torstai 31. toukokuuta 2012

Rödjan-Hangonkylä

Jottei postaus olisi jäänyt tyystin kuvattomaksi, varastin miehen uudemman iPadin itselleni ja räppäisin illallismaisemistamme pari otosta.

Eilen jatkoimme Stora Svartöstä Tammisaaren kansallispuistoon kuuluvaan Rödjaniin. Ihana sauna oli paikallaan, mutta himoitsemamme savukampelat jäivät saamatta - kalakausi alkaa kuulemma vasta juhannuksen jälkeen. Ylitimme Porkkalanselän sivutuulessa, sellaisessa 8 m/s puhaltavassa. Matka joutui pilvisessä säässä ja päällä oli taas koko garderobi. Rödjania lähestyessämme aurinko tuli esiin ja ilta oli mitä kaunein. Minä olin pinnassa koko matkan ja lähdin laituristakin. Juuri ennen Rödjania harjoittelin veneen pysäyttämistä ja teimme MOB-harjoituksia fendarin kanssa. Nouseva tuuli, sivusta puhaltava sellainen sai minut jänistämään rantautumisesta.

Rödjanista lähdin taas laiturista ja olin pinnassa koko matkan Hangonkylään. Tein linjaharjoituksia ja jänistin taas rantautumisessa. No, onneksi juhannukseen on vielä aikaa ja rantautumisia... Hangonkylässä ei ole muita ja kovasti odottamamme kalaravintolakin aukeaa vasta huomenna. Taidamme siis jäädä tnne toiseksikin yöksi. Se tarkoittaa sitä, että huomenna vuokraan fillarin rantakahvilasta, polkaisen kaupungille ostamaan USB-piuhaa ja pääsen lataamaan kaikki ottamani kuvat koneelle. Maisemat ovat olleet niin kauniita ja ruuat kuvauksellisia, että palan halusta saada jakaa ne kanssanne!

tiistai 29. toukokuuta 2012

First stop Stora Svartö

Terkut ekalta stopilta! Stora Svartössä ei ole meidän lisäksemme kuin pläkä meri, meidän kalliollemme paistava ilta-aurinko ja lintujen laulu. Kuvia on jo monta, mutta aargh! Otin väärän välikappaleen mukaan, enkä pysty lataamaan kuvia Padille. Kappaleen saanee ostettua Hangosta tai viimeistään Turusta, joten kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty. Jos joku tietää Applea myyvän liikkeen Hangosta, niin saa mieluusti vinkata. Kiitos kivoista kommenteista, palaan niihinkin kunnollisen 3G:n turvin.

Ja jees, pinnahaaste on mielessä koko ajan. Olin tänään pinnassa koko matkan, jospa kohta uskaltautuisin rantautumaankin. Terkkuja erityisesti Meritaralle, toivottavasti nähdään Saaristomerellä!

maanantai 28. toukokuuta 2012

Matkaan, Myrskytuuli! Tai ihan mieluiten tuuli vain...

Tänään olen tehnyt kaikenlaisia kivoja valmisteluja kesälomapurjehdusta varten. Mies joutui tekemään ne ällöt valmistelut eli vaihtamaan vessan pumpun. Minä olen siivonnut kodin, että tänne olisi mukavaa tulla sitten kolmen viikon päästä takaisin. Olen nostanut pihakalusteiden tyynyt sisälle, heivannut laventelin ruukkuineen pihalle (ja elän siinä toivossa, että joku naapuri kastelee sitä ohimennessään, jos se meinaa kupsahtaa) ja käynyt ruokakaupassa ja Alkossa. Pessyt tsiljoona koneellista pyykkiä.


Olen alustavasti pakannutkin vähäsen. Kumpparit taitavat päästä heti käyttöön. Eivät ole muuten yhtään liukkaat märällä kannella. Testasin tänään, kun katsastutin veneen. Ja kyllä, ensimmäisen persoonan yksikkö, minä katsastutin. Ja sain tarran. :) Mies oli maisemanavigointikurssilla, tämä oli ainoa vapaa katsastusilta ja mietin, että miksen minäkin muka osaisi hoitaa hommaa. 


Fiinimmät vaatteet ja asusteet jäävät kotiin odottelemaan toisenlaisia kesärientoja. Nyt tiedossa on kolme viikkoa meikittömyyttä, tennareita, raitapaitoja, rentoja sortseja (toivottavasti) ja bikineitä (vielä enemmän toivottavasti).


Mukaan reissuun lähtee myös tämä kaveri, jonka sain lainaksi Canonilta. En voisi olla enempää fiiliksissä! Olen intoa täynnä kuin ilmapallo, kun pääsen kokeilemaan vähän erilaisten kuvien ottamista. 


Pakko oli vähän kokeilla heti, miltä se laajakulma tuntuu. Miten paljon kuvaan mahtuukaan! Taidan saada kerrankin purjeetkin kokonaan kuvaan. Ehkä jopa spinnun (olisipa spinnutuulia)...


Nyt Casa Norppa vaikenee ja siirtää taajuuden Båtille. Seuraava postaus tuleekin sitten "tien päältä". Jipiiiiiiii!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Love and Marriage




Häät olivat kauniit, tunnelmalliset ja ihanat. Nauroimme, pyyhimme silmäkulmiamme (minäkin, elegantisti), tanssimme, söimme ja joimme.






En ollut ainoa, joka oli valinnut nudet korot juhliin.







Mitään alkuräjähdysitkua ei tullut, keskittyminen kameraan taisi pelastaa siltä. Kuvat tosin olivat etupäässä aika huonoja. Onnistuin valaistuksen, zoomauksen ja tarkennuksen puitteissa luomaan itselleni josjonkinlaisia objektiivitarpeita. Tämän kesän tai alkusyksyn ostoslistalla on ehdottomasti toinen objektiivi. Nykyinen kiinteä 50mm on tosi hyvä moneen tilanteeseen, mutta kaipaan laajempaa kulmaa ja zoomausmahdollisuutta. Lasiasiaa on luvassa vielä lisääkin ennen kuin lähdemme kesälomapurjehdukselle. Olisiko teillä vinkkejä?

Nyt alan kostaa omaa pahaa oloani (kaksi viimeistä siideriä olisi voinut jättää väliin) pihamme vallanneille voikukille. Armahdan myös naapureitamme ja siivoan etupihankin plänttimme rikkaruohoista ja laitan tilalle kesäkukkia. Ehkä raitis ilma ja ulkona touhuilu sulattavat jäisen päänkin.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Häävene vesiä käypi


Jaiks, itkettää jo nyt! Yleensä sentään tarvitsen sen tidididiin ja ovien aukeamisen henkilökohtaiseen vesiputoukseeni. Ja sitten kun itken, niin itken kunnolla. En tunne sellaista vaihtoehtoa kuin herkkä pieni kyynel silmäkulmassa. Ehei, minä lähes hyperventiloin ja yksi nenäliina ei riitä. It ain't pretty. :D

Odotettavissa olevasta ylireagoinnista huolimatta on aivan ihanaa päästä häihin. Varsinkin sellaisiin ystävien häihin, joista tuntee paljon ihmisiä. Saa laittaa juhlavaatteet päälleen ja puunata meikkiä, laittaa hiuksiin koristeen ja kopistella korkeilla koroilla. Olen muuten laittautumisen suhteen näköjään hyvin kaksijakoinen. Veneretkellä tunsin jotain suorastaan perverssiä tyydytystä hengaillessani tukka pystyssä kalsariasussani (a.k.a. tekninen kerrasto) ja kuvitellessani siihen vielä Crocsit kaveriksi. Ja nyt taas halailen kynsilakkojani ja tuijottelen haltioissani korkokenkiä. 

Kynnet on lakattu, nyt vaatteita silittämään! Vaatteita, jotka ovat kerrankin valmiina. Miehellä on puhdas solmio, minulla ehjiä juhlasukkiksia. Risti seinään.

Mikä on laulu lainehilla,
soitto aalloilla sorea?
Laiva aaltoja ajavi,
häävene vesiä käypi.
Kenen on kulta kulkemassa,
kenen on häätulet hämyssä?
Sirkan on vesillä venho,
sirkan tuoma tuhtopuulla.
Kenen on kulta heinäsirkan?
Lepinkäinen leppälintu.
Minne matka miekkosien?
Saarelle selälliselle,
terhenniemen tanterelle.

- Eino Leino - 

Kuvat Pinterest

perjantai 25. toukokuuta 2012

Aamuyöllä kumpikaan meistä ei jaksa enää kryssiä

Tuulet olivat ihan päinvastoin kuin olimme katsoneet, mutta mitäs sitten. Keskiviikkoaamuna aurinko nimittäin paistaa mollotti pilvettömältä taivaalta jo heti kuudelta aamulla, kun heräsimme. Joimme nopeat kahvit, keräsimme edellisenä iltana valmiiksi laitetut laukut ja astuimme linnunlauluntäyteiseen aamuun. Veimme ensin minun autoni Sarvastoon odottelemaan ja suuntasimme sitten Loviisaan telakalle. Mies vaihtoi uuden kaiun ja lokin näytön vanhan, hajonneen tilalle. Pari muuta pientä viimeistelevää juttua tehtiin, juotiin kahvit ja sitten olikin h-hetki!

Voisin vaikka vannoa, että Båtkin näytti hymyilevän, kun se lipui hitaasti ulos hallista. 



Vesillelasku sujui kaikin puolin mallikkaasti, mutta ihmekös tuo, kun ammattilaiset olivat asialla. Kun ammattilaiset olivat hoitaneet osuutensa, kävimme rikaamishommien kimppuun. Mies trimmasi rikin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja sitten laitoimme purjeet paikalleen. Välillä söimme eväitä auringossa ja Laivakoira köllötteli laiturilla. Lopulta kuuden aikoihin illalla meillä oli purjehdusvalmis vene. Lähdimme oitis matkaan, koska taivalta oli taitettavana runsaanlaisesti. Määränpäänämme oli Sipoon vesillä sijaitseva työpaikan venekerhon saari.

Tuuli oli heikkoa ja välillä olematonta ja suoraan nenän suunnasta. Olimme tässä vaiheessa tehneet jo kaksitoistatuntisen päivän, joten päätimme suosiolla ajaa koneella. Minä olin heti pinnassa, pinnahaasteen lupaus mielessä kolkuttaen. Talven jäljiltä tarvitsin vähän vetoapua vesiliikenteen sääntöihin ja merkkeihin, joten pidin koko ajan esillä muistilappujani. Välillä vertasin merikortin merkkejä ja muistilappuja ja kyllä - pysyin koko ajan kartalla.



Laivakoira parkkeerasi vakiopaikalleen, merikortin päälle. Siinä varmasti tassut pitävät parhaiten. Pieni matkaaja ei tuntunut ollenkaan ymmärtävän, miksi hänet aina hätisteltiin pois kortin päältä.








Ensimmäinen legi kesti kuutisen tuntia ja aurinkokin ehti laskea matkan aikana. Yö oli poikkeuksellisen kylmä, lämpötila laski lähelle nollaa ja meri oikein hohkasi kylmää. Vaatetus oli siis aikamoinen. Uudet neopreenisaappaat, -hanskat ja -sukat pääsivät heti käyttöön. Varpaat pysyivät kohtuullisen lämpiminä, samoin sormet. Minulla oli jalassa toppahousut, niiden alla pitkät kalsarit ja yläosassa tekninen aluspaita, paksu fleece, Uniqlon ohut untuvatakki ja siinä vielä softshell-takki päällä. Kaikesta tästä huolimatta olin kuin jääkalikka, kun lopulta pääsimme perille. Kun köydet olivat kiinni, kello lähenteli yhtä yöllä. Jostain syystä samppanja ei enää siinä kohtaa houkutellut, saati sitten grillin virittely. Lämmitin itselleni valmista ruokaa silmät ristissä ja kaaduin sänkyyn Laivakoira kainalossani. Mies kävi urheasti vielä saunassa ja sitten nukuimmekin pitkään ja makeasti. Miten ihanaa lämpöisessä Båtissa olikaan nukkua!


Aamu valkeni tuulisena ja aurinkoisena. Katoin aamiaisen kannelle. Nautimme kesän ensimmäiset meriaamukahvit ja imimme itseemme energiaa kesän yhdestä parhaista hetkistä.


Aurinkoisessa säässä oli hyvä tehdä vielä vähän huoltotoimenpiteitä. Mies vaihtoi uudet tarrat mastoon ja vahasi kanttakin vähän. Minä makasin sitloodassa silmät puoliksi kiinni ja laiskasti lounasta miettien.


Teimme pienen kävelyn toiselle puolelle saarta, saunaa siistimään ja lukitsemaan. Toisella puolella oli vähän lämpimämpi,, joten päätimme siirtyä veneinemme sinne lounastamaan.





Puimme taas liivit päällemme. Laivakoiran liiveissä on tuollainen pieni tasku selän päällä, jolle olen hihitellyt monet kerrat. Mitähän sinne on tarkoitus laittaa? Jätskirahaa?


Uudessa rantautumisessa harjoittelin heittoliinan käyttöä. Oikealla kädellä heittäminen sujui hienosti, vasen tarvitsee vielä treenausta. 



Kalliot olivat lämpöiset ja tuuli lempeä. Taisin torkahtaa hetkeksi. Taas. :D



Lounaaksi päätettiin laittaa edelliselle illalle aiotut grillivihannekset, pihvit ja lohet. Katoin pöydän maihin. Tässä ruokapöydässä maisemat ovat kyllä vertaansa vailla. Muutenkin työpaikan venekerhon saari on yksi suosikkipaikoistani koko maailmassa.



 Surf n´turf vähän modifioituna maistui ihanalle. Juuri sellaiselle kuin kesänavausaterian kuuluukin.


Astioiden esipesijä ilmoittautuu palvelukseen! (Kesä se on koirallakin.)



Ruuan jälkeen mies jatkoi vielä hetken rikin trimmausta ja sitten oli aika lähteä kohti uutta kotisatamaa. Nyt purjeiden nostaminen oikein poltteli. Minä olin taas kipeän käteni kanssa pinnassa ja mies hoiti purjeiden noston ja skuuttailun. Tuuli oli taas vastainen, mutta leppeä. Kryssilläkään ei tullut liian kylmä. Mutta kyllä se meri taas viilensi, saaressa olin ollut sortseissa ja hihattomassa, merellä päällä oli sama kerros kuin edellisenäkin päivänä. Vendat menivät aika kivasti, vaikka itse sanonkin. Olin ehtinyt pelätä unohtaneeni kaiken talven aikana ja olin miettinyt etukäteen, että mitenköhän se purjehdus mahtaa oikein mennä. Oli ilo huomata, että jostain se kaikki viime vuonna opittu vain putkahti päähän. Myös jotain hidasta kypsymistä oli tapahtunut, koska tunnuin hahmottavan tuulen ja sen suunnan vähän paremmin. Osasin katsoa itselleni hyvät kiintopisteet vendoja varten. Kaikkein eniten oli kuitenkin kehittynyt Laivakoira. Se jaksoi juosta kannelle tasan kerran ensimmäisen vendan aikana, minkä jälkeen se tuntui toteavan, että ai niin, tää oli tätä, eikä alusta tarvitsekaan jättää, vaikka purjeet vähän rapisevatkin. Se nukkui suurimman osan ajasta salongin pöydän alla ja tuli kannelle vasta, kun pääsimme sivutuulelle ja sylipaikka oli tarjolla. 




Kello oli taas paljon, kun pääsimme Båtin uuteen kotisatamaan, Sarvastoon. Oli aivan pläkätyyntä ja sataman valot loistivat kutsuvina. Mastot hohtivat yössä ja kaikki oli niin kaunista, että teki melkein mieli vain jäädä tuijottamaan. 


Täältä tulemme aloittamaan monta kivaa retkeä tänä vuonna. Vene vedessä, maailmassa kaikki järjestyksessä. Samppanja tuli avaamattomana takaisin, mutta onneksi tiistaina on uusi syy avata se. Silloin nimittäin lähdemme kesälomapurjehdukselle.