keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Raitamania Manhattanilla


Viikon onnenpipana esiintyi New Yorkin keikan muodossa. 




South Seaportissa paistoi aurinko ja ihmiset nauttivat terassielosta. Varsinaiset liikkeet olivat edelleen kiinni, mutta pop up -kauppoja oli ilmestynyt riviin kuin sieniä sateella. 



Pier 17 -laiturilla purjelaivat odottivat risteilemään lähtijöitä.


Törmäsin iltakävelylläni Madame Foutaan, joka oli lastensa kanssa lomamatkalla. Madame luotti paljetteihin ja raitoihin. Samaistuin. 



Aamulla päätin tutkailla minulle ennestään tuntematonta aluetta, Hudsonin rantaa. Sain vinkin 5 things to do in New York -postauksen kommenttiboksista ja halusin heti testata kivaksi suositeltua kävelyä. Suosittelen muuten lukemaan tuon kommenttiboksin, siellä on vaikka mitä hyviä lisävinkkejä New Yorkiin. 


Siellä se Vapaudenpatsaskin pilkisteli. Löysin myös to do -listalle jotain aivan uutta. Joskus on pakko päästä purjehtimaan Nykissä! 



Joenrannalta matka jatkui SoHoon. Lorvimme työkaverini kanssa laiskasti kaupoissa ja teimme heräteostoksia (minulle kulutetut farkut ja hänelle t-paitoja). 




Muutamien kauppojen aukeamista odotellessamme päätimme nauttia aamupala numero kakkosen. Pöytäkuntamme virallisena asuna toimi mikä tahansa raita. 



Myös värikkäitä asusteita arvostettiin. Minä luotin vakkarioranssiin. 



Kollegani taas osti American Eaglelta hauskan kesäkellon. 


Kun Nykki-klassikot eli savulohibagelit kahvin kanssa oli nautittu, suuntasimme raidoissamme vielä muutamaan liikkeeseen pyörimään. Mitä lie mielessäni liikkunut (ei paljon mitään), kun bongasin J.Crew'lta aivan täydellisen ihanan raitahameen - ja jätin sen ostamatta. Kadun syvästi. Epäilen, että bongaamani massiiviset raitamäärät aiheuttivat jonkin häiriötilan, joka sai minut luulemaan, että kaapissani olisi niitä tarpeeksi. Ei ole. 

Translation: I went to New York and saw stripes everywhere. 

tiistai 28. toukokuuta 2013

Klassikoita päällä ja ostoskassissa



Tiedättekö, kun joskus on sellaisia päiviä, että on menossa koko ajan, haluaisi näyttää ihan tolkun ihmiseltä ja on tätä mielikuvaa edistääkseen etukäteen päättänyt pukeutuvansa klassikoihin. Musta bleiseri, farkut ja valkoinen t-paita, jes jes jes. Mutta sitten aamulla muistaa, että on laittanut edellisen mustan bleiserin kiertoon jo monta vuotta sitten, "laadukkain" valkoinen t-paita on kehittänyt helmaansa jättimäisen reiän ja farkkujenkin kanssa on vähän niin ja näin. 



Silloin sitä vain turvautuu uuteen vakioratkaisuun - saksiin. Vanhat lököfarkut kaapista esiin, lahkeista nips naps palat pois ja niin uudet trendipökät eli boyfriend jeansit ovat syntyneet tilannetta pelastamaan. Onneksi kaapista löytyi myös rennompi klubitakki vuodelta nakki. T-paidoissa jouduin tyytymään hätäratkaisuun, mutta ehkä kukaan ei huomannut. Aamupäivällä lämmikkeen virkaa toimittanut huivi ehkä blokkasi näkymää sen verran. 



Jakku / blazer: Gerard Darel
T-paidat / t-shirts: J.Crew & HM
Farkut / jeans: Lee
Huivi / scarf: Mulberry
Laukku / bag: Zara
Kengät / shoes: Minelli (Saatu yhdeltä bestikseltä lounasta vastaan / Got the shoes from one of my besties in exchange for a lunch)

Mutta kyllä se vaatekriisi jälkensä jättää. Miten sitä muuten selittäisi itselleen sen, että palaa asioiltaan kotiin kolmen uuden pikkumustan kanssa?


Tässä on niistä yksi - Philosophy Blues Originalin mekko oli himotuslistallani jo pikkujouluaikaan, mutta koska minulla ei ollut mitään tarvetta sille ja se oli aika kallis, jätin ostamatta. Nyt törmäsin siihen uudelleen ja leninki oli 60% alennuksessa. Ostin kaverille kans, en sentään haalinut kolmea mekkoa itselleni. Kyllä se oli kohtaloa, koska molemmat olimme ihailleet mekkoa jo aiemmin ja jäljellä olivat juuri meidän kahden koot. Kolmas mekko oli Espritin pussimainen mekko, jota ajattelin käyttää, no en tiedä vielä missä, mutta sekin oli ihana. 


Jännä muuten, miten pikkumustastakin saa tehtyä juhannushenkisen, kunhan vain kuvaa sen koivujen katveessa. Juhannus, juhannus, vuoden parhaaseen päivään on alle kuukausi! 

Translation: I wore classics and bought classics. The LBD is new and one I've been pining over for six months. Now it was finally on sale. 

maanantai 27. toukokuuta 2013

Trapping errors



Pläkätyyni ilta ja yksi ainoa pullo viiniä. Huono avaaja. Hajonnut korkki. Oli löydettävä keino pysäyttää virheketju, etteivät pullossa lilluvat korkinpalaset päätyisi lasiin. 




Ratkaisu oli teesiivilä.



Viini oli moitteetonta Medocia ja sen kavereina oli tomaatti-mozzarellasalaattia, ruislastuja peston kera ja artisokkaa. Tämä moka oli helposti korjattu ja kun jalo juoma nautittiin vasta purjehduksen jälkeen, se ei uhannut millään lailla turvallisuutta. Mikä sitten voisi uhata? Kirjoitin aiemmin CRM:stä ja ajattelin nyt purkaa esimerkin vuoksi palasiksi erään virheen ja sen aiheuttaman uhan mitätöinnin. Mitä kämmistä opittiin ja miten vastaavalta jutulta vältytään tulevaisuudessa?

Yritimme nimittäin siirtää venettä jo aiemmin, vajaa viikko sitten. Lähdimme samalla tapaa ex tempore sopivan aikaikkunan huomattuamme illalla työpäivän jälkeen. Oli tyyni ja valoisa kesäilta, ja hetki merellä houkutteli. Saavuimme veneelle ja aloimme laittaa sitä lähtökuntoon nopeasti. Meillä oli jo kone käynnissä, kun miehelle tuli sellainen fiilis, että nyt on jotain outoa jossain. Konehuoneen avaaminen paljasti sen lattian olevan veden peitossa. Kiire loppui siihen, kun aloimme selvittää veden alkuperää. Sitä tuli vieläpä aika paljon ja pian selvisi, että eräs letku, jonka toinen pää sijaitsi lähellä sitloodan läpivientejä, oli irronnut kokonaan. Olimme aiemmin viikolla avanneet ja sulkeneet läpivientejä ja kädet olivat osuneet letkuun, joka oli ollut jo alun perinkin liian löysästi kiinniruuvattu. Tässä vaiheessa tilanne oli tietysti helppo korjata - meitä oli kaksi ja toinen korjasi, toinen näytti valoa. Emme olleet vielä merellä, laiturissa oli tietysti sata kertaa helpompi touhuta. Letku saatiin paikalleen ja konehuone kuivattua. Lisämaustetta toimintaan antoivat fikkarit, joista loppuivat patterit yhdestä toisensa perään. Emme olleet vielä ennättäneet tuoda Båtille varapattereita. Ja itse asiassa Helsinki-Parainen-merikorttikin, jota tuolla matkalle olisi jo tarvittu, oli jäänyt mieheltä erääseen opiskelujuttuun ja olisimme olleet pienen pätkän matkaa vain navigaattorin varassa. Kun vihdoin tuli valmista, kello oli yli puolenyön ja oli pimeää. Meillä oli molemmilla huonosti nukuttu yö alla ja miehellä vielä työpäiväkin. Totesimme, että ainoa oikea turvallinen päätös tällä kertaa on jättää vene siirtämättä ja lähteä kotiin nukkumaan. 

Emme tiedä, miksi letku oli niin löysästi ruuvattu, koska emme huoltaneet konetta keväällä itse. Toisaalta syyllisellä ei ole väliäkään vaan tärkeintä oli havaita se, että jos näitä tiettyjä läpivientejä liikuttelee, on syytä aina silloin tällöin tarkastaa, että letku on edelleen tiukasti kiinni - niin lähellä se on. Tämä oli siis se opinkappale. Nyt mitään ei päässyt käymään, uhat mitätöitiin. 

Mitä olisi voinut käydä? Olisimme voineet oudosta tunteesta huolimatta lähteä vain, koska menohaluja oli, huomata vuodon vasta siinä kohtaa, kun vettä olisi ollut jo niin paljon, että kone olisi hajonnut ja venekin olisi uinut turhan syvällä. Olisi seurannut kallis remontti ja vaaratilanne. Ajossa, kun toisen olisi pitänyt koko ajan huolehtia ohjailtavuudesta ja varsinaisesta merenkulusta, vuotokohtaa olisi ollut paljon vaikeampi löytää. Varsinkin ilman sitä hyvää taskulamppua tai edes toiseksi parasta. Väsyneenä, pimeässä, merikelvottomalla veneellä ei muuten olisi ollut yhtään kiva olla merellä. Olisimme myös voineet sinnikkäästi lähteä korjausepisodin jälkeen matkaan. Väsyneenä, edellisen tilanteen stressaamina, nälkäisinä ja edelleen ilman kunnon taskulamppua ja merikorttia. Se olisi ollut huono päätös. Huonoissa päätöksissä kun tuppaa olemaan vielä se ikävä puoli, että usein yhtä sellaista seuraa toinenkin. No, onneksi kumpikaan skenaario näistä ei toteutunut. Ja mikä onni, että olimme päättäneet lähteä siirrolle, muuten meitä olisi voinut odottaa seuraavalla kerralla uponnut vene! Kaikki päättyi siis oikein hyvin ja sain tästä esimerkkini kerrottavaksi. 

Kaikki kollegani ja varmasti monen muunkin alan, joilla on inhimmillisen virheen riski, edustajat tunnistanevat juustomallin. Sillä havainnollistetaan sitä, että onnettomuuksiin ja havereihin ei yleensä johda yksi ainoa syy vaan juustonreikien on kohdattava monella eri syiden tasolla ennen kuin räsähtää. 



Nyt mentiin jossain tuossa toisen ja kolmannen juuston välillä. Meillä on omasta mielestämme hyvä ja asianmukainen asenne turva-asioita kohtaan miehistössämme ja taloudessamme. Olimme kuitenkin luottaneet siihen, että ulkopuolisen huollon jäljiltä kaikki on kunnossa, vaikka on päivänselvää, että olisi pitänyt itse vielä tarkistaa kaikki osat, joita on ehkä irroiteltu talven aikana. Luottamus on noin yleisesti hyvä asia, mutta tässä kohtaa olisi parempi pitää periaatteena kaiken tuplatsekkausta (ensimmäinen ja toinen juusto). Teemme tietyt tarkistukset aina ennen vesille lähtöä. Virheitä kuitenkin sattuu, varsinkin väsyneenä. Niinpä kävi niin, että vilkaisu konehuoneeseen, joka yleensä tehdään melkein ensimmäisenä, jäi tekemättä (kolmas juusto). Onneksi miehelle tuli tunne siitä, ettei kaikki ole ihan normaalia. Virheiden ketju katkesi. Oudon tuntemuksen tarkistamatta jättäminen ja merelle lähteminen olisi ollut jo siinä kolmannen ja neljännen juuston hujakoilla. 

Virheitä ei mielestäni pidä pelätä, niitä sattuu kaikille. Sen sijaan olisi hyvä oppia tunnistamaan niitä ja mitätöimään seurauksia. Ja opiksi kannattaa tietysti aina ottaa. Olemme tästä eteenpäin tarkempia sen tietyn letkun kanssa. Niin sitten on mukavaa olla retkellä ja miettiä mieluummin vaikka juustovoileipiä.



Ja kahvia. 


Ja aamiaista auringossa. 

Translation: This was a post on how to trap errors. The swiss cheese model might be familiar to some of you. It gives a pretty good idea on how incidents and accidents rarely are results of just one action. They are usually preceded by a chain of errors and mishaps. The base layer in preventing accidents is attitude towards safety. 

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Viikkokatsaus



Viime viikko päättyi siihen, kun kävimme Laivakoiran kanssa vähän kaupungilla. Olimme siellä tapaamassa joukkoa inspiroivia naisia. Meillä on tekeillä yksi hurjan kiva juttu, josta olen jo etukäteen superylpeä. Kerron siitä lisää heti, kun aikaansaannoksellamme on nimi. Laivakoira ei oikein ole mikään citykoira vaan suoraan sanottuna ehkä jopa hieman maalaistollo. Se saa yleensä olla vapaana, koska ulkoilemme lähinnä metsissä ja pelloilla. Kaupungissa se ei ymmärrä ollenkaan lyhyen remmin konseptia ja yrittää raukka mennä sisään kaikista ovista. 


Kesä edistyi ja salaatin päälle saattoi jo kerätä yrtit omasta kasvimaasta. Jipii!


Ei yhtään jipii: Tässä ovat nimittäin roskat, jotka keräsimme Laivakoiran kanssa aamukävelyllä. Aika paljon kaikkea ylimääräistä löytyi metsästä. 


Hmph. Tuuli kovaa. Jos en siis tapa kasvejani kastelemattomuudella tai muulla huolimattomuudella, niin ne kuolevat kuitenkin, kun saavat osumaa sääilmiöiltä.



Yövuoron jälkeinen päivä oli onneksi sadepäivä ja päätimme Laivakoiran kanssa, että tänään ei tarvitse yhtään mitään. Koomailimme kotioloissa ja otimme ilahtuneina vastaan miehen idean pizza-, jäätelö- ja leffaillasta. 


Silloin, kun teemme itse pizzaa, minulla on aina samat täytteet: tuore mozzarella, tuore tomaatti ja artisokka. Päälle laitan joko rucolaa tai basilikaa. 


Jäätelö oli se Aino-suosikki ja leffa oli Tom Cruisen uusin, Jack Reacher. En voi sanoa, että olisin ollut erityisen vaikuttunut. Sen sijaan jokin aika sitten katsomamme Argo oli tosi hyvä. Ja jos jollakulla on suositella hyviä poliittisia trillereitä tai vastaavia leffoja, kertokaa! 


Tällä viikolla olin myös erityisen urhea. Kävin rokotuksessa, mitä olin vältellyt monta kuukautta. Hammaslääkäri ja piikit - siinä ovat minun superangstini kohteet. Palkitsin itseni rohkeudestani Starbucksin suurimmalla Vanilla Lattella. 


Perjantai oli rokotuksen lisäksi kaikenlaista ohjelmaa täynnä. Päivän jälkeen naama ei ollut enää kuvauskelpoinen.  


Mitä kuvauskelpoisin oli sen sijaan tilanne, jossa hiippailin makuuhuoneen ikkunan taakse ja näin juuri sen, mitä olin olettanutkin. Laivakoira jäi kiinni rysän päältä. Se ei oikeasti saa mennä makuuhuoneeseen omin luvin, mutta tietenkin menee aina, kun on yksin kotona. Lakanoissamme on aina hiekkaa. Aina. 


Siivoilin talvikenkiä vähän syrjemmälle ja tulin siihen johtopäätökseen, että perheeseemme ei tarvitse lähiaikoina hankkia valkoisia Converseja. 


Lauantaiaamuna saimme ex tempore -idean lähteä siirtämään venettä sen uuteen kotiin. Puolessa tunnissa heräämisestä eväät oli tehty, koira ulkoilutettu ja koko porukka matkalla.


Brekkari nautittiin merellä. Päätimme kuitenkin loppujen lopuksi ottaa vastaan venekerholta vihdoin ja viimein vapautuneen venepaikan jo tänä vuonna, vaikka olimmekin jo maksaneet Pajalahden paikan. Kaikki järjestyi tosi mukavasti, koska kun ilmoitimme kaupungille, ettemme tarvitsekaan sitä, saimme kuulla, että saamme rahat takaisin ja lisäksi joku onnellinen tietysti saa tosi hyvän venepaikan. Jee! Meillä oli siis to do -listalla toinen siirtopurjehdus. 

Purjehdus olikin niin vauhdikas koillistuulella, että Båt kulki kuutta ja puolta solmua suuren osan matkaa ja olimme perillä Haukilahdessa niin nopeasti, että kahvitkin jäivät juomatta.



 Laivakoira saapui uuteen kotisatamaansa omistajan elkein. 




 Minilegimme jälkeen suuntasimme kovaa kyytiä taksilla Lauttasaareen hakemaan sinne jäänyttä autoa ja siitä kotiin - mies ehti juuri parahiksi töihin retkeltämme. Hänen palattuaan sieltä lähdimme takaisin veneelle. Oli nimittäin verrattoman kaunis kesäilta, jota ei sopinut heittää hukkaan ja meillä oli joka tapauksessa tarkoituksena tehdä pieniä huoltotöitä tänään. Päätimme siis jäädä yöksi. Pöytä katettiin kannelle, viinipullo avattiin ja pientä naposteltavaa nautittiin. 


Myös aamukahvit kannettiin ulos. Oikeat kahvit, Mr. Pilot take note!


Olipa oikein erityisen kiva viikko! Huomenna lisää purjehdusasiaa, mukavaa sunnuntaita kaikille!

P.S. Kuten ehkä huomaatte, jäin totaalisen koukkuun A Beautful Mess -nimiseen appsiin, jolla voi lisäillä tekstejä Instagram-kuviin. 

Translation: This week we've been sailing a little and the doggie got so badly busted. She's actually not allowed in our bedroom but as you can see, she doesn't really care. We also enjoyed some pizza and ice cream.