perjantai 26. joulukuuta 2014

My 2014



Sama esipuhe kuin varmaan kaikkina edellisinä vuosina: Minusta loppuvuodesta on aina mukavaa käydä läpi kulunutta vuotta ja muistella kivoja hetkiä. En juuri harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita asetan kyllä itselleni. Vuodenvaihde on myös ihan hyvä hetki tehdä tietynlainen välitilinpäätös ja puntaroida, mihin suuntaan sitä haluaisi omaa elämäänsä ohjata. Kaikkeen ei tietenkään voi vaikuttaa, moni asia on tuuripeliä. Niinpä yritän parhaani mukaan olla murehtimatta niitä asioita, joihin en voi vaikuttaa ja keskittää energiani muuttaamaan niitä, joita voin. 

Teen saman maratonkyselyn kuin viime vuonnatoissa vuonnakin ja vielä sitä edellisenäkin. Tämän saa kuka tahansa poimia tästä mukaansa. 

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Kulunut vuosi oli tässä mielessä aikamoinen. Olin melkein koko vuoden mukavuusalueen ulkopuolella, mikä tuotti sivuvaikutuksena paljon ekoja kertoja. Voimakkaimmin tähän vaikutti tietysti uusi työpaikka. Suurin osa ekoista kerroista taisi siis liittyä työhön.

Muista saavutuksista mainitsen, että maistoin ekaa kertaan kampasimpukkaa. Tykkään kalasta todella paljon, mutta muut merenelävät eivät oikein ole makuuni. Kampasimpukka oli ihan ok, mutta ei noussut suureksi suosikiksi.



2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
En yleensä lupaile mitään, joten kun ei lupaa, ei tarvitse pitää. 


3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Kyllä vain. Sain ison kasan uusia työkavereita, jotka ovat ihan mahtavia. Jee! Heidän joukostaan löytyi myös yksi uusi ystävä. Vielä enemmän jee!

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En, onneksi.




5. Missä maissa vierailit?
USAssa nyt ainakin, sitten Teneriffalla, Dubaissa, Hollannissa ja Latviassa. Teneriffa ja Hollanti olivat vapaa-ajan matkoja, kun olin mieheni mukana reissussa. Muut olivat työmatkoja, joista Latvia oli uudessa työroolissa. Matkustamisen vähentyminen on varmaan yksi leimaavimmista asioista tälle vuodelle. Toisaalta aioin ja aion nyt alkaa matkustaa enemmän vapaa-ajallani. Parin viikon päästä lähdetään Tukholmaan. 



6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
En osaa keksiä mitään muuta kuin stressittömän kesäloman. Edellinen meni remontin vallassa. 

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
17.3., jolloin aloitin uuden työn ja omalla kohdallani vähän myös uuden elämän.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Lakkasin vain jaarittelemasta haaveistani ja aloin tehdä. Välillä väkisin, välillä hyvän flow'n imussa. Tämä vastaus pätee tänäkin vuonna ja liittyy edelliseen vastaukseen.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Tänä vuonna kokemani pettymykset eivät tainneet olla erityisen suuria, koska juuri nyt en muista yhtäkään.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Enpä juuri.



11. Mikä oli paras ostoksesi?
Onko remontti ostos? Kai se on. Paras rahanmeno se ainakin oli, olemme supertyytyväisiä tavallaan uuteen kotiimme.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
En juurikaan lotkauttanut korvaani yksittäisten ihmisten käytökselle. Yleisellä tasolla pyörittelen silmiäni sellaisille ihmisille, joilla on kova tarve tehdä itsestään tärkeitä ja muiden yläpuolella olevia. Jos minulla on jollekin ominaisuudelle erityisen huono toleranssi, niin se on sellainen turhantärkeä keekoilu.


13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asuntolainaan, veneeseen, remonttiin, syömiseen, kauniiseen turhuuteen ja kaikenlaiseen nautinnollisen elämän edesauttamiseen. Tämä pätee myös tänä vuonna. Se on se kolmekymppisen kustannusrakenne. 

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Unelmieni toteuttamisesta edelleen. Päätin jo viime vuonna, että turha tässä on odotella, kun ei kukaan meistä nyt varsinaisesti nuorrukaan.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?


JVG:n Mist sä tuut, joka soi Bassoradiossa melkein joka aamu viime keväänä juuri, kun kävelin bussipysäkiltä töihin. Siihen kiteytyy se valtava hyvä fiilis, valoisat aamut ja lähestyvä kesä. 

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi, todella paljon.
ii. laihempi vai lihavampi: Luulenpa, että aika lailla samoissa mitoissa kuin aiemminkin. En käy juuri koskaan vaa'alla, mulle riittää se tieto, jonka joko kiristävät tai ei-kiristävät vaatteet kertovat.  
iii. Rikkaampi vai köyhempi: Raha-asioissakin taidan olla aika samoissa. 

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Ystäviä olisi aina ihanaa tavata enemmän, mutta meneillään ovat kai nyt ne ruuhkavuodet, joista aina puhutaan. Tämä vastaus ei ole vieläkään muuttunut miksikään. Kaipaan edelleen ystäviäni. 

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Facebookissa olisin voinut roikkua vähän vähemmän. Ja kas, sama vastaus pätee myös tähän kysymykseen. 



19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Viime jouluna olin mieheni kanssa oikein kunnon turneella, jossa yhdistyivät kummankin työreissut. Tänä vuonna olin hänen mukanaan Teneriffalla. Tapaninpäiväksi menin vanhemmilleni, kuten aion tänäänkin tehdä. Juhannus oli tarkoitus viettää purjehtien, kuinka muutenkaan. Veneemme kuitenkin hajosi ja kutsuimme ex tempore itsemme kylään ystäviemme mökille. Hauskaa oli sielläkin, jäätävän kylmä vain. 



20. Rakastuitko kauden aikana?
Olin tasaisen rakastunut edelleen.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Olin onnessani House of Cardsin kakkoskaudesta ja koukutuin Suitsiin ihan täydellisesti. Pidin myös Mad Menistä, tällä lailla pikkuisen kaikista muista jälkijunassa. 

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
Vihaan Bloggeria, joka koko päivän ähellyksestä huolimatta kieltäytyy muokkaamasta tätä postausta haluamani näköiseksi. Siihen, että se näyttää tältä, on siis syynsä. Vihaan Bloggerin tarjoamaa pakkoavioliittoa Google +:n kanssa ja olen erittäin iloinen, että vaihdan ihan justkohta Wordpressiin. 

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, joka voitti Finlandiankin, oli ehdottomasti vuoden paras kirja. Se veti mukanaan täydellisesti. Rakastin sen teräviä huomioita ajastamme. 

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tämä on osa Bassoradion Hikistä iltapäivää, jossa on aina sellainen ohjelmanumero, jossa juontajat lukevat ääneen suomennettuja biisejä ja sitten pitää arvata, mikä kappale on kyseessä. Ei kovin korkeakulttuuria, mutta tosi hauskaa. 

25. Mitä halusit ja sait?
Uuden työpaikan


26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Remontin, jossa budjetti olisi pitänyt.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Leffoja tuli kai katseltua tosi vähän tänä vuonna, koska en muista juuri nyt yhtäkään, joka olisi jäänyt mieleen.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Täytin 34. Olimme mökillä remonttia paossa ja nautin herättyäni suklaakakkua terassilla järvelle katsellen. Meillä oli amerikanvieras ja töideni jälkeen kävimme Il Sognossa syömässä.


29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
En oikeastaan pysty keksimään mitään sellaista asiaa, niin tyytyväinen olen kuluneeseen vuoteen.


30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Sama kuin viimeiset viisi vuotta, kai. Melko klassinen, vähän sporttinen, raikkaaseen pyrkivä blingillä höystettynä. Tämä sama vastaus on ollut todella pitkään, mutta tänä vuonna muovaan sitä sen verran, että taidan poistaa blingin ja todeta, että viime aikoina entistä vähän minimalistisempi tyyli on miellyttänyt, etenkin työpukeutumisessa. Tervetuloa ysärin loppu ja CBK-inspiraatio!



31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Mahdollisuus paeta maailman murheita omalle, ihanalle veneelle. Merellä mikään huoli ei tunnu ihan niin pahalta. Toinen merkittävä juttu on kyllä liikunta. Varsinkin juostessa saa sellaista hallinnan tunnetta, että hankalimmatkin asiat tuntuvat järjestyvän. 

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Voinko vastata fiktiivisen hahmon? Harvey Specter!

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Ukrainasta alkaneet tapahtumat, Venäjän meno ja Isis. En varman ole tämän asian kanssa kovin yksin. 

34. Ketä kaipasit?
Ystäviäni. Onneksi säännöllinen työ mahdollisti sen, että pystyin tapaamaan heitä enemmän kuin koskaan, mutta ei se haittaisi, vaikka näkisi vielä useammin. 

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Toinen Noora.


36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Minä itse! Kun veneemme juhannuksena hajosi ja mies vietti matkan takaisin satamaan pää konehuoneessa, osasin yksinäni ohjata, skuutata, navigoida, tähystää ja päättää reitinkin. Lisäksi menimme vielä heittämällä ohi yhdestä samanlaisesta veneestä. Yllättävintä oli varmaan se, miten minä, joka en pidä itseäni lainkaan kilpailuhenkisenä, nautin siitä ohituksesta. 

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
1. Olen rohkeampi. Haluan jatkaa aloittamaani linjaa. 
2. Olen tyytyväisempi. Tämä on väistämätön seuraus kohdalle yksi. 
3. Opettelen pitämään turhat kitinät omana tietonani. Tässä olen onnistunut kehittymään jonkin verran, jatkukoon sama linja!
4. Matkustan vapaa-ajallani yhä enemmän. 
5. Alan sijoittaa. Pessimisti sisälläni uskoo, että oma sukupolveni voi unohtaa nykyisenkaltaiset eläkkeet. Jotain tarttis varmaan tehdä. 

Olen saavuttanut tänä vuonna hyvin paljon niitä tavoitteita, joita minulla on aikasempina vuosina ollut. Niinpä nyt oli aika lisätä muutama uusi. 

Translation: When I was 34, it (too) was a very good year. 

16 kommenttia:

  1. Aivan mahtava vuosikatsaus, taas! Ja tavallaan vähän pelottavaa, että muistan lukeneeni myös kaksi edellistäsi. Ihan kuin olisin seurannut elämääsi pitkään, ja olen tosi iloinen etenkin noista työmuutoksistasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sähän oot lukenut tosi pitkään. :)

      Poista
  2. et sä haaveile lapsista? se on onnen täyttymys, sitä rakkautta mitä lapseen tuntee, ei voi sanoin kuvailla. Sä taidat olla vaan turha materialisti? säälittävää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottaen huomioon, että sinä et tiedä, minkä takia meillä ei ole lapsia, kommenttisi on harvinaisen vastenmielinen. Sinähän et voi tietää, vaikka olisin käynyt lapsettomuushoidoissa vuosikausia.

      Se, haaveilenko lapsista vai en, on ainoastaan minun ja mieheni välinen asia, enkä tule sitä täällä käsittelemään nyt enkä myöhemmin.

      Poista
    2. Olin aivan pöyristynyt tuosta ylemmästä anonyymin kommentista. Miten kukaan voi tulla kommentoimaan jotakin noin törkeää? Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka kovasti lapsen haluaisivat, mutta eivät voi saada ja harva siitä haluaa kaikelle kansalle toitottaa. Itse taas olen onnekseni löytänyt kumppanin, joka ei halua lasta. Itsekään kun en halua. Silti pidän elämäämme varsin onnellisena ja rakkaudentäyteisenä, oli lasta tai ei. Ainakaan meillä päätöksellä olla haluamatta lapsia ei ole mitään tekemistä materialismin kanssa. Jos lapsi on ainoa mahdollisuus saavuttaa onnen täyttymys, jää se aika monelta väliin ja silti tunnen paljon onnellisia lapsettomia ihmisiä. Heidi

      Poista
    3. Mä mietin, että tuo saattaa olla ihan hyvin joku provokin, koska en halua uskoa, että kukaan oikeasti olisi noin, öh, en edes keksi sanaa, jonka kehtaisin kirjoittaa tähän.

      Mun mielestä lapsiutelut ovat tosi tungettelevia ja loukkaavia, kun tietää omasta lähipiiristään, kuinka montaa se tahaton lapsettomuus oikeasti koskettaa. Pidän myös vastenmielisenä sitä, että joku päättää kaikkien puolesta, minkälainen parisuhde ja/tai perhe sen The Onnen takaa. En ole myöskään havainnut omien kokemusteni perusteella, että lapsen saaminen tekisi automaattisesti ihmisestä epämaterialistin tai jotenkin muuten tosi ylevän. Kyllä ne ominaisuudet joko on ihmisellä tai ei, riippumatta siitä, onko lapsia. Toki lapsen saaminen varmaan kasvattaa monella tapaa, mutta tuskinpa se persoonallisuutta sentään muuttaa.

      Sitä mä en epäile hetkeäkään, etteikö omaa lasta kohtaan koettu rakkaus olisi jotain aivan omaa luokkaansa olevaa, varmasti on. Mutta se, onko lapsen saaminen tosiaan ainoa tapa tulla onnelliseksi, on musta hyvin kapeakatseinen ajatus.

      Poista
    4. Ensimmäisen anonyymin kommentti on provo, ja varsin huono sellainen. Elämä ilman lapsia voi joskus olla erittäin epäitsekäs valinta,me emme voi aina tietää kaikkien ihmisten perusteluja ja tarinoita ,päätösten takana. Eikä tarvitsekaan tietää,pitää kunnioittaa muiden elämää ja päätöksiä,vaikka ne olivat erilaisia kuin omamme. Kauheaa olisi ,jos kaikki haluaisimme samoja asioita ja saisimme niitä myös,sillä siitä tämä elämän ihanuus ja rikkaus syntyy,että on erilaisia ihmisiä kasvutarinoineen.
      Ja äitihahmo voi olla ilman biologista äitiytäkin. Itselleni äitinä on ollut lapseton tätini,vaikka asuinkin biologisen äitini kanssa,niin hänestä ei monessa mielessä ollut oikeaksi äidiksi minulle omien ongelmien vuoksi. Maailma on täynnä turvallisia aikuisia kaipaavia lapsia ja nuoria,joiden omat vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene heille turvaa tarjoamaan.

      Poista
    5. Tuo ylläoleva kommenttini jäi vähän vajaaksi ja klikkasin liian aikaisin lähetettäväksi,mutta eiköhän pointtini tullut selväksi?
      -kirsi-

      Poista
    6. Joo, näin se varmasti on. Ei olisi varmaan pitänyt edes julkaista sitä.

      Ja olen ihan sanasta sanaan samaa mieltä kanssasi muutenkin. Ihanaa uutta vuotta, Kirsi!

      Poista
  3. Olen lukenut ne edellisetkin ja aiempien tavoin tykkäsin tästä! Näissä on jotain erityisen mielenkiintoista kun bloggaajaa on seurannut kauan. Nappaan mukaan täytettäväksi ajan kanssa.

    Iski erityisesti tuo sijoituskohta, ihan samoissa ajatuksissa! Meillä kaikki muut perheenjäsenet sijoittavat aktiivisesti, itse olen ollut ainut leväperäinen. Muka ollut niin vaivalloista , vaikkei oikeasti olekaan. Lapsilla on jo niin hyvä vauhti päällä, ettei moiseen pääse koskaan, mutta jos sillä itselleen takaisi vaikka osa-aikaeläkkeen ajateltua aiemmin tai ylipäänsä matalamman eläkeiän niin olisihan se mahtavaa.

    Milloin teidän uusi blogi aukeaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, kun nappaat mukaan! :) Me ollaan "tunnettu" jo niin kauan, että tosi kiva päästä näkemään sun versio.

      Mulla on ollut jo pitkään suunnitelmissa, että pitäisi jotenkin varautua eläkeikään, piti itse asiassa aloitta se jo silloin kun täytin 30. Nyt otan itseäni niskasta kiinni. Meillä vielä mies on mua viisi vuotta vanhempi ja olisikohan hänellä vähän alhaismepi eläkeikäkin, niin pitää jotenkin funtsia toi homma, että voidaan karata viettämään eläkepäiviä jonnekin lämpimään mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. :D

      Avataan tuossa vuodenvaihteen jälkeen, riippuen vähän ulkonäköviilauksista.

      Poista
  4. Jess näitä on mukava aina lukea :) Ja apua, kuinka monta vuotta tämä blogi on jo ollut? Eikö näitä ollut silloin jo naikkareissakin? Sulla on ollut upea vuosi.. Mä aloitan uudessa työssä nyt tammikuussa. Tosi tosi jännittävää. Onnea myös uuteen vuoteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monta vuotta! Tää blogi on ollut kohta neljä vuotta ja nyt kun mainitset, niin näitä kyselyitä oli tosiaan jo naikkareissa. Pitkä perinne! :D

      Onnea uudesta työpaikasta ihan superpaljon ja tsemppiä! :)

      Poista
  5. Tämä on kiva kooste, tavallaan summaa vuoden ja laittaa lukijankin miettimään mennyttä kauttaan.

    Minäkin tartuin tuohon sijoituskohtaan. Itse aloitin asuntolainan kylkiäisenä sijoittaa eläkerahastoon 22-vuotiaana. Kuuri puhuttiin eilen mieheni kanssa, että vaikka tuolloin tuo 20 euroa kuussa tuntui pieneltä summalta, on eläkekassan kartuttaminen noin aikaisin varmasti yksi elämäni viisaampia päätöksiä pitkällä juoksulla (nuorena hankitun omistusasunnon lisäksi). Mitenkään aktiivisesti en asiaan suhtaudu vieläkään ja esimerkiksi osakesijoittaminen olisi minulle varmasti ihan liian "vaivalloista", mutta niin vain nykyään ohjautuu rahaa jo 120 euroa kuussa kolmeen eri paikkaan. Osa-aikaiselle opiskelijalle ihan käyttökelpoinen summa muuallekin, mutta hyvä miettiä myös vähän tulevaa. Pörssikurssien sijaan käyn silloin tällöin laiskanpulskeasti katsomassa rahastojen tilannetta verkkopankissa, sopii juuri hyvin tällaiselle ei-talousnörtille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Ja tänä vuonna on kyllä tapahtunut vaikka mitä.

      Ai että, sä oot ollut fiksu! Mullakin on eka omistusasunto ollut jo tosi nuoresta, mutta muuten olen ollut sijoitusjutuissa turhan huithapeli. Johonkin rahastojuttuun mäkin varmaan päädyn, ei mulla riitä into eikä osaaminen mihinkään osakekauppoihin.

      Poista
  6. Peukku sijoittamiselle! Minäkin olen sijoitusajatuksissa. Jos sinua tai muita lukijoita kiinnostaa, niin tässä muutama kirjavinkki.

    Jos on ihan aloittelija, sijoitussanasto on hepreaa ja on vaikea motivoida itseään sijoittamaan niin kannattaa lukea Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9521417013 Kirja kertoo naisnäkökulmasta miksi erityisesti naisten kannattaa suunnitella talouttaan.

    Kun osaa jo vähän mutta haluaa ymmärtää paremmin niin voi tarttuaa kirjaan Vaurastumisen reseptit: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522463078

    Ja jos haluaa tutustua maailman menestyneimmän sijoittajan sijoitusfilosofiaan niin kattattaa lukea Vaurastu kuin Warren Buffett: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9521422742 Se on yllättävän helppoa, taikasana on indeksirahasto.

    Kaikki kolme kirjaa ovat helppolukuisia ja niin rennolla otteella kirjoitettuja että niitä lukee mielellään. Mitään kuivia tiiliskiviä en rupeaisi kahlaamaan. Jos muilla on jakaa kirjavinkkejä niin otan niitä mieluusti vastaan.

    Pankkiin mennessä kannattaa muistaa että pankki on firma jonka päämäärä on tuottaa voittoa. Pankki haluaa maksimoida oman voittonsa, asiakkaalle tuleva voitto on pankille toissijainen asia. Eivät he vinkkejä anna hyvää hyvyyttään ja jos pankkivirkailija oikeasti tietäisi miten rikastutaan niin hän ei olisi töissä siellä. Saattaa hyvin olla että olet itse koulutetumpi ja fiksumpi kuin pöydän toisella puolella istuva "sijoitusneuvoja". Kannattaa siis kuunnella mitä pankkivirkailijoilla on sanottavana, mutta suhtautua siihen kriittisesti. Jos päädyt rahastoon, niin tarkista sen kulut: Monissa rahastoissa on kovat avaus-, hallinnointi-, jne.kulut jotka syövät vaikkapa puolet voitosta. En silti sano että rahastot olisivat pahasta. Pääasia että aloittaa säästämisen ja sijoittamisen ja laittaa rahat edes johonkin. Se on aina parempi kuin ei mitään. Minä olen innostunut indeksirahastoista, koska ne ovat kustannustehokkaita ja sopivat myös laiskalle sijoittajalle. Sijoittamisessa ei kuitenkaan ole mitään absoluuttisia totuuksia, joten jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista

Kiitos päivän piristyksestä eli kommentista!