keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Haaste

Sain ihanaiselta Veeralta hauskan haasteen, jossa kysellään kaikenlaista. Olen tällaisen saman tehnyt joskus ammoisina aikoina, joten vastaukset saattavat olla tuttuja joillekin jo entuudestaan. Joku taas saattaa saada tietää jotain uutta minusta. 

Lempinumero: 15 eli palkkapäivä, hääpäivä ja ihan hyvä luku siihenkin, kuinka monta pulloa samppanjaa soisin taloudestani (talvella kotoa, kesällä veneeltä) aina löytyvän vaikkapa mahdollisia ex tempore -juhlia varten.

Alkoholiton suosikkijuoma: Olen melkein Veeran hengenheimolainen ja vastaan, että Cokis Zero. Olin ennen Cokis Lightin vankkumaton äänenkannattaja, mutta noin kahdeksan vuotta sitten sen makua muutettiin, enkä enää pitänyt uudesta. Hamstrasin hysteerisesti "vanhaa" Cokis Lightia ja olin täynnä pyhää vihaa Coca Cola Companya kohtaan. Sen sijaan, että olisi tässä nähnyt aikani koittaneen ja vieroittanut itseni kyseisestä myrkystä, löysin melkein yhtä hyvän korvikkeen Zerosta. Pepsi Maxista en tykkää. That said, reputtaisin hyvin todennäköisesti jonkun sokkotunnistustestin. :D

Lempieläin: Koira, tietty! Poni on hyvänä kakkosena. Tykkään kaikista koirista, mutta suuria ja villejä haukkuja vähän arastelen. Meidän lähellä asuu kaksi rhodesiankoiraa, jotka eivät valitettavasti ole ihan omistajansa hallussa ja koin kesällä tosi pelottavan tilanteen, kun ne lähtivät tulemaan muristen kohti Laivakoiraa ja minua. Uhkarohkea Norppa asettui tietysti oman sessunsa (joka oli tapojensa mukaan jo täysin valmiina kunnon tappeluun) ja rhodesiankoirien väliin. Ei kovin fiksua näin jälkeen päin ajatellen, mutta tein sen täysin vaistomaisesti. 

Facebook vai Twitter: Facebook, mutta vielä enemmän olen alkanut tykätä Instagramista. Twitter on ihan ok, mutta jotenkin ei niin sytyttävä.

Intohimoni: Estetiikka, joka kattaa sisustuksen, vaatteet, korut ja asusteeet, maisemat, valokuvat, melkein kaiken. Tykkään, kun on nättiä ja saan valtavasti iloa siitä, että ihan vain näen jotain silmiä hivelevää. Elämän pitää olla pientä ja kaunista. Ja sohvatyynyjen järjestyksessä. Olen joskus nuorena jopa jättänyt menemättä täysin potentiaalisen vuokra-asunnon (kohtuuhintaisia on Helsingissä järjettömän vaikeaa löytää) näyttöön, koska talo oli ulkoapäin ruma. Olen myös pikkulapsena hylännyt minulle tarjotun Marian roolin joulukuvaelmassa, koska enkeleillä oli makeammat vaatteet. 

Suosikkiviikonpäiväni: Epäsäännöllisen työn tekijällä on vain työpäiviä ja vapaapäiviä. Jos tekisin säännöllistä työtä, vastaisin lauantain. 

Suosikkikukka: Tulppaani, mutta vain keväällä! Minusta on jotenkin hämmentävää, että tulppaaneja saa nykyään melkein läpi vuoden. Se on jotenkin väärin, niillähän kuuluu aloittaa kevättalvi!

Laitan tämän haasteen eteenpäin seuraaville maanmainioille blogeille: Matkalla Merenneidoksi, Eternal Sunshine ja Piece of Cheesecake

tiistai 30. lokakuuta 2012

Talvitunnelmia



Tällä viikolla vaihdoin juoksutrikoot talviversioihin ja palellutin korvani Rouva Maratoonarin kanssa sauvakävellessäni. Kaivoin UGGit esiin kesäkätköstä ja otin uuden tupsupipon käyttöön. Vaikka onkin vielä lokakuu, niin  ensilumen sataminen ja yleinen hyytävyys tuntuivat antavan oikeutuksen järeämpiin releisiin. 




Lisäksi ostin ensimmäisen hyasintin ja vilkuilin salaa jo niitä huonekuusiakin. 


Päässäni on soinut sarja erilaisia joululauluja jo jonkin aikaa. Olen hionut piparimyslin reseptiä huippuunsa. Vielä kun saisin talvirenkaat autooni, voisin toivottaa talven tervetulleeksi. 


Piponi on tämä. Tupsupipon löytäminen oli odotettua vaikeampi rasti. Lähes kaikki olivat kokonaan keinokuitua, mutta maksoivat silti useita kymmeniä euroja tai dollareita. Metsästin pipoja sekä New Yorkista että Helsingin keskustasta useampaan otteeseen ja kävin läpi liikkeitä skeittikaupoista Stockmanniin. Yleisin ongelma oli liian pieni tupsu. Ei sen nyt koko pään kokoinen tarvitse olla, mutta en myöskään halunnut mitään säälittäviä nykeröitä. Päädyin lopulta Stockan omaa Global-merkkiä olevaan myssyyn, jossa oli sopiva tupsun koko ja edes puolet villaa. Lisäksi siinä on fleece-vuori korvien kohdalla, mistä tykkään tosi paljon. 

Pipolinkki on mainoslinkki.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Mitä pakkasin mukaan

Minä onnekas istuskelen keittiön pöydän ääressä kahvikupin kanssa, enkä hamstraa vettä ja ruokaa hotellihuoneeseen Nykissä. Supermyrsky Sandy lähestyy itärannikkoa ja juuri nyt en voi olla ajattelematta, että tulinpa kotiin harvinaisen hyvään aikaan. Paluutani seuraavan päivän lento nimittäin oli jo peruttu. 

Täältä lintukodostani kerron, mitä pakkasin mukaan tällä kertaa. Toivepostaus tämäkin - näitä on kivaa toteuttaa. 


Tarvitsin vaatteet kahdelle päivälle. Pakkasin yhdet farkut ja pari vaihtoehtoista yläosaa. Samalla villapaidalla olisi toki voinut mennä, mutta koska laukussa oli tilaa, en keksinyt, että miksi. Villapaitojen alle varasin sekä hihattoman että pitkähihaisen t-paidan. 


Poikkeuksellisesti pakkasin vain yhden huivin. Eri yläosat riittivät tekemään riittävän eron kahden päivän asuihin.  


 Laukkuja otin kaksi. Toinen on hyvä reissulaukku, koska se jättää kädet vapaaksi. Toinen on juuri sellainen kätevä brekkaripussukka, joita mainitsin eilen Coachin myyvän. Molemmat laukkunikin sattuivat tällä kertaa olemaan Coachin. 


 Otin varmuuden vuoksi takinkin, vaikka säätiedotusten perusteella olikin aika lämmintä. Nykin säistä ei vain koskaan tiedä, parempi siis varautua. Lyhyt musta trenssi menee aika lailla kaiken kanssa. Laukustani löytyivät tietysti myös treenivaatteet, alusvaatteet ja yövaatteet, mutta niitä en nyt ymmärrettävistä syistä kuvannut. Yövaatteet ovat aina sellaiset, että niissä voi pinkaista sekunnissa ulos huoneesta, jos tulee vaikka palohälytys tai muu vastaava tilanne. 


Lisäksi pakkasin kolmet kengät: yhdet salille, toiset yleiseen tallusteluun ja ballerinat hotelliaamiaiselle. Varsinkin, kun ne ainoat mukaan ottamani farkut olivat revityt versiot, niin halusin yhdet siistimmät kengät mukaan.


Mustia Samsoniten matkalaukkuja on maailmassa aika paljon. Siksi olen merkinnyt omani - tadaa - rusetilla. 


Pakkaamiseen minulla menee yleensä viitisen minuuttia. Jos lähtö on aikaisin aamulla ja pakkaan valmiiksi illalla, laukku pitää muistaa laittaa yöksi kiinni, vaikka sinne lisäisikin vielä aamulla kosmetiikat. Pakkausassistentti nimittäin nukkuu mielellään pakatussa laukussa. 


"Taasko sä lähdet jonnekin? Toisit nyt edes nakkeja tuliaisiksi."

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

And her name was New York, New York



Tyrmistys aamulla herätessä ja ulos katsoessa jatkui lämpömittarin näyttämien lukemien aiheuttamalla shokilla. Vastahan olin luopunut toppahousuista venekauden päättymisen jälkeen, kun sain jo kaivaa ne takaisin kaapista Laivakoiran aamu-ulkoilua varten. 

Maailman ihaninta lääkettä järkytykseen tarjosi kuitenkin ikuinen suosikkikaupunki, jossa pärjäsi vielä astetta kevyemmällä varustuksella. 


Kommenttiboksissa kyseltiin joku aika sitten Nykin vakkarikauppani -aiheisen postauksen perään. Tämä oli helppo ja mieluisa juttu toteuttaa. 

Pakollisista pakollisin stoppi oikeastaan jokaisella kerralla on Whole Foods. Tämä ruokakauppaketju on erikoistunut luomuun, lähiruokaan ja muuhun herkulliseen. Kiertelen mielelläni maailmalla ruokakauppoja ja tämä on ehdoton suosikkini. Haaveilen joka kerta Whole Foodissa käydessäni siitä, että voisin tehdä viikon ruokaostokset täällä. Viehätystä lisää se, että kaikki on aseteltu esille todella kauniisti. 

Jos olen yksin liikenteessä, en useinkaan jaksa lähteä ulos syömään vaan haen hotellihuoneeseen take away -safkat. Whole Foodsin valmisruokaosasto on parempaa kuin mikään missään ikinä. Tällä kertaa valitsin sushia, mangolassin ja pensasmustikoita. 






 Whole Foodseja löytyy Manhattanilta useampi. Niitä on ainakin Union Squarella, TriBeCassa ja Columbus Circlellä. Viimeksi mainittu on aivan Central Parkin vieressä, joten jos eväsretki puistoon kiinnostaa, tämä on paras paikka hankkia eväät. 

 New Yorkin kuuluisin ostoskatu on varmasti 5th Avenue, josta löytyy useita mainintoja Matkalla-tagin postausten alta. Katu kannattaa ehdottomasti katsastaa ainakin kerran. Kun 5th Avenue on nähty, kannattaa suunnata SoHoon. Täältä löytyvät melkein kaikki samat kaupat kuin viitoseltakin, mutta alue on tunnelmaltaan aivan toisenlainen. 







Huippumerkeillä Chanelista Tiffanyyn on omat liikkeensä myös SoHossa ja edullisemmista ketjuliikkeistä täältä löytyvät myös Uniqlo, Hollister, Victoria's Secret, Mango, H&M ja Urban Outfitters muutamia mainitakseni. SoHossa on tosi mukavaa kuljeskella ja ihan vain katsella ympärilleen. Lauantaiaamun perusunivormu näytti naisilla olevan neule, toppaliivi ja trikoot. Kengät olivat joko varvasläpökkäät tai juoksulenkkarit. Jos siis haluaa näyttää ihan paikalliselta ja tallustella mukavasti, tämä on täysin hyväksyttävä asu alakaupungilla. 

Itse en ollut coolia paikallista lähelläkään, kun räpsin innoissani kuvia jostain maustepurkeista Dean & Delucassa. Tämä jättideli sijaitsee SoHossa Broadwayn varrella ja kuuluu myös jokakertaisiin pysähdyspaikkoihini. Haluan vain imeä itseeni sitä estetiikkaa, joka täällä vallitsee. Täältä saa tosi kivoja tuliaisjuttuja. Kauniisti pakatut mausteet, jykevät kahvikupit ja jättimäiset tuoksukynttilät ovat kaikki sellaisia, joita on mukavaa viedä lahjaksi. 






Broadwayn varrella on myös monen monta Starbucksia, joihin voi pysähtyä kahvittelemaan. "Sisemmällä" SoHossa on enemmän indie-kahviloita. Starbuckseissa on aina ilmainen wifi ja jostain syystä aina tosi ällöttävät vessat. Wifi ja herkkukahvi voittavat kuitenkin ja Starbucksissa tuleekin käytyä joka reissulla. 



Pian Pumpkin Spice Latten kausi on ohi ja syysmakujen tilalle tulevat joulumaut. Gingerbread Latte on suosikkini niistä. Yksi suosikkitekemiseni Nykissä on ostaa New York Times ja kahvi Starbucksista ja vain olla ja lueskella. 

Tämän näyn kohdattuani tiesin, mikä kuva pääsee välittömäksi lisäykseksi aarrekartalleni. Asuapa SoHossa ja saada New York Times kotiin kannettuna! Lauantaiaamuisin voisi muiden paikallisten tapaan käydä ensin juoksemassa, pysähtyä kotimatkalla Whole Foodsiin ostamaan ruokaa ja viikonloppukukkia ja talsia sitten kotiovelleen ja nähdä tämä. Aarrekarttakamaa, ehdottomasti!


 Abercrombie & Fitch kuuluu suosikkikauppoihini. Sieltä kannattaa ostaa erityisesti kotiverkkareita, huppareita ja superlaadukkaita pitkähihaisia t-paitoja. Farkutkin ovat kivoja. Mekot, hameet ja sortsit ovat mallia minikittana, mutta pyjamahousut ja -sortsit ovat suloisia. Näitä liikkeitä on Manhattanilla kaksi, toinen 5th:illä ja toinen South Seaportissa, eteläkärjessä. Jos aikoo asioida Abercrombiella, kannattaa kuitenkin varautua henkisesti seuraaviin seikkoihin:

- Musiikki on todella kovalla. Varsinkin väsyneenä tuntuu siltä, että tärykalvot räjähtävät.
- Liikkeissä on todella pimeää.
- Niin kutsuttu palvelu on raivostuttavaa, hermoja raastavaa ja hämmentävää. Kassalle voi olla vaikka kuinka pitkä jono, mutta kassalla saattaa silti palvella vain yksi ihminen. Välittömässä läheisyydessä voi olla paitoja viikkaamassa ja jammailemassa kymmenen ihmistä, mutta älä odota, että kukaan heistä avaisi toisen kassan. Älä myöskään tuhlaa aikaa siihen, että pyytäisit tanssijoilta apua esimerkiksi kokojen kanssa. Saat vastaukseksi tyrmistyneen katseen, eikä hän sitä paitsi edes kuulisi, minkä koon haluat, koska musiikki on niin kovalla. 
- Kaikki tuoksuu liikkeen signature-tuoksulle. Tämä jakaa mielipiteet tosi voimakkaasti. Itse pidän tuoksusta ja ostankin sitä välillä miehelleni, mutta toiset vihaavat sitä. Tuoksu leijailee kauas kauppojen ulkopuolellekin ja kun sen haistaa, tietää olevansa lähellä.

Minusta vaatteet ovat tämän kaiken arvoisia, mutta katson asiakseni varoittaa. Olen asioinut elämässäni aika monessa Abercrombie-liikkeessä ja ne ovat kaikki yhtä kauheita. 



Laukkujen ystävien kannattaa ehdottomasti vierailla Coachilla. Coach myy aivan ihania laukkuja ja asusteita ja liikkeitä on Manhattanilla useita. Woodbury Common Outletissa on myös Coachin liike, jossa kannattaa käydä, jos outletiin suuntaa. Coachin laukut eivät ole niitä kaikkein kalleimpia (joskaan eivät halvimpiakaan) ja niiden laatu on todella hyvä. Merkki on vanha, perinteinen ja amerikkalainen. Coachilta saa muuten myös aivan erinomaisia wristlet-mallisia brekkaripussukoita. 


Toinen amerikansuosikkini on J.Crew. Se mainitaan monesti edulliseksi ketjuliikkeeksi, mutta minusta se on kyllä vähän muita ketjuja kalliimpi. Kasmir-neuleet, joista liike on erityisen tunnettu (ja siitä, että Michelle Obama shoppaa siellä), ovat lähtöhinnaltaan lähemmäs kaksi sataa dollaria. T-paitojen laatu on erinomainen ja täältä löytyy preppy-tyylisiä vaatteita, joissa on vähän jotain ekstraa. J.Crew'llä käyn joka kerta, vaikka sitten ihan vain hypistelemässä kaikkea kaunista ja kekseliästä. Tämän kerran ilonaihe oli koirakuvioitu neule, joka on nyt ihan kuuminta hottia. 



Muita liikkeitä, joissa käyn usein, ovat Gap (rentoja vaatteita), Banana Republic (vähän skarpimpia vaatteita), Sephora (kosmetiikkaa) ja Nike. Jos jaksaa penkoa, eikä häiriinny epäjärjestyksestä, kannattaa tsekata Century 21. Se on valtava tavaratalo WTC:n vieressä, josta saa ostaa merkkitavaraa hyvin edullisilla hinnoilla. Massimo Duttin ystäville vinkkaan, että 5thille näytti olevan liike tulossa, kun viimeksi kävin siellä. En tiedä, onko se jo auki, mutta tässä syksyn aikana se viimeistään avaa ovensa. 

Kun matkustaa näin usein, ei voi ihan joka kerta ostella jotain. Tälläkään reissulla en shoppaillut yhtikäs mitään. Saatan silti käydä kaupoissa pyörimässä ja inspiroitumassa. Usein saan kauniista esillepanoista uusia ideoita jo olemassa olevien vaatteideni yhdistelyyn. Niin nytkin. 

Halloween oli tänä viikonloppuna ja sen mentyä alkaa kaikissa koristeluissa valmistautuminen talveen. Lehdet ovat suurimmaksi osaksi jo pudonneet (nämä puut olivat vielä poikkeuksellisen tuuheita) ja valonauhat pääsevät käyttöön. Itärannikolla tämän ajan nimi on stick season, nimi viittaa lehdettömiin puihin. 


Olisikohan täälläkin jo aika todeta syksyn menneen tältä vuodelta ja keskittyä täysillä alkutalven fiilistelyihin?

torstai 25. lokakuuta 2012

Pehmoinen


Jos minulla on joku luottovaate olemassa tässä maailmassa, niin se on yksinkertainen harmaa villaneule.  Täydennän varastojani sitä mukaa, kun sopivia löytyy. Hyvien neuleiden ei tarvitse kuormittaa kukkaroa kovinkaan paljoa. Itse olen nimittäin todennut H&M:n merinovillaiset neuleet todella hyvälaatuisiksi. Omani on 9 vuotta vanha ja tässä istun nytkin se päällä hyvin tyytyväisenä. Nyt nettikaupassa tuli vastaan kasmirversio, jonka hinta oli vähintäänkin sopuisa. Päätin siis tilata kokeeksi sellaisen.


Eniten pidän (muistaakseni ainakin viimeiset 15 vuotta) harmaan jo hopean yhdistelmästä. 


Omassa maailmassani harmaa neule menee ihan kaiken kanssa. Rentojen farkkujen tai verkkareiden kanssa kotiasuna.  



 Taftihameen ja statement necklacen kanssa paita sopii epävirallisiin juhliinkin. Tykkään yhdistellä arkisempia materiaaleja juhlavampiin ja päin vastoin. 


Kapeiden farkkujen ja nahkasaappaiden kanssa neule muodostaa mieluisan kaupunkiasun. 


Olisin keksinyt lisää asuja vaikka kuinka, mutta ymmärtänette pointin. Tulikohan mielipiteeni harmaasta neuleesta selväksi?