lauantai 30. kesäkuuta 2012

Retail therapy

Minulla ei yleensä ole tapana lohduttaa itseäni herkuilla. En ole tunnesyöppö. Alkoholia juon vain iloisilla mielin, enkä koskaan suruun. Useimmiten puran huonon fiiliksen liikuntaan. Ihan aina sekään ei auta. Jos esimerkiksi lähtee lenkille hakemaan parempaa mieltä ja lintu kakkaa päälle, niin ei siitä kyllä parempi mieli tule. Eikä siitä, että kun luulee juoksevansa hyvää vauhtia, niin ohi juoksee ainoa ihminen maailmassa Gisele Bündchenin lisäksi, joka näyttää hyvältä vaaleanpunaisissa juoksutrikoissa. 

Joskus sitä joutuu siis ostamaan itselleen parempaa mieltä. Minä löin elämän risaiseksi ja ostin trendijuttuja. Juuri, kun olin kehuskellut ostelevani aleista klassikkoja, kävikin näin. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.



Ihanaakin ihanampi pitsihame löytyi työkavereiden osto- ja myyntipalstalta. Ajattelin yhdistää sen vanhoihin luottokorkkareihini. Yläosaksi kaavailin yksinkertaista nudea tai mustaa toppia, joita minulla ei kylläkään (vielä) ole. Minulla ei ole aavistustakaan, missä tilaisuudessa käyttäisin tätä asua, mutta samppanjalasi kädessä kruunaisi kyllä kokonaisuuden.


Zaran alennusmyynnistä löytyi kukkaa ja oranssia samassa vaatteessa. Kavereiksi mekolle kaavailin (tietty) oranssia Korsia ja kullanvärisiä sandaaleita. Offtopicina mainitsen, että mielestäni Michael Kors ja Marc Jacobs ovat jotenkin ihan sama asia. Vähän niin kuin Riki Sorsa ja Rod Stewart.



Koska säilytystila on rajallista, perustin nyt pohtimani blogikirppiksen. Siellä ei ole vielä montaakaan juttua, mutta lisäilen niitä ensi viikon aikana. Kirppikselle pääset tästä. 

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Apuväline satamasuunnitteluun


Sain äsken sähköpostia mielenkiintoisesta appsista. Uusi, ilmainen sovellus julkaistaan maanantaina 2.7. Androidille ja myöhemmin viikon aikana vielä Applellekin. 

If Ankkuri -sovellus sisältää tiedot yli 200 vierasvenesatamasta Suomen merialueilla ja sisävesillä. Sovelluksen avulla puhelimeen satamatiedot kulkevat kätevästi mukana.


Veneilijä voi selata satamalistaa puhelimestaan, hakea tiettyä satamaa tai pyytää sovellusta etsimään lähimmät satamat veneen sijainnin perusteella. Sovelluksen avulla myös näkee muut saman sovelluksen ladanneet ja sinne rekisteröityneet veneilijät –  siis sen, missä kaverit ovat.


Appsiin pääset tutustumaan tästä. 

A smooth sea never made a skillful sailor


Tänään on ollut sellainen ei niin hyvä päivä. Silloin sitä tarvitsee ympärilleen niitä pieniä kauniita juttuja. Ja herkkuja. 


Kauneutta tarvittiin tänään vähän isommassa paketissa. Haalin sitä suurella kädellä ja niin loin minäkin oman tilini Pinterestiin. Tervetuloa!


keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Cheap but chic

Mökillä, jolla olimme juhannuksena kylässä, oli myös eräs tyttö, jonka tyyliä olen ihaillut ennenkin. Hänellä oli todella upea ja ennen kaikkea muhkea huivi, johon ihastuin välittömästi. Olin ihan yllättynyt, kun tyylileidi kertoi, että huivi onkin itse asiassa torkkupeitto. Hän oli ostanut pehmoisen ja laadukkaan oloisen peiton Henkkamaukan Home-kaupasta ja käytti sitä shaalina sekä huivina. Koska olen itse aivan hulluna pulleisiin huiveihin, päätin heti kopioida idean. Tämä torkkupeitto löytyi Hemtexin alesta kympillä. Miksi en ole keksinyt tätä aikaisemmin?



Loppuun pieni varoituksen sana: Ihmisten, jotka ovat yhtä kovia toheloimaan kuin minä, kannattaa olla varovaisia purjeveneessä. Normaalisti olen tyytynyt telomaan ja mustelmoimaan ainoastaan jalkojani, mutta nyt olen näköjään laajentanut osaamisaluettani myös ylävartaloon. Chic, indeed.


Kiinnostaisiko ketään lukijaa muuten blogikirppis? Kaapeista löytyisi vähän sitä sun tätä itselleni turhaa, mutta mahdollisesti muille kivaa. Kaiken kuvaaminen ja lataaminen on kuitenkin aikamoinen homma, joten en jaksa ryhtyä siihen, ellei kiinnostusta ole.

Sopiva palkinto

Silloin kun pääsee tavoitteisiinsa, kuuluu saada palkinto. Törmäsin Tiffanyn FB-sivuilla mitä erinomaisimpaan palkintoideaan. Mikä voisi olla purjehduskesän ja toivottavasti niiden kymmenen tyylikkään rantautumisen jälkeen asiaankuuluvampi loppukaneetti kuin purjehdusaiheinen charm bracelet?


Kuva Tiffany

Tiffanyn versio vain on aika arvokas - yksi tuollainen killutin maksaa reilusti yli sata dollaria, joten ehkä juuri tuo kyseinen koru sopii enemmän "pelastin jonkun merihädästä" -henkisiin tilanteisiin. Kymmenen rantautumista alkoi yhtäkkiä tuntua aika laimealta. :D

Aloin siis kehitellä budjettiversiota. Thomas Sabon koru minulta jo löytyykin (niin kuin varmasti monelta muultakin). Jospa hankkisin pari kikotinta Sabolta...


 Kuvat Thomas Sabo

... ja vain yhden Tiffanylta? Purjevenettä Sabolla ei nimittäin ollut. Ei kai se mikään pyhäinhäväistys olisi ripustaa Tiffanyn charmia Sabon ketjuun.

Kuva Tiffany

Yhden charmin hankkimisessa Tiffanylta olisi sekin pyörryttävän hyvä puoli, että saisi yhden himoitun turkoosin laatikon lisää. Miten ihanalta tuntuukaan, kun saa kantaa kaunista pakettia valkoisine satiininauhoineen kauniissa turkoosissa paperipussissa. Turtuukohan sellaiseen ikinä?

P.S. Kaitaliina, löysin nyt vasta sut (taas) roskiksesta! Täytyypäs tsekkailla sitä useammin. Ai teidän isä oli Suursaaressa! Pääsivätkö maaliin asti? Siellä olikin kai aika meiningit!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Pinnahaasteen raportti



Juhannus meni ja sen myötä sulkeutui myös pinnahaasteen aikaikkuna. En päässyt ihan tavoitteeseeni, ajoin juhannuksena veneen laituriin vasta viidettä kertaa. Mies varmaan katui sanojaan, kun lähestyimme jonkinlaisella tuulella siinä ja hän päästi suustaan, että ajaisin niin kovaa kuin uskaltaisin. Hänellä oli tarkoituksenaan varmaan se, että tuuli ei lähtisi painamaan venettä vaan ohjailuvauhti säilyisi loppuun saakka. Minätyttö se luukutin loppuun asti. Laiturin onneksi pelasti siellä vastaanottamassa ollut ystävämme. Nyt jo naurattaa, kun mies huusi metrejä keulassa. "Viisi, neljä, kolme, kaksi, hiljennä, hiljennä, HILJENNÄ!" Edellisellä kerralla olin ottanut vauhdin pois hieman liian aikaisin ja olin ajatellut, etten tee nyt samaa virhettä. Keskimäärin suoritukset ovat siis olleet hyviä. :D


Ensimmäinen rantautuminen tapahtui Seilissä. Olin tarkka siitä, että ekan kerran pitäisi olla tuuleton ja laiturin tyhjä. Seilissä nämä toteutuivat ensimmäisen kerran ja sydän pamppaillen pysyin pinnassa kun lähestyminen alkoi. Olin vannottanut miehen komentamaan heti, kun pitäisi laittaa kone tyhjäkäynnille ja heti, kun pitäisi alkaa jarruttaa. Mies tiputti ankkurin ja meni sitten keulaan. Jarruttaminen onnistui hyvin ja vene pysähtyi juuri ennen laituria ja mies pääsi vaivatta astumaan sille ja kiinnittämään köydet. Minulla oli leveä hymy naamallani koko illan. Mikä fiilis!

Seuraava kerta olikin sitten Aspössä. Siellä puhalsi hienoinen sivutuuli ja laiturissa oli muitakin veneitä, mutta sain jonkun ihmeellisen rohkeuskohtauksen. Ajattelin, että joku tulee kuitenkin ottamaan köydet, niin hän varmasti myös estää sen, etten aja laituria pahki. Rohkeutta edesauttoi myös se, että tuuli painaisi meitä pois päin muista veneistä. Pyysin miestä taas ihan varmasti sanomaan, koska pitää pysäyttää. Ja niin se Båt taas pysähtyi. Tyylipuhtaasti. Huh. 


Kolmannen kerran minun piti ajaa laituriin Kasnäsissä, keli olisi ollut ihan optimaalinen. Laivakoira kuitenkin sekoitti pasmani tipahtamalla veteen lopussa ja tyrkkäsin pinnan miehelle. Otin vahingon takaisin seuraavana päivänä, kun siirsimme veneen septityhjennykseen. Siitä tuli hermoja raastava sivukiinnittyminen suoraan edestä päin pöhisevällä tuulella, mutta kaikki meni hyvin. Sydän tosin taas tykytti pitkän aikaa. 

Kaiken kaikkiaan rantautumiset menivät kivasti. Aion jatkaa haastetta ja pyrkiä siihen, että se kymmenen kertaa tulisi edes kesän aikana täyteen. Nyt jo olen saanut huimasti itsevarmuutta rantautumiseen ja pahimmat pelot on voitettu. Tavoitteenani pidän sitä, että periaatteessa kumpi vain voi koska vain ajaa veneen rantaan. Ei minun ole pakko joka kerta rantautua, mutta haluan, ettei se ole siitä kiinni, etten osaisi. 

Miten teillä muilla meni?

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Onnistumisen elämyksiä

Mies palasi viime viikolla töihin, mutta minä jatkoin vielä lomailua. Viileämmät lomapäivät ja alennusmyynnit kuuluvat yhteen kuin uusi peruna ja voinokare. Lämmittelin alekierrosta varten tekemällä ensin pari normaalihintaista hankintaa. Ylempi hame on Zarasta ja alempi Lindexistä. 



Kukkarokäsi lämpimänä pääsin sitten vauhtiin. Olin jo ohittaa Your Facen, kun muistin ystäväni Empun tehneen sieltä joskus todella hyviä löytöjä. Ja niinpä tein minäkin.


Jackie O. -henkinen jakku oli 70 prosentin alennuksessa ja sille jäi hintaa reilut parikymmentä euroa. Jakku on vähän a-linjainen ja hihat ovat 3/4-mittaiset. Aion rakastaa sitä vielä pitkään. 


Jakun bongattuani kiertelin onnistumispökerryksissäni liikettä vielä lisää. Edellinen juhlahameeni on vuodelta 2003 ja olkoonkin, että pidän siitä edelleen, olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, ettei uusi olisi pahitteeksi. Musta kynähame irtosi sekin vähän yli kahdella kympillä. Success! Satiini on ihanan paksua ja luulen, että tästä tulee myös yhtä pitkäikäinen kuin edeltäjästään (josta en siis suinkaan luovu, annan sen vain levätä välillä).


Mustat perusballerinat olivat nekin alennuksessa ja maksoivat saman verran kuin muutkin ostokset. Koen suurta ylpeyttä löydöistäni. Sitähän aina sanotaan, että alennnusmyynneistä kannattaisi yrittää löytää klassikoita ja pitkäikäisiä vaatteita. Nyt taisi käydä juuri näin. 

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Suosikkeja juuri nyt


1. Turun Henkkamaukasta hätäisesti likaantuneita verkkareita paikkaamaan ostetut puolipitkät harmaat verkkarit. Täydelliset venehousut ovat pehmoiset nukkua, lämmittävät purjehdushousujen alla kylmällä ja lämpimällä antavat säärten saada aurinkoa. Eivät hätkähdä likaa vaan piilottavat sen. Pitäisiköhän ostaa toisetkin varastoon...


2. Olen syönyt halloumi-salaattia varmaan kaksi kertaa viikossa koko kesän. Olen tehnyt sitä veneelläkin, kun tuulet ovat olleet lempeitä ja kotona se on vakkari-iltapalaani, kun olen yksin kotona. Aion syödä sitä vielä tänäänkin. Usein lisään salaattiin vielä avokadoa, silloin ruoka lähentelee täydellisyyttä. Suolainen halloumi muodostaa ihanan vastaparin raikkaalle salaatille. Sopii myös karppaajille ja krapulaan. Sanoi hän juhannuksesta inspiroituneena. 


3. Tämä olisi varmaan kronologisesti kuulunut äsken mainitun suosikin edelle. :D Rutikuiva prosecco on ollut viime aikojen suosikkijuomaa.


4. Niken turkoosi juoksupaita ja lenkki vesisateessa muodostavat yllättävän hyvän yhdistelmän. Sateella juokseminen on ihanaa ja juoksupopin sekoittuminen ropinaan luo tunnelmaa. Puhelinta, joka popit soittaa (jos suvaitsee) en sen sijaan voi hyvällä tahdollakaan pitää suosikkina. Se laukeaa keskimäärin joka kolmannella lenkillä vieden mukanaan sekä musiikin että Sportstracker-datan. Uuden puhelimen hankinta on in progress.




5. Mulberryn vaaleanpunainen huivi yhdistettynä raitapaitaan ja Snö of Swedenin korviksiin. Onhan se ihan ok pitää joka päivä samoja vaatteita, onhan?


6. Eriväriset lakat varpaankynsissä. Jos ei osaa päättää pedikyyrin väriä, niin miksi pitäisi valita vain yksi, jos vaihtoehtoja on useita ja ne sopivat kaikki yhteen!

Kuva Saaristokaupan FB-sivuilta

7. Suvisaaristoon auennut Saaristokauppa on vasta aiesuosikki, koska en ole vielä käynyt siellä. Tiedän kuitenkin jo nyt, että tulen rakastamaan sitä. Suinonsalmeen ei tosin Båtin kanssa ole asiaa. Jos oman veneen koko antaa myöten, suosittelen ehdottomasti retkeä Suvisaariston kaupalle vesitse. Väylä on todella kaunis ja idyllinen. 

8. Kaikki viime viikolla shoppaamani vaatteet. Tein sellaisia alelöytöjä (ja pari normaalihintaista), että niillä kelpaa elvistellä pidempäänkin. Kuvalliset todisteet coming soon.

Juhannuksen jälkeen

 

Meidän juhannukseen kuului erinomaista ruokaa, taivaallisia viinejä, tunteikkaita lautapelihetkiä, aurinkoa, sadetta, saunaa, naurua vedet silmissä ja Siniristilipun sanojen unohtamista.


Lähdimme juhannuksenviettoon jo torstaina, purjehdimme täydellisellä sivutuulella hurjaa vauhtia työpaikan venekerhon saareen. Siellä saunoimme ja grillasimme. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa ihan lähelle, ystävien mökille. Viimevuotisen ördäysfestarin muistot (tai niiden puute) on korvattu sivistyneellä (tai sivistyneemmällä) juhlinnan ilolla. Lämmin kiitos kaikille asianosaisille! Oli superkivaa!

Muu perhe nukkuu parhaillaan päiväunia. Ei huono idea, ei ollenkaan. Taidan tehdä itse saman.


Toivottavasti teilläkin oli kaikin puolin mukavaa! 

torstai 21. kesäkuuta 2012

Hyvää juhannusta!


Kyläilytulkkarit ovat valmiina ja kohta suunnataan ruokaostoksille. Meidän juhannuksemme kuluu saaristossa.



Aurinkoista, raikasta, hauskaa, turvallista ja herkullista juhannusta kaikille! 

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Monen siivouspäivän kukat

Olin siivonnut kodin valmiiksi ennen kuin lähdimme kesälomareissullemme. Minusta olisi jokseenkin masentavaa palata räjähtäneeseen kotiin. Niinpä ekana kotipäivänä kävin ostamassa siistiin kotiin kasan siivouspäivien kukkia. Niitä oli rästissä, koska pidin veneessä aika monta siivouspäivää. (Ja hävisin silti taistelun koirankarvoja vastaan.)



Hortonomit, kertokaa miten hortensia saadaan pidettyä hengissä! Hortensia on yksi suosikkikukistani, mutta hoitoyritelmäni lienevät olleet jokseenkin vajavaisia, kun puskat ovat näyttäneet tältä muutamia päiviä ja kuolleet sitten pois. 



Laventeleita ostin kaksin kappalein, yhden olohuoneeseen ja toisen keittiöön. Laventeli on ihanantuoksuinen ja vinkkaan myös, että se on oliivipuun budjettiversio. Look on sama, mutta yhden oliivipuun hinnalla sain kaksi laventelia. ;) 

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Uutta ja vanhaa (tosivanhaa)

Projektini muidenkin kenkien kuin Conversejen käyttämisestä etenee. Ostin motivaatioksi itselleni uudet loaferit. Ne ovat superhyvät jalassa ja menevät sekä tummanruskean Bayswaterin että vaaleanruskean Beltbagin kanssa, samaten kuin yhden vielä vaaleammanruskean Tiger of Swedenin laukun kanssa. Olen sillä tavalla vanhanaikainen ja ehkä vähän uncool, että jos laitan nahkakengät, niin ne saavat mieluusti pelata yhteen laukun kanssa.


Virallinen valvoja antoi siunauksensa kuvaushetkelle, eikä sännännyt linssiluteilemaan nakkipalkinnon toivossa.


Guccin huivi sen sijaan löytyi omasta kaapista sitä pienoisen vaatekriisin kourissa ympärikääntäessäni. Olen ostanut huivin joskus vuonna miekka ja kypärä Milanosta. Se olikin kiva reissu. Mies oli työmatkalla ja minä lomamatkalla, mutta miehellä oli onneksi aikaa vähän retkeillä minun kanssani. Meillä oli auto vuokralla ja pyörimme pitkin Pohjois-Italiaa. Onkohan tämä muuten minun ensimmäinen matkalahjani? Voisi vaikka ollakin.


Sohva unitassuineen näyttää sen verran houkuttelevalta, että taidan kömpiä sinne karvakorvan kaveriksi ja katsoa ruutu.fistä muutaman jakson Good Wifea, joka on mennyt minulle mitään kertomatta palaamaan tauolta.

Laivakoiran kesäloma

Laivakoira on kehittynyt purjehtijana varmaan eniten meistä kaikista. Se ei nimittäin enää yritä räpeltää syliin kesken vendan tai muuten, jos on vähän tekemistä. Sitä eivät voisi manööverit vähempää kiinnostaa. Purjeiden rapina ei enää pelota, eikä veneen kallellaan oleminen. Olen pakahtua ylpeydestä!





Onnen kerjäläinen Tintån lounaalla Turussa. Ei se suoranaisesti kerjää, ainakaan omasta mielestään. Mitä nyt pitää aina näköyhteyden syömistapahtumaan.  




Salongin pöytä on käännettynä toisen penkin päälle silloin kun sitä ei käytetä. Laivakoira löysi tänä vuonna uuden suosikkipaikan pöydän alta ja oli siellä oikeastaan aina, kun vene liikkui. Se tupsahti kannelle ainoastaan rantautumisvalmisteluissa avustamaan. Mikäs siinä, pöydänalus onkin sille hyvä paikka. Siellä se pysyy paikallaan, vaikka halssi olisi mikä ja vene kuinka pokallaan. Pöydän alla on helteellä viileää ja kylmällä ilmalla lämmin. Ristimme paikan Laivakoiran kesämökiksi. 


"Jahas, minulle olikin katettu paikka pizzan ääreen. Oliko tämä se salamipizza?"



Lepohetki rannalla ja sitten uimaan - häntä antennina, tottakai! Laivakoira osaa muuten käyttää häntäänsä peräsimenä tosi hienosti ja se on taitava uimari. Niinpä olemmekin jo luoneet oman proseduurin mereentippumisasioissa. Jos poijuhaka on jo kiinni tai ankkuri vedessä, lähestymistä ei enää keskeytetä vaan tehdään rauhassa loppuun ja noukitaan sitten koira vedestä tai annetaan sen uida rantaan.



Meanwhile under the table... Tässä kuvassa tiivistyy Laivakoiran loma. Aina kannattaa olla hollilla, jos vaikka jotain tippuisi. Kyllä optimismi kannattaa.


Kun katsoo maailmaa Laivurin silmin
niin nähdä voi sen kauneuden
niin viaton kun katse on
voi nähdä grillissä makkaran. 

Kivaa ja iloista päivää kaikille! Palailen linssikommentteihin iltapäivällä, kiitos niistä!