tiistai 1. tammikuuta 2013

2013



 Happy New Year! Meidän uusivuosi oli sekoitus läähätystä, itsensä vaatekaappiin tunkemista, yleistä sekoilua ja matolle pissaamista. Edellä mainitut toiminnot toimitti Laivakoira, ja meille ihmisille jäivät sitten samppanjat ja popcornit. Ystäväni Miss MbMJ tuli meille illalla "kahvikupilliselle" (lue: joimme samppanjaa aamuneljään). Laivakoiran pelkotilojen takia tässä taloudessa ei koskaan suunnitella uudellevuodelle yhtään mitään. Ex tempore -kyläily teki kuitenkin vuoden viimeisestä päivästä todella hauskan ja mieluisan (miinus se matolle pissaaminen). 


 Laivakoira on siis todellakin erittäin paukkuarka. Edellisen postauksen kommenttiosioon tuli hyviä vinkkejä pelkäävän koiran kohteluun, kannattaa käydä katsomassa. Meillä valitettavasti ei toimi mikään niistä. Laivakoira on jo 9-vuotias ja eläinlääkärin mukaan pelot ikävä kyllä vain pahenevat iän myötä. Laivakoirahan on tullut meille aikuisena, joten emme myöskään tiedä, onko sille sattunut pentuna tai nuorena jotain erityistä. Viime vuonna saimme sitten vihdoin helpotusta, kun eläinlääkäri määräsi Laivakoiralle lääkityksen paniikkitilanteisiin. Olen aiemmin suhtautunut rauhoittaviin todella vastahakoisesti, koska ne eivät varsinaisesti poista kauhua vaan vain lamauttavat koiraa. Toisin sanoen koira pelkää ihan yhtä paljon, mutta ei vain voi purkaa pelkoaan. Nyt kuitenkin oli tullut lääke, joka nimenomaan poistaa sitä kauhua ja ahdistusta. Lääke on nimeltään Xanor. Laivakoiraa se on auttanut huomattavasti. Tosin uusivuosi on niin paha, että lääkkeestä huolimatta koira oli levoton ja teki parit hätäpissat sisään. Ukkosiin ja pienempiin ilotulituksiin lääke on vallan mainio. Sen antamisessa on omat koomisuutensa, koska lääke on sellainen, että se tekee käyttäjänsä iloisemmaksi ja reippaammaksi. Voitte vain kuvitella, mitä tapahtuu, kun muutenkin touhukkaalle terrierille antaa sellaisen. Koiran koordinaatio menee myöskin pipariksi.


Onneksi kauhunhetket ovat tällä erää taas ohitse ja Laivakoirakin on jo oma itsensä. Tänään lojutaan vielä sohvilla. Huomenna viedään matto pesulaan ja käydään uuden vuoden kimppuun iloisin mielin. Tästä tulee hyvä vuosi! 

19 kommenttia:

  1. Hei,

    Ikävä kuulla laivakoiran paukkuherkkyydestä. Parsonit ovat mielestäni ulkonäöltään todella hauskannäköisiä, mutta luonne taitaa olla meille liian haastava. Laivakoira on kuitenkin pikkuriikkisen ollut vaikuttamassa siihen, että lattiallamme pyörii nyt 8-viikkoinen koiranpentu. Päädyimme tanskalais-ruotsalaiseen pihakoiraan - suloinen ilmestys ilman parsonin valloittavia viiksiä.

    Oikein hyvää uutta vuotta 2013!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, onnea oikein paljon uudesta perheenjäsenestä! <3

      Parson on totta tosiaan vähän haastava rotu, kuten terrierit usein ovat. Niillä on niin paljon tahtoa ja luonnetta, mutta petollisen söpö ulkonäkö. :D

      Sitä samaa!

      Poista
  2. Niinpä tästä tulee ihanaa vuosi!

    VastaaPoista
  3. Voi hitsi, teilläkin siis samanmoista! Vilma alkoi panikoida klo 16.30 ja lopetti sen joskus yöllä. Käveli kokoajan perässä, halusi syliin ja koko sohva tärisi sen tärinän takia. Itse kävin pari rakettia katsomassa omasta pihasta miehen ollessa Vilman kanssa. Todella kurjaa katsella monta tuntia, kun toinen pelkää :(

    Vilma pääsi ekan kerran karkuunkin tässä yks päivä ollessaan miehen kanssa metsässä hetken irti. Ilmeisesti oli tullut joku pamaus, jota mies ei ollut edes kuullut, mutta yhtäkkiä koiraa ei näkynyt missään. Juoksemalla se sitten löytyi parin sadan metrin päästä painamassa täysillä poispäin :/ Olisi kyllä mahtavaa, ettei tarvisi joka uusi vuosi viettää kotona tai sitten vastaavasti sydän syrjällään jossain muualla Vilman ollessa eri paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Vilma-parkaa! Se toisen hätäännyksen katsominen on ihan kamalaa.

      Mä salaa ja itsekkäästi toivon, että koko rakettitouhu kiellettäisiin. Jokainen kunta voisi järjestää vaikka yhden virallisen ilotulituksen keskiyöllä ja that's it, yksityisille ei tarvitsisi myydä paukkuja lainkaan. Säästyttäisiin monelta silmävammaltakin. Meillä päin kun paukuttelu ei valitettavasti rajaudu vain uuteenvuoteen vaan täällä pamahtelee monta päivää ennen ja jälkeen. :(

      Poista
  4. Meillä jännitettiin kolmevuotiaan tytön ja vähän vanhemman Westien paukkuherkkyyttä, mutta onneksi ei mitään ongelmaa. Kiva kuulla, että lääke koiralle on löytynyt jos sellaista joskus tarvitsemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi teillä meni hyvin! :) Se on hieno juttu, se.

      Poista
  5. Paukkuarkuus on kyllä ikävä ongelma. Onneksi teillä auttaa edes lääkkeet. Vietin illan mäykkäni kanssa, joka ei nauti raketeista myöskään, mutta sohvalla peiton alla kainalossa ilta meni yllättävänkin rauhallisesti. Pidin koko illan telkkaria päällä ja se peitti ainakin osan äänistä kuten varmaan myös se peitto. :)

    Hyvää uutta vuotta sinulle!

    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi inhottavaa. Telkkari ja radio auttavat kyllä vähän. :)

      Sitä samaa sinulle!

      Poista
  6. Meillä on kaksi paukkuarkaa koiraa ja uudenvuoden perinteeksi onkin muodostunut istuminen kotona mitä ärjyimmän hevin huutaessa joka tuutista täysillä. Ainoa konsti, joka auttaa jotenkin. Ei niin kivaa naapureille, mutta tehdään mitä tahansa, jotta koirat eivät ole ihan kauhuissaan koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja ehkä ne naapuritkin sen kestää, kun syy on ymmärrettävä ja meteliä muutenkin. Hyvä, että ratkaisu on löytynyt. :)

      Poista
  7. Meidän koiran pelot loppuivat iän tullen, ei tainnut enää kuulla paukkeita, eikä näin ollen osannut pelätä niitä. Tosin asumme hieman syrjemmässä, että välähdykset eivät olleet ongelma aiemminkaan.

    VastaaPoista
  8. Voi pientä :(. Onneksi raketit on taas vuodeksi paukuteltu. Meidän kissoista toinen pelkää myös raketteja ja piiloutuu sängyn alle. Tänään se onkin nukkunut koko päivän kun ei viime yönä saanut varmaan lainkaan unta.

    VastaaPoista
  9. Niin, hyvää uutta vuotta piti vielä toivottaa, mutta sormet ehtivät liian vikkelästi julkaise-nappulalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa sulle ja tsemppiä kisuille!

      Poista
  10. Parson meilläkin, ja aivan kamalasti paukkuja pelkäävä sellainen! Tänä vuonna laitoimme KAIKKI (omakotitalon) verhot ja kaihtimet kiinni, kaksi telkkaria isolle äänelle ja koiruuden kodinhoitohuoneeseen josta se kuitenkin pääsi toiseen telkkahuoneeseen tai siis olisi päässyt jos olisi uskaltanut tulla kaapin alta. Sitä pelkoa on ihan sydäntäraastavaa katsoa, ja pelkään joka vuosi, että se ei kestä sitä vaan oikeasti kuolee. Sen silmät ovat kauhua täynnä, se läähättää ja tunkee itseään kaappiin, sen alle, minne vain. Vihaan raketteja, kyllä, täysin itsekkäistä syistä. Mutta oikeasti, eikö niitä voisi ampua vain pari tuntia, ja vain jollain kentällä tai aukiolla tms. Ei ne nyt ihmisillekään kauheasti hyvää olet tehneet. Kihisen raivosta, kun jotkut lapset ampuvat raketteja ennen virallista aikaa, ja jos joku ampuu seuraavana päivänä, en enää ole ystävällinen. Ja on minulla lapsia, he vain eivät koskaan ole alaikäisenä saaneet paukutella. Ja ihan ilman traumoja ovat selvinneet (ja ilman silmävaurioita myös, by the way). Laivakoiralle tsemppiä! Onkohan tämä superpaniikki jotenkin parson/russel-piirre? Aika jännä, kun periaatteessa ovat kuitenkin pelottomia metsästyskoiria, tai ainakin jotkut heistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedätkö ajattelen ihan samoin, sitä pelkäämistä on ihan kamalaa katsoa! Ja samaa pelkään mäkin, että jonain vuonna koira oikeasti kuolee tuohon pelkoon. :( Siksi hain ne lääkkeetkin.

      Mä olen myös ripittänyt useammat lapset ja nuoret, jotka ovat ampuneet paukkuja väärinä aikoina ja aion tehdä niin tulevaisuudessakin. Tuota silmävauriohommaa olen minäkin miettinyt, just eilen luin lehdestä 7-vuotiaasta, jonka kasvoille räjähti joku pommi ja pojan sarveiskalvot paloivat. Mitä ihmettä sen ikäinen tekee lähelläkään paukkua? Tosi surullista.

      Tsemppiä teidän parsonille kanssa, onneksi uusivuosi on nyt ohi ja seuraavaan taas vuosi!

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!