maanantai 13. toukokuuta 2013

Go girls!


Purjehdus tuntuu joskus harrastuksena ja lajina vähän kuppikuntaistuneelta - sellaiselta, että siihen voi olla vaikeaa päästä sisälle. Ikään kuin satamiin olisi oikeus saapua vain sellaisilla, joilla laji on seurannut mukana syntymästä saakka ja ensimmäiset solmut on solmittu samaan aikaan, kun kynäote on opittu. Lisäksi purjehdus tuntuu joskus vähän miesten omimalta alueelta. Perheen mieheltä kysytään usein, että "koskas meinaat laittaa veneen veteen, mikä vene sulla on" ja niin edelleen, vaikka nainen seisoisi vieressä. Viime keväänä katsastusmies taisi vilkaista toisenkin kerran, kun tulin yksinäni venettämme katsastamaan. Aloin pohtia tätä asiaa uudelleen, kun kommenttiboksissa joku haaveili purjehduksesta, mutta mies ja vene puuttuivat. Mistä johtuu, että purjehdus tuntuu olevan harrastuksena sellainen, että aloittaminen tuntuu monimutkaiselta? Miksi purjehtimaan ei voisi lähteä tyttöporukalla? Miten nainen, jolla ei ole miestä ja venettä, voisi aloittaa purjehduksen? Naispurjehtijat ovat menestyneet viime vuosina upeasti kisarintamalla, eikö heitä muka löytyisi sitten myös retkipurjehduksen puolelta? Sain kipinän aloittaa uuden postaussarjan, kun sain inspiroivaa sähköpostia Oonalta, joka kertoi, miten oli hetken mielijohteesta aloittanut purjehduksen. 


Oona kirjoitti, miten hän oli kyllä aiemmin pohtinut, että purjehdus voisi olla kiva harrastus, mutta aloittaminen oli vain jäänyt. Sitten hän kuuli radiossa mainoksen purjehdusreissusta, josta puuttui kaksi miehistönjäsentä ja ilmoittautui mukaan - yksin ja ilman aikaisempaa purjehduskokemusta! Viikon päästä postissa tuli purjehdusopas, Oona alkoi lukea sitä ja päätyi purjehtijaksi puolivahingossa. Ilman sen kummempia ennakko-odotuksia hän lähti löysin rantein kohti tuntematonta. 


Jo ensimmäisellä purjehduksella Oona oppi paljon. Hän on alusta lähtien saanut tehdä ja kokeilla paljon  manöövereja itse, omaan tahtiinsa. Jokainen matka tuntuu tuovan mukanaan jotain uutta, mutta nyt hän pystyy jo opastamaan muitakin. Vaikeimmalta tuntui aluksi merenkulun termistö, helpoimmalta tähystys ja ruorinpito.


Nykyään Oonan purjehdusharrastus on sitä, että talvet luetaan oppaita ja saadaan uusia ajatuksia niistä, keväät odotetaan jäiden lähtöä ja kesät purjehditaan täysillä. Hän on kesän mittaan mukana erimittaisilla purjehduksilla gastina ja kansimiehenä, ja jokainen purjehdus on todella odotettu. 


Oona kertoo, että on löytänyt paljon uusia ystäviä purjehduksen parista ja että vaikka koko miehistö voi olla tuntematon matkaan lähdettäessä, kokemus jotenkin yhdistää ja laivasta/veneestä lähdetään haiken mielin kotiin. - Purjehdus on ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua samanhenkisiin ihmisiin, hän sanoo. 


Kun kysyin Oonalta, mitä hän haluaisi sanoa purjehdusharrastuksesta haaveilevilla naisille, vastaus oli yksinkertainen: "Uskaltakaa!"

- Kokeilkaa pikkuhiljaa! Tämä(kään) laji ei ole sukupuolisidonnainen,vaikka se ehkä onkin joskus mielletty vain toiselle sukupuolelle sopivaksi, jopa etuoikeudeksi. Tutustu esimerkiksi: www.naispurjehtijat.fi, Oona jatkoi. 



Itse haluaisin sanoa ihan samaa. Kyllä me opimme ja osaamme! Jostain syystä miehet usein vain menevät ja tekevät, vaikka eivät ihan vielä osaisikaan täydellisesti, naiset taas monesti jännittävät omia taitojaan. Kaikella rakkaudella miehiä kohtaan ja mitenkään heitä väheksymättä sanon, että kyllä me naiset keskenämmekin pärjäämme, emme me jotenkin tarvitse miehiä, jotta voisimme tehdä, mitä haluamme. Itse aloin miettiä Oonan postista inspiroituneena, että pitäisikö lähteä joskus tyttöjen kanssa merelle. Ihan varmasti osaan jo sen verran, että jonkun pienen purjehduksen hyvällä kelillä voisi tehdä niin, että kipparina toimisinkin minä. Tarvitaan vain, niin, uskallusta. 

Kuinka purjehtijaksi tullaan -tagin alla tulee tästä eteen päin olemaan tarinoita purjehtivista naisista ja siitä, kuinka tämä ihana harrastus on aloitettu jollain vähän epätyypillisellä tavalla. Jos sinulla olisi oma tarina jaettavana, niin lähetä minulle sähköpostia sivupalkin osoitteeseen, niin tsempataan yhdessä muitakin naisia tämän huippuharrastuksen pariin. 

Translation: I received some really inspiring e-mail from a reader. She told me how she started sailing, basically she just signed up as crew for a sailing trip even though she had never sailed before. Now she totally loves sailing and is experienced enough to help others, too. I thought I would be good for us ladies to read about this cool girl and how she began the most wonderful hobby without a man. Because for some reason, it still sometimes seems like sailing was for men only. It's not. (No offence, men!)

38 kommenttia:

  1. Kiinnostava juttu! Miten Oona löytää ne veneet, joihin pääsee mukaan? Hänellä ei ilmeisesti ole omaa venettä?

    Mama L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mama,
      Omaa venettä ei vielä ole.

      Löydän veneet ja purjehdukset pääosin purjehdusseurojen kautta,mutta suosittelen seuraamaan myös kaupunkikohtaisia tapahtuma-sivustoja!(tapahtumissa voi olla joskus mainittuna myös purjehduksia)

      Tässä vielä pari linkkiä yllämainitun lisäksi,mistä voi päästä alkuun;

      www.purjehdus.net
      www.purjehduskurssi.com

      Terkuin,
      Oona



      Poista
    2. Moi Mama,
      Omaa venettä ei vielä löydy.

      Löydän veneet ja purjehdukset pääosin purjehdusseurojen kautta,mutta suosittelen seuraamaan myös kaupunkikohtaisia tapahtumasivustoja!( joskus purjehduksista voidaan mainita myös siellä)

      Tässä vielä pari linkkiä yllämainitun lisäksi,joilla voi päästä alkuun;

      www.purjehduskurssi.com
      www.purjehdus.net

      Terkuin,
      Oona

      Poista
  2. Moi!

    Olen lukenut blogiasi viime syksystä lähtien, mutta vasta viime viikolla siirryin "lukijaksi". Päädyin lukemaan blogia, koska oma purjehdusharrastus oli aluillaan. Olen asunut koko ikäni sisämaassa, viimeiset neljä vuotta poislukien, eikä purjehdus ole käynyt mielessäkään. Viime kesänä kuitenkin menimme avomieheni innoittamana purjehduskurssille, joka kesti kaksi iltaa ja kaksi päivää. Parin kuukauden päästä siitä meillä olikin jo oma vene.

    Kummatkin meistä on lähes täydellisiä maakrapuja. Aloitimme kirjoittamaan paatista ja kaikesta siihen liittyvästä blogia, jotta voisimme saada apua ja vinkkejä. Blogin löytää osoitteesta: http://www.keulakulma.blogspot.fi/

    Yhtenä blogin kirjoittamisen aloittamisen perusteista myös oli kertoa muille että tämän(kin) harrastuksen voi aloittaa täysin nollasta. Harrastuksen aloittaminen toki on helpompaa kun on joku toinenkin aloittelija. Voi yhdessä miettiä kuinka ja mitä ja miten.

    Kiitos Norppa ihanasta blogista!

    IL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka IL ja tosi kivaa, kun kommentoit ja tulit lukijaksi. :) Ihan huippua kuulla, että muitakin aikuisiällä nollasta aloittaneita löytyy. Mä luulin olevani suunnilleen ainoa. :D

      Ja kiitos blogivinkistä, tuun vastavierailulle! :)

      Poista
  3. Hear, hear!

    Naispurjehdukselle olisi kyllä vallan hauska lähteä silloin tällöin! :)

    Meidän seurassa muuten on puuhattu nyt naisille omaa purjehduskurssia. Juuri siitä syystä, että naiset jäävät niin helposti paitsioon ihan turhaan. Ja varmaan monen mielestä myös veneilyharrastuksen mielekkyys kasvaisi, kun ymmärtäisi itse hommasta enemmän. Eli ette ole Oonan kanssa kaksin ajatustenne kanssa :)

    Mama L:lle voisin todeta, että jos yhtään tuntee purjehtivia ihmisiä, niin luulenpa, että reippaasti kyselemällä pääsee kyllä alkuun. Oman kokemukseni mukaan aika monella veneellä on enemmäkin pulaa gasteista vaikka sitten laitapainona. Ja purjehtivia ihmisiähän tapaa vaikka purjehduskurssilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naispurjehdus olisi kyllä ihan huippu. :)

      Toi on varmasti hyvä idea. Mä en tiedä muista naisista, mutta mä olen ainakin itse sellainen, että voisin hyvin kuvitella purjehduskurssilla vähän ujostelevani miehiä, kun he ovat usein jo valmiiksi niin osaavia ja tietäväisiä. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että purjehduksesta saa niin paljon enemmän irti, kun itsekin tajuaa jotain. Ja niitä onnistumisen elämyksiä! :)

      Poista
  4. Aivan loistava tarina rohkeudesta! Näin se on, minkään asioiden ei sovi olla unelmien esteenä. Jokainen toteuttakoon omat unelmansa ja on hyvä saada siihen tsemppiä ympäristöltä! Naiset tuo purjehdukseen varmasti yhtä paljon jos ei enemmänkin hyviä juttuja kuin miehet.
    Terkuin Sofianeiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä voisi olla enempää samaa mieltä. :)

      Poista
  5. Hienoa tarina! Itselläni on juuri tuollainen tilanne, että haluaisin purjehtia (tai edes veneillä), mutta mies ja vene puuttuu. Merellä olen ollut paljon, mutta purjeveneellä melko vähän. Tänä kesänä aion mennä Oulun Merenkävijöiden koulupurjehduksille. Jospa sitä kautta aukanisi uusia mahdollisuuksia päästä merelle täällä pohjoisessa, kun suvun kautta käytössä olevat veneet ovat etelässä. Jos jollain Perämerellä purjehtivalla on pulaa miehistöstä, niin lähtisin mielelläni mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Perämerellä purjehtivien joukkooon! Meidän veneen liikkeitä samoilla vesillä voi seurata osoitteessa virtauslanka.blogspot.fi. Kävin Merenkävijöiden purjehduskurssin viime keväänä ja sillä tiellä ollaan omaa venettä nyt vesille taas valmistelemassa. Purjehdin mieheni kanssa, mutta periaatteenani on toimia kipparina välillä ja pystyä purjehtimaan veneellä myös ilman häntä - toki miehistön kanssa. Joo - myönnetään että tosi tiukassa paikassa, esimerkisi kovassa tuulessa rantauduttaessa, luovutan ruorin mielelläni hänelle, koska hänellä on kokemusta hieman enemmän kuin minulla. Mutta taidoissa tullaan kovaa vauhtia eteenpäin!

      Kiitos Norppa loistavasta postauksesta!

      Virtauslangan H

      Poista
  6. Nappipostaus! Mistähän johtuukin, että monessakin lajissa löytyy miesporukoita ja sekaporukoita, mutta naisporukat ovat yleensä poikkeus?

    Mun ensikokemukset purjehdusporukoista ovat pelkästään positiivisia - kaikki tähän mennessä tapaamani purjehtijat, sekä naiset että miehet, ovat olleet tosi avuliaita niin maalla kuin merellä ja neuvovat noviisia mielellään. Ja minä keskityn imemään itseeni kaiken sen tiedon ja opin, mikä vain saan. Vaikka itseä jännittää osallistua, kun ei aina osaa, niin ulkopuolisuuden tunnetta ei ole (ainakaan vielä) päässyt missään syntymään. Purjehdusporukoihin tuntuu mahtuvan hyvin pidempään harrastaneiden sekaan myös aloittelija -purjehduksessa kun koskaan ei kai voi olla täysin oppinut ja toisaalta toisen taidot tukevat toisia...

    Tuo ensimmäinen kuva aiheutti muuten spontaanin hihitysreaktion. Purjehdukseen liittyvä suurin pelkoni rantauduttaessa toteutui heti purjehduselämäni alkumetreillä, kun kengät luisti jyrkältä rantakalliolta mereen ja köysi jäi käteen. Tämä tahaton MOB-tilanne ei naurattanut silloin, mutta onneksi ei sattunut ja sain pian lämmintä päälleni. Että eipä tarvitse sitäkään enää jännittää, koettu on.

    Purjehtiminen on ihanaa! Ihmettelen vain miksi oi miksi, en uskaltautunut aiemmin?

    Mellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaankaan tiedä!

      Mä olen tavannut myös purjehduksen parissa aivan supermukavaa porukkaa. Meidän oman kerhon väki, mitä olen tavannut jäsenyysasioita hoitaessa sen sijaan tuntuvat osittain olevan vähän sisäänpäin lämpeävää. Kyse on ihan vain muutamasta ihmisestä, mutta jotenkin ne sellaiset joskus jää mieleen.

      Ja ai kamala, mikä tilanne. Voin uskoa, ettei naurattanut! Onneksi ei käynyt mitään.

      Niin on ja ihan samaa mieltä!

      Poista
  7. Hei
    Viime kesänä Rhone-joella matkasimme yhtä matkaa kolmen saksalaisrouvan kanssa. He olivat ex-tempore vuokranneet veneen kahdeksi viikoksi. Vain yhdellä oli aiempaa kokemusta veneilystä. Mielenkiintoista tässä on se että rouvien keski-ikä oli lähes 80 vuotta. Siis ilman suurempaa kokemusta, kaksi viikkoa ja vieraassa maassa. WAU.....Joki oli vielä suht kapea koko matkan ja edessä läjäpäin sulkuja. Välillä fenderit paukkui pitkin joenuomaa ( vuokraveneissä ajoivat yleensä fenderit alhaalla) rouvien tehdessä matkaa, mutta eipä asia rouvia haitannut. Kyseinen venekunta jää varmasti ikuisesti mieleen
    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huiiiii, mitä mummeleita. Ai että mä näen ton sieluni silmin. Go mummot!

      Poista
  8. Hyvä postaus tärkeästä aiheesta.

    Uskon, että siinä kuin mies nainen oppii yhtä hyvin purjehtimaan. Veneen huolto; moottori- ja sähkötyöt ovat perinteisesti aika miehistä aluetta. Toki nainenkin sen oppii, mutta itseni tuntien en ole niin tekninen ja kätevä kuin insinöörimieheni. Helposti nämä hommat jäävät miehen töiksi. Toinen on riskinotto ja rohkeus. Mieheni on siinäkin asiassa rohkeampi. Toki tämä on luonne- ei sukupuolikysymys. Vielä yksi asia on tuo kovalla kelillä ajaminen. Voimani ei aina riitä keulapurjeen kiristämiseen.

    Naisten purjehdustaidot ovat purjehtivien perheiden turvallisuuden kannalta todella tärkeä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään jaksa innostua niin kamalasti siitä huoltopuolesta, ajattelen sen olevan pakollinen paha ja yritän tajuta edes jotain, turvallisuussyistä. En mä mitään asennuksia lähtisi itse tekemään, ellei olisi äärimmäinen pakko, mutta yritän opetella edes teorian tasolla, mitä mikin on ja miten ne liittyy toisiinsa.

      Riskinotto on mun mielestä usein nimenomaan sukupuolikysymys. Ja joo, meillä on jo viime kesästä asti mennyt työnjako niin, että mä ajan ja mies skuuttaa, just voimankäytön kannalta se on paljon parempi niin, ainakin meillä.

      Vikasta lauseesta todellakin samaa mieltä!

      Poista
  9. Moi. Taas olet löytänyt tosi mielenkiintoisen aiheen. Naisporukalla tässä on suunniteltu purjehdusta jo 7 kesää, mutta ne rantautumiset!
    Meeitara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta tossa alhaalla joku jo totesi, että naisporukat saa superhyvin apua rantautumiseen. Problem solved! :D

      Poista
  10. Mä voisin kertoa oman ja kaverini tarinan, kun mulla on sekä mies että vene ja kaverilla ei kumpaakaan, ja silti harrastetaan molemmat purjehdusta, mutta en taida uskaltaa, ettei kaikki tutut tunnista! :) Oma vene tuli kuvioihin vasta miehen myötä, mutta purjehdusta olin harrastanut jo ennen sitä. Täytyy kyllä myöntää, että ilman omaa venettä ja sitoutunutta miehistöä (eli usein just sitä miestä) purjehdusharrastuksen aloittaminen ihan oikeasti on kohtuullisen hankalaa ainakin täällä Suomessa jo ihan käytännön syistä, koska onhan purjehtiminen kiistämättä melkoista välineurheilua. Itse aloitin purjehtimisen kunnolla Ranskassa, missä matalan kynnyksen (edullisia) purjehduskouluja oli joka kylässä.

    Purjehtimisesta haaveileville opiskelijoille suosittelen TRIPiin eli Teekkaripurjehtijoihin liittymistä, se on tietääkseni avoin myös muille opiskelijoille kuin teekkareille ja kohtuullisen helppo tapa päästä tutustumaan purjehtimisen saloihin. Ja sieltä voi tarttua mukaan myös se mies ja vene... :D

    Tulipas tästä pitkä kommentti jo nyt, ja vielä olisi vaikka mitä sanottavaa aiheesta. Ja nyt ne kaikki tutut sitten tunnistaa mut kuitenkin... :)

    /Gitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tässähän oli jo rohkaisevia sanoja vaikka kuinka. :) Ja mitäs sitten, vaikka tunnistaisivatkin? Ethän sä täällä sentään heroiinia kauppaa tms., vaan jaat hyviä vinkkejä potentiaalisille lajin harrastajille. :)

      Poista
    2. No kun mua nolottaa olla tällainen blogistalkkeri, joka vuodattaa sun kommenttiboksit täyteen sen sijaan, että pitäisi omille horinoilleen omaa blogia - onhan se nyt vähän jotenkin... No, noloa! :)

      /Gitta

      Poista
  11. Heippa! Todella kiva blogi sinull, olen jo jonkin aikaa seuraillut. Hauskaa että kirjoitit aiheesta juuri tänään, varasin nimittäin juuri aamulla paikan purjehduskurssille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihan mahtavaa! Nauti kurssista ja kiva kun kommentoit. :)

      Poista
  12. Naisporukka purjehtimassa saa edelleen katseita saapuessa satamaan, mutta onneksi purjehtijat on yleensä ystävällistä väkeä ja naisporukassa apua saa aina pyytämättäkin. Kahdella tädilläni on osuus kimppapurjeveneestä ja monena kesänä ovat purjehtineet naisporukassa ympäri Saaristomerta. Viime kesänä sain olla pari viikkoa gastina mukana ja viimeistään silloin purjehduskärpänen puri kunnolla! Ehkä yksi parhaimmista jutuista maailmassa on purjehtiminen: silloin matkalla on jo perillä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä totta, että naisporukka saa enemmän apua ja on varmasti monelle rauhoittava ajatus. :)

      Oot ihan oikeassa siinä, että purjeveneessä matkalla on jo perillä. <3

      Poista
  13. Hyvä postaus suosikkiaiheestani! Tarinoita on varmasti monia, olisi kiva kuulla niitä lisää! Innostuin tekstistäsi kirjaamaan oman matkani lajin pariin blogissani. Naiset ovat vähintäänkin yhtä hyviä purjehtijoita kuin miehet -jos niin haluavat! Hyviä tuulia kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin olisi kivaa kuulla lisää tarinoita, ne on aina niin innostavia. :) Ja hyvä kun aloit, tuunkin lukemaan mitä pikimmiten.

      Poista
  14. Minulla on sukulaispiirissä pariskunta, jonka rouva on merikapteeni, mies perämies. Kummatkaan eivät työskentele alalla kylläkään. Mutta purjehtivia naisia ja sinkkunaisveneenomistajia tiedän kyllä heidän kauttaan. En edes ole tajunnut, että ovat harvinaisuuksia ;)

    Purjehtiminen vaikuttaa ihanalta harrastukselta tai oikeastaanhan se on monelle elämäntapa. Itse tulen merisairaaksi, joten tuo harrastus on jäänyt ihan kokeilematta. Pitäis kuitenkin varmaan omat tytöt laittaa merenkulkijoiden kesäkurssille. Hyvä muistutus.

    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, riippuupa näköjään todellakin tuttavapiiristä! Mä olin pitkään ainoa tuntemani purjehdusta harrastava nainen. Sen sijaan miehiä tiesin vaikka kuinka paljon.

      Poista
  15. Ihana postaus! Itse olen näitä "koko elämän purjehtijoita", mutta valitettavasti vasta viime vuosina olen oikeasti kiinnostunut itse tekemisestä ja ollut ahkerasti mukana. Nykyään purjehdin sekä paljon purjehdusta harrastaneen poikaystävän, vanhempien kun siskojeni kanssa, ja voin vannoa että kaikista eniten apua rantautumisessa saa kun kolme nuorta blondia saapuu satamaan.

    Kiitos ihanasta blogista, tästä se purjehduskausi lähtee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olet onnekas! Mietin aina, mikä kapasiteetti pikkulapsella on oppia asioita, jotka myöhemmin voivat tuntua tosi vaikeilta!

      Kiitos itsellesi kivoista sanoistasi ja jee, niin lähtee!

      Poista
  16. Vielä yksi vinkki...
    itse opin huikeasti purjehduksesta kun (ajat sitten) pestauduin ex tempore Tall Ships Racessa miehistöön seuraavalle legille. Ei nyt välttämättä kannata hakeutua ihan isoimpaan purjelaivaan (mikäli ei sellaista halua jatkossa purjehtia ;). Kisaan osallistuu paljon myös pienempiä purjeveneitä ja miehistöä haalitaan mukaan tarvittaessa eri satamista. Olin purjehtinut jonkin verran ennen reissua mutta pitkä avomerilegi Kööpenhaminaan isolla purjeveneellä opetti paljon! Ja oli muutenkin mahtavaa & kansainvälistä. Tall Ships laivat tulevat Helsinkiin ensi kesänä joten ei muuta kuin peukku pystyyn ja laiturille jos mielii merelle : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tämä oli mahtava vinkki, toivottavasti joku nappaa tästä idean itselleen. :) Kiitos!

      Poista
  17. Hyvä postaus taas kerran! Itse "löysin" purjehduksen aikuisiällä kolme vuotta sitten. Ilmoittauduin itselle tuntemattoman porukan mukaan. Oli mukavaa ja sain uusia ystäviä. Viime kesä meni etten ehtinyt ollenkaan veneilemään, mutta nyt olen parhaillaan purjehduskurssilla Oulussa. Olen 4 kk työn takia täällä ja halusin mukavaa tekemistä. Tiistaipurjehduksiin voi ilmoittautua gastiksi ja tutustuu varmasti mukaviin ihmisiin ja mikä heinointa pääsee purjehtimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kivaa ja inspiroivaa kuulla! Kiitos kun kerroit. :) Ja hox hox, oululaiset!

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!