt. Laatu on uskomattoman hyvä ja vaikka tätä laukkua tulee nykyään käytettyä harvemmin, niin diggaan siitä vieläkin. 




The Sakin jälkeen tuli Longchamp-kausi. (Kuinka monta versiota Le Pliagesta ihminen tarvitsee?) Vaikka suosikkimerkit laukuissa ovat vaihdelleet, niin yksi asia on pysynyt. Pidän edelleen eniten melko yksinkertaisista laukuista. Yksi härpäke voi olla, mutta sitten värin on oltava neutraali. Plussaa on, jos laukkua voi kantaa sekä crossbodyna että käsivarrella. Näillä spekseillä mietiskelen itselleni valmistujaislaukkua - first things first. Haluaisin myös, ettei laukku olisi mikään ihan sen hetken kuumin laukku. Ne tuppaavat usein olemaan vähän liikaa aikansa lapsia. Vai onko kukaan nähnyt enää vuosiin kenelläkään Fendin Baguettea, Luellan Gisele -laukkua tai Diorin satulalaukkua? Paitsi että juuri äsken menneiden vuosian laukkuja googlaillessani huomasin, että Baguetella onkin juhlavuosi. :D

Minkälaisia laukkumuistoja teillä on? Entä mitäs ostoslistalta löytyy seuraavaksi?

10 kommenttia:

  1. Kauniit asiat on iso ilo.
    Jouduin jonkinlaiseen Longchamp-häiriötilaan pari vuotta sitten.
    Nätit värit ja mallit.
    Ja jos pikkupojilla ei voi olla liikaa pikkuautoja niin ei kai naisilla laukkuja?
    Toisaalta yleensä sitä käyttää vain yhtä laukkua kerrallaan - ja kuinka monta laukkua nainen ehtii elämänä aikana käyttää?
    Jonkinlainen herätys tuli,kun juttelin Afrikassa pitkään asuneen naisen kanssa. Siellä kuulema, missä hän asui oli parempi käyttää taskuja -laukku oli viesti siitä, että on jotain varastettavaa. Jos joku kassi oli, niin kannatti olla vaatimattomamasta päästä.

    Jonkun keskustelun luin myös aiheesta "onko laukku järkevä sijoituskohde vai olisiko osakesäästäminen fiksumpaa?".
    Jotain erityisyksilöitä lukuunottamatta taitaa olla sama juttu kuin käytetyn auton kanssa.
    "Collect moments not things" ?
    Venetarvikevempaimiitti (gadgetitis) tuppaa helposti korvaamaan laukkumanian ja siinäkin "merimarkka on eri markka" ja BOAT = Bring On Another Thousand.

    VastaaPoista
  2. Voitko uskoa, että mun laukkuintoilu alkoi vasta Lontoossa. Ja Guccista. Ajattelin myydä ne laukkuni, mutta jätänkin tytölle. Saa ne sitten, kun/jos haluaa joskus. Nyt sitten laukkuja löytyykin vaikka mistä (designer)merkistä ja vaikka minkä mallisia. Ja kokoelmistani enää ehkä puuttuu nuden värinen pikkulaukku.

    PS. Löysin vihdoin nettikaupat. Parasta on Outnetin löydöt! Jipii, voin jatkaa shoppailuaddiktiotani sitä kautta. Tai pitää käydä usein miehen siskon luona Tukholmassa. :D

    VastaaPoista
  3. Hih... edelliseen kommenttiini ja vastaukseesi viitaten kirjoitit tässä jutussa koko laukku historiani. Tosin mun Sak on beige mutta helmi investointi edelleen.
    Nykyisin kuolaan lähinnä Mulberryjä,Marc Jacobsia ja todella kaukaista haavetta eli Celineä.. Mutta visusti pidän nämä haaveet pois miehen tiedosta :D

    VastaaPoista
  4. Onnistuit sisällyttämään yhteen tekstiin aika monta kolmekymppisten naisten kollektiivista muistoa:) Mullakin oli Bowling Bag Espritiltä vaikka suurimman osan aikaa kyllä kanniskelin Marimekon läppälaukkuani. En toivo kummankaan paluuta, mikä tarkoittaa, että varmaan hankin sen keilalaukun juuri silloin, kun kaikki it-girlit alkavat jo luopua niistä...

    VastaaPoista
  5. Sain tänään hääpäivälahjaksi laukun iPadilleni! Soma vaaleanpunainen Longchamp! :)

    Mama L

    VastaaPoista
  6. Minä heräsin käsilaukkujen maailmaan vasta 24-vuotiaana. Sitä ennen kädessä tai olalla keikkui aina se Marimekko. Sen heräämisen jälkeen onkin ollut menoa. Tuohon aikaan kuuminta hottia oli YSL:n Downtown-laukku. Sen minäkin olisin halunnut, mutta en sopivaa käsiini saanut.

    Minulla ei Longchamp ei LV vaihetta ole ikinä ollut. Olen tykännyt aika laajasti eri merkkien laukuista. Muutama virheosto on kuitenkin tullut tehtyä muodin mukana. Nyt kuitenkin itse palasin sinne vamhojen IT-laukkujen maailmaan, kun hankin pitkän haaveilun jälkeen YSL:n musen.

    VastaaPoista
  7. Tytti: Ahhhahhaaa, BOAT! Se on just tasan noin. Aikamoisen laukkukokoelman saisi kyllä niillä rahoilla, jotka veneeseen on laitettu.

    Mun mielestä laukku ei ole sijoitus. Laukku on laukku ja ihanaa, jos se on ikuinen, mutta sijoituksesta puhuminen on ehkä vähän, öööö, itsensä huijaamista.

    Anna: No aika immuuni saa olla, jos ei Lontoossa laukkuihin hullaannu! :D Sulla on kyllä niiiin upea ja ihana kokoelma.

    Mä olen kuullut tuosta Outnetista paljon, siellä pitää kai olla aika nopea?

    Maisie: No jopas! Meillä on kyllä tosiaan ihan sama maku. Mullakin Celine on sellainen hyvin kaukainen ja epätodellinen haave, mutta mielelläänhän niitä ihailee. :) Marc Jacobsille olen alkanut tässä lämmetä ja Mulberry on vanha rakkaus. Mutta laukkuhaaveethan pitää nimenomaan saattaa miehen tietoon!

    lisbet: Mä mietinkin, että muutkin ikätoverit saattavat muistaa näitä. :) Ja sama juttu mulla bowling bagin kanssa. Nyt ajattelen, että no way, mutta pyörrän puheeni, kun kaikki coolit jo luopuvat niistä. :D

    Mama L: Ihanaa, kuulostaa hyvältä! Onnea uudelle laukulle! Kuva Facebookiin?

    Saija: Eikös se Muse ole ennemminkin klassikko? Se on kyllä upea laukku. :)

    Mäkään en ole kovasti LV:n perään. Pochette multa löytyy ja siitä pidän kovasti, mutta muuten valitsen mieluummin laukun joltain muulta merkiltä.

    VastaaPoista
  8. Tarkoittaako viestisi siis sitä, että mun edelliseltä Lontoon reissulta ostamani laukku onkin tosi in ensi talvena? Mahtavaa, koska tähän asti se on koristanut lähinnä eteisen naulakkoa...

    VastaaPoista
  9. Tarkoittaako sun viesti nyt sitä, että mun viimeksi Lontoosta ostamani laukku on tulevana syksynä ja talvena tosi in? Mahtavaa, koska se on tähän asti koristanut lähinnä eteisen naulakkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tarkoittaa just sitä! Hold on to it! :D

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!