tiistai 8. tammikuuta 2013

Mitä ajattelin tänään



Positiivisuutta käsittelevään postauksen kommenttilaatikkoon tuli eräs maanmainio idea. Se on nimeltään kiitollisuuspäiväkirja. Joka päivä kirjataan ylös asioita, joista kukin on omassa elämässään kiitollinen. Itse ajattelin ainakin ottaa moisen menetelmän käyttöön. Se tuli uudelleen mieleen heti herättyäni, koska onnistuin todella pitkästä aikaa nukkumaan hyvät yöunet. 


Toinen iloinen asia oli se, että eilen jo melkein ajattelin tarvitsevani aurinkolaseja autolla ajaessani, kun lähdin salille. Melkein. Tämänpäiväinen lumisade nyt torpedoi koko homman, mutta ei siihen oikeasti voi enää kauaa mennä. 


Siitä iloitsin myös, että meidät on kutsuttu kahteenkin paikkaan iltaa viettämään ja syömään lähiaikoina. Parasta! 



Kun selasin vanhoja kuvia tätä postausta varten, törmäsin useisiinkin fotoihin, joista mieli tulvahti täyteen hyviä muistoja. Yksi oli eräs täydellisen lämmin ja kaunis ilta toissakesänä Österskärissä. Valo siivilöityi niin, että sitä olisi voinut tuijotella ikuisesti ja saunoimme mukavan purjehduspäivän päätteeksi pitkään. Laivakoira oli ihan hepuleissa, kuten aina, kun joku yrittää uimaan. Se hyppäsi veteen molskahtaen lukemattomia kertoja. 


Viime kesän illat eivät olleet kovinkaan lämpimiä, mutta jos positiivisia puolia etsii, niin kupliva pysyi lasissa kylmänä helposti. Viileydestä huolimatta istuimme usein valoisia iltoja kannella ja tunnelmoimme. Laivakoira, joka yritti väkisi pysytellä hereillä ja olla seurassa mukana, nukahti joka kerta. 


Tänään satuimme miehen kanssa pitkästä aikaa yhdessä aamupalapöytään ja eilen söimme illallista yhdessä. Kahden vuorotyöläisen arjessa yhteiset "perushetket" ovat joskus harvassa, joten onnistuessaan ne tuntuvat erityisen mukavilta. Ajattelin kokkailla meille munakokkelia, jossa on tomaattia ja rucolaa. Olen nyt syönyt sellaista Nykissä muutamaan kertaan ja se on niin hyvää, että on pakko yrittää itse samaa. 

Ehkä tämän tammikuunkin kanssa siis voi elää. Siihen mahtuu kuitenkin muutama ihan kivakin juttu ja sittenhän on koko mölökuukausi jo ohitsekin. 

21 kommenttia:

  1. Ihania kuvia kesältä. Odotan sun puolesta, että purjehduskausi alkaisi, jotta pääsen seuraamaan teidän reissujanne. Mua tsemppaa kevääseen se, että päivät pitenevät jo, ihan selvästi. Nimim. tänään ei ollut yhtään niin pimeää kuin eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollutkaan! Neljältä esimerkiksi ei ollut vielä säkkipimeää. Woohoo!

      Poista
  2. Ihanan kutsuva tuo sänky! Tekis mieli sujahtaa sinne nukkumaan :)

    Aurinkolasit on varma merkki keväästä!

    Juotteko veneskumpat muovisista laseista? Olin katsovinani, että teillä ois samat kovamuovilasit kun meillä :) meillä on kestäny noi skumppa- ja viinilasit ihan tajuttoman hyvin, mutta kovamuoviset juomalasit alkaa olla aika hurjannäköiset, vaikka niiden luvattiin kestävän lattialle putoaminen 1000 kertaa. Skumppa- ja viinilasit on Etolasta ja juomalasit Stockalta, etola voitti tämän erän.

    Amelie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, vaikka en jaksanutkaan pedata...

      Juodaan, joo, Mei ei olla viety oikein mitään lasista veneelle, koska varsinkin allekirjoittanut on aikamoinen tumpelo ja erittäin kömpelö. Mulla aina hajoaa kaikki... iPhonen lasi, maljakot, lasit, lautaset, ihan kaikki. Meidän skumppalasit on Clas Ohlsonilta ja olen ollut niihin tosi tyytyväinen, hienosti kestää! Sen sijaan Marnelasta ostetut jonkun saksalaiset merkin viinilasit olivat aika kuraa. Clas Ohlsonilla on tosi hyviä venelaseja. :)

      Poista
  3. Heippa Norppa! Ehkä eka kommenttini ikinä, vaikka blogisi on yksi ehdottomista suosikeistani. Samanlaisia ajatuksia sitä tässä on tullut pyöriteltyä (tammikuu ja sinkkuus masentaa), mutta täytyy koettaa osata olla kiitollinen siitä, mitä on. Niinpä kiitos kivasta blogista! Ja arvaas mitä muuten, me varattiin kavereiden kanssa reissu Tukholmaan Madden häitä katsomaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kivaa, jennie, että kommentoit! :) Ja ou jee, mikä matka teille on tulossa, ihan huippujuttu!

      Poista
  4. Ihania kuvia! Ikkunasta kun katsoo ulos, niin näkee vaan sumua, harmaata ja ruskeaa maata. Tosi inspiroivaa... Sänkykin sai mut jo ihan veteläksi, vielä iltapäivä töitä, uh. Töiden jälkeen ajattelin käydä tsekkaamassa alennusmyyntejä ihan vähän vain. Jos se piristäisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä! Piristikö? Löysitkö mitään kivaa?

      Poista
    2. No ehkä vähän :). Ostin itelleni pipon (kehonosa joka ei tiettävästi tule levenemään kevään mittaan... :)) ja miehelle Peakin paidan.

      Poista
  5. Ihana postaus! Olen joskus itsekin miettinyt tota kiitollisuuspäiväkirjaa, kun olen vähän taipuvainen kaikenmaailman masiksiin ja 'tutukseen aika ajoin, vaikka moni asia on ihan varmasti hyvin vaikka joku olisikin ihan päin prinkkalaa :)

    Pliis ei heivata kuitenkaan helmikuuta mäkeen kun mulla on sillon synttärit ja lomaa??!! eihän!! :D

    Laivakoira ja sun kuvat on sit ihania joka kerta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sitten tietenkään heivata, tärkeitä juttuja tulossa! :)

      Ja kiitos kuvakehuista, sulta jos keltä ne merkkaa kyllä erityisen paljon, senkin mestarifotaaja.

      Poista
  6. Hih, positiivisuuspostauksen tuloksena aloitin oman "iloblogin", johon yritän kirjata joka päivä jotain mieltä ilahduttavaa. Näin se positiivisuus, tai sen tavoittelu, tarttuu! :)

    VastaaPoista
  7. Upea blogi! Löysin tänne tänään ja tulen ehdottomasti uudestaan!
    Ihania kuvia ja sinulla on ihana tapa kirjoittaa!
    Heh, myös minä olen tilannut Triwan valkoisen kellon nyt alesta, se harmaa Triwa vaaleanpunaisella taululla eksyi "vahingossa" myös ostoskoriin. Ne oli vaan niin ihania molemmat....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tosi paljon tervetuloa! :) Ja voi, sekin kello oli kyllä tosi, tosi ihana. Hyvä meidän Triwa-jengi!

      Poista
  8. Mahtavaa, että inspiroiduit ajatuksesta!

    Meikäläisen listalla on usein pieniä, maallisia ja hassujakin asioita. Niinkuin eilen: plussalistan kärkeen pääsi se, että löysin ohi kävellessäni suorastaan vahingossa alehyllystä (sen kummemmin sieltä mitään etsimättä) maailman täydellisimmät konjakinväriset saappaat. Joita olen etsinyt vuosia. Hintaan -40%. 2 minuuttia myöhemmin olin kassalla. Jei! Ilo kiertämään: Helsingin keskustan Stockalla on vieläkin paljon ihania saappaita alessa.

    Ja toisinpäin: yleensä päivän piristäjät -listalla komeileva Downton Abbey päätyi eilisen loppuratkaisunsa puolesta miinusten kärkeen. Mä en taida toipua siitä ikinä. Tai ehkä toivun. Mut käsikirjoittajille en anna ikinä anteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, olen kuullut tuosta joskus, mutta unohtanut sitten koko asian. Nyt kun kerroit, niin todellakin insprioiduin. Maailmassa on niin paljon sitä kaikkea shaibaa, jota ei voi vältellä, niin uskon vahvasti siihen, että jos jossain kohtaa voi itse vaikuttaa omaan oloon, niin juuri tällaisilla jutuilla. :)

      Ou nou, mä en oo katsonut sitä, mutta moni muukin oli musta kommentoinut, että tuli ihan väärä loppu.

      Poista
  9. KÄytän itse tätä samaa keinoa marraskuussa, joka on minulle se ehdottomasti pahin kuukausi. Yritän löytää jokaisesta päivästä jotain ilon aiheita. Ja huomasin, että se kyllä toimii (ainakin aika ajoin). Nyt sain iloa näistä sinun kuvistasi, ja varsinkin Laivakoirasta. Ihana kullannuppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla marraskuu vielä menee, mutta tammikuu on kaikkein kauhein. Ihanaa, että sait iloa mun kuvista, sun kommentista tuli taas mulle hyvä mieli. :)

      Poista
  10. Oih.. Toi koira nuokkumassa pöydän reunalla! Se on NIIN meidän parsonin lomaa myös, kun olla voi! Lomalla pitä olla kaikessa mukana, riehua ja leikkiä kuin pennut ihan pakosta vaikka sitä ikää on saman verran kuin Laivakoiralla. Talvilomalla pitää rämpiä umpihangessa keppien perässä, kesälomalla pitää olla joka juoksijan mukana lenkillä, joka uimarin perässä vedessä, aina veneessä kun se vain liikahtaa rannasta.. Ja sitten me ilkiöt vielä valvotaan myöhään, hyvinkin samanhenkisissä tunnelmissa, ja parsonhan ei periksi anna, vaan yrittää pitää seuraa. On kuva jos toinenkin meillä, jossa pää on kopsahtanut pöytään tai taju mennyt pyyhkeeseen käärittynä tms.
    Tuli lomafiilis, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten osasitkin pukea sanoiksi parsonin perimmäisen luonteen! Noin se just on. <3 Kiitos siis itsellesi!

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!