torstai 28. helmikuuta 2013

Jet Set over jet lag


Sain kivan postaustoiveen aiheesta "mitä päälle lentokoneeseen". Pitkät lennot voivat todellakin olla piiiiiitkiä ja lämpötilaerot kenttien välillä useita kymmeniä asteita. Miten matkustaa kohtuutyylikkäästi, mutta mukavasti ja niin, että vaatteet sopisivat molempiin päihin matkaa?

KYLMÄSTÄ LÄMPIMÄÄN JA TOISIN PÄIN

Tämä on varmasti kaikkein ongelmallisin yhdistelmä. Lennolle lähtiessä ei tahtoisi palella, eikä kohteessa paistua. Ratkaisu voisi olla mukava maksimekko. Sanoin aiemmin, etten ikinä pukisi moista päälleni, mutta koska olen nyt päässyt takinkääntämisessä vauhtiin, totean, että ehkä tuollainen pitkähihainen ja ylhäältä istuva ei olisi hullumpi. Alle sukkikset, jotka voi riisua lennon lopussa, jalkaan pehmeät bootsit, jotka saa perillä runtattua laukkuun ja vaihdettua sandaaleihin. Huivi lämmittää lähtiessä sekä toimii peittona koneessa ja mahtuu kätevästi laukkuun, kun päästään aurinkoon. Tiedän, että moni jättää takin pois tällaisilla lennoilla, mutta turvallisuushenkinen työminäni naputtaa moisesta. Muistelkaapa vain taannoista Finnmatkojen koneelle sattunutta tilannetta, jossa matka katkesikin Samaraan. Mahtoi olla holotna, jos oli matkassa pelkissä kesävaatteissa. Takki mukaan, siis! Eihän sitä tarvitse perillä päällä pitää, vaan sen voi kantaa käsivarrella. Oma käsimatkatavarasuosikkini on iso nahkalaukku, johon mahtuvat tärkeimmät käsilaukkukamat, lukemista, iPad ja ne ekstravaatteet. Muista aurinkolasit!


Travel

LÄMPIMÄSTÄ LÄMPIMÄÄN

Helteeseen on yleensä helppoa pukeutua, mutta matkustaessa kannattaa pitää pari lisäjuttua mielessä. Pakkaa mukaan sukat, niin koneessa on mukavampi rötvätä. Huivi on jälleen monikäyttöinen kapistus. Se suojaa viileältä ilmastointi-ilmalta ja hoitaa peiton hommat. Minusta rento mekko on yksi mukavimpia matkustusvaatteita, sellaista suosisin tällaisellakin reissulla. Matalat kengät ovat kentillä pop, joskus välimatkat ovat pitkiä. Kannattaa valita sellaiset, jotka on helppo potkaista jalasta ja sujauttaa takaisin turvatarkastuksessa.

Travel 2

KYLMÄSTÄ KYLMÄÄN

Kylmää varten pakkaaminen on hieman haasteellista, koska lämpimät vaatteet vievät paljon tilaa. Laita siis päällesi paksuin mukaan aikomasi takki. Myös isoin huivi ja muhkuimmat kengät kannattaa pukea päälle lennolle. Lentokoneessa istuessa turpoaa aina vähän, joten mikään kiristävä vaate ei ole hyvä valinta. Mustat, paksut ja laadukkaat leggingsit ovat ikuisuusklassikko, jotka todennäköisesti menevät yhteen myös kaiken sen kanssa, mitä matkalaukustasi löytyy. Panosta mukavuuteen ja valitse pehmeitä, löysähköjä vaatteita. Laadukkaat materiaalit eivät rypisty.

Travel 3

Hyvää matkaa!

Hellegarderobi


Mitä päälle palmun alle? No, bikinit tietysti, mutta aina välillä tarvitsee jotain muutakin. Fouta osoitti monikäyttöisyytensä ja taipui sarongin tapaan bikinien päälle rantaan astellessa. 



Erilaiset varvasläpsyt ovat ihan ykköskengät tropiikkiin. Ei haittaa hiekka, ei turvotus. Omaan jalkaani flip flopit passaavat myös pidemmillä kävelyillä. 

Toinen vaihtoehto bikinien päälle on valkoinen ja löysä tunika. 


Muualla kuin rannalla sitä tarvitsee tietysti vähän enemmän kangasta ylleen. Oma suosikkini on harmaa tässäkin asiassa. Harma t-paita on samaan tapaan neutraali kuin musta tai valkoinenkin, mutta ei yhtä herkkä likaantumaan kuin valkoinen, eikä yhtä kuuma kuin musta. Alaosaksi valitsen mielelläni rennot sortsit tai lyhyen hameen. Ja matalat sandaalit. Tuntuisi jotenkin luonnottomalta kiskoa oikeita kenkiä nahkeisiin ja pulluraisiin jalkoihin. 



Harmaita t-paitoja oli matkassa useampia. Näin kuumiin maihin matkustettaessa kannattaa minusta pakata mukaan aika paljon yläosia, ettei tarvitse turvautua valmiiksi hikoiltuihin vaatekappaleisiin, eikä käyttää kallisarvoista ranta- tai hauskanpitoaikaa pyykkäämiseen. 

Jo päivän oleskelun jälkeen oli selvää, että The Päähine on fedora ja sellainen piti tietysti sitten saada. Pakko on paras muusa ja Chichen Itzan polttavan ja porottavan auringon alle hattu oli välttämätön auringonpistosta ehkäisemään. Minulla oli niin kova kiire saada lakki päähän, että unohdin tinkiä.


Hattu pääsi käyttöön joka päivä, joten kymmenen euron hatulle (jonka hinnassa oli varmasti ainakin vitonen ilmaa) oli selvästi tilausta. Ostosreissulle otin mukaan neuletakin hihattoman mekon päälle, jos vaikka ilmastoiduissa kaupoissa olisi viileää. Turhaan. Kylmä ei matkalla tullut kertaakaan!


Brekkarimekko. Liian lämmin päiväsaikaan käytettäväksi, mutta aamukahville rantahiekkaan juuri sopiva. Tykkään tästä päivä päivältä enemmän. Kädessä killui wristlet-mallinen aamiaispussukka, johon mahtuvat juuri sopivasti iPhone, huoneen avain ja tipit.



Ostoksilla käänsin takkini, pyörsin kaikki puheeni ja ostin eläinkuosia. Lisäksi tupeerasin vähemmän. Helle varmaan pehmensi pään, kun olin näin epäminä. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen mekko-ostokseeni, koska se on aika samantapainen malliltaan kuin Zaran oranssihelmainen kukkamekko, jota olen käyttänyt etelän illoissa aivan hurjasti ja joka saa aina kehuja. Iltaiseen aikaan suosikkivaatteeni onkin lyhyt mekko ja kyllä, edelleen flip flopit. Niillä on hyvä juosta paikallisbussiin ja etsiä ravintolaa, jonka sijaintia kukaan ei tiedä. Kun ravintola, jonne olimme illallistreffimme sopineet, vihdoin löytyi ja kollegani näki uuden vaatteen päälläni, hän lähti pöydästä ja juoksi kilometrin päähän ostarille ja takaisin hakemaan itselleen samanlaista. Hyvän vastaanoton tuntui siis saavan uusikin iltaleninki.



 Vanha suosikki pysyi sekin käytössä. 


 Juuri ennen matkaa olin käynyt harmaahuumassani muka aurinkovoideostoksilla, mutta salaa myös vaateostoksilla. Törmäsin niin mieluisaan harmaaseen college-mekkoon, että normaalisti erinomainen itsekurini petti täysin ja kiikutin vaatteen kassalle vailla minkään sortin tilannearviota. Mekko on Vilan ja siinä on selässä hauska kolo, joka sinetöi ostopäätöksen. 



 Huivi mukana oli ihan turha, mutta ekana iltana ei voinut vielä tietää, tuleeko yöllä viileää. Ei tullut ja niinpä tosiaan farkut jöivät kokonaan käyttämättä, samoin kaikki pitkähihaiset t-paidat. Hyvä niin. Tänään ei muuten täällä kotimaisemissakaan tarvinnut enää paksua toppatakkia ja pipossa tuli kuuma, kun kävelimme Laivakoiran kanssa aamupäivällä. Ja moottoriteiltä olen jo bongannut kuivaa asfalttia. <3

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Scorchio!



Sain maistaa pienen palasen The Golden Days of Aviationia, jolloin kohteissa oltiin päivätolkulla ja otettiin työmatkoista kaikki irti. Pääsin oikealle kaikkien aikojen once in a lifetime -työmatkalle, kun koneen nokka suuntasi kohti Meksikoa ja Cancunia viime viikolla. Normaaliin yhteen yöhön kohteessa verrattuna viiden yön reissu tuntui täysin käsittämättömältä onnenkantamoiselta. Kulutin pakkaamiseenkin enemmän kuin normaalit viisi minuuttia ja jopa mietin, mitä ottaa mukaan. Pakkaus epäonnistui hyvin mieluisalla tavalla - farkut ja kaikki pitkähihaiset paidat tulivat käyttämättöminä takaisin. 








Hiekka oli viileää ja valkoista, meri turkoosi ja taivas sininen. Palmut humisivat lempeässä tuulessa. Oma hartain toiveeni oli päästä edes hetkeksi aikaa purjehtimaan ja tämä toive toteutuikin. Otimme hotellin tarjoaman veneen ja suuntasimme merelle. Itse ei päässyt tekemään mitään vaan kyse oli kyydissä olemisesta ja tunnelmasta nauttimisesta. 






Tällä retkellä ei purjeita pahemmin trimmailtu, eikä nousukulmia pohdittu, kunhan mentiin skuutteihin kajoamatta. Tuulta oli ihan kunnolla, varmasti kymmenisen metriä sekunnissa ja aallokkoakin oli kauempana rannasta toista metriä. Niin vain keinutus ja kallellaan olo tuntui kotoisalta. Aaltojen seassa vilahteli silloin tällöin suureksi iloksemme kilpikonnia. 


Cancunissa tuuli koko ajan, mutta se oli vain ja ainoastaan hyvä asia. Lämpötilat olivat nimittäin kolmenkymmenen asteen tietämillä, joten ilman tuulta olisi ollut turhan hottoa. Kun suuntasimme sitten sisämaahan maya-temppeleitä katsomaan ja meren vilvoittava vaikutus hävisi, kuumotti kunnolla. Jotenkin minulle tuli Chichen Itzassa heti mieleen Mel Gibsonin Apocalypta-elokuva, josta näin painajaisia yökausia. Kollegan matkaoppaasta mayojen historiaa kerratessamme saatoimme todeta, että jos sattui syntymään mayaksi, niin todennäköisyydet heittää henkensä jonkun julmuuden seurauksena olivat aikamoiset. 






Allaoleva rengas oli mayojen pallokentän seinässä. Kentällä pelattiin jotain varhaista pallopeliä, jossa pallo piti saada kyseisen renkaan läpi. Peliä pelattiin elämästä ja kuolemasta. Hävinneille kävi kalpaten. Myös ne, joita ei kelpuutettu edustusjoukkueeseen, menettivät henkensä. Temppeleistä hieman kauempana oli luonnonlähde tai kaivo, josta saatiin raikasta vettä. Jotta vedentulo ei lakkaisi, kaivolle uhrattiin - kyllä vain - ihmisiä. Uhrit puhdistautuivat ennen rituaalia saunassa ja sen jälkeen heidt sidottiin liikkumiskyvyttömiksi ja koristeltiin ja viskattiin kaivoon. Tässä asiassa täytyy kyllä sanoa, etten pidä mayoja erityisen viisaina. Oli varmaan tosi raikasta vettä kaivossa moisten uhrimenojen jälkeen. 


Ainakin itselleni jäi pätsimäisen kuumasta maya-kaupungista ja toinen toistaan kamalammista kertomuksista jotenkin tukala olo. Ahdistikin vähän. Tuntui hyvältä jatkaa vuokra-autolla matkaa Tulumiin, josta löysimme hauskan hippimäisen lomakohteen. 



Mereltä käyvä tuuli puhalsi hiet pois kasvoilta ja hattukin olisi lentänyt mereen, ellen olisi pidellyt siitä kiinni.






Tulumissa söimme yhdet reissun parhaista ruuista ja guacamolekin oli erinomaista. Vertailukohtia löytyi jo - olin nimittäin tilannut sitä joka päivä sekä lounaalla että illallisella.







Vastapäätä myytiin Cancunin alueen must-hattuja, fedoroita ja toisia tiuhaan näkyneitä juttuja, nimittäin värikkäitä riippukeinuja ja -tuoleja. Rannalla olisi voinut yöpyä bungaloweissa ja make love not war -tunnelma teki ihan hyvää mayojen kill 'em all -vibojen jälkeen. 



Cancunissakin oli vaikka mitä kivan näköisiä ravintoloita. Ruuat olivat Suomen hinnoissa melkein joka paikassa. Meksikolainen ruoka on hyvää, tulista ja maukasta ja drinkit vahvoja. Niin vahvoja itse asiassa, että mansikkamargaritat jäivät minulta kesken, kun tequila tunki liikaa läpi. 



Löysimme pari ihan pätevän oloista ostaria, joista toisessa tuli käytyä. Hotelleiden, ravintoloiden ja kauppojen alueen tunnelmasta tuli mieleen Florida. Muutenkin amerikkalaiset olivat enemmistössä matkailijoiden joukossa. 



Paras ravintola löytyi - tietysti - viimeisenä iltana. Rannalla vieressämme ollut nainen suositteli Tacun-nimistä pientä paikkaa, mutta kukaan ei tuntunut oikein tietävän, missä se oli. Lopulta kuitenkin löysimme pikkuruisen ravintolan, josta on Trip Advisorissa ainoastaan ylistäviä arvioita. Ja kylläpä ruoka olikin hyvää! Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos satutte matkailemaan tuolla päin maailmaa. Mutta varovaisesti sitten sen vihreän soosin kanssa! ;)



Ihanan aurinkoenergia-annoksen jälkeen oli hyvä palata kotiin. On se kotimatka kuitenkin aina paras matka.