sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Viikkokatsaus


Kulunut viikko oli melkoisen merellinen - ja hyvä niin, näinhän kuuluu keskellä parasta kautta ollakin. Sunnuntaina purjehdimme yhdessä Båtin kotiin juhannuksenviettopaikasta. Saimme hyvin vaihtelevan purjehdussään ja -tuulet. Välillä melkein pläkää, välillä tulla posotimme yli viittä solmua. Ensin oli mitä kirkkain auringonpaiste ja meri kimalsi, seuraavassa hetkessä olimme keskellä varsinaista hernerokkasumua. Huomisen purjehdusmaanantain aiheena onkin purjehdus sumussa. 


Kuluneella viikolla nautin valoisista ja lämpimistä illoista. Ulkoiluttaessani Laivakoiraa totesin collegen liian kuumaksi vaatteeksi. Luksusongelma!


Sitten tiistaina suuntasin kaupungille. Jalkaani kiskaisin sortsit, jotka olin hetken mielijohteessa saksinut vanhoista chinoista. Mulla ei ole kohta yhtään pitkiä housuja jäljellä! 




Kävin hotelliyhteistyön jälkimainingeissa lounaalla Sokos Hotel Aleksanterissa. Sainpa tutustua Olipa Kerran -ravintolan uuteen ruokalistaankin, joka julkaistiin viime viikolla. Tosi hyvän kuuloinen lista! Lounastimme sisäpihalla, jossa kasvaa yrttejä. Miljöö on tosi kiva.



Hotellista siirryin pienen kaupoissa vaeltelun jälkeen NJK:lle. Päivä oli mitä mahtavin ja kesä-Stadi näytti parhaita puoliaan. 


Illalla kipaisin kodin ja ruokakaupan kautta veneelle. Olimme perillä saaressa myöhään. Yö oli valoisa, enkä ollut millään saada tarpeekseni sen ihastelusta. Olkoonkin, että tummissa illoissa ja kynttilöissä on jotain tunnelmallista, niin yksi suosikkijuttuni kesäaikaan on nimenomaan tämä valoisuus. Melkein ahdistaa se, että päivä alkaa taas lyhentyä. Mutta vain melkein. 



Palasimme retkeltä paahteisessa säässä, merellä oli ihanan raikasta. 



Kun taivas ropsautti vähän sadetta, olin heti lähdössä juoksemaan. Palasin käyttämään vanhoja juoksutossujani. Myönnettävä se on, minulle kävi mieheni sanoin intersportit eli ostin keväällä hyväuskoisena kaupan kalleimmat kengät, kun myyjä kovasti vakuutteli, että ne ovat minulle just ne parhaat kengät. Ihmettelin koko alkukesän, kun juoksu tökki, polvet kipeytyivät ja muutenkin oli vähän sellaisia yhyylenkkejä. Kokeilin vanhoja kenkiä ja totesin, että lyttyyn juostuinakin ne ovat minulle paljon, paljon parempi malli. Nyt minulla on sitten kahdensadan euron koiranulkoilutuskengät ja uudet juoksutossut ovat etsinnässä. Great. Tuota vanhaa malliani ei löydy enää mistään ja uusi versio siitä on sekin ihan erilainen. Äh! Tarvitsen tosi paljon tukea jalkaholvin alle ja sellaisia kenkiä tuntuu olevan tosi hankalaa löytää. 


Laivakoiran kanssa nautimme päiväunista sohvalla. 


Tunnistamaton pensas pihallamme kukki kauniisti. 



Yövuoroon kiinteästi liittyvä tyynykaruselli pyöri kotonamme. Kesä puolessavälissä - aika vaihtaa tyynyjä myös veneellä. :D


Kävin kaupassa ja fillarilla. Polkupyöräni makasi monta kesää kellarissa, mutta tänä vuonna se kaivettiin esiin, huollettiin ja nyt olen ajellut sillä ihan innoissani. 


A Beautiful Mess -appsiin tuli uusia reunoja, fontteja, kuvia ja tekstejä. Niitä piti heti kokeilla. 


Laivakoira oli unitassuilemassa viekussa iltaisin. Siihenkin löytyi sopiva teksti. 


Koti, aamukahvi ja Basso. Toimii. Näillä uuteen viikkoon! Nauttikaa sunnuntaista!

Translation: This week I was by the sea a lot, ran a couple of times and realized I need new running shoes. I also enjoyed coffee - as always - and had some new thoughts about cushions. 

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Paha kuume


Kuva Canonin 6D:llä

Valokuvat ovat minulle todella tärkeitä. Pidin kuvaamisesta ja kauniista näkymistä jo ennen blogiani, mutta vasta bloggaaminen on saanut minut todella innostumaan valokuvaamisesta. Järkkäri oli alun perin mieheni hankinta. Itse kuvailin pokkarilla ja pidin järkkäriä liian vaikeana ja omaa kärsivällisyyttäni liian huonona säätöjen opetteluun. Jossain kohtaa halusin kuitenkin parempilaatuisia kuvia ja tutustuin Canonin 450D:hen. Yhtäkkiä kamera olikin "minun" ja aloin kuljettaa sitä mukanani kaikkialla. Säädöt tulivat tutuiksi ja nyt voin tosiaankin sanoa tuntevani aparaatin läpikotaisin. Kuvaan oikeastaan aina kiinteällä linssillä. Valikoimaani kuuluvat 50mm f/1,8 (tässä maailmassa on harvoin mitään halpaa ja hyvää, mutta tämä on poikkeus), 40mm f/2,8 ja 24mm f/2,8 -lasit. Laajakulma on ollut vähän paitsiossa, koska se ei aina toimi ihan täydellisesti, mutta ennen kesälomareissua käytän sen JAS-tekniikassa, jotta pääsen hyödyntämään sitäkin täysillä. 


Kamerakuume on kavala tauti, se tulee ja menee. Kun se nousee oikein kunnolla, se tietää rahanmenoa. Viimeksi hoidin pahimpia oireita 40-millisen hankkimalla, mutta lääke tepsi vain väliaikaisesti. Ei sille mitään voi, että haluaisin ihan todella paljon täyskennoisen rungon. Minulla oli alkukeväästä lainassa 6D, johon rakastuin aivan täysin. Canon 6D ja 50mm f/1,4L, siinä olisi yhdistelmä materiaa, joka toisi ikuisen onnen. Eikä siinä mitään, jos tuo olisi ainoa haaveeni - säästämällä ja priorisoimallahan voi haluamansa saada.


Mutta kun... Sofién kanssa valokuvauksesta jutellessani sain kuulla, että melkein kaikki muut bloggaajat, joiden kuvia aina ihastelen, kuvaavat Olympuksen PENillä. Pieni minijärkkäri on kätevänkokoinen, siinä on mahtava ja juuri minua kiinnostava objektiivivalikoima ja kamera on kaunis kuin karkki. Nyt minä siis haluan kaksi uutta kameraa! Oijoi! Miten ihmeessä tässä nyt näin kävi?


Näin kesäaikaan, kun valosta ei ole puutetta, sitä nyt voi kuvata melkein millä vain. Hyviä kuvia saa monenlaisilla kuvausvälineillä, välillä jopa iPhonella. Syksyä kohti kuitenkin valo vähenee ja varsinkin sisäkuvauksen kanssa tulee haasteita. Nykyinen kamerani on palvellut minua pitkään ja erinomaisesti, mutta huomaan kaipaavani suurempia ISO-arvoja ja enemmän dynamiikkaa. Kotikuvaukseen ja hämäriin olosuhteisiin haluaisin siis järempää kalustoa. Matka-, retki- ja ulkokuvaukseen taas kaipaisin pikkuisempaa PENiä. Sillä kun tuntuu tulevan uskomattoman hyviä kuvia!


Mikähän siinä onkin, että juuri kun on vannonut, ettei nyt tarvitse vähään aikaan yhtään mitään, niin seuraavana päivänä sitä herää pää täynnä akuutteja first world -tarpeita?

Tykkään valokuvista myös sisustuksessa. Makkarin seinälle olen kerännyt suosikkikuviani suosikkiretkiltä. Valokuvaseinä edistyy pikkuhiljaa, sitä mukaa kuin purjehdusharrastuskin. Nyt kolmas kautemme alkaa olla puolivälissä, olisi varmaan aika valita muutama suosikki tältä vuodelta kehystettäväksi. 


Translation: I want this and that. Mostly cameras at the moment. 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Tuumasta toimeen




Jos on saatava farkkusortsit, on saatava farkkusortsit. Uhrasin nyt ensihätään eräät ikuisuuksia vanhat housut, joita olen käyttänyt muistaakseni viimeksi 28-vuotissynttäreilläni. Vähän tekisi mieli sellaisia boyfriend-mallisia versioita, joista vinkattiin edellisen postauksen kommenttiboksissa. Kävin kyllä salaa ja toiveikkaana miehenkin kaapilla saksineni, mutta jouduin tunnustamaan tosiasiat. Sen lisäksi, että ei kai ole kovin ok silputa toisen vaatteita lupaa kysymättä, niin jos olisin yrittänyt tehdä bf-farkkusortsit mieheni farkuista, olisin päätynyt ennemminkin kovin hiphopmaiseen sortsimalliin. Meillä on 35 senttiä pituuseroa ja leveyssuunnassakin jonkin verran. 


Mallasin myös valkoisia sortseja farkkupaidan kanssa, aivan kuten suunnittelinkin. Look oli toivomani lainen. Lisäksi mallasin vaihteeksi vähän tyynyjärjestystä uuteen uskoon. Siitä lisää ensi viikolla.


Naama ei ollut kuvauskunnossa. Yövuoro, nähkääs. Sen olisi ehkä voinut päätellä siitäkin, että tuli se tyynyjenjärkkäämistarve. Seuraavaksi taidan järjestää kasan pääni alle. Nauttikaa te muut upeasta kesäviikonlopusta!

Translation: I felt a imminent need to cut a pair of jeans into shorts. 

torstai 27. kesäkuuta 2013

Vaatesuosikkeja juuri nyt

Star scarf

Mikä mahtava kesä! En ole vieläkään käyttänyt kertaakaan kunnolla uutta farkkupaitaani, koska on vain ollut aivan liian kuuma pitkähihaiselle. Toppen! Kunhan seuraava viileämpi vapaapäivä koittaa, yhdistän sen ihan varppina valkoisiin sortseihin ja mataliin sandaaleihin. 

Flipflops

Hiukkasen olen pyöritellyt mielessäni myös sitä, antaisinko farkkusortseille uuden mahdollisuuden. Ehdin jo mielessäni hylätä ne käytettävien vaatteiden listalta, mutta ikisuosikkieni raitapaidan ja Havaianasin flipareiden kanssa ne voisivat olla aika kivat. Ja koska Rouva Saksi on yksi alter egoistani, farkkusortsien puuttuminen kaapista ei ole ongelma - on vain löydettävä sopiva vanha farkkupari uhrattavaksi. 

Summer

Toinenkin vanhan vanha suosikkini, superprepsteri tyyli, on tehnyt paluun päälleni rytinällä. Se on se jatkuva satamissa hengaaminen. Ehdin jo aikaisemmin pohtia, josko olen ylittänyt sen iällisen rajapyykin, että en enää näytä helmissä ja palmikkoneuleissa parikymppiseltä ja raikkaalta kylteriltä vaan suorastaan itseäni vanhemmalta tädiltä. Ihan sama, näytän tai en, preppyhimo on päällä nyt ja sen mukaan on elettävä. Sitä paitsi näin Henri Lloydilla kyläillessäni erään lukijani päällä purkkarit mustan mekon ja bleiserin kanssa, helmikorviksiin yhdistettynä, of koos. Kuka olisi voinut tietää, että moinen yhdistelmä on niin hyvännäköinen! (No joku purjehtija tietty!) Terkkuja vain siis, stalkkasin tyylisi ja jonain päivänä, kunhan löydän materiaalin, johon koirankarvat eivät tartu, kopioin sen.

Double stripes

Salainen tyylihiipijä on maksimekko, jonka olen tuominnut moneen kertaan itselleni täysin sopimattomaksi vaatekappaleeksi. Mutta kun. Katsokaa nyt. Ovathan ne ihania. Löytääpä joku pygmiversio (tai edullinen jalkojenvenytyslaite).

Kollasit ovat Polyvoresta, kuten aina.

Translation: These are my current summer favorites. 

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kolmen veneen päivä


Olin eilen ehkä yhdessä omimman tuntuisessa blogitapahtumassa. Vai mitä sanotte - paikkana NJK, tuotteena Helly Hansen -vaatemallisto ja ohjelmana pieni veneajelu Kaivopuiston edustalla? 


Kilistimme skumpalla (skummvin, förstås), kuulimme Helly Hansenin tarinan (Helly oli norjalainen kalastaja, joka ymmärsi elementeiltä suojautumisen päälle) ja opimme palasen NJK:n (Nyländska Jaktklubben) historiaa. NJK on Suomen vanhin venekerho, mutta myös vanhin urheiluseura. Siitä kuulemma väitellään, että onko viime vuoden olympiavoittaja Silja Lehtinen ollut seuran jäsen nollavuotiaasta vai yksivuotiaasta saakka. Rapuja kuluu NJK:n rapukaudella vuosittain 30 000 - 40 000 ja snapsilauluja on kuulemma olemassa myös suomeksi (vilken överaskning). Falleraa!


Suojauduimme elementeiltä tällä kertaa mielikuvien tasolla - takille ei olisi ollut tarvetta eilisessä helteessä. Muistin kuitenkin kaikki ne kerrat kun olen tärissyt merellä michelinukkona ja laitoin mieleen erään erittäin kiinnostavan takin vuoden 2014 mallistosta ensi kautta varten. Kuvan takki sen sijaan on Helly Hansenin klassikko, Salt Jacket. Takkikuva on lainattu Sofiélta



Paikkanahan NJK on on mitä edustuksellisin pala Helsinkiä. Aloin heti haaveilla häistä siellä. Sofié oli sitä mieltä, että seuraava ammattini voisi olla hääsuunnittelija, mutta siinä on se pieni ongelma, että minä itse haluaisin olla se pitkässä valkoisessa puvussa pasteeraaja. Morsiamet kuulemma tykkäävät huonoa, jos hääsuunnittelija pukeutuu moiseen. No, ehkäpä häävieraanakin voisi olla NJK:lla oikein härligt. 

Meidän oli tarkoitus päästä pienelle purjehduksellekin, mutta eilenpä ei tuullut. Teimme sitten yhteysveneellä pienen pyörähdyksen ja nautimme maisemista. Olen tämän tumman kaunottaren kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että Helsingistä (ja itse asiassa koko Suomesta) jää jotain todella olennaista näkemättä ja kokematta, jos ei koskaan pääse tarkastelemaan sitä mereltä käsin. 



NJK:lta siirryin hyvin lyhyelle vierailulle Sofién ja hänen luottokipparinsa veneelle, siitä ruokakauppaan ja lopulta omalle veneellemme. Veneitä kuului siis eiliseen päivään ennätysmäärä. Puksuttelimme yötä vasten oman venekerhomme saareen. Edelleenkään ei oikein tuullut, joten menomatka oli konehommia. Minä tein lähdön laiturista, siinä kohtaa tuulettomuus oli hyvä juttu. Harjoittelimme vähän veneen kääntämistä satama-altaassa.

Tänään aamulla tuulikin sitten oikein kivasti ja saimme mahtavan purjehduspäivän. Ensin tankattiin tukeva aamupala. 






Se nautittiin kannella.




Ja mikä parasta, kannella saattoi olla bikineissä, jopa sortsit ja t-paita olivat liikaa. Ah. Tulimme retkeltä pois tiukalla kryssillä. Sortseissa. Ah numero kaksi. Yhtään ah ei tosin ollut se, että minulle tuli välillä ihan täysi taantuminen pinnassa, enkä tiennyt, minne olisin venettä ohjannut. Huomaan, että ohjailumerkki on minulle todella tärkeä. Nyt en voinut käyttää sellaista, koska tuuli pyöri koko ajan ja minun piti säilyttää tietty nopeus. Pasmani olivat seota tyystin. Vasta legin ihan viimeisellä halssilla sain otteeni takaisin. 

Meidän oli tarkoitus olla retkellä toinenkin yö, mutta USA:n suurlähetystö muisti minua ihanalla lisämutkalla viisumiprosessissa ja niinpä tulimme kotiin jo tänään. Mutta ei se mitään, koska nyt ehdin vinkkaamaan teille huomenna alkavasta hyväntekeväisyyshuutokaupasta. BESO Helsingin, joka myy aikas ihania rojuja ranteeseen, järjestämä huutokauppa kerää rahaa uuteen lastensairaalaan. Täältä voit lukea lisää

Translation: By the sea all day yesterday and today!