keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Päivä päivältä lähempänä




Purjehduskausi nimittäin. Lämpimät kesäillat sitloodassa ja laiturilla, jääkylmät ankkurimaljat, kimalteleva meri, eteenpäin vievä tuuli purjeissa, suolavesi kasvoilla, kesken vendan syliin yrittävä Laivakoira ja elämän parhaat onnenhetket, ne ovat kaikki ihanasti edessä päin. Pikkuruinen paattimme ja me, kauneimpia luonnonsatamia etsimässä ja maistuvimpia eväitä kokkailemassa. 





Tänä vuonna toivomme jo saavamme laituripaikan venekerholtamme. Tähän asti meillä on ollut vene kaupungin paikoilla, joissa niissäkään ei ole ollut mitään valittamista. Nyt vain tahtoisimme vaihteeksi lännemmäksi. Pohdinnan alla ovat myös mahdollisuudet hilata Båtia pikkuhiljaa lännemmäksi ja lännemmäksi, lähemmäksi Saaristomerta. Ellei ihmeitä tapahdu, meillä ei valitettavasti tule tänä vuonna olemaan kesälomaa yhdessä. Se asettaa aikamoisia haasteita pitkille purjehduksille. Retkemme tulevat luultavasti olemaan parhaimmillaankin vain muutaman päivän pituisia. Emme tahtoisi kuitenkaan jättää suosikkimaisemiamme vierailematta, joten pientä pähkäilyä on luvassa. 

Minulla ei ole montaa toivetta, mutta Helsingholmissa tahtoisin viimein käydä. Se on jostain syystä jäänyt väliin edellisinä vuosina ja nyt todella haluan sinne. 


Tämän kauden tavoitteina minulla on maisemanavigointitaitojen parantaminen ja rantautumisten jatkaminen. Aion edelleen aina silloin tällöin ajaa veneen rantaan, jottei siitä taas tulisi hirvittävää, pelottavaa peikkoa. Valokuvauksellisiakin tavoitteita minulla on. Haluaisin ottaa tänä vuonna oikein värikkäitä kuvia. Saa nähdä, joudunko taipumaan ja käsittelemään kuviani tämän saavuttaakseni. Nyt käsittelyni ovat lähinnä horisonttien suoristamista ja joskus rajauksia. 




Vanhojen purjehduskuvien läpikäyminen saa minut aina hyvälle tuulelle. Hyviä tuulia teillekin tähän aamuun!

tiistai 29. tammikuuta 2013

BKK inspired

Minusta on matkoillani tosi kiinnostavaa katsella, miten ihmiset pukeutuvat missäkin ja saada uusia ideoita. Usein parhaita reissutuliaisia ovatkin ne lamput, jotka ovat syttyneet pään päällä, kun on nähnyt jonkun tosi mieluisan kokonaisuuden. Luen paljon muotilehtiä ja -blogeja, mutta jostain syystä inspiroidun eniten ja parhaiten, kun näen vaatteet luonnossa, oikean, liikkuvan ihmisen päällä. 

Bangkokin Suvarnabhumin kentällä vastaan juoksi nuori nainen, jonka päällä jo viime vuonna kovasti muodissa olleet kukalliset housut näyttivät yhtäkkiä tosi hyvältä. En ole tähän asti ollut kovin innostunut kyseisestä trendistä, mutta jälleen kerran käänsin takkini ja muutin mieleni. Jospa sittenkin? 

BKK2

Kyseinen daami oli pukeutunut muuten kokomustaan, joten kukalliset housut saivat paraatipaikan. Look oli samaan aikaan klassinen ja uusi. 

Omassa elämässäni ei ole sijaa kokomustille asuille, sattuneesta syystä. Mielestäni aika lailla samanhenkisen kokonaisuuden voisi kuitenkin rakentaa toisella hyvin neutraalilla sävyllä. Tuollainen nuden, blushin (mikähän tälle voisi olla hyvä suomennos?) ja kermanvalkoisen sekoitus on minusta melko lailla samanhenkinen ja huomattavasti käytännöllisempi valkoisen koiran omistajalle. 


BKK

Kollaasit Polyvore

En tiedä, inspiroiduinko ihan niin paljon, että hankkisin itse kukallisia housuja, mutta onneksi on Polyvore. Lisään tuohon sivupalkkiin uuden tagin, Bongasin, jonka alle ajattelin keräillä näitä maailman turuilla vastaan kävelleitä makeita asuja. Kiinnostaako?

maanantai 28. tammikuuta 2013

Khob Khun Ka, Bangkok!


Uskokaa tai älkää, työmatkailen joskus jossain muuallakin kuin New Yorkissa. Ilmatie vei tällä kertaa kohti Bangkokia. Edellisestä käynnistä oli jo hetki aikaa ja olin ennättänyt oikein ikävöimään jalkahierontaa, värejä, mangoa ja ennen kaikkea kaiken syleilyynsä kietovaa lämpöä. 


 Keikkuvat veneet Chao Praya -joella, rumat betonirakennelmat, kukkien väriloisto, ystävälliset ihmiset, kaaosmainen liikenne ja kuumuus, joka ei hellitä edes yöllä - niistä on Bangkok tehty. Katukioskeissa myydään mitä erilaisimpia ruokia. Hierontapaikkoja on melkein nurkan takana kymmenittäin. Jos ei pidä varaansa, jää mopon alle tai kompastuu kulkukoiraan. 



Minulla oli to do -listalla vaatimattomasti kohtia. Halusin käydä jalkahieronnassa, lukea kirjaa altaalla ja syödä mangoa. Nämä toteutin. Jalkahieronta on sellainen juttu, jota ei Thaimaassa (sama juttu on Kiinassa) kannata jättää väliin. Kuuman ilman ja pitkän lennon turvotettua varpaat keitettyjä prinssinnakkeja muistuttaviksi pötköiksi on melkein maailman ihaninta istahtaa tuoliin ja laittaa silmät kiinni. Jalkahierontaan kuuluu aina myös niska-hartiahierontaosuus ja hieronnan jälkeen tarjotaan kupponen teetä. Hoidon jälkeen olo on kuin uudella ihmisellä. Jalkahierontaa varten annan kaksi vinkkiä. Ensimmäinen on se, että sen jälkeinen kulkureitti kannattaa suunnitella niin, että pääsee vessaan aika pian. Hieronta laittaa nimittäin nesteet liikkeelle - ja äkkiä! Toinen on se, ettei kannata laittaa hametta päälle. On huomattavasti helpompaa rentoutua, kun ei tarvitse miettiä, näkyvätkö alushousut kaikille muille paikan asiakkaille. 


Kun haaveilin kirjan lukemisesta altaalla, mielessäni oli ihan spesifi kirja, nimittäin joululahjaksi saamani Finlandia-voittaja. Pääsin Ulla-Lena Lundbergin Jäässä puoleen väliin ja voin lämpimästi suositella sitä. Lundberg kirjoittaa niin ihanasti, että melkein itkettää lukiessa. Tosin optimaalinen lukupaikka tälle olisi kyllä purjeveneessä. Bangkokin altaalle sopisi ehkä parhaiten Jo Nesbøn Torakat. Päässä pitää olla aina jotain auringolta suojaamassa. 


Iltaisin ihailin joella kulkevia valaistuja veneitä. Molemmin puolin rantaa on paljon hotelleja, joiden asiakkaita kuljetetaan menoihinsa hotellien omilla veneillä. Lisäksi sekaan mahtuu erilaisia illallisristeilijöitä, pitkähäntäveneitä ja tuhottoman pitkiä proomuja. Proomut ovat ihan pilkkopimeitä ja aika pelottaviakin, kun niitä ei tahdo nähdä ennen kuin ne ovat ihan kohdalla. Olen kerran ollut pitkähäntäveneretkellä (pitkähäntävene on postauksen ekassa kuvassa), jossa ajeltiin pitkin kanavia ja nähtiin kaupunkia mielenkiintoisesta perspektiivistä. Retken jälkeen en ole tosin voinut unohtaa, miten paljon liskoja ja käärmeitä joessa asuu. En tiedä, mitä pelkään eniten; sitä, että vene kaatuu ja joudumme veden varaan ja proomu ajaa meidän ylitsemme vai sitä, että lisko hyökkää. (En tiedä, hyökkäilevätkö liskot ja käärmeet noin yleisesti.) Joka tapauksessa pitkähäntäveneretki on kiva tapa tutustua kaupunkiin, mutta pimeällä se on ehkä vähän too much turvallisuutta arvostavalle pohjoismaalaiselle.




Peninsula-hotellin veneet ovat mielestäni kaikkein kauneimpia. Illallispaikkaamme ekana iltana ei sen sijaan hyvällä tahdollakaan voi sanoa kauniiksi. Seikkailimme Skytrain-junalla vähän kauemmaksi syömään. En edelleenkään ole ihan varma, missä kävimme, mutta ruoka oli edullista ja hyvää. Tankkasin Thaimaan-suosikkejani, erilaisia valkosipulilla ja chilillä ryyditettyjä kaaleja ja cashew-pähkinöitä sisältäviä annoksia. 




Thai-ruoka on tulista ja hyvää. Kun kyse on kuumasta maasta, kannattaa tietysti vähän katsoa, mitä syö ja missä. Eikä käsidesin kanssa lotraaminen nyt ainakaan haittaa. Oma taktiikkani erilaisia vatsatauteja vastaan Aasiassa on syödä nimenomaan paikallista ruokaa - sen raaka-aineiden kierto on nopeaa ja se osataan valmistaa juuri oikein. Länkkäriruuat kannattaa yleensä unohtaa, ellei ole sitten todella siistissä ja hygieenisessä paikassa. Ja tietenkin paikallisia ruokia kannattaa suosia jo ihan vain siksi, että ne ovat niin hyviä. Eivätkä ne maistu missään niin hyvälle kuin kotimaassaan. 


Uskonto on Thaimaassa todella konkreettinen osa arkipäivää. Melkein jokaisen talon lähettyvillä on pieni Buddha-alttari, jolle viedään ruokaa ja juomaa ja joka koristellaan tuorein kukin. 




Buddhan lisäksi Thaimaassa ollaan erittäin mieltyneitä erilaisiin värivaloihin. Jos joku ärsyyntyy suomalaisten jouluvaloista ja niiden ripustusajankohdasta, ei ehkä kannata matkustaa Thaimaahan. :D 





 Tälle reissulle pakkasin mukaan löysiä vaatteita ja varvassandaaleita. Helteen turvottamiin jalkoihin on ihan turhaa yrittää tunkea oikeita kenkiä. Ja koska helle turvottaa ihan kaiken muunkin, löysää garderobia todella arvostaa. 


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Life is short, buy the shoes!


 Se tavallinen tarina. Toinen sanoo, että hei mennäänkö käymään jossain kaupassa, haluan katsoa sieltä jotain. Itse sitä menee vain seuraksi. Itse poistuu ostoskassin kanssa, se kauppaa ehdottanut tyhjin käsin.  Tämä pyytämättä ja yllättäen tullut onnenkantamoinen teki minut kuitenkin hyvin tyytyväiseksi. Olin jo pitkään yrittänyt katsella sillä silmällä tämän tyylisiä kenkiä nähtyäni sellaiset jossain muotilehdessä jokunen vuosi sitten. Yhdet jo bongasinkin syksyllä See by Chloélta. Ne maksoivat Century 21:ssäkin yli 200 dollaria, enkä sitten kuitenkaan halunnut niitä ihan niin paljon. Sopuhintaisemmat menopelit löytyivät Espritin alesta. 




Kapeiden housujen kanssa ajattelin uutukaisiani yhdistellä. Että tulisi joskus käytettyä muutakin kuin niitä UGGeja. Nahkasaapasasia käsiteltiin jo, näihin mahtuvat sisään järeämmät sukat. 


Pohjakin on aika järeä, eristää varmasti lämpöä sekin. Arvelen sen olevan sopivan pitävä myös minunlaiselleni, öh, kommeltajalle, jolle aina sattuu ja tapahtuu. Kerroinko jo siitä, kun limupullo tippui täynnä jauhelihakastiketta olevaan paistinpannuun? Kastiketta oli sitten katossa asti. Et silleen. 

Kommentteihin vastailu saattaa muuten vähän hidastella, koska iPad. Pahoittelut, korjaan tilanteen, kunhan palaan reissusta!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Viikkokatsaus


Kuluneella viikolla saimme Laivakoiran kanssa nauttia vuoden ensimmäisistä aurinkoplänteistä. Laitoimme silmät kiinni ja annoimme mollukan lämmittää ikkunan läpi. 


Luin kahvibreikillä uutta Oliviaa. Siinä oli todella inspiroiva juttu Suomen parhaasta työpaikasta. Ahmin sen kertarykäisyllä ja palasin siihen viikon aikana moneen kertaan. 


Kun bloggaajia joskus moititaan siitä, että elämä näyttää liian siloitellulta, niin päätin ikuistaa makuuhuoneen tason normaalitilan. 


Tällä viikolla sain vihdoin rakkaat sormukseni takaisin huollosta, ja kylläpä ne kimalsivatkin. Tuntui hyvältä saada pujottaa ne takaisin sormeen. Muistakin kuin kimallussyistä.



Glorian ilmestyttyä kokoonnuimme parin ystävän kanssa Raflaan syömään, juomaan lasilliset ja analysoimaan juttua. Olin ensin kriittinen, enkä näyttänyt mielestäni kuvassa yhtään itseltäni. Sitten nukuin yön yli ja totesin, että kyllä huippuvalokuvaajan ottamassa kuvassa, ammattilaisen meikkaamana ja Photari-mankelin läpi menneenä varmaan kuuluukin näyttää vähän erilaiselta kuin näissä omissa räpsyissäni. Raflan lohisalaatti on muuten yksi suosikkiravintola-annoksistani. 


Vapaapäivän sää suosi lenkkeilijää. Juoksin ihanassa auringonpaisteessa reippaan pakkaslenkin. Haaveilin silti kesästä ja monipuolisemmasta reittivalikoimasta. Suunnittelin yöllistä hyökkäystä latuja sulattamaan. 



Tällä viikolla tuli syötyä ulkona toisenkin kerran, kun treffasin toisen bestiksistäni Comossa, joka oli minulle uusi ravintolatuttavuus. Ruoka oli muuten oikein maukasta, etenkin kuvan antipastot, mutta pääruokacapresen tomaatit olivat kylmiä, ihan selvästi jääkaapista. Eew. Bestiksen kanssa pistimme taas maailman järjestykseen ja halasimme tiukasti erotessamme. Päivä oli täydellinen, kun löysin samalla reissulla pitkään etsimäni tietynlaiset kengät. 

torstai 24. tammikuuta 2013

Raitoja


"Ou nou, taasko tää show alkaa?"
"No joo-o, pakko tsiigaa, näytänkö ihan urpolta näissä vaatteissa ja että laitanko huivin vai en."
"Kuvaa keskenäs."


Eilen päädyin vaihtamaan nahkasaappaat kylmemmän sävyisiin ruskeisiin, mutta lähdin kuitenkin uhmaamaan pakkasta ihan ihmisten kengissä. Käveltyäni puoli korttelia autosta ravintolaan olin valmis kyseenalaistamaan valintani täysin. En tuntenut jalkojani. Siis kuka ja miten voi käyttää nahkasaappaita pakkasella? Tänään kiskoin siis suosiolla jalkaani UGGit. Vaikka jotkut muut kengät olisivat taatusti olleet kivemman näköiset. 

Lähipäivinä tilanne onneksi korjaantuu hiukkasen ja pääsen käyttämään kevyempää raitakamaa. Ja aurinkolaseja! Käy!




 Ensin pitää kyllä suorittaa operaatio jalkojen dovetus sinertävänvalkoisista aavistuksen päivettyneiksi. Muuten voi nimittäin olla, että joku onneton kanssaihminen säikähtää liikaa.