perjantai 31. elokuuta 2012

Make me pretty!

Itseni säälimisen ja lenkille haikailun ohessa olen myös testaillut uusia kauneustuotteita. Neitsytkookosöljy on yksi niistä tuotteista, joita kuulee aina silloin tällöin hehkutettavan niin, että tekee mieli itsekin kokeilla. Periaatteessa suhtaudun hieman epäilevästi öljyyn, jonka pitäisi parantaa suurin piirtein kaikki mahdollinen. Toisaalta purkillinen ei montaa euroa maksa ja saanpahan ainakin hyvän ja hellävaraisen kuorinta-aineen kasvoille ja naamion hiuksille, jos en muuta. Merisuolaan olenkin jo sekoitellut tätä ja kuorinut ihoa. Olen aiemmin tehnyt samaa sokeri-oliiviöljyseoksella ja teho on minusta ihan sama. Hiusnaamiota en ole vielä kokeillut, enkä ole laittanut öljyä mihinkään ruokaan.


Viimeisimmältä Nykin reissulta ostin kokeeksi tällaista ihon pinnan tasoittajaa. Ihoni on ympäri vuoden tosi epätasaisen värinen ja aina ihan pelkkä meikkipohja ei tunnu riittävän tasoitteluun. Pidän kovasti BareMineralsin meikeistä. Olin kovasti yllättynyt, kun luin tuotteen sisällysluettelon kotona ja tässäpä onkin parabeeneja, vaikka muissa sarjan tuotteissa ei niitä ole ja tämä on myös yksi heidän markkinointikikoistaan. BareVitamins lupaa heleyttää ja tasoittaa ihoa kaikin puolin ja ehkä se vähän tekeekin niin. Tosi vähän. Luulen, että käytän tämän purkin loppuun ja satsaan sitten Estee Lauderin Idealistiin.


Varsinaisessa meikkaamisessa olen päässyt ihmeelliseen olotilaan, jota en uskonut koskaan saavuttavani. Olen päässyt eroon aurinkopuuteririippuvuudesta. En ole käyttänyt aurinkopuuteria ainakaan kolmeen kuukauteen. Olen varmasti jo aiemmin maininnut, että olen meikannut suurin piirtein samalla tavalla teini-ikäisestä lähtien ja että olen hyvin rutiinieni orja. En tiedä, mitä sittemmin on tapahtunut, mutta yhtäkkiä vain löysin niin hyvän poskipunan, että aurinkopuuteri alkoi tuntua tunkkaiselta. Aloitin BareMineralsin Vintage Peachilla, johon olin hyvin tyytyväinen. Nyt Sephorassa käydessäni kyseinen väri oli kuitenkin loppunut ja kysyin myyjältä jotain samankaltaista. Hän opasti minut ostamaan Narsin Orgasm-sävyä. Olisihan se pitänyt arvata - olenkin kuullut tästä nimenomaisesta sävystä todella paljon kehuja.


Sävyn heleys ei minusta tule ihan esiin itse ottamissani kuvissa sen paremmin kuin Narsin omissa tuotekuvissakaan. Olen kuitenkin huipputyytyväinen tähän ostokseen. Alan pikkuhiljaa taipua siihen, että koska en meikkaa kovin ihmeellisesti, en tarvitse paljoa meikkejäkään. Mutta ne meikit, joita käytän, saavatkin sitten olla laadukkaita. Turhaan hamstraan kaappeihin monia erilaisia luomivärejä ja rajauskyniä, kun olen tehnyt varjostuksia viimeksi 2000-luvun puolella ja käyttänyt silmämeikissä jotain muuta kuin maanläheisiä sävyjä varmaan vielä kauemmin aikaa sitten. Heippa epämääräiset stashit siis ja tervetuloa järjestys ja huippukosmetiikka!



torstai 30. elokuuta 2012

Kaksi inspiraatiota, yksi asu




Kuvat Pinterestin kautta täältä ja täältä.

Poistuin tänään kotoa ihmisten ilmoille. Kävin kukka- ja ruokakaupassa, joten kyseessä oli varsinainen tapaus päivärutiinejani (kahvi, datailu, sohva) sekoittamaan. Sain syyn viritellä itsestäni ihmisen näköisen.  




Myydään!





Tässä postauksessa keväällä esittelin neopreenisaappaat, jotka ostin itselleni korkein toivein kylmiä kevät- ja syyspurjehduksia varten. Lupasin kesän mittaan kertoa, miten toiveeni täyttyivät. Valitettavasti minulle eivät vielä ihan nämäkään kengät riittäneet. Minulla ei ole mitään ääreisverenkiertoa whatsoever, mutta kenelle tahansa muulle, joka on joskus nähnyt veren kiertävän jaloissaan, nämä ovat varmasti todella hyvät saappaat. Itse palasin käyttämään UGGeja, jotka eivät ole mikään optimaalinen ratkaisu, mutta ainoat kengät universumin historiassa, jotka ovat pitäneet jalkani lämpiminä kaikissa olosuhteissa.

Koko on 39, mutta se on aika nafti. Oma normaali kengänkokoni on 37,5. Saan näihin alle neopreenisukat ja villasukat, mutta sitten on jo tosi ahdasta. Kengät ovat erittäin hyvät jalassa ja niillä kävelee ihan ilokseen. Pohjat ovat todella pitävät kosteallakin kannella ja vaikka ne ovat mustat, purjeveneen kanteen ei jäänyt yhden yhtä viirua näistä. Saappaat on ostettu Bear and Waterista ja niitä on käytetty vain muutaman kerran. Korostan vielä, että minun varpaani ovat oikeasti poikkeuksellisen herkät palelemaan. Olen varmana lapsena palelluttanut ne heppatallilla niin moneen kertaan, että kaikki toivo on mennyttä. Normaalit ihmiset käyttävät näitä saappaita ilman sukkia kylmilläkin keleillä.

Hintapyyntö saappaista on 50 euroa. Voin toki postittaa ne, jolloin ostaja maksaa postikulut. Saappaat voi myös noutaa täältä Helsingistä. Tarjoukset sivupalkin sähköpostiosoitteeseen, kommenttiboksissa vastaan mielelläni lisäkysymyksiin. 

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Viininpunaisia piperryksiä

Haluatteko kuulla, mitä olen missannut ja mitä tulen missaamaan? Collage The Shopin avajaiset, työmatka New Yorkiin ja Midnight Run. Syy kaikkiin on sama, sama eeppinen flunssa se jatkuu aina vain. Lisäbonuksena olen saanut keuhkoputken tulehduksen, eikä kukaan halua kuulla, mitä lääkäri sanoi keuhkojeni tilasta. Juoksulupaa hän ennusteli jonnekin ensi viikon loppuun sanoen ihan suoraan, ettei lenkkipoluille ole mitään asiaa tässä lähiaikoina.

Aikani kuluksi olen aloittanut kypsyysnäytteen kirjoittamisen, viimeistellyt yhden ajat sitten kirjoittamani lehtijutun ja lähettänyt sen eteenpäin, pinnannut Pinterestissä kuin viimeistä päivää, lukennut syyskuun muotilehdet kannesta kanteen, juonut enemmän kahvia kuin Gilmoren tytöt, syönyt kaikkia mahdollisia superfoodeja varmuuden vuoksi, tuskastunut superfoodeihin ja syönyt purkillisen Ben & Jerrysiä, pitänyt sairastuvan leffafestareita miehen kanssa ja piperrellyt sisustusjuttuja. Halusin jotain pientä viininpunaista sisustukseen, mutta en ollut halukas varsinaisesti ostamaan mitään ihmeellistä. Niinpä hain apteekkireissun yhteydessä luonnossa viininpunaiseen taittavaa samettinauhaa ja kieputtelin sitä parin varjostimen ympäri.



Tätä harrastan useinkin, kun haluan vaihtaa tunnelmaa ja sävyjä edullisesti. Nippu viininpunaisia ruusuja sopisi uusien nauhojen pariksi, mutta sopivaa sävyä ei kauppareissulla löytynyt. Koska pelkkä kauppareissu uuvutti ihan täysin, en todellakaan jaksanut lähteä juoksemaan oikeansävyisten kukkien perässä.



Seuraavaksi taidan kirjoittaa kypsärin loppuun ja lukea loput Nälkäpelit. Lisäksi käyn paijaamassa niitä uusia juoksuvaatteita, jotka odottelevat kaapissa vielä pitkään. 

maanantai 27. elokuuta 2012

DIY-kattaus

Minä en todellakaan ole mikään käsityövelho. Viime syksynä päätin sinnikkäästi neuloa anopilleni kaulahuivin joululahjaksi vain todetakseni, että kyllä se peruspötkön kutominen nyt onnistuu, mutta minulle se on kaukana mistään rentouttavasta puuhasta. Kaappeihin kuitenkin kertyy kaikenlaisia kankaanpaloja ja narunjämiä. Niinpä päätin suunnata energiani johonkin, joka sopii meille kädettömille. Tämä kattaus on omiaan kaikille, joiden kaapeista löytyy erinäisiä jämiä.


Kuvitteellisessa ruokailutilanteessani nautitaan äitini tekemää suppilovahverorisottoa ja samppanjaa. Todellisuudessa mietin, että paistaisinko pakkasesta Dr. Oetkerin vai olisinko niin voimissani, että hakisin kaupasta jotain.


Kattausalustan virkaa toimitti parkettimallipala. Rentoon kattaukseen sopii sekin, että kaikkien syöjien alustat ovat erilaisia. Tässä siis idea remontoijille ja rakentajille, joiden nurkissa lilluu hajanaisia puunkappaleita.




Ruokailuvälineiden ympärille kääräisin verhokangasta vuodelta 2004. Teetin silloin keittiöön laskosverhot ja pieni määrä kangasta jäi yli. Olen täysin väärä ihminen menemään lähellekään ompelukonetta mitään pinnipusseja nypertämään. Tämä on juuri minun tasoistani käsityötä.




Kokonaisuutta pitää kasassa paperinaru. Kankaan leikkasin ihan vain saksilla sopivankokoiseksi. Reunoille en tehnyt mitään. Rouheassa (inhoan tuota sanaa, mutta en keksi parempaakaan) tyylissä viimeistely ei ole ihan niin justiinsa.



Tuolille sidoin vyön vanhasta silkkiverhon palasesta. Verho on kärsinyt kovia. Se joutui erään Laivakoiran syönmetsästäjotainihanaajakaikkiarvaamitäsittentapahtuu-kohtauksen uhriksi ja heitin sen pesukoneeseen. Kangas kutistui ja oli sen jälkeen käyttökelvoton alkuperäiseen tarkoitukseensa. En kuitenkaan raaskinut luopua kauniista silkistä ja revin sen neljäksi riekaleeksi. Kun kaipaan vaihtelua tuolien huppuihin, kieputtelen riekaleet selkänojien ympäri. Reunoille en ole taaskaan tehnyt mitään, kunhan vain taitellut ne vyön sisään.


Kuvausassistentti.


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Syksyn suosikit omasta kaapista

Leffojen katsomisen, niistämisen ja Nälkäpelin (What's the fuss?) lukemisen lomassa olen etsiskellyt pukeutumisinspiraatiota syksylle. InStylen ja Marie Clairen syyskuun numerot on käyty läpi ja lisäksi olen viettänyt puolet vuorokaudesta Pinterestissä, The September Issue -kansiota kooten. Tänä(kin) vuonna ihan samat asiat miellyttivät kuin joka syksy. 

Ruutupaidat, heppatallityyli (Heppatytöt, kaivakaa ne vanhat Muckersit esiin, ne ovat ihan yksi yhteen L.L.Beanin duckbootsien kanssa!), neulemekot, palmikkoneule, beige, tummansininen, duffeli- ja tikkitakit jatkavat suosikkeinani vuodesta toiseen. Tämän vuoden innostus, viininpunainen on sekin oikeastaan uusvanha ihastus, mistäs muualta kuin heppatallilta sekin. Odottelen ihastusta sen vanhaan kaveriin, metsänvihreään, alkavaksi koska tahansa lähitulevaisuudessa. 


Kuvat Pinterestin kautta, alun perin Lexington, A Well Traveled Woman

Hyvä puoli siinä, että tyyli pysyy samana vuodesta toiseen, on se, ettei aina tarvitse ostaa uutta. Omasta kaapista löytyy ihan riittämiin aineksia tähän tyyliin jo ennestään. Ystäväni Miss MbMJ:n sanoin: "Usein ostamatta jättäminen tuntuu ihan yhtä hyvältä ja jopa paremmaltakin kuin ostaminen."

Tommy Hilfigerin viininpuna-valkoraidallinen setävillatakki on ostos parin vuoden takaiselta Amerikan lomareissulta. Meni vuosi ennen kuin osasin oikein yhdistää sitä mihinkään, mutta viime syksynä ostin sitten muutaman viininpunaisen t-paidan ja siitä se ajatus sitten lähti. Kapeat tummansiniset farkut, konjakinväriset nahka-asusteet, valmis.



Barbourin duffeli on viime syksyn hankinta ja pidän siitä nyt ehkä jopa enemmän kuin viime vuonna. Tiedän käyttäväni tätä takkia vielä pitkään. Minulla on vain yksi ongelma. Koirankarvat. Valkoiset. Tulen hulluksi ja ajattelen pakkomielteisesti teippirullaa aina, kun ajattelen tätä takkia. 


Vanhat kaverini tikkitakit palvelevat edelleen moitteettomasti. Beige on Stockan omaa mallistoa ja tummansininen Zaran. Näiden kausi alkaakin ihan kohta. 


Alelöytö Zarasta viime talvelta tulee myös uskoakseni olemaan pitkäaikainen ystävä. Muhkea palmikkoneule ja lämmin, beige väri houkuttelevat jo, varsinkin tässä horkkatilassa.


Banana Republicin kasmirmekko on ollut tosi hyvä ostos. Se on ainakin viisi vuotta vanha ja aina vain lempparini. Käytän sitä sekä sukkisten että farkkujen kanssa. Vaan kukahan silittäisi mekon? Yrk, inhoan silittämistä!


Mies pakotti minut ostamaan tämän. Itse en olisi raaskinut, Gantin bleiseri oli aika kallis, vaikka reilussa alessa olikin. Hyvä mies!


Yritän aina miettiä kaikkia hankintojani niin, että kaapissa olisi jo olemassa useampi vaatekappale, johon mieliteon kohteena oleva vaate tai asuste sopisi. Tongittuani kaappejani voin nyt hyvillä mielin todeta, että syntymäpäivälahjaksi toivomalleni Mulberryn huiville olisi paljon kavereita kaapissa.


Kuva Mulberry

lauantai 25. elokuuta 2012

Ruutuja ja nenäliinoja


Ensin ne olivat iloisia ja lämmittäviä ruutuja merellä. Ilma oli raikas ja viikko tuntui mitä parhaimmalta. Mitä nyt miestä vaivasi flunssa.


Hyvä fiilis jatkui ja kävin opinto-oikeuden palautuksen valmistuttua yliopistolla ilmoittautumassa läsnäolevaksi. Tunsin itseni vähemmän vanhaksi kuin luulin ja koin jopa hengenheimolaisuutta, kun eräällä tytöllä oli sama laukku ja samanlaiset silmälasit kuin minulla.


Miehen flunssa sen sijaan alkoi muuttua eeppiseksi. Se ei vain loppunut. Pidimme parantavan leffaillan. Minkään ei pitäisi toimia paremmin kuin ruotsalaisdekkarin ja herkkujen.



Eeppinen flunssa ei lannistunut vaan tarttui minuunkin. Päällä on kotivaatteita tästä varmaan hamaan ikuisuuteen asti. Onneksi olen viime aikoina oppinut täältä, täältä ja täältä, että collegehan on itse asiassa ihan muodikas. Muotitekoni kumosin kuitenkin lähtemällä ruokakauppaan nuo leggingsit jalassa. Tuossa lyhyessä paidassa. Ja lyhyessä takissa.


Tämän viikonlopun ohjelmassa on yrittää välttää seinien kaatumista päälle etsimällä vaatekaapin syövereistä valmiiksi esille syksyn suosikit. Tiedän, että siellä jossain on lisää viininpunaista. Aion myös käydä läpi takkini ja antaa niille vähän TLC:tä. Nenäliina kädessä, tottakai. Niisk. Yritän myös olla miettimättä sitä, että viikon päästä olisi se Midnight Run ja että ainakin miehelläni tämä viheliäinen tauti on kestänyt jo reilusti yli viikon. 

perjantai 24. elokuuta 2012

Videopostaus

Laivakoira Productions esittää lyhytfilmin "Rapiseeko jossain" ja toivottaa hauskaa viikonloppua!


torstai 23. elokuuta 2012

Pirttisaari-Söderskär


Alkuviikosta meillä oli hetki aikaa. Tiedossa oli täydellistä tuulta ja pari vapaapäivää. Niinpä heitimme kassiin vähän vaatteita ja venekoriin vähän ruokaa ja suuntasimme Sarvastoon. Veneelle lähteminen käy muuten meiltä todella nopsaan. Meillä on veneellä lämpimiä vaatteita, sadevaatteita ja perushygieniaan tarvittavat tavarat. Lisäksi veneellä on aina viiniä, kahvia, lämpimässä säilyvää maitoa ja ruokasäilykkeitä. Niinpä saatamme lähteä nykyään jo suht pienillä kantamuksilla.

Oli aivan ihanaa saada nostaa purjeet ja kuunnella hiljaisuutta. Tuuli oli sivusta melkein koko matkan ja pääsimme lähestulkoon yhdellä halssilla Pirttisaareen asti. Yöksi oli luvattu samaa etelätuulta, mutta nousevaksi, joten Pirttisaari oli hyvä satama suojaisuutensa ansiosta. Päätimme ajaa kyläpoukaman kautta, se on nimittäin todella viehättävä reitti. Laskimme purjeet juuri ennen kuin ajoimme sisään. Tuntui melkein siltä, että olimme perillä liiankin nopeasti, niin mieluisalta purjehdus tuntui. Ilta alkoi kuitenkin jo hämärtyä ja syksyn läheisyys tuntui nopeasti viilenevässä säässä.



Jotkut eivät lainkaan muista, että juuri tuosta kohdasta sitä on mulahdettu veteen aika monta kertaa. Laivakoiran mielestä on jännittävää, kun mennään kapeista paikoista. Sen on pakko olla ihan tarkkana katsomassa koko ajan.


Joku oli laittanut veteen kukkaistutuksia. 


Vähän realitya. 




Pirttisaaressa meitä odotti upouusi laituri. Oli myös iloinen yllätys, ettei ankkuria enää tarvittukaan vaan uuden laiturin lisäksi Pirttisaareen oli laitettu poijut. Tilaa oli hyvin - nyt kun koulut ovat alkaneet, niin liikeellä tuntuvat olevan meidänlaistemme vuorotyöläisten lisäksi lähinnä eläkeläiset. :D



Aamulla kävimme vakiotapaamme Laivakoiran kanssa kävelyllä. Naapurimme, upealla puisella purjeveneellä liikkellä ollut pariskunta, kertoi metsän olevan täynnä marjoja.



Ja niinpä se olikin. Luonnosta vieraantuneella kaupunkilaistytöllä oli ensin hieman vaikeuksia paikallistaa mustikoita, mutta kun silmä tottui, niitä oli ihan joka puolella! Pirttisaaressa oli ainakin viime vuonna myös todella paljon kantarelleja ja suppilovahveroita, mutta niiden aika ei ollut ihan vielä.


Palasimme kävelyltämme, tiskit olivat sopivasti kuivuneet sillä aikaa. Kävimme pitkän keskustelun luonnon tilasta naapuriveneilijöiden kanssa. keskustelu alkoi siitä, kun mieheni oli aiemmin käynyt kaatamassa tiskivetemme rannalle, kauemmas merestä ja maahan. Naapurit olivat sitä mieltä, että mieheni on kovin ekologinen. Meille taas on tullut yllätyksenä se, että kaikki eivät teekään samalla tavoin vaan kaatavat täynnä pesuainetta ja ruuanjämiä olevan pesuveden suoraan mereen. Siitä keskustelu kulki Saaristomeren saariin ja toki muihinkin saariin, missä ihmiset heittävät roskia maahan. Siis mitä ihmettä, vaikka olisi kuinka hyvin järjestettu jätehuolto, niin silti! Tuollainen saa ainakin minut tosi vihaiseksi.



Kun kaikki aamutoimet oli tehty, lähdimme jatkamaan matkaa. Söderskäriin saa nyt nousta maihin, joten suuntasimme sinne. Noin tunnin matkan ajoimme koneella. Jouduimme hetken aikaa etsiskelemään tarpeeksi syvää rantautumispaikkaa, sellainen löytyi sitten pystyseinäisen kallion luota.


Metsähallitus kunnostaa parhaillaan Söderskärin rakennuksia, niistä tulee varmasti upeita.



Majakkasaarelle mentiin riippusiltaa pitkin. J-A-I-K-S! Sillalle sai mennä enintään kolme henkilöä kerralla. Voi apua, miten se keikkui!





Uskalsin kuitenkin. Majakkasaarella nautimme lettukahvit hauskan pienen kahvilan pihalla. Emme käyneet majakassa sisällä, tyydyimme tällä kertaa ihailemaan sitä ulkopuolelta. Kauhistelimme saunan hintaa (60€/tunti), mutta sauna on kuulemma jatkuvasti varattu. Södeskärillä on kuulemma myös aivan vastikään järjestetty häät. Wau, majakkahäät olisivat varmasti todella upeat!









Kahvihetkemme jälkeen oli aika suunnata kohti kotia. Tulimme sitten kuitenkin yöksi kotiin, koska yöksi ja koko täksi päiväksi oli luvattu taukoamatonta sadetta. Reivasimme ensimmäisen kerran koko kesänä. Söderskäristä lähtiessä tuntui nimittäin siltä, että isopurjeen ykkösreivi olisi paikallaan. Sillä aikaa, kun touhusimme reiviä, tuuli laski kuitenkin sen verran, että purimme sen melkein saman tien. No, tulipahan taas harjoiteltua.


Purjehdimme sivutuulessa takaisin kotisatamaan. Aallokkoa oli jonkin verran ja totesimme, että Båt kulkee aallokossa purjeilla niin paljon kauniimmin ja miellyttävämmin kuin koneella. Ja että kyllä se purjehdus vain on ihanaa. Ainoa ääni oli veden liplatus ja kohina.

Ajoituksemme oli täydellinen. Ensimmäiset vesipisarat tulivat juuri, kun saimme köydet kiinni Sarvastossa ja kun ehdimme autoon, satoi jo ihan kunnolla. Kotona lämmitimme saunan ja hyvä, että teimme sen. Muuten olisi jäänyt huomaamatta miehen selkään kiivennyt punkki. Onneksi se ei ollut ehtinyt kiinni. Olimme juuri naureskelleet Pirttisaaressa, että tämä se on sitä kolmikymppisten livingontheedgeä, pyöriä pitkässä heinikossa vadelmia etsimässä. Muistakaahan siis muutkin tehdä punkkitarkastuksia!