tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kaveripurjehduksella



Yksi kesän kivoimmista purjehduspäivistä oli tänään. Saimme mukaan retkelle Rouva Maratoonarin miehineen. He pohdiskelevat parhaillaan omalle perheelleen sopivinta venettä. Purjehdusharrastus näytti parhaita puoliaan, kun lähdimme satamasta. Aurinko paistoi, meri kimmelsi ja tuulta oli ennustettu lounaan ja lännen välistä 5-9 m/s. Suuntasimme ensin myötätuulella itään. Herra Maratoonari oli pinnassa, minun mieheni skuuttasi, minä valokuvasin, Rouva Maratoonari nautti kyydistä ja Laivakoira oli mökissään. Vauhti kävi parhaimmillaan 6,68 solmussa ja Herra Maratoonari myhäili tyytyväisenä.



Näin lämpimiä päiviä merellä ei ole ollut montaa tänä vuonna! Laivakoirakin vaivautui välillä kannelle käymään.




Nyt kun meillä oli veneessä enemmän väkeä ja koska sekä minä että Rouva Maratoonari olemme aika onnettomuusalttiita, laitoimme preventterin estämään vahinkojiippejä.



Lounaan ajaksi laitoimme Båtin ankkuriin. Ruokana oli luomujauhelihasta tehtyjä feta-lihapullia, tsatsikia ja halloumi-salaattia. Ruoka oli siis hieman kreikkalaishenkistä. Minulle tulee aina noista mieleen Kreikkalainen naimakauppa -leffa. "There are two kinds of people, those who are Greek and those who want to be Greek."




Sorry kreikkalaiset, mutta viiniasioissa emme luota teihin. Viini oli italialaista ja ihanaa, ihanaa, ihanaa.


Pojat nauttivat kaffet kannella ja tytöt sitloodassa. Meidän puolellamme pölistiin kynsilakoista ja muusta tärkeästä.


Ankkurista lähdimme suoraan purjeilla. Perhe Maratoonarin lasten hoitajien kanssa oli sovittu, että kotiin tultaisiin tämän vuorokauden puolella. Niinpä seuraavaksi oli vuorossa kryssimishommia, kun suuntasimme takaisin päin. Me rouvat olimme tärkeässä tehtävässä eli painoina. Olimme hyviä painoja, pääsimme luovillakin mukavaa vauhtia.


Päivän parhaat onnistumisen elämykset koettiin aivan purjehduksen loppumetreillä, kun Herra Maratoonari luukutti meidät hienosti isomman veneen ohi. Kisa voitettiin jälleen kerran nousukulman avulla. Båt vain nousee niin mielettömän hyvin. Tähän oli hyvä päättää täydellisen onnistunut retki.



Heippa kivat kaverit! Pian taas uudelleen! P.S. Jos meillä olisi vähän isompi vene, niin voisimme ottaa mukaan ystäviä myös yöretkelle...


maanantai 30. heinäkuuta 2012

Meanwhile at home

Sillä aikaa kun minä humputtelin Kaitaliinan kanssa Shanghain helteissä puistokävelyltä jalkahierontaan ja syömään...




...hikoillen mukamasviileässä kesämekossani litratolkulla...


...mies oli katsellut meille veneitä. Siis A-I-V-A-N J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä metrikuume! Tuskin olin päästänyt laukkuni kahvasta irti, kun olin jo sohvalla miehen vieressä ehdokkaita katselemassa. - Anna tänne, haluun kattoa omasta kädestä, kiistelin iPadista. 

Emme ole tehneet mitään peliliikkeitä asian eteen, joten toistaiseksi tämä on vain tällaista painokasta haaveilua. Emme ole päässeet ihan vielä varmuuteen siitäkään, onko seuraava veneemme uusi vai vanha. Speksejä sentään on jo jonkin verran:

- Itseskuuttaava fokka. Nousukulmassa tietysti hävitään, mutta moni muu juttu puhuu tämän vaivattomuuden puolesta. 
- Lisää makuupaikkoja.
- Lazy jackitkin olisivat aika kivat. 
- Hyvä, makeavesijäähdytteinen kone.
- Seisomakorkeus.

Onhan näitä. Haaveilu on hauskaa. 


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Yksityiskohtia

Kävin kylässä toisen bestikseni, Rouva Muffinssin, perheen uudessa kodissa. En jaksa lakata ihailemasta hänen silmäänsä yksityiskohdille. 




















Casa Muffinssi sai minut lausumaan ääneen kaksi asiaa, mitä en olisi uskonut sanovani. Minua on pikkuhiljaa alkanut viehättää vähän modernimpi tyyli, ja ei tämä rivitaloasuminen sittenkään ehkä ihan niin huono juttu ole. Kesän kaunein päivä ja kahvit pihalla auringossa saivat taas arvostamaan omaakin kotia enemmän. Minulla on vähän sellainen huono tapa, etten aina muista olla iloinen siitä kaikesta ihanasta, mitä minulla on ja keskityn vain haikailemaan sitä, mitä ei ole. Parannan siis hetkeksi tapani ja nappaan kotonakin kahvikupin käteen ja istahdan hetkeksi pihalle. Ihanaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Merelliset kuviot


Amerikkaan matkaavien shoppaajaseiloreiden kannattaa Joe Freshin lisäksi piipahtaa myös J.Crewlla. J.Crew on ketjuliike, jonka tyyli on aavistuksen aikuisempi ja itärannikkomaisempi kuin vaikkapa Joe Freshin tai Abercrombien. Hintataso on mielestäni amerikkalaiseksi ketjuliikkeeksi kalliihko, raitapaidat ovat hinnaltaan kaikkea 45 dollarin ja 200 dollarin väliltä. Toisaalta perusvaatteet saattavat välillä olla hyvissä tarjouksissa, kaksi puuvillatoppia maksoi 20 taalaa. Vaatteiden laatu on hyvä. Sijoittaisinkin J.Crewn samaan kastiin Hilfigerin ja Polo Ralph Laurenin kanssa, jos pitää muihin jenkkimerkkeihin verrata. 

Itse menin ihan villiksi kaikkien ankkurikuvioisten vaatteiden luona. Sinivalkoista raitaa kaapistani löytyy varmaan loppuelämän tarpeiksi ja joskus on kiva kokeilla jotain ihan uutta. Sinivalkoinen väripari tuntuu kuitenkin omalta pukeutumisessa ja sitä sorttia löytyi pilvin pimein. Ja kyllä minä niitä raitavaatteitakin hipelöin, niin kauniita ja mieluisia olivat. Köysirannekoruista tuli heti mieleen Classy Girls Wear Pearls -blogi. Sen kirjoittajalla tuntuu usein olevan ranteessaan erilaisia koruja kasattuna ja osa on juuri tämäntapaisia köysijuttuja. 


Varsinaisesti J.Crew tunnetaan kuitenkin kasmirpuseroistaan ja siitä, että Michelle Obamakin shoppaa siellä. Neuleita löytyy kaikissa sateenkaaren väreissä. En taida tällä hetkellä omistaa yhtäkään kasmirneuletta (tai ehkä yhden, jos oikein pinnistelen muistiani), joten itse aloittaisin hankinnat hillitystä harmaasta ja jättäisin sateenkaaret odottelemaan sitä, että perusvärit ovat ensin kasassa. Mustat neuleet ovat valitettavasti minulta täysin poissuljettuja niin kauan kuin meillä on valkoinen koira. Tummansinisen kanssa on melko lailla sama juttu. Harmaaseen sen sijaan parsoninkarvat varmasti maastoutuisivatkin. Haavelistalle pääsevät siis seuraavat paidat.


Haavelistalla on myös eräs salainen asia. Minulla ei ole tapana piilotella ostoksia mieheltäni, mutta tämän kyllä joutuisin jemmaamaan. Mies on nimittäin ilmoittanut painokkaasti, että avioliitto ei ole voimassa, jos päällä on leo-kuosia. Olin tulkitsevinani, että kuosi ei kuulu hänen suosikkeihinsa. :D


Kaikki lainatut kuvat J.Crew

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Pipopurjehdus

Olimme ystäviemme kanssa päättäneet tehdä perinteen Pihlajasaaren retkestä. Viimevuotiseen tapaan ystävysten kesäretkikohde valittaisiin niin, että sinne pääsisi sekä omalla että yhteysveneellä. Meidän matkaamme Båtin kyytiin lähti yksi ystävä ja loput tapaisimme perillä. Jos viime vuonna jouduimme ajelemaan koneella, että saisimme vilvoittavaa vauhtituulta, kun oli niin kuuma, niin tänä vuonna olosuhteet olivat jotain ihan muuta. Viidentoista asteen lämpötila ja navakka vastatuuli tuntuivat lähinnä huonolta vitsiltä. Taivas oli ankean harmaa.


Olimme ensin ajatelleet purjehtia Pihlikseen ulkoväylää, mutta aallokko ja vastatuuli ajoivat meidät takaisin sisäväylälle, Hevossalmen sillan kautta kulkemaan. Oli ihan siinä rajalla, ettemme laittaneet isopurjetta ykkösreiviin. Halusimme kuitenkin pitää hyvästä nousukulmasta kiinni ja niinpä jätimme reivin tekemättä.

Hevossalmea varten purjeet piti laskea. Kellokin oli yllättävän paljon. Minulla on huomenna töitä, joten teimme pikaisen suunnitelmien muutoksen. Sen sijaan, että olisin tullut Pihlajasaaresta yhteysveneellä takaisin ja  yöksi kotiin, päätinkin hypätä pois kyydistä jo Kaivopuistossa. 




Minä selvitin kannen ja tein keulaköydet ja -tikkaat valmiiksi. Viimeinen stoppi ennen Pihlajasaarta oli Kompassi. Laivakoira otettiin tukevaan otteeseen, kun minä loikkasin laiturille. Kiihtyneen vinkunan ja vilkutusten saattelemana huiskutin heipat ja suuntasin bussipysäkille.



Mies, Laivakoira ja ystävämme jatkoivat matkaa. Pihlajasaaressa odottaisivat vielä muutama muu ystävä. Vaikka tunsin helpotusta jäätymisprosessin päättymisestä, olin samaan aikaan vähän kateellinen. Sinne ne nyt menivät, grillaamaan ja hauskaa pitämään. Kivaahan niillä on, vaikka onkin 15 astetta lämmintä. Merelläkin oli ihanaa olla pitkästä aikaa. Vaikka olikin tosi kylmä. Ja vaikka vettä tulikin vähän sisään. Kun kalenterin mukaan kuitenkin on kesä, niin kesäjuttuja tehdään, oli mikä oli.