sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Viikkokatsaus


Kuluneella viikolla raitakassissa matkusti muuta kuin skumppapulloja. Tässä olen tunkenut sinne ruuvinvääntimen ja eväsleipiä. Hyvin mahtui!


Ruuvinväännintä tarvittiin selkänojien paikalleen kiinnittämiseen. Keväthuolto siis jatkui. Minun tehtäviini kuului muun muassa kaikkien pehmusteiden huolellinen tuuletus, tamppaus ja harjaus. Siniset patjat ovat ihan kivat, mutta samettimainen pinta ja tumma väri ovat painajaismaiset valkoisen koiran perheelle. Uhittelin viime syksynä, että tänä keväänä olisi uusien päällisten vuoro, mutta jotenkin se aika ja into sitten vain loppuivat kesken. No, ehkä ensi vuonna!


Hyvin edistyvästä keväthuollosta sain paljon hyvää mieltä ja energiaa, joka kertautui juoksulenkillä. Tein nimittäin niin oman mittapuuni mukaan hyvän ajan kympillä (55 min.), että hymyilytti kaksi päivää. 


Jos oli emäntä tehnyt tuhmuuksia tyynyostoksilla, niin koiruuksia harrasti myös Laivakoira. Se söi peräti kolme kertaa luvatta maasta varmaan jotain ihan tajuttoman ihanaa. Olin juuri edellisellä viikolla ennättänyt madottaa sen ja nyt mietin, että pitäisiköhän antaa toinen matokuuri heti perään. En nimittäin halua edes ajatella, mitä se mahtoi popsia. Yrk. Pitäisi näköjään olla silmät selässäkin!


Punaiset housut pääsivät jalkaan ennen veneen veteenlaskua. Koska en pääse Atlantin yli purjehdus -referenssistä irti, pohdin, että pitäisiköhän leikata housuista sortsit. Niistä ei ehkä tulisi ihan niin voimakkaita mestariskiglariviboja. 


Keväthuolto valmistui. Siellä ne Laivakoiran pienet pelastusliivit odottelevat retkeilijöitä. 



Käväisin työmatkalla Koreassa. Aikaero noin päin saa minut aivan veteläksi, enkä viettänyt aikaa juuri muualla kuin sängyssä. Yöpöydältä löytyy aina lukemisten ja datailuvälineiden lisäksi kahvikuppi, taskulamppu ja huoneen avain. Tämä on turvallisuusvinkki myös muille matkailijoille. Avain ja fikkari löytyvät käden ulottuvilta tulipalon tai muun hätätilanteen varalta. Fikkarilla voi näyttää valoa mahdollisesti savuisessa tai muuten pimeässä tilassa ja avaimella pääsee takaisin huoneeseen, jos käytävällä tuleekin liian tukalat oltavat. 



Tällaisilla työreissuilla en tee muuta kuin kolmea asiaa. Nukun, treenaan ja syön. Kävin salilla tekemässä lempeän jumppapuntin. 



Illalla kävin pikaisesti muutaman työkaverin kanssa syömässä korealaista barbequeta. Pöydän keskellä on tuollainen grilli, jossa paistetaan lihaa ja valkosipulia. Ne kasataan erinäisten tunnistamattomien vihannesten ja kastikkeiden kanssa salaatinlehtien sisään ja syödään käsin. Hyvää! 


Hotelliaamupalalla olen hyvin, hyvin kaavoihin kangistunut. Syön aina munakkaan, kalaa (jos on), vihanneksia, hedelmiä ja maustamattoman jugurtin. Nyt revittelin ja otin lisäksi vielä ananas-kookossmoothien. 


Kotiin päästyäni oli pakko lähteä asioille. Kuten tässä postauksessa kerroin, jostain syystä idästä palattuani tunnen vastustamatonta vetoa siivousvälineosastoihin kaupoissa. Niinpä yritän yleensä pysytellä niistä poissa, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa. Osoitin voimakasta itsekuria torjumalla nimeäni huudelleet Laura Ashleyn 18 euron yleispuhdistusaineet, jotka olivat ihan tosi näteissä pulloissa, joten päätin palkita itseni harvinaisella herkulla. En ole tainnut mainitakaan, että rrrrakastan Mäkkäriä! Kun olin lapsi, vanhempieni oli välteltävä paikan nimen mainitsemista, koska olisin halunnut sinne heti. Kultaiset kaaret ovat siis olleet sydäntäni lähellä aina. McFeast-ateria ja kinuskisundae. Eipä. 


Mäkkärin lisäksi fanitan usein Ikeaa, mutta myönnettävä on, että tämä kakkuvuoka ei ehkä ollut laadukkain mahdollinen ostos. Ja koska kakkuvuokaa tarvittiin tänä aamuna, eikä uuden hankkiminen ollut mahdollista, tarvittiin hitunen luovuutta. 


Työn alla on Valion mainoksesta löytynyt Domino-pohjainen mansikkarahkakakku. Valitettavasti kaikki muutkin pääkaupunkiseudulla taitavat tehdä samaa kakkua tänä viikonloppuna ja jouduin hieman soveltamaan raaka-aineissa. Valion mansikkarahka vaihtui Arlan mansikka-raparperiversioon, koska edellä mainittu oli loppu. Myös vaadittu mansikkakerma oli loppu, mutta löysin satttumalta yhden sellaisen juustohyllystä, tuorejuustojen taakse piilotettuna. Löydökseni jälkeen vahdin kärryäni maanisesti, kun pelkäsin, että joku vie niistä kaupan vikan mansikkakerman. 


Soveltamista tarvittiin myös pohjan teossa, koska meillä ei ole tehosekoitinta, jossa pistää keksit päreeksi. Onneksi minulla on vanha kikka. Lukioikäisinä hakkasimme Rouva Muffinssin kanssa lihanuijalla Oreoita palasiksi vaniljajäätelön sekaan, koska silloin ei todellakaan saanut kaupoista mitään Cookies n' Cream -jäätelöitä. Pieksäntä oli erittäin terapeuttista, usein hoimme joidenkin armeijaan karanneiden poikien, jotka eivät koskaan soittaneet, vaikka lupasivat, nimiä. Sitten joimme litroittain Cokis Lightia, söimme jäätelöämme ja katsoimme tiistai-illan telkkarisarjoja, Ally McBealia ja muita sellaisia. Tiistai oli silloin ihan paras telkkaripäivä!


En omista lihanuijaa, enkä löytänyt vasaraakaan tähän hätään, mutta tuokin härpätin toimi ihan hyvin. Viikonlopun teema on siis luovuus. 


Arvonnan, johon osallistui ihan huikea määrä ihmisiä, voitti Vilmis seuraavalla kommentilla. 

Tuo tummansininen valkoisella tähdellä on ihanan raikas kuin kesätuuli merellä! Se mulle!

Kiitos blogistasi! En koskaan ole uskaltautunut kommentoimaan, mutta olen jo pitkään seurannut taustalta. 
-Vilmis

Jos muuten ihmettelette, miksi arvoin 400 vastauksen kesken, vaikka kommentteja näyttää olevan 402, niin syy on se, että poistin pari kahteen kertaan tullutta osallistumista. Yritin seuloa niitä jo julkaisuvaiheessa, mutta pari oli silti päässyt läpi. Onnea Vilmis! Laita minulle sivupalkin sähköpostiosoitteeseen kokosi, osoitteesi ja nimesi sekä vahvistus lopullisesta värivalinnasta. 

Kakku on jääkaapissa hyytymässä, seuraavaksi ohjelmassa on hieman paketointihommia. Sitten pääsenkin halaamaan äippää ja kakkukahvittelemaan. Oikein ihanaa ja iloista äitienpäivää kaikille äideille!

Translation: This week: spring maintenance of the boat, traveling to Korea and baking. Happy Mother's Day!

9 kommenttia:

  1. Noi punaiset housut on just hyvät, älä turhaan saksi niitä! Jopa mun mies on päässyt yli siitä Atlantinylitysjutusta, meillä koko perhe pitää nykyään punaisia housuja ihan surutta. Tosin ei kaikki samaan aikaan, koska se nyt vaan olisi jo vähän liian kovan luokan tiimipukeutumista jopa meille... :)

    Ja mäkkiruoka ja etenkin McFeast on myös mun salainen pahe - salainen siksi, että harva ainakaan kehtaa tunnustaa pitävänsä siitä. ;) Tosin Burger King voittaa Mäkin mennen tullen, eli odotan innolla sen saapumista Suomeen!

    /Gitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta mun tekisi kamalasti mieli punaisia sortseja. ;) Mua naurattaa ajatus teidän perheestä tiimiasuissa, antakaa mennä vaan! :D

      Mäkin odotan Burger Kingiä ihan into piukassa! Jee!

      Poista
    2. Voihan ne punaiset shortsit ostaa vielä noiden housujen lisäksi! :) Ja tiimipukeutumisessa on tietty se kiistaton etu, että pyykin lajittelu on helppoa - meillä tulee nykyään koneellinen raitapaitoja ja toinen punaisia housuja. :D Miinuspuolena meidän tyttöjä luullaan usein pojiksi, musta sentään onneksi näkee jo naamasta, etten ole poika! Tosin tarkemmin ajatellen on mua kyllä pojiteltukin talvikamoissa...

      /Gitta

      Poista
  2. Oi Ally McBeal ja vanukastiistait! Meillä oli tyttöjen ilta aina Allyn aikaan, eväinä vanukkaita ja karkkia. Aika luksusta opiskeluaikaan, kun eipä opintotuella silloinkaan pahemmin juhlittu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskeluaikana kavereiden kanssa hengaaminen oli niin helppoa. Nykyään tuntuu, että ihan kuin pitäis olla sen seitsemän sortin tarjoilut ja ohjelma ja skumpat ja ties mitä, vaikka eihän se tietenkään niin ole. Ehkä noi telkkari-illat pitäis elvyttää...

      Poista
  3. Hei,

    Minä murskaan keksit laittamalla ne muovipussiin ja nuijimalla kaulimella. Dajm-rakeita kakun väliin saa kätevästi nuijimalla patukat omissa pakkauksissaan. Kaulin on kiva :)

    Voitko suositella Helsingistä vierasvenesatamaa muutaman päivän vierailua varten? Mahdollisimman lähellä keskustaa, jotta kouluikäiset lapset pääsevät helposti liikkumaan. Suomenlinna?

    terv. perhepurjehtija länsirannikolta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, sä olet niin käytännöllinen! :D Mulla lenteli dominonpalaset koiran onneksi mihin sattuu.

      Suomenlinna on aivan ihana, jos uskallat päästää lapset kulkemaan lautalla. (Mulla ei ole mitään käsitystä, minkä ikäiset lapset siis liikkuvat yksin mitenkin.) Jos lautta mietityttää, niin Katajanokka on paikkana kiva - rauhallinen, mutta lähellä keskustaa. Kaivari voi olla vähän levoton ja siellä on joskus ilkivaltaa.

      Tervetuloa!

      Poista
  4. Kakku kuullostaa herkulliselta. Söin itse tänään ihanaa dacapobrownieta mansikalla ja kermavaahdolla, hyvää sekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin kyllä superhyvää, pitää tehdä toistekin. :) Eipä kuulosta sunkaan herkut hullummilta!

      Poista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!