lauantai 30. marraskuuta 2013

Dear Santa...





...you know what to do.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Q&A



1. Lempimakusi Starbucksissa?

Sesonkien ulkopuolella tilaan yleensä ihan peruslatten. Joskus herkuttelen Caramel Macchiatolla ja syksyisin tietysti Pumpkin Spice Lattella. Joulumauista tykkään kaikista. Sain keväällä yhdestä Starbucksin tilaisuudesta mukaani Guatemala Antigua -papuja ja niitä olen ostanut moneen kertaan kotiinkin, niistä tulee juuri mieleistä kahvia. En ole karkin ystävä, joten ällömakeat kermavaahtokahvit ovat minun herkkujani. Toisaalta taviskahvissa en voi sietää sokeria. Outoa. 


2. Miten Laivakoira päätyi teille? (Sorry, mieheni ja privaatit tulevaisuudensuunnitelmat ovat off-limits.)

Laivakoira tuli meille aikuisena, etsin ihan tietoisesti aikuista koiraa, koska aikaa pennun kouluttamiseen ja kaikkeen siihen pentusekoiluun ei olisi ollut. Löysin sen eräältä nettipalstalta, otin yhteyttä siitä luopuvaan perheeseen, jolla oli valitettavan painavia syitä luopua Laiviksesta. (Se oli kyllä epäitsekäs teko heiltä. En tiedä, pystyisinkö itse samaan.) Haukku oli meillä tutustumassa erään viikonlopun ja perhe päätti myöhemmin, että kaikkien halukkaiden joukosta juuri me saisimme koiran. Olen tänä päivänäkin niin onnellinen, että valinta osui meihin, Laivis on tuonut niin valtavasti iloa ja onnea meille. Mitään sopeutumisongelmia ei ollut vaan Laivakoira oli heti kuin kotonaan. 


3. Lempikohteesi Euroopassa ja miksi?

Tykkään kaupunkikohteista, Lontoo on ehkä suosikkini. Brittiläinen kohteliaisuus ja keskustelu kolahtavat. Pidän urbaanista menosta, vilinästä, mahdollisuuksista ja tunnelmasta. Samasta syystä tykkään myös Tukholmasta älyttömästi. Muista kuin kaupunkikohteista haluaisin joskus kokea Kreikan pienet saaret ja purjehduksen Kroatiassa. 


4. Onko Laivakoiran oikea nimi liian yksityinen asia?

Ei ole. Laiviksen nimi on Netta. Lisäksi sillä on varmaan kymmenen lempinimeä, joista se tunnistaa jokaisen. 


5. Oletko aina ollut jouluihminen?

Olen, niin kauan kuin muistan. Jo ekassa omassa kodissakin joulufiilistely ja -koristelu oli minulle tärkeää.


6. Onko Båt myynnissä? Mitä haette uudelta veneeltä?

No nyt kun kysyit, niin eipä tiedä, vaikka piakkoin olisikin! Metrikuume vaivaa aina silloin tällöin. Samoin olemme miettineet omistamisen älyttömyyttä, kun kyse on kuitenkin tosi kalliista hankinnasta, joka seisoo paljon käyttämättömänä, vaikka siellä viettäisi kaikki vapaansa. Olemme harkinneet yhtenä vaihtoehtona sitä, että seuraava vene olisikin joku kimpparatkaisu. Seuraavan veneen pitäisi olla pikkuisen isompi, mutta ei liian suuri. Liian tarkkoja speksejä emme ole vielä määritelleet, pohdinnat ovat vasta varhaisen fiilistelyn asteella. 

7. Mitkä ovat mielestäsi Suomen kauneimmat kaupungit? Miksi?

Helsinki, Turku ja Naantali. Perustelut ovatkin sitten paljon vaikeammat. Arkkitehtuuri, meren läheisyys ja omat muistot ja kokemukset taitavat ratkaista. Toisaalta esimerkiksi Tampereella en ole käynyt sitten lapsuuden, joten monesta varmasti kauniista paikasta en edes tiedä.

8. Tunnistatko eri vene-/automerkit ja mitkä ovat lemppareitasi, miksi?

Autot tunnistan ihan kohtuullisesti, veneet huonommin. Veneistä jaksan usein ihailla Finngulfeja, mutta en ole mitenkään erityisesti minkään merkin perään. Autot eivät kiinnosta minua tuon taivaallisen vertaa. Kiva, että on joku kulkuväline ja mielellään turvallinen sellainen. 

9. Jos eläisit opiskelijabudjetilla (esim. 100 € kuussa shoppailuun), miten ylläpitäisit ihanaa tyyliäsi?

Kiitos kehuista! En varmaan ostaisi läheskään joka kuukausi jotain. Laittaisin mieluummin rahat jemmaan ja ostaisin vain silloin, kun tulisi vastaan jotain niin kreisi-ihanaa, että se olisi pakko saada. Ostan nytkin vaatteita myös edullisemmista ketjuliikkeistä, joten Zara olisi varmaan kovassa huudossa opiskelijabudjetillakin. Tekisin myös saman, mitä nytkin: ostaisin paljon second handia, jos mahdollista. 

10. Dakota-kengistä kysyttiin kokoasiaa.

Dakotoissa kokomitoitus on hiukan kapoisempi kuin perus-UGGeissa. 

11. Minkälaiset kasvonpiirteet ovat sinusta kauniit? Onko sellaisia esimerkiksi jollain prinsessalla?

Tämä on tosi vaikea kysymys! Pidän niin monennäköisiä ihmisiä kauniina, etten osaa lainkaan määritellä, mikä erityinen piirre olisi kaunis. 


12. Ystävystytkö helposti? Millaisten ihmisten seurassa viihdyt? Millainen olet uusien ihmisten seurassa? 

Tutustun todella helposti, mutta en ystävysty. Viihdyn sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat sellaisia kuin ovat, omia itsejään. Yksi vastenmielisimmistä piirteistä ihmisessä on mielestäni sellainen turhantärkeä keekoilu ja oman egon korostaminen. Terve itsetunto on asia erikseen, mutta elvistelijöitä en jaksa. Uusien ihmisten seurassa saatan olla aluksi hiljaisempi ja tarkkailevampi, mutta en välttämättä.


13. Onko Laiviksella tulossa pyöreitä vuosia?

Kyllä vain, Laivis täyttää aivan pian 10 vuotta. 

14. Jos rakkain vaatekappaleesi on famun LBD, mikä on kallein vaatteesi/asusteesi?

Kallein vaatteeni on varmasti hääpukuni. Asusteista hinnakkain on Mulberryn Tooled Bayswater, jonka tosin ostin käytettynä. Mutta silti!



15. Miten päädyitte tuohon veneeseen? Kiersittekö paljon katsomassa? Minkävuotinen Båt on?

Päädyimme tähän veneeseen (Avance 24) ihan vain miettimällä speksejä sopivalle ensimmäiselle purjeveneelle. Meillä oli budjetti ja tietyt edellytykset ja niillä etsimällä löytyi muun muassa Avance 24:ia ja 245:ia, Albin Expressejä ja sensellaisia. Meillä kävi niin hyvä tuuri, että Båt oli ensimmäinen vene, jota kävimme katsomassa. Se on vuosimallia 1981.


16. Suosittelisitko kivoja hotelleja Manhattanilta? 

En valitettavasti oikein osaa, sitä omaakaan suosikkia kun ei ole vielä löytynyt. Työmatkojen hotelli ei taida edes majoittaa muita kuin työmatkalaisia. 

17. Millaiseksi sinua kuvailisivat kolmella sanalla äitisi, aviomiehesi ja paras ystäväsi?

Äiti: Reipas, tarmokas, pohtiva.
Aviomies: Kaunis, viisas, huomaavainen.
Bestis: Rohkea, lojaali ja esteettinen. 


18. Millainen olisi unelmapäiväsi Nykissä, jos viettäisit sen yksin? Entä miehesi kanssa?

Yksin: Aamulenkki Central Parkissa ja sen jälkeen kunnon mättöbrekkari hotellin aamiaishuoneessa, jossa olisi kaikkea mahdollista. Päämäärätöntä haahuilua kaupungilla kameran kanssa, pysähtymistä kahville, ostoksille ja sushille tarpeen mukaan. Timanttien tuijottelua Tiffanylla, sekoamista Whole Foodsissa ja prinsessaväijyntää Lexington Avenuella. Illaksi sulkeutuisin hotellihuoneeseen jättimäisen ruokakassin, kynsilakkojen ja muotilehtien kanssa ja tuijottaisin samalla CNN:ää. 

Miehen kanssa: Aamulenkki Central Parkissa ja sen jälkeen kaupungille aamiaiselle johonkin kivaan deliin. Sitten metroon ja Brooklynin puolelle maisemia katselemaan, josta kävellen sillan yli takaisin Manhattanille. Kahveja, lounasta ja muita pit stoppeja tarpeen mukaan. Päiväunet ja sitten syömään johonkin kivaan ravintolaan ja ruuan jälkeen Villageen drinkeille. Tai sitten voisimme käydä katsomassa jotain musikaalia ja mennä sen jälkeen syömään. 


19. Miten pidät muun elämäsi niin tolkullisena, kun työaikasi ovat niin vaihtelevat?

Yritän elää tosi terveellisesti, syödä hyvin ja nukkua ja sportata riittävästi. Välillä on oltava tiukkana ja sanottava ei kivankuuloisille jutuille, että saisi levättyä riittävästi ja joskus on pakko saada olla yksin. Siihen olen tottunut jo ajat sitten, että usein missaan kaikenlaiset hauskat juhlat ja illanvietot. Minulla on joissain asioissa tiukkoja rutiineja, joilla pidän kiinni edes jonkinlaisesta säännöllisyydestä. 

20. Mitä tuotteita käytät hiusten hoitoon ja muotoiluun, kun ne näyttävät aina niin upeilta?

Kiitos, kauniisti sanottu! Tällä hetkellä minulla on ihan tavallista markettisampoota ja -hoitoainetta, lisäksi käytän Four Seasonsin hopeasampoota ja joskus hiusnaamiota. Muotoiluun käytän juuri nyt Four Seasonsin hiuspuuteria ja Aussien hiuslakkaa ja Paul Mitchellin tuuheuttavaa nestettä. Paul Mitchell on lempparimerkkini hiustuotteissa, mutta en ole kovin tarkka. 

21. Jos ei ole liian henkilökohtaista, kertoisitko vähän opiskeluhistoriastasi?

Olen tällainen N:nnen vuoden opiskelija, joille aina fukseina naurettiin. Aloitin vuonna 2001 ja olin välillä monta vuotta pois, kunnes palasin toissa syksynä koulun penkille. Pääaineeni on suomi ja pitkä sivuaine viestintä. Lisäksi olen lukenut markkinointia, Pohjois-Amerikan tutkimusta ja muistaakseni kirjallisuutta joskus silloin ihan alussa. Koherentti kokonaisuus, eikö vain! :D

Kuvituksena on instakuvia vuoden varrelta, sellaisia kivoja hetkiä arjesta.

torstai 28. marraskuuta 2013

Pipoista ja valokuvista



Kuvat: Roy

Kelpaisiko pienen pieni sneak peak viimeaikaisista kiireistäni? En malta odottaa, että pääsen kertomaan lisää. Hymyilyttää. Muun muassa se, että taisin kerrankin olla Chandlerin sijaan Joey.

Hymyilyttää myös se, että viimeinkin on ollut edes hetkellisesti riittävän viileää, että on syytä käyttää pipoa. Pipolla nimittäin on pelastettu ja tullaan pelastamaan niin monta katastrofitukkapäivää, että se on talvisaikaan ehkä jopa huiviakin mieluisempi asuste. Suhtaudun pipoihin hyvin tunteikkaasti, enkä voi mitenkään hyväksyä myssyjä, joissa ei ole tupsua. Tupsu pitää olla. Piste. 

Pipo/beanie: Global/Stockmann 
Huivi/scarf: Acne
Takki/jacket: Uniqlo
Laukku/bag: Marc by Marc Jacobs
Hanskat/gloves: Global/Stockmann

Translation: Some pretty good photos, huh? And about beanies... Poms are mandatory. End of discussion.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Getting there


Lunta ei ole täällä meillä päin näkynyt (ja hyvä niin), mutta eilen oli ensimmäistä kertaa oikeasti talvisen oloinen aamu. Siitä se ajatus sitten lähti. Ensin laitoin vähän tyynyjä uuteen järjestykseen.



Sitten kaivelin esille hieman lisää joulukoristeita. Jouluunhan on alle kuukausi. Miten ihmeessä näin on päässyt käymään ilman, että olen huomannut, saati sitten ehtinyt joululauluja kuuntelemaan? Himinätkin ovat olleet tauolla ja ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän niitä ihmisiä, jotka yllättyvät siitä, että nytkö se joulu jo tuli. En ole suonut ajatustakaan lahjapolitiikalle, enkä ole syönyt mitään sesonkiin liittyviä herkkuja vielä kertaakaan. 



Amarylliskin oli auennut.


Yritin korjata tilannetta asettelemalla hiukan joulupalloja esille. 



Olin aivan varma, että ponijouluvalotkin löysivät nyt paikkansa. Illan tullen heivasin ne kuitenkin taas muualle. Ponien lamput ovat nimittäin ledisellaiset ja niissä on tosi valkoinen valo. Melkein kaikki valo meillä kotona on hyvin lämmintä ja keltaista, joten ponit riitelevät pahasti muun valaistuksen kanssa. Voi sentään. Kyllä on erikoinen vuosi. Ensin kryssitään sortseissa iltaan saakka jo toukokuussa ja sitten en haluakaan laittaa ponivaloja paraatipaikalle. 

Translation: Just some little Christmas decor. 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Bright lights, big city







Tällä kertaa minulla oli tehtävä. Sain kuvaajakaveriltani lainakameran lisäksi vähän ohjeita ja vinkkejä. Testasin kaikkia edellämainittuja innokkaasti. Nämä kuvat ovat JPG-versiot, mutta kuvasin myös raakakuvia. Niitäkin tulette vielä näkemään. Olin päättänyt jo etukäteen kuvata teille Nykin ihania jouluvaloja, joten kuusen juurella väijyminen oli ensimmäinen tekoni.



Välillä juoksin Starbucksiin wifin ja kofeiinin äärelle hakemaan lisäohjeita.








Aamukävely suuntautui SoHoon, kuinkas muutenkaan. Joulukoristeita oli esillä vielä vähänlaisesti, suurin osa saapunee kiitospäivän jälkeen. Onneksi Laurenin Ralphiin saattoi luottaa tässä asiassa!






Dean&Delucassa oli vasta pieniä viitteitä tulevasta.




SoHosta löytyi myös harvinaisen osuva katumaalaus. Kopsautin kannat yhteen ja koitin tehdä työtä käskettyä. 



Translation: I was a woman on a mission in NYC. A photography mission. 

maanantai 25. marraskuuta 2013

There's a first time for everything


Täällä huidellaan mukavuusalueen ulkopuolella kuten vain parhaiten taidetaan. Aika on hiukan kortilla ja ajatuskapasiteetti on vielä hetken aikaa rajattu hieman muualle. Niinpä ajattelin, että nyt jos koskaan saa esittää postaustoiveita tulevia perjantaipäiviä varten. 


Voin myös toteuttaa ensimmäisen kysymyspostaukseni, jos sellaiselle on kysyntää. Kysymykset voi naputella tähän kommenttiboksiin ja jos niitä tulee niin paljon, että niistä on omaksi postauksekseen, kokoan sellaisenkin. Muuten vastailen niihin ihan tavalliseen tapaan. Yksityisasiat ja leipätyöhön liittyvät asiat rajaan luonnollisesti aiheista ulos, mutta muuten voi kysyä, mitä hyvän maun rajoissa sattuu huvittamaan. Tilulii, sanoi hän ja säntäsi jälleen ovesta ulos tietokone kainalossaan ja lempihuivi kaulassaan.


Translation: Any questions? Or do you want to read about something specific? There's no time like the present!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Viikkokatsaus


Kulunut viikko oli pitkästä aikaa ihan kohtuullinen sporttiviikko. Päässäni sinkoili erilaisia ajatuksia niin paljon, että tuntui loppuvan kovalevy kesken. Onneksi lenkillä sai hieman sellaista hallinnan tunnetta ja mylläkkää järjestykseen. 


Kauneudenhoitotoimenpiteeni olivat karuhkoja. Kynsilakanpoistoaine nimittäin loppui, mutta mihinkäs sitä, kun kaapista löytyi asetonia. Tuli sellainen hieman jämäkämpi manikyyri. 


Ennätin pitkästä aikaa vanhan ystävän kanssa kahvittelemaan. En oikein jaksa puhua puhelimessa, mutta kahvikupposen äärellä voisin istua jaarittelemassa loputtomiin. 


Viikko kului melko samanaltaisissa tunnelmissa, kahvia juoden, kynsia aina välillä lakaten ja kiivaasti dataillen. Koko viikko meni myös lyhyillä ja huonoilla yöunilla, joten kahvinkulutus oli - jos mahdollista - vielä suurempaa kuin Lorelailla. 


Söin melkoisen monta ateriaa koneen äärellä ja hakkasin vimmatusti. Välillä hakkasin myös päätäni seinään, koska uusi kone odottaa edelleen hankintaa ja nykyinen pyörittää kaikkea suurin piirtein etanavauhtia. 


Välillä jatkoin koneen kanssa muualla kuin kotona, mutta agenda oli sama. Tämä on edelleen se sama projekti, josta mainitsin muutama viikko sitten ja josta toivottavasti tulee pian jotain kertomisen arvoista.  


Sitten matkasin leipätöideni merkeissä suosikkikaupunkiini ja minulla oli mukanani varsinainen aarre. Sain nimittäin valokuvagurulta frendiltäni lainaan Canonin 5D Mark II:sen ja melkoisen vaikuttavan kokoelman L-sarjan linssejä. Kädet täristen pakkasin kameran laukkuuni kaupungille lähtiessä ja valmistelin mielessäni erilaisia skenaarioita käsilaukkuvarkaiden varalle. 


Ensimmäisenä ohjelmassa oli kuitenkin kaivelemaan jäänyt Starbucks jouluteemakahveineen. Caramel Brulee Latte hiveli suuta ja sielua sekä antoi energiaa. Tahdoin nimittäin joulukuusia kuvaamaan vielä ennen nukkumaanmenoa. Jossain vaiheessa totesin kuitenkin istuessani joulukuusiaukiolla itku kurkussa kamera sylissäni sen valikoita tuijottaen, että nyt taidan olla liian väsynyt, jos alan itkeä, kun en saa haluamiani asetuksia päälle. Poistuin siis eväskaupan kautta huoneeseeni. 


Aamuyön pitkinä tunteina, kun uni ei enää tullut, eikä lenkillekään uskaltanut vielä lähteä, räpelsin sitten aparaattia, katsoin opetusvideoita ja koin jonkinlaisia oivalluksiakin. Ja yhtäkkiä kello olikin riittävän paljon, että oli aika kiskaista trikoot jalkaan ja laittaa popit täysille. 



Taas oli tulla itku, tällä kertaa ilosta, kun tykitin pitkin Brooklyn Bridgeä lempilenkkimusiikkini pauhatessa. Valo on sillalla auringonnousun aikaan uskomattoman kaunis ja maailma tuntui hetken aikaa täydelliseltä.


Hullumpi ei ollut myöskään se hetki, kun istahdin aamukävelylläni Starbucksiin tekemään vertailevaa tutkimusta. Oli Gingerbread Latten vuoro. Caramel Brulee on parempi.


Vaeltelin SoHossa lauantaiaamun trikoomimmien seassa (juoksulenkkarit ja -trikoot ovat edelleen in) kahvikuppini kanssa ja tunsin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kävin paikassa, jossa tytöt sekoavat, nimittäin Sephorassa. Mikä taivas! Onneksi Suomessa ei ole Sephoraa, muuten nimittäin voisi olla niin, että olisin joutunut myymään auton, veneen ja asunnon rahoittakseni kaikki kreisi-ihanat kosmetiikkahankinnat. Tällä kertaa tyydyin shoppailemaan hillitysti huulikiillon ja ripsivärin. 


Tiedättekö, mikä on toinen paikka, jossa tytöt sekoavat? No Anthropologie. Olin muun muassa saada pakko saada -kohtauksen paljettiverkkareiden kohdalla. Voiko tässä maailmassa olla mitään upeampaa ideaa kuin paljettiverkkarit? 348 dollarin hintalappu hieman latisti intoani. Mutta siis paljettiverkkarit! Anthropologiesta yritin metsästää paljetillista kameranhihnaa, mutta sellaista ei nyt tullut vastaan. Pitänee etsiä Etsystä. Vastaan olisi tullut huumaavan tuoksuisia kynttilöitä, upeita juhlamekkoja ja vaikka mitä suorastaan pakollista, mutta pidin pintani. 


Kotiin saavuin tänä aamuna. Amaryllikset ovat avautuneet ja jouluun on kuukausi. Mihin tämä aika oikein menee? 

Translation: This week I went to New York and drank a lot of coffee.