keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Henri Lloyd AW13


Kävin Henri Lloydin showroomilla tutkailemassa vähän syksyn ja talven uutuuksia. Vaikka nyt onkin kesä. Ja vaikka kesä kestää vielä ainakin puolitoista kuukautta, niin olen yrittänyt järjestää. Ei se kuitenkaan haittaa olla varautunut. 


Takkeja oli vaikka minkälaisia kivoja, oli parkaa ja untuvatakkia kylmemmille säille ja tikkitakkeja kevyeen syyspatsasteluun.  






Yllättäen raitamekot kiinnostivat kovasti. Kaksi alimmaista näin livenä. Keskimmäisestä oli tarjolla vielä punavalkoinenkin versio, se oli tosi raikas! Mekot, kuten kuulemma muutkin syysmalliston vaatteet, tulevat kauppoihin pikkuhiljaa elokuun aikana. 



Ikisuosikkiani harmaata oli paljon. Henri Lloydille ominainen nappiyksityiskohta oli monessa vaatteessa. Yhtä raitamekkoa mallailin vähän päällekin. Onneksi päivä oli erittäin lämmin, muuten en olisi raaskinut ottaa sitä päältä pois lainkaan. Kokeilin myös harmaata raitapaitaa, josta huomasi selvästi, että jopa tällainen huippuprepsteri merkki on ottanut pieniä vaikuttimia ysäristä ja grungesta, jota eilisessä postauksessa vilahtanut elokuun Voguekin käsitteli. Paidan mitoitus oli nimittäin selvästi löysempi kuin aiempien mallien ja kuvastosta löysin miesten puolelta hyvin Dr.Martens-henkiset maiharit.



Tässäkin mekossa oli hauska nappirivi olkapäällä. Tykkään myös noista hieman paksummista raidoista. Ne ovat samat kuin Hailey-mekossa, jossa olen käytännöllisesti katsoen elänyt koko kesän. 


"Vaan mitäs tuolla on?" No jotain ihanaa tietty, niin kuin kaikkialla, mihin vain päänsä käänsi. 


Miehille oli muun muassa paksuja palmikkoneuleita duffelinapeilla. 


Pipoja ja kaulaliinoja oli myös hienoja, vaikka napisenkin tässä vähän siitä, että pipossa on oltava tupsu. Ei sitä muuten voi pitää! No, onneksi naisten versiossa oli pompula pään päällä. 


Pressikuvia selatessani tykästyin miesten mallistosta erityisesti tähän takkiin.


Ja klassiset rugby-paidat toimivat aina. Satun muuten tietämään, että näiden paitojen laatu on erinomainen. Ostin joskus vuosia sitten sellaisen miehelleni lahjaksi, mutta valitettavasti sinivalkoisen paidan päälle lensi kerran vahingossa punaviiniä, joka ei lähtenyt pesussa pois. Otin riskin ja pesin sen kloriitilla, koska paita oli joka tapauksessa pilalla. Vaan tiedättekö mitä, viini lähti pois ja vaikka raidat haalistuivat, paita oli silti käyttökelpoinen ja kuuluu miehen suosikkeihin edelleen. Jos ei tietäisi, että se on pesty valkaisuaineella, voisi luulla sen olevan sellainen tahallaan haalistettu versio. 

Olisin voinut kuvata suurin piirtein jokaisen vaatekappaleen showroomilta, mutta tässä oli nyt muutamia suosikkeja. Tykkäsittekö te erityisesti jostain? Olin muuten ajatellut postata tämän vasta elokuun puolella, mutta tuli niin harmaa päivä, että menköön!

Translation: I went to see the new Henri Lloyd AW13 collection the other day. I found so much stuff I loved! Striped dresses, of course and something for the hubby as well. He already has a few of those rugby shirts and the quality is absolutely great. 

Pressikuvat / press photos: Henri Lloyd

tiistai 30. heinäkuuta 2013

New York on kuin purjevene


Siellä ei nimittäin vain voi olla pahalla päällä vaan alkaa väkisinkin hymyilyttämään. Molemmissa tuulen tuntee kasvoillaan ja molemmissa kuuluu herkutella. Ja onhan se Manhattan vähän sellainen puikulan muotoinenkin, jos tarpeeksi tarkoitushakuisesti katsoo. Näin tuumasin ja päätin kuvata teille muutamia suosikkitekemisiäni eteläisellä Manhattanilla. 



Liikun Nykissä mieluiten jalan. Niin vain näkee enemmän. Lähdin iltakävelylleni South Street Seaportista, joka on viehättävä ja bostonmainen miljööltään. Se alkaa pikkuhiljaa nousta jaloilleen Sandy-myrskyn jäljiltä. J.Crew ei tainnut enää palata tänne, mutta Abercrombie&Fitch oli avannut ovensa. Ominaistuoksu ja jyskyttävä musiikki paljastivat. Erilaisia pop up -ruokakiskoja on täällä runsaasti, voisin kuvitella niiden toimivan ainakin kesäkauden loppuun saakka. Kauniina kesäiltana on mukavaa, kun saa istuskella ulkona ja kojuvaihtoehtoja oli ihan laidasta laitaan, joten kaikille löytyy varmasti oma suosikkinsa. Oli lauantai-ilta, joten ihmisiä oli liikkeellä todella paljon ja taustamusiikista huolehti DJ. 





Samassa kohdassa, purjelaivojen edessä on tosi usein tuollaisia tanssijoita. Ihmiset taputtavat tahtia ja breikkaajat tekevät ihan mielettömiä esityksiä. Hetken ihastelun jälkeen jatkoin kävelyäni rantaa pitkin kohti etelää ja saavuin Battery Parkiin. Sekään ei ole vielä ihan täydessä loistossaan syystalven tuhojen jäljiltä vaan siellä ovat korjaustyöt meneillään, mutta kunhan pressut ja telineet poistuvat, tiedossa on todella kiva paikka ulkoilla. Puistossa oli paljon lapsiperheitä vapaailtaa viettämässä. 




Purjeveneitä oli vesillä paljon. Koska minulla ei valitettavasti ole teleputkea (huomaan jälleen uusia tarpeita), ne joutuu tihrustamaan kuvasta ja siltikin onnistuu bongaamaan vain kolme. Tuulta oli erittäin epämääräisen arvion mukaan siinä 7-10 m/s ja East Riverin ja Hudson Riverin yhtymäkohta tarjosi ristiaallokkoa. Liikenne on vilkasta. 


Pysähdyin monta kertaa katselemaan hauskoja purjeveneitä Hudsonilla. Lämpimät kiitokset lukijalleni, joka vinkkasi Hudsonin rannasta kivana kävelyreittinä! Siitä on tullut ihan suosikkini, käyn siellä melkein joka kerta. 



Purjehduskoulun veneet palailivat vesiltä ja iloiset huutelut täyttivät sataman. Pistin merkille, että isopurjeet laitettiin rullalle, eikä ratsastajia jätetty mastoon kiinni. 


Kävelyni päättyi TriBeCan Whole Foodsiin, josta ostan yleensä iltapalani. Tälläkin kertaa sattui pieniä ylilyöntejä. Tuossa vaiheessa, kun takana on pitkä työpäivä, kiertelyä kaupungilla ja kello on Suomessa kolme aamuyöllä, niin on sellainen hieman räjähtänyt, ei niin raikas, olo. Ja silloin jos koskaan sitä haksahtaa erinäisiin superfoodeihin. Nyt ostin tuollaista juomaa, joka parantaa varmaan kaikki vaivat, saa ihon hehkumaan, poistaa selluliitin hetkessä ja nuorentaa 10 vuotta. Niin siinä etiketissä varmaan sanottiin. Ja hei, "No Sugar Cheesecake", sehän suorastaan laihduttaa! (Kakku on muuten oikeasti tosi hyvää, vaikka ei varmasti siltä kuulosta.) Ihan kaikkea tuota ruokaa en sentään ahminut vaan osa jäi kotimatkalle evääksi. Illan seuraava ohjelma oli kuitenkin yksi suosikkijuttuni myös - sushia sängyssä. Uusi Vogue oli kaverina. 


Iltaisen tankkauksen ja pehmeässä sängyssä vietettyjen onnellisten, mutta tiedottomien tuntien jälkeen (kyllä, nukkuminen on ehdottomasti eräs lempitekemisistäni koko maailmassa) sain herätä mitä kauneimpaan varhaisaamuun. Kello oli viisi, joten odottelin hetken aikaa valoisaa ennen kuin kiskoin lenkkarit jalkaani ja suuntasin Brooklyn Bridgelle. 


Vaikka onnistuin ottamaan kuvan niin, ettei siihen tullut ihmisiä, voin kertoa, että auringonnousun ihailijoita oli sillalla runsaasti ja sitä itsekin taivastelleena voin lisätä sen Must do in NY -suosituksiini. Brooklyn Bridge on mahtava lenkkireitti ennen kaikkea maisemien, tunnelman ja valon vuoksi. Kun lähdetään ensin Manhattanilta pois päin, auringonnousu näkyy koko ajan sillan vasemmalla puolella ja sitä ei jaksa lakata ihastelemasta. Kun tullaan takaisin päin, auringon kultaamat pilvenpiirtäjät näyttävät todella, todella vaikuttavilta. Muita lenkkeilijöitä on kiva moikkailla ja kaikki tuntuvat olevan yhtä fiiliksissä, jopa kaikennähneet ja yleensä niin pokerinaamaiset nykkiläiset. 


Lenkin jälkeen pysähdyin ostamaan lenkkilimun delistä. Juoksusortsien taskuun kannattaa varata muutama dollari juuri tästä syystä - vikat sadat metrit on kiva tallustella raikas juoma kädessä ja iloita hyvin kulkeneesta juoksusta. Täällä nimittäin kulkee aina. En tiedä, miksi, mutta niin se vain on. 



Hyvin menneen aamusportin ja runsaan aamupalaporsastelun jälkeen oli viimeisen lempitekemisen vuoro. Kahvia ja kevyt shoppailu SoHossa - käy! Ostin pari ihan pientä juttua, niistä sitten juttua myöhemmin. Nyt taidan ottaa kolmannen kupillisen kahvia oman keittiönpöydän ääressä (eräs lempitekeminen myös) ja harkita vakaasti kaikkien hehkuttamien banaanilettujen paistamista. Lisään myös jo aikaa sitten pyydetyn NYC-tagin vanhoihinkin Nykki-postauksiin. Kivaa päivää kaikille!

Translation: I went to New York and enjoyed a lovely evening walk in Battery Park, a super morning run on the Brooklyn Bridge and some light shopping in SoHo. I love life!

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kausikatsaus


Purjehduskausi on reilusti yli puolenvälin, joten ajattelin, että olisi hyvä hetki vähän tarkastella, miten on mennyt. Kesä on ollut ihan vailla vertaansa, olemme saaneet nauttia täydellisen lämpimistä päivistä ja öistä. On ollut monia öitä, että lämppäriä ei olisi tarvittu oikeastaan ollenkaan ja olemme puhaltaneet sillä vain kosteuden pois. Mitä luksusta!



Meillä on käynyt hyvä tuuri vapaapäivien kelien kanssa. Sade on yllättänyt vain kerran ja sekin oli niin lämmin kesäkuuro, ettei se oikeastaan haitannut yhtään. Tuulet ovat olleet miedonlaisia, emme ole reivanneet kertaakaan. Useammin ne ovat olleet suorastaan niin leppeitä, että vähän enemmänkin olisi sopinut pöhistä. Spinnun olemme nostaneet vain kerran, mutta siitä nautimmekin sitten täysin rinnoin. Nosto ja lasku sujuivat molemmat hienosti, vaikka kyllähän sitä talven jäljiltä aina joutuu hetken miettimään, että miten ne köydet oikein laitettiinkaan. Lisäksi jännitysmomenttina toimi se, etten yhtään muistanut, olinko pakannut syksyllä spinnun huolellisesti pussiinsa niin, että se nousisi niin kuin pitää, eikä olisi kierteellä. Kyllä olin. Niin minulla itse asiassa on tapanakin. Jos minulla ei ole heti aikaa kunnolliseen pakkaamiseen ja selvittämiseen, kun olemme laskeneet spinnun, annan suosiolla sen olla mytyssä kajuutassa ja paneudun pussittamiseen vasta sitten, kun minulla on aikaa tehdä se kerralla kunnolla. 




Laivakoirankin veneilykesä on mennyt toistaiseksi hyvin - se ei ole tippunut veteen kertaakaan, eikä ukkonen ole yllättänyt vesillä. 



Oma tähtihetkeni oli, kun sain veneen kaikin puolin mallikkaasti rantaan ekan kipparointini jälkeen. Sen jälkeen onkin tapahtunut pientä taantumista, mikä on varmaan ihan luonnollista. Kun on voittanut itsensä oikein kunnolla jossain jutussa, tulee hetkeksi aikaa sellainen "nyt saa relata" -olo. Ei tarvitse heti olla kehittämässä uusia haasteita. Relausolo on nyt vain jatkunut ja jatkunut ja jatkunut, enkä ole esimerkiksi ajanut venettä rantaan kertaakaan sen jälkeen. Kesälomalla täytynee hieman terästäytyä tämän asian kanssa. 

Olemme edelleen välttyneet vahinkojiipeiltä ja puomin kopsahduksilta, jotka ovat varmaan realistisimpia riskejä purjehduksessa. Mustelmat kuuluvat asiaan, mutta muuten suuremmilta vammoilta on myös vältytty. Läheltä piti -tilanteita ei ole ollut lukuun ottamatta sitä yhtä yötä, jolloin huomasimme konehuoneessa vettä. Lisäksi kerran, tässä muutama viikko sitten, sattui tapaus, joka sai minut hieman kohottamaan kulmiani. Olimme kryssillä ja tuuli vaihteli koko ajan, niinpä se hiulaaminen ja vauhdin pitäminen oli aika tarkkaa puuhaa. Meitä vastaan ajeli moottorivene aivan keskellä väylää. Moottoriveneenhän pitäisi meriteiden sääntöjen mukaan antaa tietä purjeilla kulkeville, mutta tämä alus ei tehnyt elettäkään toimiakseen näin, päin vastoin. Se tuli todella lähelle ja lopulta kävi niin, että me väistimme. Totta kai, mieluumminhan sitä on väärässä kuin kivillä / törmännyt / jne. Mutta eipä siinä vielä kaikki. Moottoriveneen kannella aurinkoa ottanut nainen näytteli vielä käsimerkkejä päälle. Öööööö, okei. No, tietysti niin tie- kuin vesiliikenteessäkin on monenlaista kulkijaa ja se on vain hyväksyttävä, mutta en voi olla huomauttamatta, että pieni vilkaisu säädöksiin ja yleinen kohteliaisuus olisivat kyllä ihan kiva juttu. Kummankohan on helpompi väistää - konevoimin kulkevan vai vastatuuleen luovivan?



Retkemme ovat suuntautuneet oikeastaan joka kerta samaan paikkaan, venekerhon saareen. Syynä on ollut ajanpuute. Yhteiset vapaat ovat olleet todella tiukassa, niin kuin aina kesäisin. Saareen on juuri sopiva 12 mailin matka, joka parhaimmillaan menee vajaassa kolmessa tunnissa, jos tuuli on sopiva. Välillä olemme lilluneet sinne viisikin tuntia parin metrin tuulessa. Sellaisen matkan taittaa myös ilman paineita niin, että toinen ehtii iltapäiväksi töihin, jos heti aamusta lähdetään takaisin päin. Pidemmällä retkellä emme ole olleet kertaakaan. Ja elokuu näyttää valitettavasti lomaan saakka aika lailla samalta, muista kuin päiväpurjehduksista on turha haaveilla. Onneksi siis on se loma vielä odottelemassa! Olimme sopineet miehen kanssa, että emme liikaa odottele lomaa, koska sen saapuminen tarkoittaa samalla myös sitä, että kesäkin on aika lopussa. Puhuimme, että otamme kaiken irti käsillä olevista hetkistä ja tartumme tilaisuuksiin lähteä lyhyillekin retkille työpäivien jälkeen. Näin onkin mennyt todella hyvin tähän saakka, mutta nyt on pakko myöntää, että odotan lomaa jo ihan kamalasti. Kolme autuasta viikkoa veneellä, Saaristomeren maisemissa, en jaksa enää odottaa! 

 Suunnitelmissa on tykittää pitkiä legejä parina ensimmäisenä päivänä, jotta pääsemme mahdollisimman pian suosikkimaisemiin. Kesälomassamme on yksi erittäin mukava piirre - sieltä ei nimittäin ole kiire takaisin. Meillä ei tule olemaan paineita ehtiä ajoissa takaisin kotisatamaan, koska Båt jää tänä vuonna talvehtimaan Naantaliin. Retkemme siis päättyy mitä ihanimpaan paikkaan. Tulemme sitten sieltä jollain tapaa maateitse takaisin.


Kesälomalla illat ovat jo pimeitä ja untuvatakkiakin jo varmasti tarvitaan. Siinäkin on oma tunnelmansa. Saa sytyttää kynttilät ja nauttia lämpöisen kajuutan kotoisuudesta. Odotan kovasti mahtavia valokuvausmahdollisuuksia, ehkä jossain on jo ainakin loppulomasta muutama keltainen lehtikin. Lisäksi loppukesän kellertävä valo on ihan erilainen vangittava kuin alkukesän valkoinen kuulaus. Purjehdusfiilikset ovat siis tällä hetkellä etupäässä aika odottavia. Vielä reilut kaksi viikkoa!

Translation: We are still waiting for our summer vacation to begin. The summer so far has been great, so warm and beautiful. We have managed to do sailing trips almost every week but towards August it has been incredibly busy at work so I'm really looking forward to our summer sail this year. It's going to be the only time this year that we can manage to stay on the boat for longer than just one night. 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Viikkokatsaus


Viime viikko päättyi juhlallisiin tunnelmiin. Ennen juhlia kävimme Laivakoiran kanssa reippaalla kävelyllä, kuten aina aamuisin. Paras koiranulkoilutusasu on sellainen, jossa on taskuja, joihin saa nameja. 



Sitten vaihdettiin urkkakamppeista kotelomekkoon ja nautittiin kivoista juhlista. Onneksi sattui vähän viileämpi päivä, koska tässäkin asussa hiki vain valui selkää pitkin, kun lämpöpatteri pötkötti sylissä toimituksen ajan. Puuh. 


Sunnuntai oli aikamoisen kiireinen päivä, koska ristiäisten jälkeen suuntasimme venevahtivuorollemme. Söimme Paviljongilla tukevasti ennen väijyn alkamista ja sittenhän se yö olikin hereillä pysyttelyä ja kävelyä. Oli todella rauhallista, hyvä niin. Laivakoira oli aivan ymmällään, kun pitkin yötä tehtiin kävelyitä.


Yö oli aika viileä, talvisemmille kamppeille oli käyttöä. 


Kun aamu tuli, lähdimme nukkumaan. 


Laivakoirakin oli aivan loppu urhean vahtimisen jäljiltä. 


Ehdimme viimeinkin hakemaan maton pesulasta, kylläpä tuntui taas olohuoneessa pehmoiselta jalkojen alla. Esitin Laivakoiralle toiveen, ettei se nyt vähään aikaan tuhoaisi mattoa millään omalla showllaan. 


Alkuviikosta tuli juhlittua vähän muutakin, kokoonnuimme erään vanhan työpaikan porukalla viettämään iltaa. Seuraava päivä oli hyvin rauhallinen ja jäätelö maistui. Katsoimme boksilta taas Siltaa. Olen nyt ihan koukussa siihen!


Aamuvuorolainen noudatti orjallisesti rutiineja pysyäkseen jollain lailla maailman menossa mukana. Kaurapuuroa ja kahvia aamupalaksi siis...


...ja lenkkiä työpäivän päälle energiaa tuomaan. Juoksen edelleen noilla ikivanhoilla tossuilla, kun en ole ennättänyt sovittelemaan uusia. Viimeistään loman jälkeen täytyy tsempata tässä asiassa, ennen sitä ei ole toivoakaan ehtiä. Soittolistaani kyselleet löytävät yhden tästä. 

 


Lempikampaukseni viime aikoina, varsinkin töissä, on ollut helppoakin helpompi sukkanuttura. Se peittää oivasti karmaisevassa kunnossa olevat hiusten latvat, joita pitäisi pätkiä, mutta jota en sitäkään todellakaan ehdi tekemään ennen lomaa. 


Haukkukävelyllä löytyi mustikoita. 


Haukun kanssa otettiin vähän läheisyystankkausta. 


Olin laiska ruuanlaittaja, taisin syödä koko viikon pelkästään salaatteja ja munakkaita. 


Onneksi minulla oli kutsu mökille mamman ruokapatojen ääreen, jonne suuntasin eilen nähdyssä asussa. 


Tarjolla oli muun muassa gazpachoa, nam! (Toim. huom. viinilasissa Cokista.) 


Laivakoira jäi pienelle kesäleirille mökille, kun me molemmat reissaamme viikonlopun. Siksipä viikonlopunkin kuulumiset puuttuvat nyt tästä katsauksesta, koska tämä on tehty etukäteen. Up to date -menoja voi seurata Instagramista. Mukavaa sunnuntaita kaikille ja energiaa alkavaan viikkoon! Moni varmaan palaa nyt töihin lomilta?

Translation: This week was very busy work wise. I didn't do much, just ate some pretty healthy food (and some ice cream) and hung out with my dog.