keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Bring on the bling

Minä olen aikamoinen harakka. Rakastan koruja ja käytän niitä paljon. Minua on myös siunattu erittäin lahjomistaitoisilla miehillä lähipiirissäni, joten koruja on kertynyt aikamoinen määrä. Kuvasin ehkä kolmasosan koruistani, ne suosikkini.

Halpiksista ostin aiemmin paljon Snö of Swedeniä, joita vaaleanpunaiset korvikset ja rannekorukin edustavat. Snön olen asettanut sittemmin boikottiin huonon laadun vuoksi. Statement necklace on tilattu Etsystä ja musta helmikoru on Kiinasta.





Rintakoruja käytän yleensä mustassa ja simppelissä villakangastakissa, kun lähden iltaisin ravintolaan syömään tai baariin. Tavallinen takki saa juuri tarvitsemansa upgraden iltaa varten. Toinen koru on Glitteristä ja toinen Trendin tilaajalahja varmaan kymmenen vuoden takaa. Avainkoru ei suinkaan ole Tiffany Key (vaikka sellainenkin olisi ihana) vaan Victoria & Daniel -hääavaimenperä. Otin avainlenksin pois ja vaihdoin tilalle hopeaketjun. Tämä on ehkä luovuuteni huippu.



Tiffanylla on minusta aivan ihanaa asioida. Sieltä saa aina todella ystävällistä palvelua, vaikkei olisikaan ostamassa valtavia timantinmollukoita. Kohtuuhintaiset hopeakorutkin pakataan siihen legendaariseen turkoosiin rasiaan. Tämän korun ostin häämatkaltamme New Yorkista.



Nyt niin pinnalla olevaa keltakultaa minulla on sekä halpisversiona että arvokkaampina aitoina koruina. Rannekoru, savukvartsisormus ja paksu kihlasormus ovat famun aarteita alunperin ja kulkeutuneet minulle vuosien aikana. Rusettikorvikset ovat Tiffanylta ja joululahja mieheltä reilun vuoden takaa. Aika hyvää luottoa sain, kun mies sanoi minulle lomamatkallamme Nycissä, että mene Tiffanylle ja valitse itsellesi joululahja. Mahtaakohan hän arvatakaan, millainen vaaran paikka moisissa sanoissa piilee... :D Roikkuvat korvikset ovat ihka aitoa Henkkamaukkaa. Pieni, kivellinen sormus on pääsiäismunasormus isältäni. Isälläni on tapana joka vuosi halkaista äitini suklaamuna ja laittaa sen sisälle sormus. Minä ja siskokin pääsemme joskus osalliseksi tästä onnesta. Harmillisesti tuo sormus on minulle vähän pieni, tiukkaa tekee pikkurillissäkin. Se on niin söpöinen, että harkitsen sen laittamista kaulaketjuun.



Minullakin on Thomas Sabon charm bracelet, se taitaa olla varsinainen blogikoru. Sain ketjun 30-vuotislahjaksi tädiltäni ja hänen mieheltään. He onnistuvat aina ostamaan todella mieluisia lahjoja, niin nytkin. Mukana tuli korkokenkä. Peace-merkin sain toissa jouluna isältäni ja viime jouluna isäni antoi Eiffel-tornin, jossa on pieni timantti.



Ehdottomasti vaikeimmat kuvattavat ovat rakkaimmat koruni, kihla- ja vihkisormus. Kolmikivinen on kihlasormus ja allianssi vihkisormus. Vihkisormukseen ei luonnollisesti voi kaivertaa mitään, joten hääpäivän kaiverrus on kihlassani.




House of Elliotin kaulakoru on lahja mieheltä. Sain samaan aikaan samanlaisen rannekorun ja kolmet korvikset. Kaikki edellämainitut olivat kovasti mieleeni, mutta en valitettavasti voi hyvällä tahdollakaan sanoa mitään hyvää korujen laadusta. Kaikki korvikset hajosivat alle vuoden sisällä, rannekorun kuminauha on ihan venynyt ja puoliksi hajonnut, sekin vuoden sisällä. Metalliosien kultaukset ja hopeoinnit kuluivat heti pois. Kauniita ja ihania House of Elliotit kyllä ovat, eivät valitettavasti vain ihan hintansa arvoisia.



Swarovskin koruja minulla on paljon, tässä on niistä osa. Vasemmanpuolimmainen rannekoru on lahja mieheltä, keskimmäinen kaulakoru on onnistunut heräteostos. Oikeanpuolimmaisen rannekorun ostin häihimme, mutta en ole sen koommin sitä juuri käyttänyt. Ei sen vuoksi, etten siitä pitäisi enää vaan siksi, että lataan korulle niin suuren tunnearvon, että mikään tilaisuus ei tunnu tarpeeksi arvokkaalta, että voisin käyttää sitä. Muutamat käyttökerrat omien häidemme jälkeen ovatkin ollet muiden häitä.



Nämä valkokulta-topaasikorut sain joululahjaksi mieheltäni suhteemme alkumetreillä. Nämä ovat ihan ehdottomat kesäkorut, korvikset vain kaipaisivat puhdistusta kultasepällä. Putsaan koruja kotona Hagertyn nesteellä, mutta näissä on varmaan jotain todella pahasti jymähtänyttä, kun Hagerty ei auta.



Kasa Henkkamaukan halpissormuksia oli ihan unohtunut minulta, mutta löysin ne nyt koruja läpikäydessäni. Näitä voisinkin käyttää varasormuksina, kun vien vihki- ja kihlasormukseni vuosihuoltoon. Olen usein laittanut kolme kerralla, kaksi kirkasta reunoille ja yhden harmaan keskelle.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Sniiduiluvinkki

Minä, kuten varmaan aika moni muukin, käytän Bare Mineralsin meikkipohjatuotteita. Suomessahan nämä ovat aika kalliita ja itse ainakin olen maailman huonoin ennakoimaan nettitilauksia. Huomaan vain jonain aamuna, että joku juttu on loppu. Näin kävi muutama päivä sitten puuterin kanssa. Tällä kertaa kävi ihan hyvin, koska tikistin ne viimeiset puuterit nekkuuni kauppareissua varten ja kaupassa huomasin, että Lumenellakin on mineraali-irtopuuteri. Ostin kokeeksi sen, Cittarin tarjouksessa puuteri maksoi n.17 euroa ja olen nyt käyttänyt tuota pari päivää. Irtopuutereissa ei varmaan noin yleisestikään ole kamalasti eroja ja tämä on ajanut asiansa oikein hyvin. Jees, taas säästyi rahaa johonkin muuhun kivaan.




Toinen kuvissa näkyvä juttu, Diorin Lip Maximizer taas oli ihan hukkaan heitettyä rahaa. Kallis huulikiilto ei todellakaan ole mielestäni hintansa arvoinen. Käytän kaikenlaisia nuden ja haalean pinkin värisiä huulikiiltoja päivittäin ja tuo oli kyllä huonoimmasta päästä. Pysyvyys ei ole mikään ihmeellinen ja värikin ihan tylsä. Huuletkin näyttävät ihan tavallisen kokoisilta. Parhaita huulikiiltoja ovat mielestäni Neutrogenan ja MACin kiillot ja taidan taas palata niiden käyttäjäksi. Lähden loppuviikosta lyhyelle duunimatkalle New Yorkiin ja sieltähän niitä saa. MACin huulikiilto tosin on niin hyvin pysyvää, että ei lähde mun käyttämistä juomalaseista edes tiskikoneessa. :D

Mietin muuten aina välillä, että pitäisikö minunkin ottaa asukuvia, kun kaikki muut niitä ottavat ja katselen niitä tosi mielelläni. Kokeilenkin aina välillä kuvien ottoa/otattamista. Tämä oli tämän päivän paras kuva...

maanantai 27. helmikuuta 2012

Mekkomaanantai

Sain ihmeellisen skarppauskohtauksen ja päätin miettiä erilaisia asuja erilaisiin tilanteisiin valmiiksi sen sijaan, että tekisin klassiset eli jättäisin pohdinnat siihen varttiin ennen lähtöä. Bravuurini on lorvia aamukahvin kanssa koneen ääressä aivan liian pitkään, panikoida vaateasioissa, päättää meikata ensin ja istua sen jälkeen alusvaatteissa tuijottamassa epätoivoisesti vaatekaappiini puoli tuntia, panikoida lisää ja myöhästyä.

Tätä mekkoa voisin käyttää kapeiden farkkujen tai paksujen sukkisten kanssa kanssa arkimenoissani. Reilun vuoden takaiselta lomamatkalta ostettu Tommy Hilfigerin mekko on jostain syystä jäänyt tosi vähälle käytölle. Se on teoriassa kaikkea, mitä vaatteelta haluan, mutta käytännössä hylkään sen usein, koska valkoinen ja paksu neulemekko ei todellakaan ole läskipäivän vaatevalinta numero yksi. Pitäisi varmaan kuroa vyöllä ja katsoa, minkä säväyksen vyötärön ilmestyminen tekisi.




Henkkamaukan trikoomekolle, joka on tämän kevään hankintoja, sen sijaan ennustan pidempiaikaista suosiota. Se on mukava päällä, piilottaa vartalon huonot jutut ja korostaa parhaita. Harmaa on suosikkivärejäni (who's surprised?) ja yhdistettynä Mulberryn huiviin kokonaisuudesta tulee omannäköinen. Tämä on varma voittaja kevään suosikkiasu -kategoriassa.




Reilun viikon päästä olen menossa erääseen hyvin paljon 60-lukua henkivään tilaisuuteen. Tämä mekko voisi olla oikea valinta, helmien kanssa tietty. Kengät olen saanut lounasta vastaan Rouva Muffinsilta. Hyvä vaihtari, säger jag.






Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, keväälle on tiedossa isoja juhlia. Joihinkin niistä voisin valita päälleni comebackin tehneen Jackie O. -jakun. Nude (luonnossa paljon hentoisempi nude kuin kuvassa) ja löysä mekko olisi sopivan keväinen. Mekko oli alunperin ystäväni Empun, joka pelasti minut totaalisen vaatekriisikatastrofin uhatessa tarjoten mekkoa lainaksi. Ihastuin mekkoon ikihyviksi ja ostin sen Empulta pois, kun selvisi, ettei rouva itse juuri käyttänyt kolttua. Kengät ovat viime syksynä eräisiin häihin hankitut ja hyvin mieleiset. Valitettavasti vain nude kiiltonahka sai aikamoista osumaa yökerhojatkoilla. Hyviä vinkkejä lian putsaamiseen kiiltonahkapinnasta otetaan vastaan.





Kun äskeisen mekon kääntää oikein päin, saa ihan uuden näköisen juhla-asun. Kengät ovat ikivanhat ja very much Louboutin inspired. Inspiraatio selvisi vasta jälkeen päin. Jos olisin tiennyt, en olisi ehkä ostanut ihan noin härskejä rip offeja.





Meillä ei ollut kihlajaisjuhlia, mitä kaduin aika pian kihloihin menon jälkeen. Niinpä otin kaiken irti kuulutuksista, ostin kuuliaismekon ja kutsuin vanhempani ja appikset kuuliaiskahveille. Tämän mekon kanssa pitää ehdottomasti käyttää ulkona aurinkolaseja. Onneksi minulla on sopivat.




Arkimekkokategoriassa oma suosikkini on Zaran pussimainen mekko. Tätä olen käyttänyt niin paljon, että harmittaa, etten ostanut kolmea kappaletta samaa leninkiä silloin, kun niitä vielä oli. Kohta tämä mekko on nimittäin puhki kulutettu. Huivi on joululahja isältäni toissa joululta.



Niin viisaaksi en kuitenkaan vielä tullut, että olisin sovittanut suunnittelemiani asuja nähdäkseni, toimivatko ne myös päällä. Pitäähän niihin lähtöihin jotain jännitystä jäädä!

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Prinsessa ja herne



Eikö Hundens-sängyn pehmeys miellyttänyt? Ei kai, kun Laivakoira oli potkinut pehmikkeet pois sängystään ja mennyt lattialle nukkumaan.




Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

lauantai 25. helmikuuta 2012

Just saying, vol. 2

Muistatteko vielä, kun Gantin talvikatalogissa oli huomattavia yhtäläisyyksiä meidän joulukorttiemme kanssa?

Tämän vuoden puolella olen ehtinyt hankkia sinivalkoraidalliset lakanat mutuni ohjastamana. Tällä viikolla koin pakottavaa tarvetta hankkia oranssi laukku. Tänään aamukahvilla sitten selailin postin eilen tai toissapäivänä mukanaan tuomia Gantin esitteitä. Ja mitäs sieltä löytyikään? Jep, sisustuskatalogista sinivalkoraidalliset lakanat ja vaatekuvastosta paljon oranssia. :D





Että, Gant, myöntäkää jo, että olen teidän uusi supermegafiilismainoskuvagurunne (kyllä, tämän tittelin haluan käyntikorttiini).

perjantai 24. helmikuuta 2012

Harmaavarpusen repäisy

Keittiöpalaverin jälkeen päätin paeta neljän ruuhkaa Tapiolan Stockmannille. Olin jo päättänyt allokoida kuukauden fun moneyn klassiseen harmaaseen kasmirvillapaitaan. Pyörin ihan muina naisina aikaa tappamassa laukkuosastolla, kun jokin värikäs kiinnitti huomioni. Mallasin muutaman kerran ja kysyin itseltäni, tarvitsenko todella viidennen tai kuudennen klassisen harmaan neuleen. Tein harkintakierroksen vaateosastolla ja palasin laukkuosastolle. Stockan alekupongit polttelivat lompakossa. Ehkä olin nähnyt harmaata jo tarpeeksi yhdelle päivälle. Väri voitti. Ja kyllä, se on ihan oranssi.




Normaalisti mietin ostoksilla ennen ostopäätöstä ainakin muutaman jutun, jotka sopivat yhteen haikailemani asian kanssa. Nyt miettiminen jäi tähän aamukahvihetkeen.

Untitled #2


Kuvat Polyvore


Nyt kun keksisi vielä, minkä talvitakin kanssa väriplänttini sopisi. Kaikki mielessäni pyörittelemät kokonaisuudet ovat nimittäin kovin kesäisiä...

torstai 23. helmikuuta 2012

I see grey









Kävin keittiösuunnittelijan pakeilla. Tulossa ovat nyt tarjoukset sekä vaaleanharmailla että valkoisilla kaapeilla. Tummanharmaa olisi ollut mielessäni, mutta todellisuus muistutti taas täydellisen harmaan löytämisen vaikeudesta. Liian moni taittaa siniseen. Pääni raksuttaa kuumeisesti, harmaa vai valkoinen, harmaa vai valkoinen...

Keittiökaupoille tänään!

Tiedättekö sen fiiliksen, että kun on ollut tosi pitkään jostain asiasta ihan varma ja kun asia tulee ajankohtaiseksi, mieli muuttuukin? No, arvatkaapa kuka katselee täällä harmaita keittiöitä... Törmäsin sisustuslehteä selatessani tähän Nixin mainoskuvaan ja nyt en saa pois päästäni tuota ihanaa keittiötä, joka periaatteessa on klassinen ja ikuinen, mutta siinä on sitä jotain särmää. Jotain määrittelemätöntä särmää olen haeskellut, mutta en ole oikein keksinyt, mikä sen voisi tuoda. Tässä se nyt on.



Eilen taas olin pyöritellyt päässäni ajatusta siitä, että mahtaisiko peiliovia saada vähän sellaisina "terävämpinä". Toisen Nixin kuvan perusteella näyttäisi saavan.



Täytynee siis varata aika myös Nixin keittiösuunnittelijoille. Onko kenelläkään kokemusta Nixin keittiöistä? Minkälaisessa hintaluokassa ne liikkuvat? Ovatko ne laadukkaita?

Kuvat Nixi