tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kimalteleva vappu!


Ylioppilaslakissani alkaa olla jo aika paljon katu-uskottavuutta. Eipä ole ihmekään, lakkiaisista kun on jo 14 vuotta ja niihin vuosiin mahtuu jos jonkinlaista haalarirälläystä ja villejä juhlia. Mutta siis 14 vuotta, apua... Viimeisimmistä työn juhlista kaikki ovat menneet töissä, joten tänä vuonna ajattelin ottaa kaiken irti vapaasta vapusta. Instagram-seuraajani tietävätkin, että ostin uuden mekonkin, mutta arvon vielä sen kanssa. En nimittäin ole ihan varma, että onko se yöpaita vai vappumekko. 

Kuninkaalliseen vappuun tarvittiin myös jotain kimaltelevaa. Hollannissa vallanvaihto alkaa meidän aikaamme klo 14.40, TV1 näyttää juhlallisuudet. Sitä ennen pitäisi siis ennättää käydä kaupassa ja saada herkkuleipomukset käyntiin. Onneksi paljettiasiat ovat jo hoidossa. 



Kesän kauneimmat ballerinat löytyivät Zarasta. Eräs kollegani sanoi siinä talvisessa Glorian jutussa, että paljettivaate nousee arjen yläpuolelle. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä. Sama pätee myös kenkiin. Tänään ballerinani ovat juhlakengät, huomisesta alkaen myös arkikengät. Koska joskus sitä vain tarvitsee arkeenkin nostetta. 


Kimaltelevaa ja pirskahtelevaa vappua itse kullekin! 

Translation: Time to add sparkle and to raise a sparkling toast. Happy May Day!

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Niin lähellä mutta niin kaukana


Viime vuonna tähän aikaan pakerrettiin keväthuollon kimpussa. Samalla ihailimme jo veneensä veteen saaneiden ahkeruutta. Tuon sinisen veneen omistajan muistan tehneen pitkää päivää. Hänelläkin oli koira, joka odotteli kärsivällisesti isännän vahatessa venettä. 



Mekin paiskimme hommia. Pentterin kiskot ja niiden rullat vaihdettiin, pentterin vesiletkut vaihdettiin, kyljet myllytettiin oikein kunnolla ja vahattiin niin, että kädet olivat hellinä päivätolkulla, koneen sähköliitännät käytiin huolellisesti läpi ja siitä vaihdettiin yksi sinkkianodi, peräsimen puslat vaihdettiin, septitankin huohotusputki vaihdettiin ja uusi venttiili asennettiin, telakan pojat hiekkapuhalsivat ja maalasivat kölin. Lisäksi mies vielä hioi ja lakkasi pinnan ja lipputangon. Kahvia ja pitsaa kului. Minusta tuli Valko Steel and Toolin kanta-asiakas, kun tykitin sinne hakemaan milloin mitäkin puuttuvaa tarviketta. Aloin saada jo alennustakin. 

Lopulta meidänkin kylkemme kiilsivät asianmukaisella tavalla. 


Jokainen valmistautui omalta osaltaan edessä olevaan kauteen. 


Ja niin me saimme Båtin veteen 23.5. ja pääsimme aloittamaan toisen purjehduskesämme. 


Pienessä kajuutassa oli kotoisaa. 


Maailman (Turun) merillä kohdattiin uusia seikkailuja. 


Tänä vuonna meillä ei ole ihan niin isoa huoltorumbaa tiedossa. Kyljet vahataan, kone katsotaan läpi, samoin läpiviennit ja kunhan mitään yllättävää ei tulisi vastaan, se olisi siinä. Isopurjeen lähetin purjepesulaan viime viikolla. Mies oli ostanut meille uuden merikortin. Sammuttimet ja paukkuliivit olisivat seuraavina huoltolistalla. Uusi ankkuriliina pitää ostaa. Ja akku. Se taitaakin olla kevään arvokkain hankinta. Hupiakusta huomasimme viime vuonna, että se ei ihan jaksa koko yötä pyörittää sekä jääkaappia että lämmitintä. Viime kesä oli niin kylmä, että sellaisia öitä ei tainnut ollakaan, että lämmitintä ei olisi tarvittu. Ja sitten plumpsis, toukokuussa toivottavasti. Siirtopurjehdukseen varaamme parhaassa tapauksessa kaksi päivää. Loviisasta Lauttasaareen pääsee siinä ajassa ilman paineita ja saamme kivan kaudenavausretken. Yövymme varmasti työpaikan venekerhon saaressa, joka on sopivasti puolimatkassa. 

Sitten on vielä yksi asia. En tiedä, uskallanko sanoakaan, etten jinxaa koko juttua. On olemassa pienen pieni mahdollisuus, että saisimme sittenkin kesäloma-asiat järjesteltyä niin, että pääsisimme perinteeksi muodostuneelle pitkälle kesälomapurjehdukselle. Mikäli tällainen onni potkaisee, hurja reittisuunnittelu alkaa ja tänä kesänä käydään ainakin Isokarilla. Peukut pystyssä!

Translation: The boating season is getting closer day by day. Luckily there shouldn't be too much to do this year, basically just waxing. We hope to get the boat into water during May. 

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Viikkokatsaus



Viikko alkoi energianpuuskalla ja niiden pahamaineisten päällisten pesulla. Kyseinen operaatio vaatii aina aivan erityisen puuskan, mikään normaali "onpas täällä sotkuista, taidanpa siivota" ei riitä. Tämä on enemmän sitä, että päässä soi Welcome to the jungle. Ränttäntään jälkeen olo on kyllä hyvin tyytyväinen. 


Sohvalla tuli sitten vietettyä enemmänkin aikaa. Otimme Laivakoiran kanssa viikon aikana useammat makeat päiväunet. 




Esimerkiksi tiistaina, kun oli oikein kunnon sadepäivä, päätimme karvakorvan kanssa, että tänään ei huvita lenkkeily. Möllötimme koko päivän. Joskus sellainenkin on ihan huippua. 



Viimeiset lomapäivät kuluivat muutenkin hyvin leppoisissa merkeissä - kokkaillen ja kynsiä lakkaillen. Yhtenä päivänä tein lihapullia. Meillä on sellainen aika takuuvarma resepti, joka on miehen kehittämä. Se sopii mille tahansa jauhelihalle. Taikinaan tulee jauhelihan lisäksi kananmuna, puoli paketillista Philadelphia-juustoa, vähän fetakuutioita, yrttejä (tässä rosmariinia), suolaa, pippuria ja valkosipulimurskaa. Joskus laitetaan myös sipulia. Tämä kosepti toimii, jos pullat paistetaan uunissa. Jos ne on tarkoitus paistaa pannulla, kannattaa jättää feta ja sipuli pois, koska muuten pullat hajoavat helposti. 


Laivakoiraa ei niin haittaisi, vaikka pullat olisivatkin vähän hajonneita. Se on niin joustava, että suostuu syömään myös epätäydellisiä lihapullia. 


Muistin katsoa myös uutta telkkarisuosikkiani Newsroomia. HBO:n uusi sarja on tosi paljon mieleeni, valitettavasti vain muistan sen aika harvoin. Olen missannut ties kuinka monta jaksoa. Onneksi on Yle Areena. 


Nautimme Laivakoiran kanssa aurinkoisista aamulenkeistä. Nyt tuntuu jo keväältä, linnut laulavat ja iltaisin tuoksuu jotenkin kesältä. Pohdin fillarin kaivamista kellarista esiin. Varasin ajan kesärenkaiden vaihtoon. Harkitsin myös auton ilmastoinnin huollon tilaamista. 

Viikon kohokohta oli työreissu Singaporeen. Olin oikein odottanut sitä, harvoin enää nykyään pääsee aivan uusiin paikkoihin. 



Lämmintä oli, voin kertoa, että huivi oli mukana aivan turhaan. Otin sen vanhasta tottumuksesta mukaan, "jos vaikka illalla tulee viileää". Buahhahhhahaa. Korkkasin uudet värikkäät sandaalini


Ihastuin Singaporeen aivan täysin. Se pääsi heti suosikkikohteideni Top 5:een. 


Aamun rutiinit ovat samat kaikkialla maailmassa. Ensin kahvia ja blogikierros. 



Sitten aamupalaa, lisää kahvia ja lehti. 


Tai oikeastaan nukuin aamupalan ohi ja menin suoraan lounaalle. Viileässä ja ilmastoidussa hotellissa pitkähihainenkin oli tarpeen. 


Kaupungille lähtiessä revisioin asun niin, että jätin lämmikkeen pois. Otin kuitenkin huivin mukaan kylmiä ostareita varten. Jalkaan valitsin ikivanhat ja räjähtäneet fliparit, olin kuullut, että jos vettä tulee, niin sitä tulee sitten niin, että kengät ovat roskiskamaa. 


Matkarutiineihin kuuluu ehdottomasti kahvipaussi. Ostin kotiinkin lisää kahvia, sitä samaista Guatemala Antiguaa, johon olin ihastunut kahvitastingissa aiemmin. Toisen pussin sisältönä olivat uudet työkengät, joita ei edes lasketa shoppailuksi, koska niiden ostaminen on ihan samaa kategoriaa kuin vessapaperin ostaminen.


Sitten olikin jo aika valmistautua työpäiväänyöhön eli treenata ja nukkua. Kotona odottelivat ihanan houkuttelevina puhtoiset sohvat.


Vaan minäpä en heittäytynytkään niille. Olin jossain yövuoronjälkeisessä hysteriassa ja täysin ylienerginen. Hepuleissani päätin kotiin tultuani keittää kahvit ja valmistaa miehelleni aamupalan. Tarjouduin ulkoiluttamaan koiran ja siivosin keittiön. Koiralenkin jälkeen lähdin ruokakauppaan. Kun kauppakasseja purkaessani löysin itseni asettelemasta vessapaperirullia hedelmäkoriin totesin, että ehkä ne päiväunet olisivat sittenkin ihan hyvä idea. 

Laivakoira oli samaa mieltä, tuli kainalooni ja sitten loppuivat emännältäkin patterit. Loppuilta meni usvaisessa tilassa Dr. Oetkeria syöden ja seiniä tuijotellen. Olin tarmokkuudessani ja kustannustietoisuudessani päättänyt ruokakaupassa valita jotain muuta kuin 7,50 euron Ben&Jerry'siä. On joitain asioita, joiden kohdalla ei tulisi sniiduilla. Jäätelö on yksi niistä. 


TVOFin lopputulos oli minusta ihan oikea. Omat varsinaiset suosikkini Gary Revel Jr ja Inga Söder kun olivat jo tippuneet, niin ihan hyvä näin. Ehkä jäätelövalintakin kuvasteli finaalia. Vähän antikliimaksi, mutta ihan ok. 


Viikon mysteeri: miten on mahdollista tappaa jo toinen perunanarsissi? Viikon johtopäätös: taidanpa ostaa tästä eteenpäin tekokukkia. 

Translation: The highlight of the week was a work trip to Singapore. Other good things were hanging out with my dog and the new HBO series Newsroom, which I totally dig. 

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Sweet Singapore


"Wau, wau, wau!" Siinäpä tunnelma tiivistettynä. Kävin Singaporessa elämäni ensimmäistä kertaa, enkä voisi olla enempää haltioissani. 


Ilma oli lämmin ja kostea - linssikin huomasi tämän, mutta tokeni onneksi pian. Verrattuna muihin Aasian suurkaupunkeihin Singapore on kuitenkin ilmaltaan hämmästyttävän raikas. Kaupunkivaltiossa rajoitetaan autoilua oikein kunnolla ja se näkyy siinä, ettei siellä ole ollenkaan samanlaista liikennekaaosta kuin esimerkiksi Bangkokissa. Paikallinen kollegani kertoi, että jos haluaa ylipäätään ostaa auton, täytyy ensin hankkia autonostolupa, joka voi maksaa jopa 20 000 Singaporen dollaria (n. 12 500 €). Summa vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon autoilua juuri sillä hetkellä halutaan kuriin. Kaikkien taksikuskien taas on oltava syntyperäisiä singaporelaisia ja heillä on oltava moitteeton ajohistoria. 



Singapore oli huikea sekoitus siirtomaatunnelmaa ja Aasiaa. Britit lähtivät sieltä vasta 1960-luvulla ja pari vuotta Singapore kuului Malesialle, joka kuitenkin päätti, ettei halua kaupunkia itselleen. Vanhoista brittiläisen imperiumin ajan rakennuksista on pidetty todella hyvää huolta ja kaupunki on erittäin siisti. Roskaamisesta sakotetaan kunnolla. Siksi onkin ihan hassua, että Singaporen yhdessä maamerkissä, Raffles-hotellin Long Barissa suorastaan kuuluu heittää maapähkinöiden kuoret lattialle. Koko valtio on huipputarkka siitä, ettei maahan viskellä mitään, mutta tällainen pieni poikkeus sitten löytyy. Alkuperäinen Singapore Sling on kehitetty Long Barissa ja se kuuluu kaupungin must-nähtävyyksiin. Olin itse sen verran ketku, että kävin vain kuvaamassa, enkä jäänyt istuskelemaan. 


"Raffles Hotel stands for all the fables of the exotic East." - Somerset Maugham


Menneen maailman henki Rafflesin nurkilla oli läpitunkeva, hyvällä tavalla. Tuli jopa vähän huono omatunto, kun ajattelin, että todellako ihannoin tällä tavalla siirtomaahistoriaa...



Singaporesta tuli samaan aikaan mieleen Hongkong, Bermuda ja joku, jota en osaa oikein määritellä. Varmaa on vain se, että tänne haluaisin kyllä uudelleen! 


Iltasella tutustuin ihan toisenlaiseen Singaporeen. Olin onnekkaasti liikenteessä kaupunkia erinomaisesti tuntevien kollegoiden seurassa. Suuntasimme Lau Pa Sat -nimiseen ruokakeskittymään. Valtaisa halli oli alunperin kalamarkkinoiden näyttämö, ja se rakennettiin jo 1800-luvulla. Tänä päivänä sieltä löytyy noin tsiljoona erilaista kojua, joista voi ostaa kaikenlaisia ruokia. Osa seurueestamme haki intialaista ja osa taas tilasi satayta, joka onkin ehkä paikan tunnetuinta herkkua. 




Satay-kojuja on vaikka kuinka paljon ja ilma on käryinen. Muovipöydät ja -jakkarat on katettu kadulle, joka suljetaan illaksi liikenteeltä. Tämä taitaa olla yksi niitä harvoja paikkoja Singaporessa, jossa voi syödä todella edullisesti. Ruokailijoita on niin paikallisia kuin länkkäreitäkin, pukumiehet ja varvassandaalituristit syövät vartaita ja juovat olutta sulassa sovussa. Satay-versioita on usemmanlaisia: lammasta, kanaa, jättikatkarapuja... Lisäksi tilasimme riisiä, joka oli ihan käsittämättömän hyvää. En normaalisti edes kauheasti tykkää riisistä, mutta tätä otin lisää ainakin kaksi kertaa. 


Singapore oli paljon rennompi paikka kuin olin kuvitellut. Olin jotenkin purkkakiellosta, joka sai minut käymään paniikissa kaikkia reissulaukkujani läpi, etten vain vahingossa toisi purkkaa maahan, ja roskaamissakoista ajatellut, että täällä on tiukka kuri kaikessa muussakin. Sainkin tutustua eläväiseen, kauniiseen ja tunnelmalliseen kaupunkiin, jossa ihmiset istuskelivat lämpimässä illassa kaduilla ja baareissa yömyöhään keskellä viikkoakin.


Historialliseen alueeseen kuului myös Chijmes, vanhasta luostarista ravintolakeskittymäksi kunnostettu alue. 1800-luvun puolessavälissä rakennettu ranskalainen nunnaluostari oli todella makea paikka. 


Olisin voinut kulkea kuvaamassa aivan loputtomiin ja uskomaton rantapromenadi sai kaipaamaan laajakulmaa. Miten paljon nähtävää! Tänne haluan ehdottomasti vielä palata. Ihana, ihana kaupunki. 

Translation: I went to Singapore for the first time. I absolutely loved it!