sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Pastelleja ja bloggaamisen filosofiaa



Siinä ne nyt ovat, ensimmäiset vaaleanpunaiset tulppaanit tänä vuonna.



Vaaleansinistä himoani taltuttamaan löysin uuden tyynynkin. 


Vaaleansinisiin kynttilöihin vaihdoin heti vuoden ekana päivänä.


Lakkasin kynnetkin vaaleansinisiksi. 

 

Periaatteessa sain siis, mitä halusin. Mutta äh. Tulppaanit ovat rupsahtamassa jo kahden päivän jälkeen, valo on ankea ja lenkkipolut jäässä. Herättäkää, kun on kevät. Sellainen fiilis mulla on. 

Vähän eri tunnelma kuin yleensä, eikö vain? Olen pohdiskellut bloggaamista sekä yleisellä tasolla että omalla kohdallani viime aikoina. Tämä blogi ei ole mikään päiväkirja. Toki blogi on pienenpieni palanen elämästäni, mutta paljon jää ulkopuolelle. Yksi suurimmista syistä siihen, että pidän blogia, on se, että pidän todella paljon kirjoittamisesta ja kuvaamisesta. En kuitenkaan ole mikään pöytälaatikkoon raapustelija vaan haluan, että kuviani katsovat muutkin kuin minä, että tekstejäni lukee joku. Kaipaan vuorovaikutusta. Pidän siitä, että voin jakaa juttuja samanhenkisten ihmisten kanssa. Toinen merkittävä näkökulma bloggaamisessa on yleinen tunnelma omassa elämässä. Minulla on välillä ollut sellainen paha tapa valittaa vähän kaikesta, vaipua välillä negatiivisuuteen ja säälitellä itseäni. Olen töissä varsin suhdanneherkällä alalla, eikä viime vuosien jatkuva talouden sahaaminen ylös ja alas ole voinut olla vaikuttamatta mielialaan. Jatkuva epävarmuus on raskasta. Toisaalta se sama epävarmuus on antanut oikein kunnon motivaatiopotkun saattaa loppuun aloitettuja projekteja (kuten koulu), pohdiskella sitä, mitä elämältä haluaa ja töniä aktiivisempaan ja aloittellisempaan suuntaan. Tämä blogi on toiminut puolestaan sellaisena optimismiautomaattina. Olen kerännyt tänne nimenomaan niitä oman elämän hyviä puolia. Huomannut, että itse asiassa niitähän on aika paljonkin. Välillä se on ollut jopa sellaista pakkopositiivisuutta. Mutta tiedättekö mitä? Kun sitä positiivisuutta runttaa oikein voimalla, väkisin etsii asioiden hyviä puolia ja pakottaa itsensä pitäytymään siinä näkökulmassa, niin se tehoaa. Sitä alkaa oikeasti ajatella paljon valoisammin. Kun kulkee kamera kädessä, oppii näkemään kauneutta paikoissa, joista sitä ei ole ennen löytynyt. Kun miettii tulevien postausten sisältöä, huomaa yhtäkkiä vaikka mitä mukavia juttuja, joista kirjoittaa. Sanoisin, että tämä blogi on tehnyt ainakin minut positiivisemmaksi ja avoimemmaksi. Olen saanut uusia ideoita, hyvää mieltä, rohkeuttakin. Olen oppinut arvostamaan sitä, mitä minulla on. 

Joten vaikka tänään on jostain syystä ihan todella ankea päivä, aion kerätä itseni, lähteä koiran kanssa lenkille, laittaa sen jälkeen jotkut oikein mieluisat vaatteet päälle ja lähteä Miss MbMJ:n kanssa kauppoihin pyörimään. Luulenpa, että tämäkin päivä kääntyy sillä ihan kivaksi. Eihän ystävän kanssa vietetty aika voi tehdä mitään muuta kuin hyvän mielen. 

Hyvää fiilistä muillekin sunnuntaihin!

61 kommenttia:

  1. Positiivisuutta joutuu joskus kaivelemaan väkisin esille kaikkein pirteinkin ihminen!

    Mama L

    VastaaPoista
  2. Hetkeen en olekaan nyt mitään kommentoinut, mutta on pitänyt käydä toivottelemassa sinulle hyvää uutta vuotta ja nyt tuntuu tulevan hyvään saumaan. Blogiasi lukiessa tulee aina niin hyvälle mielelle ja innostuu itsekin eli kyllä se positiivisuus tarttuu! :-) Niin moni asia täällä tuntuu niin omalta. Kesää täälläkin odotellaan ja purjehduskauden aloitusta. Ja ennen sitä päästään laittamaan venettä, kun jatketaan viime kesänä vähän kesken jäänyttä sisäverhoilun uusintaa. Mutta siis Kiitos näistä vuosista, joina olet jaksanut kuvata ja innostaa meitä muitakin! Uusia postauksia ja kevään tuloa odotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kivaa kuulla susta!

      Se on ihan totta, että positiivisuus tarttuu. Totta kai elämässä tulee sellaisia hetkiä, että mikään tsemppi ei tunnu auttavan, mutta yleensä se oman asenteen revisiointi kuitenkin auttaa. :)

      Kiitos itsellesi, että luet ja kommentoit, sä oletkin ollut pitkään mukana. :)

      Poista
  3. Minäkin pistin minttua varpaankynsiin. Kyllä kesä selkeästi on jo lähempänä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on! Mäkin haluan minttua kynsilakkaa!

      Poista
  4. Tämä kaikki on niin totta, alkaa eri tavalla nähdä positiivisia asoita omassa elämässä. Ja kuvaamisestakin puhut asiaa, näkee kauneutta ja kuvauksellisuutta sellaisissa jutuissa, mitä ei ole tullut edes ajatelleeksi. Minulla loppuu kahden viikon loma huomenna ja eilen illalla oli vaikea keksiä positiivisuutta siihen liittyen, mutta tänään taas on aiheita tippunut oikein tulvimalla, kevät itselleni on aina odotuksen aikaa ja kohta se onneksi alkaa! Upeaa ja nautinnollista sunnuntaita sinulle!! Ps. Minulla on tulppaaniongelma, en suvaitse niitä kotiini ennen helmikuuta ;) Tällä kertaa ruusut vielä korvaavat aukon. Ehkä pitäisikin hakea liljoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeaa sunnuntaita sulle myös! Ja oi, sinä jaksat pysyä tiukkana kukka-asioissa! :D

      Kuvaaminen on kyllä ihanaa, näkee niin paljon enemmän!

      Poista
  5. Minä ja siskoni seuraamme blogiasi ja Pinterestiä aktiivisesti ja usein puhumme postauksistasi ja kuvista. Hyviä ideoita olemme myös saaneet (minijoulukuusi, punajuuripaistos, joulupallot lasikulhossa, paljetit). Jatka samaan malliin.

    Työtavastasi haluaisin kysyäsi? Laaditko viikon blogit aina kerralla ja julkaiset sitten päivittäin, vai teetkö niitä päivittäin ennen julkaisuhetkeä?
    - Marita ja Anita -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marita ja Anita! Ihanaa, että olette saaneet ideoita ja kiitos tosi mukavasta kommentista. :)

      Mä kirjoittelen vähän vaihtelevasti. Jos tiedän olevan tulossa kiireiset ajat, saatan tehdä postauksia varastoon ja julkaista niitä sitten tarpeen mukaan. Kuvia otan kassa yleensä enemmän kerralla, jos sattuu hyvä valo tai hyvä idea, niin otan sitten useampaa postausta varten. Yleensä kuitenkin kirjoittelen aamukahvilla edellisenä iltana päässä pyörittelemiäni juttuja. Vähän fiiliksen ja inspiraation mukaan. :) Ja joskus joku postaus, jonka olen ideavaiheessa mieltänyt vähän sellaiseksi täytepostaukseksi, nouseekin omaksi suosikiksi.

      Poista
  6. Pistääpä postaus miettimään omaakin asennetta, se kun ei aina ole se positiivisin. Onneksi aina voi valita millä silmällä elämäänsä katselee.

    Ihana blogi sulla on, olen lueskellut vanhojakin postauksia ja tajunnut, että olenhan mä täällä ennenkin käynyt. Ei vain ole tullut ikinä kommentoitua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pieta ihanasta kommentista! Se on ihan totta, että elämä on huomattavasti kivempaa, kun se lasi on puoliksi täynnä. :)

      Poista
  7. Voi, sinä aloitit jo tulppaanikauden! Minä päätin väkisin odottaa tähän loppiaiseen, mutta sitten minua ei pidättele enää mikään. Tulppaanit ja kevät vallatkoon kodin! Itselleni tammikuun alku tarkoittaa jo kevään alkua (joo, tiedän, olen vinksahtanut!), kevätlukukausi alkaa kouluissa ja minä alan odottaa oikeata kevättä ja kesää. Maaliskuun lopussa, viimeistään huhtikuun alussa alkaa mökkikausi meren äärellä! Meri avautuu, ja pikkuhiljaa siellä alkaa liikkua veneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna mennä vaan! Mustakin tammikuu on jo jotenkin keväinen yleensä, tänään olin vain jotenkin lannistunut.

      Mökkikausifiilistelysi kuulostaa täydelliseltä. :)

      Poista
  8. Kiitos blogistais! Itse olen valittamiseen taipuvainen ja itse olen myös alalla, johon viime aikojen suhdanteet ja muuta vaikuttavat. Välillä on vaikea pitää myönteistä näkökulmaa yllä kun pähkäiltävää riittää. Itse olen opetellut, että välillä päätän kiinnittää huomion niihin asioihin, mitä nyt on hyvin. Lähden kävelylle koiran kanssa ja tietoisesti kiinnitän huomiota kauniisiin asioihin, koiraan, miltä tuntuu tuuli, lumisade jne. Yritän kiinnittää huomioni kyseiseen hetkeen. Joskus myös kameran mukaan ottaminen auttaa fokusoimaan ajatuksia kun etsii kuvattavaa, esim. kaunis oksa jne. Välillä listaan mielessäni 3-5 asiaa, mihin olen tyytyväinen elämässäni. Vaikka tällaiset asiat ei sinänsä ratkaise ongelmia, ne antaa aivojen levätä ja joskus myös laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

    Itse olen saanut paljon hyvää mieltä sinun blogistasi. Kaunis koti,kuvat, supersuloinen koira ja reipas asenne. Kiitos, että kirjoitat blogia!

    Valoisaa kevään alkua T. Talla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin! Musta tuntuu, että työelämä noin yleisesti vaatii ihmisiltä aika paljon tänä päivänä, joten siihen hyvään ja positiiviseen (en tarkoita, etteikö työkin voisi olla sellaista, mutta usein se on myös stressaavaa, varsinkin tällaisina aikoina) pitää tosiaan oikein tietoisesti kiinnittää huomiota. Toi 3-5 asian lista oli hyvä idea, taidan ottaa sen käyttöön. :)

      Kiitos, Talla, kauniista sanoistasi ja että luet! Ihanaa kevättä sinulle!

      Poista
  9. Hui miten pistikin ajattelemaan, mutta totta puhut kuule. Ja blogisi on kyllä ihan huippu! Jutuistasi tulee aina niin hyvälle tuulelle ja monta monta hyvää ideaa olen postauksistasi saanut.

    Sunna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sunna! mä tulin hyvälle tuulelle sun ja muiden kivoista kommenteista. :)

      Poista
  10. Toi on niin totta! Siis asioiden katselu positiivisin vs. negatiivisin silmin. Ymmärrän että haluat pitää blogisi positiivisena mutta oli jotenkin helpottavaa että kerroit ettei se aina olla ruusuilla tanssimista :-)
    t. s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että ongelma noin yleisesti sekä blogeissa että muualla elämässä on se, että sitä jotenkin kuvittelee, että muilla on aina paremmin ja ettei muilla ole mitään ongelmia. Näinhän se ei tietenkään ole, mutta helposti sitä saa huonona päivänä uskoteltua itselleen niin.

      Poista
  11. Minäkin kommentoin nyt ensimmäistä kertaa muutaman kuukauden blogiasi seuranneena. Olet todella mukava piristys välillä niin yhdenmukaisessa blogimaailmassa. Pidän etenkin rennosta otteestasi ja älykkäästä huumoristasi. Iso kiitos siis täältäkin bloggaamisesta! Ja mukavaa alkavaa vuotta! Kyllä se kesä sieltä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, sinä kiltti! Älykäs huumori oli erityisen kiva kehu, koska olen tottunut siihen, ettei mua pidetä erityisen fiksuna. En mä nyt mikään Einstein ole, mutta ihan normaalijärjellä varustettu kuitenkin, joten välillä se ennakkokäsitys vähän harmittaa. :)

      Poista
  12. Tämä on kaunis blogi, tyylikäs ulkonäöltään ja sisällöltään. Jos sinä saat positiivisuutta elämään tämän pitämisen kautta, niin tuplasti sitä saa täältä lukija. Mietin itse ennen omani aloittamista, että millä lailla rajaan kirjoituksiani. Päätin sitten jatkaa suhteellisen avoimella linjalla kuitenkin, se sopii minulle. Sellainen yleisoksennus. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halaus sulle, ihana Rouva E.! Mä olen aina tykännyt sun kirjoituksista, ne on niin täynnä lämpöä. :)

      Poista
  13. Mä niin tiedän tuon epävarmuuden tunteen, omalla kohdalla suhdanteet heivasi meidän tiimin työttömiksi vuosi sitten. Tässä sitä edelleen ollaan. Ilman töitä on ollut viime aikoina todella vaikea löytää positiivista vibaa päiviin vaikka kuinka yrittää.. ja joo, valittamiseksi on mennyt monesti täälläkin. Hienoa että muistutat blogin kirjoituksillasi että kuitenkin se hymy kasvoilla ja tsemppaava mieli on tärkeätä, sitä tarttee nykyaikana muistutella itselleen usein. Kyllä se tästä iloksi (kevääksi) vielä muuttuu :D

    -Tanza-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä välillä saa valittaakin, jos aihetta on. Mä itse vain huomaan sen, että siihen pahaan oloon jää helposti vellomaan ja siitä on vaikeaa päästä ylös, jos antaa sen tapahtua liian kauan. Mulla on myös takuuvarmasti pakkolomaa tiedossa tän vuoden aikana ja yritän jo nyt asennoitua niin, että tulen käyttämään sen ajan uusien työkuvioiden pohjustamiseen ja tungen vaikka miksi tahansa kahvinkeitto-orjaksi johonkin viestintäpuljuun siksi aikaa. Että voisi kääntää siitäkin sitten esille ne positiiviset puolet.

      Tsemppiä tosi paljon, toivon todella, että sulle löytyisi uusi duuni pian!

      Poista
  14. Hei!
    välillä on semmosia, ei niin positiivisia päiviä ja totta työnteko on niin tärkeä perusjuttu, että suhdanteet ja epävakaus kyllä mietityttää. Itse teen hoitotyötä ja huomenna on isoista siirroista infotilaisuus. Kieltämättä positiivisuus on tänään ollut hieman kadoksissa. Työni ei lopu, vaan pohdinnassa lähinnä isoon sairaanhoitopiiriin liittyminen. Tiedän ihmisten aina tarvitsevan mielenterveyspalveluja ja terapiaa. Mutta isot muutokset kyllä aiheuttavat pohdintoja.
    Kiitos sinulle viehättävästä ja piristävästä blogista.Kurkkaan päivittäin mitä tänne kuuluu ja oletko päivittänyt :)Tykkään kovasti kuvistasi ja tavasta kirjoittaa.Jutut ovat mitä mainiointa päivän kevennystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, työ on kuitenkin niin iso osa elämää. Mä niin tiedän tuon tunteen, kun tulossa olevat muutokset hirvittää. :(

      Kiitos sulle, kun luet ja kommentoit. Paljon tsemppiä huomiseen!

      Poista
  15. Moi! Tämä blogi on todellinen arjen piristysruiske! Kirjoitat todella hyvin ja hauskasti :) Jaan myös melkolailla samanlaisen maun, niinpä tästä on tullut yksi suosikeista. Tsemppiä ja valoa päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle ja ihanaa kuulla, että viihdyt! Valoa sinne myös! :)

      Poista
  16. Juu, välillä on niitä vähemmän positiivisia päiviä täälläkin ja sorrun valittamaan vaikkei mitään oikeaa syytä olisikaan. Sun blogista on tullut mulle yksi päivien ilo, oikeasti odotan kirjoituksiasi ja kuvia. Meidän maut käy kanssa niin yksiin, että välillä ihan naurattaa kuinka paljon samoja juttuja meillä on sekä kodissa että vaatteissa. Kiitos vaan ihan ykkösblogista!
    -Marjut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan luonnollistahan se on, kunhan sen valituksen vain saa sitten lopetettua, kun höyryt on päästelty. :)

      Ihanaa, kun tykkäät ja kiitos kovasti kivoista sanoistasi. :) Kiitos siis itsellesi!

      Poista
  17. Hei , mitä etkö luekkaan meidän ajatuksia ja tiedä että lukijat tykkää!!!! :) Siinäpä se, kun tuotat positiivisia ajatuksia tänne lukijoiden suuntaan, niin oisikohan se liikaa vaadittu meiltä, että silloin tällöin tulisi kommentoitua ja kiiteltyä. Eli tosiaan : kiitos ihanasta, postitiivisesta blogistasi , jota on todella ilo lukea ja onneksi olet myös aika ahkerana, ei tule turhia kurkkauksia, aina löytyy mukavaa katsottavaa ja luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olipa ihanasti sanottu! Kiitos itsellesi, säkin olet ollut jo pitkään mukana. :)

      Poista
  18. Minulla on taipumusta surkutteluun ja se on pitkä tie. Olen itsekin yrittänyt välillä väkisin kaivaa sitä positiivisempaa ihmistä esiin. Kuitenkin kaikki on melko hyvin, niin ei pitäisi pikkuasioiden antaa vaikuttaa. Ja blogeissa minä kaipaan sitä hieman höttöistä positiivisuusleijuntaa. Kauniita kuvia, kauniita ajatuksia, kauniita tavaroita ja kaikkea kivaa. Välillä tekee hyvää sanoa jos sanottavaa on, mutta ei minua niin ne toisten arkielämän vastoinkäymiset kiinnosta. Omissa on ihan tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Positiivisuus on loppupeleissä itsensäkin kannalta mukavampaa. Ja samaa kaipaan minäkin noin yleisesti blogeista, en mitään sosiaalipornoa ja toisten vaikeuksien tirkistelyä. Se on eri asia, jos kirjoittaa vaikeuksistaan niistä selviytyäkseen, silloinhan tarkoitus on eri ja kannustan mielelläni, jos sellaista kaivataan. :)

      Poista
  19. Ai nyt on siis kevät? Hitto, mulla ei oo tulpukkeja!

    Oon alusta asti lukenut sun blogeja ja tovi sitten mietinkin, että nyt on Norppa astunut seuraavalle levelille. Alussa tekstit olivat ehkä varovaisia peilaten vanhaan blogiisi ja alkuperäiseen otsikon teemaankin. Mutta nythän mimmistä on sukeutunut todellinen tarinaniskiä, etenkin kuninkaalisjutut ovat oivallinen esimerkki siitä. Niillä saat vielä isomman hymyn meidän lukijoiden huulille, KIITOS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt on kevät. Maaliskuussa laitetaan vene veteen. Eiks je?

      On ihan totta, että olin alussa varovaisempi, ehkä menneistä oppineena ja mulla on myös aika vahva itsesuojeluvaisto. Mutta sitten kun mun kauheasti teki mieli kirjoitella kaikenlaista muutakin, enkä halunnut rajata aihettani liian tiukkaan.... Ajattelin, että no, näillä mennään, nää on mun kiinnostuksen kohteita, eikä kaikkien tarvitse olla kaikesta samasta kiinnostuneita kuin minun. :)

      Sä olet kyllä todellakin ollut alusta asti niin kannustava ja kiva lukija. Toivottavasti me tavataan vielä livenäkin!

      Poista
  20. moi norppa! Ihana blogisi piristää myös meitä lukijoita, tämä on yksi ehdottomista suosikeistani, käyn päivittäin katsomassa olisiko mitään uutta kirjoitusta. Ja laivakoira on kyllä huippukoira!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana! Ja jaan mielipiteesi, Laivakoira on kyllä todellakin ihan huippukoira. :)

      Poista
  21. Saako kysyä mistä ostit tuon ihanan tyynyn? Tsemppiä sulle. kyllä se kevät ja kesä kohta tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin tyynyn Stockalta, se oli sitä Villa Stockmann -mallistoa. :)

      Kiitos, toivotaan, että tänä vuonna oikein aikaisin!

      Poista
  22. Mä viihdyn sun juttujen parissa juurikin niiden positiivisuuden vuoksi! Uutisia seuraamalla saa ihan tarpeeksi ison annoksen pahaa mieltä. Ja positiivisuus tarttuu! Muhun ainakin tarttuu sun blogista ripaus hyvää mieltä. :)

    Aiheesta toiseen: ovatko tulppaanit samaisessa korissa missä joulukuusi oli? Ja jos ovat, niin mitä korissa on sisällä? Lasimaljakko ja täytettä? Entä mitä teit kuuselle? Mulla on se samainen kuusi ja haluaisin istuttaa sen maahan, mutten haluaisi säilyttää sitä olohuoneen nurkassa maan sulamiseen saakka. Hmph.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, jos hyvä mieli on tarttunut! :)

      Tulppaanit on samanlaisessa, mutta vähän pienemmässä korissa. Mulla on ihan samat pähkäilyt menossa kuusen kanssa, tuossa se nököttää keittiön nurkassa ja mietin, koska sen voisi istuttaa maahan. Tykkäisin nimittäin sellaisesta kivi-havupihasta (lue: jota ei tarttis hoitaa) ja kuusi sopis siihen tosi hyvin. Mulla ei ole kyllä aavistustakaan, koska maa sulaa tarpeeksi...

      Poista
  23. Heip,

    Well said, sister - positiivisuus luo ympärilleen positiivisuutta! Ryynäsin itse aika syvissä vesissä pari vuotta sitten elämään pyytämättä ja yllättäen ilmestyneiden melko traagisten tapahtumien myötä. Kyseisenä aikana sain eräältä ratkaisukeskeisen psykologian kansankynttilältä neuvon pitää ns. kiitollisuusvihkoa. Se kuulosti mielestäni tekopyhältä jeezuztelulta, ja lisäksi olen aina ollut tosi laiska pitämään päiväkirjaa.

    Piiskasin kuitenkin itseäni sen verran, että ostin tosi ihkun paperikalenterin (siitä kun ei pääse Outlook-kalenterikierteessä nauttimaan) ja ryhdyin kirjaamaan joka päivän kohdalle parilla sanalla päivän plussat ja negat. Koska mitä hävittävää mulla oli? Kirjailin siihen ne kivat, muistamisen arvoiset asiat, ja sitten ne tympeät asiat, jotka halusi vaikka yhdellä sanalla kuitata ulos systeemistä energiaa nakertamasta. Fiiliksen mukaan, eli en ruoskinut itseäni, vaikka välillä jäi päiviä välistä.

    Vähitellen se alkoi tuottaa tulosta. Näin jälkikäteen analysoisin, että se auttoi kiinnittämään huomiota asioihin, jotka elämässä ovat hyvin (kuten sanoit!), ja vellomaan vähemmän niiden ikävien asioiden parissa.

    Pariin vuoteen en ole päiväkirjaa pitänyt, mutta tänään kävin ostamassa tosi ihkun punaisen kalenterin tuota tarkoitusta varten. Jos vaikka saisi tämän kivan elämän oikein turboahdettua täyteen positiivisuutta!

    Kiitos kun pidät blogiasi, se on pikku hiljaa kivunnut ehdottomaksi suosikikseni, eikä vähiten juuri tuon positiivisuuden ja blogista välittyvän mahtavan elämänasenteesi myötä. Suosikin tunnistaa siitä, että uuden postauksen huomatessa kuulee sisältään pienen riemunkiljahduksen. ;-)

    p.s. Mäkin niin toivoisin, että purjehduskausi voisi jo alkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon todella paljon juuri tuollaisiin menetelmiin oman elämän pohdiskelussa. Se jotenkin auttaa laittamaan asiat perspektiiviin. En tällä todellakaan sano sitä, ettei suuria suruja saisi surra ja että aina pitäisi olla läpeensä positiivinen, vaikka olisi pää irti. Mutta usein, monessa tilanteessa sellainen askel taaksepäin ja rauhallinen uudelleen tarkastelu voisi osoittaa, ettei se oma elämän nyt välttämättä niin peestä olekaan. Koska nimenomaan, mitä siinä häviäisikään! Jos se ei auta, niin sitten ei auta, mutta parhaimmillaan ratkaisun avaimet ovat hyvinkin yksinkertaiset.

      Ja mahtavaa, että tykkäät nykyään blogista, muistan kun kerroit, ettei tää ollut mitään rakkautta ensi silmäyksellä. ;D

      P.S. Niin mäkin! En ehkä kestä!

      Poista
    2. Ohoh, sulla on pelottavan hyvä muisti! :-o

      Poista
  24. Mies joskus sanoo, että olen pessimisti, johon kontraan, että olen realisti ( no okei, ehkä sitten inho-realisti joskus). Varsinkin viime aikoina olen yrittänyt - suoraan sanottuna - pitää turpani kiinni, vaikka välillä on tehnyt mieli valittaa jostain monesti turhasta asiasta. Itseasiassa se on aika helppoa, kunhan vaan muistuttaa itseään, ettei lipsahda sille tielle (joka myöskin on helppoa). Tyyppinä olen sellainen, joka kokee että velvollisuuteni on antaa palautetta (suomalaiset kun tunnetusti ovat surkeita siinä, it's a tough job but somebody's gotta do it), mutta huom, annan myös paljon positiivista palautetta ja kiitosta, joka myös on suht harvinaista (yleensään vaan ollaan hiljaa jos kaikki on ookoo).
    Ei mulla oikeasti ole varsinaisia valituksen aiheita elämässä, ainakaan sellaisia, mille oikeasti ei voisi suht helposti tehdä jotain - tämä kannattaa muistaa...
    Elämässä pitää muistaa myös olla armollinen muille ja itselleen!

    Gloria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän aina nykyään siinä valituksessa miettiä, että auttaako se ja viekö se asiaa eteenpäin. Mun mielestä valitusoikeus myös vähän katoaa, jos ei ole esittää tilalle ratkaisuja tai vaihtoehtoja. Mutta siinä olet oikeassa, että jonkun pitää joskus tehdä jotain - jonkinasteinen tyytymättömyys kun on kai kuitenkin jollain tapaa edellytys kehityksellekin. Myös toi armopointti on musta hyvä. Mä en ymmärrä mitään periaatteesta nillittäjiä. Joskus todellakin voi vain pitää suunsa kiinni, ellei sieltä tule mitään rakentavaa.

      Mä annan myös mielelläni positiivista palautetta ja mä toivon ihmisille hyvää. Olen tsempannut senkin kanssa, että jos ajattelen jostain ihmisestä hyvää, niin yritän sanoa sen myös ääneen. Siitä saa hyvän fiiliksen myös itselleen.

      Poista
  25. Kivasti kirjoitettu!

    Minullakin on jo ekat tulppaanit tälle KEVÄÄLLE. Kyllä se vaan aina tuntuu vuoden vaihduttua luiskahtavan kevään puolelle omakin mieli. Valo lisääntyy ja hujaus vain kun on taas jo tiet sulana (jolloin alkaa kevät kevät). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olispa se oikein tosi nopea hujaus tänä vuonna!

      Kivasti kommentoitu! :)

      Poista
  26. Pakko ehkä saada tulppaaneja. :D Täällä olikin jo hyviä kommentteja, tämä blogi tuottaa paljon hymyä ja hyvää tuulta nokkelilla kirjoituksilla ja kauniilla kuvilla. Itse olen melankoliaan taipuvainen, joten ymmärrän että aina se positiivisuus ei tule helpolla. Pitäisi itsekin tsempata sen sijaan että rypee itsesäälissä. :) Työelämä on kyllä nykyään rankkaa ja sen vastapainona on kova lukea jotain kevyttä, joten siksi tulee tämäkin blogi usein avattua. Kyllä me Norppa selvitään tammikuusta! Kohta on jo helmikuu ja siitä se rupeaa varmasti paranemaan! Pian onkin jo pääsiäinen ja narsissit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työelämä tuntuu olevan tosiaankin alalla kuin alalla aika rankkaa tänä päivänä. Toivottavasti niin ei jatku ikuisesti!

      Ja kyllä me selvitään. Laitetaan silmät kiinni ja ajatellaan mukavia asioita, niin kyllä se tammikuu siitä menee. :)

      Poista
  27. Piti vain tulla hihkaisemaan, että hyvin sanottu. Niin usein sitä huomaa vaan suorittavansa ja tekevänsä, toisinaan jaksamisen rajoillakin. Siksi onkin ihan huippuhyvä juttu, että tuli aloitettua kaikkeen mukavaan, leppoisaan, kauniiseen ja usein turhanpäiväisyyksiksikin miellettäviin asioihin keskittyvä blogi. Että on paikka, jossa saa ja muistaa olla hyväntuulinen ja positiivinen ja johon ei liity sen kummempia vaatimuksia. Tunnistan itseni myös tuosta kamera kädessä kulkemisesta, sitä tosiaan oppii katsomaan maailmaa ihan uudella tavalla.

    Jännä sinänsä, että kun luo blogistaan itselleen jonkinlaisen pakopaikan harmaasta normiarjesta ja keskittyy niihin kivoihin pikkujuttuihin, saa siitä realistiystävältään kommentiksi "sun blogissa kaikki näyttää niin täydelliseltä, että onneksi mä tiedän totuuden". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä luulen, että sen oman blogin arvo omassa mielessä vain kasvaa, kun huomaa, että se tosiaan auttaa kaikenlaiseen. Nimenomaan tuo, että on joku paikka, johon ei liity sen kummempia vaatimuksia, voi vain fiilistellä mielensä mukaan.

      Mä luulen, että tuonlainen kommentointi on osittain just sitä, että kaikille ei se filosofia monen bloggaamisen takana ihan aukene. Että moni edelleen ajattelee blogeja nimenomaan päiväkirjoina ja sitten pitää niitä valheellisina, koska eihän tosiaan kenenkään elämä ole mitään jatkuvaa auringonpaistetta, skumppaa, sushia ja shoppailua.

      Poista
  28. Ihana kirjoitus positiivisuudesta! Jäin oikein miettimään asiaa. Mä saan sun blogista tosi paljon irti ja katson sen joka päivä (jos vaan mahdollista). Kiitos, että jaksat tätä pitää!

    Amelie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, että luet ja olet ihanan ahkera kommentoimaan. :) Vuorovaikutus ja vakkarilukijoihin "tutustuminen" on nimittäin yksi mukavimpia juttuja kirjoittelussa.

      Poista
  29. Paljon on jo sanottu ja muutama hetki tässä kulunutkin, mutta jätänpä vielä omankin jälkeni :)
    Tämä on ainakin minulle juuri sellainen hyvänmielenblogi, josta saa kivoja ideoita ja hymyn huulille. Toki kaikilla on joskus huonoja päiviä, jolloin positiivisuus tuntuu mahdottomalta. Suotakoon se ja kyllä niistäkin ajatuksista saa kirjoittaa! ..tosin usein kun alkaa valittaa omasta kurjasta elämästään ääneen, huomaakin, kuinka naurettavia "ongelmia" märehtii ja tuleekin heti paremmalle mielelle :) Eli ehkä se positiivisuuskin löytyy joskus negatiivisuuden kautta! Ei yhtä ilman toista.

    Sun kuvat on kauniita ja inspiroivia ja arvostan vaivaa, jonka näet niiden ottamiseen/etsimiseen/julkaisemiseen. Ihanaa kun julkaisuja tulee tasaiseen tahtiin useasti. Ei tarvitse olla pitkä juttu, minkä täältä kurkkaa, mutta aina siitä jää
    lämmin mieli! Oli aiheena sitten rinsessat tai purjehdus, kukat tai koirat, kaikki on yhtä ihania vaikken juuri mistään näistä omaakaan omaa kokemusta :)

    Kiitos tähän astisesta ja jatkoa odotellaan innolla! Mä taidan vielä jättää tulppaanit muille, jos ne ei oikein edes jaksa vielä pysyä pystyssä.. keväämmällä sitten :) Tammikuuhan on kohta jo puolivälissä (posiviista ajattelua!), joten kyllä se kevät ja aurinko ja lopulta kesäkin sieltä tulee!

    -tintti

    ps.oot saanu mut ihastumaan NYCiin, vaikken ole siellä käynyt! Pakko päästä :D (ois muuten kiva kuulla hieman tarkemmin työkuvioistasi, eli missä hommissa pääsee noin usein reissuun! Oma uravalinta on tehty, mutta aina sitä voi jossitella ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun jätit, luen muiden näkökulmia asiaan mielelläni. Se on usein ihan totta, että joskus se ääneen valittaminen tosiaan antaa vähän perspektiiviäkin niihin omiin "ongelmiin". Se on vain se valittaminen sellainen suo, että jos siihen oikein uppoutuu, niin mun on ainakin vaikeaa päästä siitä ylös ja siitä tulee loppujen lopuksi kurja olo itsellekin.

      Ja kyllähän ne kevät ja kesä tulevat, kuten aina ennenkin! Ihanaa, kun luet ja kommentoit, olen iloinen, että sinä(kin) kuulut lukijoihini. :)

      Ehdottomasti kannattaa reissata Nykkiin joskus, se on maailman ihanin kaupunki, jossa on jotain selittämätöntä taikaa. Mä en ole suoranaisesti kertonut täällä, mitä teen työkseni, koska johonkin se yksityisyyden raja on vedettävä, mutta eipä sitä varmaan ole kovin vaikeaa päätellä, jos sanon, että teen vuorotyötä ja matkustan paljon. Mikään salaisuus mun työ ei siis ole, mutta mä en vain koe asialliseksi ja ammattimaiseksi tuoda niitä juttuja blogiin, jota kirjoitan yksityishenkilönä, enkä työnantajani edustajana. :)

      Poista
  30. Hei, lösin blogisi vasta äskettäin ja ihastuin ikihyväksi. Valokuvasi ovat valtavan hyviä. Harrastan itsekkin valokuvausta mutta olen vielä ihan harjoitteluasteella sinuun verrattuna. Jatkossakin lisää kuvia, katselen mielelläni hyviä fotoja! Niin ja veneily on myös rakas harrastus :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, että olet löytänyt tänne, tervetuloa jättepaljon! Kiitos kuvakehuista, ne lämmittävät mieltä, kun itse näkee aina kehitettävää. :D Mutta ihan varmasti kuvatulvaa on tiedossa jatkossakin. :)

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!