perjantai 31. tammikuuta 2014

My bling-a-ling


Kun pyysin teiltä toivepostauksia jokunen kuukausi sitten, joku kysyi, voisinko tehdä postauksen koruistani. Jo vain! Tosiasia on se, että kaikkien korujen kuvaamiseen menisi ikä ja terveys, joten esittelen tässä tämänhetkiset lempparini. Gauhar-yhteistyöstä saadut korvikset ovat pysyneet suosikkeina syksystä saakka. Olen käyttänyt niitä todella paljon ja ne ovat niitä harvoja kullansävyisiä koruja, joita käytän aktiivisesti. Hopea tuntuu yleensä enemmän omanlaiselta sävyltä. 


Hopeiset Tiffany-korut ovat varmaankin yksiä mieleisimmistä koruistani. Uusin lisäys on joululahjaksi saatu ranneroju. Pitkät helmet, joita käytän yleensä kaksin kerroin, ovat Shanghaista. Ostin ne alun perin ystäväni kolmekymppisille, joilla oli 20-lukuteema. Flapper-mekon kanssa pitkät helmet kuuluivat asiaan. Helmiä ostan Kiinan reissuilta aina silloin tällöin, juuri muuta en. 


Mustat helmet, jotka osoittautuivat tosi hankaliksi kuvata, ovat myös Shanghaista. Pallukat lienevät jotain muovia, mitään aitoa näissä ei ole. 


Olen aina tykännyt Swarovskin koruista, joita olen sekä saanut lahjaksi että ostanut itse. Rannekoru ja roikkuvat korvikset ovat lahjoja mieheltä. Ne ovat sen verran näyttäviä, että käytän niitä lähinnä juhlissa. Nyt viimeksi yhdistin ne iltapukuun. Kihla- ja vihkisormus ovat tietenkin eniten käytetyt koruni. Tosin liikun ilman niitäkin ihan sujuvasti. Minulla on nimittäin usein tapana ottaa kaikki korut pois, kun tulen kotiin. Jos piipahdan vaikka lähikauppaan tai koiraa viemään, en todellakaan muista aina laittaa sormuksia. 


Tiffanyn hopeaosastoa on myös siro kaulakoru, joka on noussut pienen välikauden jälkeen uudelleen suosiooni. Kaulakoruja käytän koruista vähiten. Käytän paljon huiveja ja usein tuntuu siltä, että sekä kaulakoru että huivi samassa asussa olisi vähän tårta på tårta. 


Töissä korujen käyttö on minimaalista ja olen hyvin kaavoihin kangistunut. Korvissa napittavat Design Paula Nummelan helmet ja käsiin kuuluvat kello, vihki- ja kihlasormukset ja Tiffanyn hopeasormus. Olen nyt tuskaillut superkuivien käsien kanssa jo jonkin aikaa ja tällä viikolla löysin vihdoin pelastuksen L'Occitanen rasvasta. Se on ainoa käsivoide, joka auttaa edes jotenkin. 


Edelleen rakkaat ja ihanat korut ovat valkokultaiset topaasikorvikset ja -riipus. Olen saanut ne mieheltäni vuosia, vuosia sitten ja pidän niistä edelleen tosi paljon. Juuri nyt ne odottavat kaverikseen  vähän päivettyneempiä kasvoja. 

Translation: Some favorite jewelry.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Camo pants - shop the look



Jos jotakuta jäi houkuttelemaan ajatus maastokuvioisista farkuista, niin ainakin Zalandosta saa. 



Omaan mieleeni ovat eniten nämä keskimmäiset, varmaan siksi, että niissä kuosi on kaikkein hillityin.



Linkit ovat mainoslinkkejä.

Translation: Want some camo pants of your own? Find them behind the links. Please note that the links are adlinks. 

What to wear


No mitä päälle maastokuvioisten housujen kanssa? Hauskaa muuten, että olitte niin yllättyneitä ostoksestani. Ne eivät nimittäin ole ensimmäinen kyseisen kuosin vaatekappaleeni. Joskus silloin kauan sitten, kun All Saints oli suosituimmillaan (bändi, ei vaatekauppa), mieleeni iskostui ajatus rennoista maastohousuista ja yksinkertaisesta topista tennareiden kanssa. Koska en ole mikään varhainen omaksuja, ostin sellaiset housut vastaa muutamaa vuotta myöhemmin ja käytin ne lopulta puhki. Pidin niitä enimmäkseen hyvin yksinkertaisten vaatteiden kanssa, yksiväristen toppien ja topin kanssa samanväristen tennareiden tai varvassandaalien kanssa. Kesähousut ne olivat, aivan selvästi. Tällä kierroksella ajattelin pitää maastohousuja jo nyt talvella. 


Jos siis keksin, mitkä kengät laittaisin niiden kanssa ulos. Jotta camo-farkkuni olisivat omantyyliset, haluan yhdistää ne hyvin siroihin ja simppeleihin asusteisiin. 


Helmet ovat tietysti ehdottomat korvikset, tai sitten jotkut isot timantinmollukat (ikään kuin omistaisin sellaiset). Mitään kovin värikästä ei tee mieli laittaa asuun - housuissa tapahtuu jo ihan tarpeeksi.

Ja ihanalle Amelielle tiedoksi: kyllä, eräänä ohikiitävänä hetkenä mielessäni kävi, että eivät ne Dr. Martensitkaan itse asiassa niin pahalta näytä. Niin se muoti kiertää. Kauheaa vain, että sitä on niin vanha, että muistaa sen edellisen kierroksen!

Translation: I bought camo pants - this is how I'm going to wear them. 

tiistai 28. tammikuuta 2014

Always leave room for the unexpected




Joskus sitä ihminen yllättää itsensä. Näin voi tehdä esimerkiksi ostamalla camo-kuvioiset housut. Sellaiset takertuivat tällä kertaa mukaan American Eaglesta, joka on suosikkini farkku- ja housuostoksilla. Mitä lie tapahtunut? Ehkä menin sekaisin saatuani hipsteritestistä 50%. En kyllä tiedä, käyttävätkö hipsterit maastokuvioisia housuja, mutta testin tulos selvästi järkytti tyylitasapainoani ja pukeuduin saman viikon sisällä sekä ruutupaitaan että farkkupaitaan ja ruokailin Putte'sissa.




Eikä siinä vielä kaikki! Juuri, kun olin saanut kauan haaveilemani 6D:n käsiini ja muodostettuani salamarakkaussuhteen uuteen aarteeseeni, sain Rajalasta lainaksi Olympuksen OM-D E-M1:n. Enpä olisi ajatellut kuvaavani ihan eri merkillä ja kroppikennoisella kameralla muutaman viikon sisällä siitä, kun olin juhlallisesti vaihtanut täyskennoiseen. No, tuossa se nyt pönöttää ja totta kai haluan kokeilla. Jännittävää! Kamera on minulla vain viikon, joten syrjähyppy tulee olemaan lyhyt. 

Nyt äkkiä helmet korviin, ettei ihan överiksi mene!

Translation: I bought some new jeans in New York. And I am testing an interesting new camera, the Olympus OM-D E-M1.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Home details


Kuten mainitsin lauantaina, ostin tällä kertaa kodille tuliaisia. Hankin sellaisia juttuja, joita olen ihastellut, mutta en ole aiemmilta reissuiltani jaksanut raahata. Whole Foodsin luomumantelit ja New York Times taas ovat vakkariostoksia.




Uudet keittiöpyyhkeet, tiskirätit ja käsisaippua - toisin sanoen aivan arkiset asiat - tuovat iloa joka päivä. 


Ja kyllä, tuli varmaan selväksi, että etikettikynttilöitä oli vain saatava. Ostin kaksi. Toinen oli Jo Malonen uutuustuoksu Sweet Almond and Macaroon. Tuoksu on supermakea, mutta sopii Ben&Jerry's-tytölle. 




Tuosta nojatuolista kysellään aina silloin tällöin. Se on alelöytö Boknäsistä ja oikeasti ruokapöydän tuoli. Ja kyllä, pöydällä on pölyä. Elämä on. 


Toisen tuoksuvan etikettikynttilän löysin Anthropologielta. 


Se pääsi täydentämään asetelman keittiön hyllyllä.


Sohvallakin oli asetelma, hyvin kotoinen sellainen. 

Translation: I shopped for some scented candles in New York. I also got myself some everyday luxuries such as hand soap in a pretty bottle and new kitchen towels. 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Viikkokatsaus


Viikko alkoi vielä selkää vähän varoen. Huolellisesti rakentamani bloggailupiste tukevine tyynyineen oli mukava ja makasin autuaana kone sylissä viikon postauksia tekemässä.


Aina välillä pyörittelin asetelmiani, enkä ollut oikein tyytyväinen. 


Kun istuminen oli taas ok, kävin rästiin jääneiden Hesareiden kimppuun aamiaispöydässä. Olen kai tässä asiassa vähän vanhanaikainen, mutta en mahda sille mitään - lehden luen mieluiten paperiversiona. Siinä on oma tunnelmansa. 


Sitten taas järjestelin vähän. Voi sentään, kun oli vaikeaa, mutta nyt on valmista. Ihan varmasti on!


Laivis osallistui asetelmien tekoon muokkaamalla tyynyistä itselleen mieluisen pesän. 


Bongasin Veeran (muistattehan muuten, että hänen bloginsa on muuttanut) Insta-profiilista hyvän lainauksen. Niin just! Miksi ei muka?


Vaihdoin juhlallisesti alkavan kevättalven kunniaksi kynsilakan sävyn vaaleampaan. Essien Jazz on suosikkini beigen sävyistä. 


Sitten olikin aika lähteä reissuun ja vetää perinteiset terveysruokahepulit Whole Foodsissa, jossa ei tarvitse kuin vähän ponnaria heilauttaa ja 50 dollaria on mennyt tuosta vain. Työpäivän jälkeen oli jotenkin poikkeuksellisen epäraikas olo, joten haalin ostoskoriini ruokia, joiden arvelin korjaavan tilanteen. Voin kertoa, että tuo smoothie oli ehkä hirveintä ikinä. Kookosveden sentään pystyn nielemään irvistellen, mutta tuosta otin ekan huikan ja totesin, että olisipa lopputuloksena miten healthy glow hyvänsä, minä en mokomaa litkua pystyisi juomaan. 


Aina kun laittoi nenänsä hotellista ulos, oli syytä kääriytyä asianmukaisiin materiaaleihin. 


Tunnottomia reisiä ja pisteleviä sormia uhmaten suoriuduin etikettikynttiläostoksille Bloomingdalesille. Olin ajatellut ensin käveleväni Diptyquen liikkeeseen, mutta aikapaine ajoi tällä kertaa lähemmäksi vastaaville apajille. Kauniita ja hyväntuoksuisia kynttilöitä löytyi Jo Maloneltakin. Olin nauraa ääneen, kun myyjä kysyi, haluanko myös kynttilän laatikon mukaani. Ööööö, haluan? Jos haksahdan ostamaan jonkun 70 dollarin kynttilän, niin todellakin haluan joka ikisen silkkipaperin palan, nauhan ja oheishärpäkkeen, jotka siihen kuuluvat. No, ehkä hän ei tiennyt, miten tärkeä laatikko olisi tulevassa asetelmassani ja ajatteli, etten kaipaa matkalaukkuuni ylimääräistä täytettä. 


Sitten söin salaattiani urheasti yksin, toki koko ajan puhelintani selaten. 


Olin takaisin kotona ennen kuin huomasinkaan. Olin asioilla Töölössä ja huomasin hauskan kyltin talon seinässä. Jos ikinä tarvitsen mainostoimistoa, niin valinta on jo tehty. Paras nimi ikinä!


Kotiin saavuttuani minua odotti jotain, jota olin itse odottanut jo pitkään, nimittäin uusi tietokoneeni. 13-tuumainen MacBook Pro Retina-näytöllä on uusi aarteeni, jota rakastan jo nyt syvästi. Uusi kamera, uusi tietokone ja uusi Lightroom - kyllä nyt kelpaa bloggailla!



Viikko huipentui vähän tavallista fiinimpiin juhliin. Oli mahtavaa saada pukeutua oikein kunnolla! Emme ole aikoihin olleet häissäkään ja muutenkin sellaisia isompia juhlia tuntuu olevan todella harvoin, joten olin erityisen innoissani. Ilta oli hauska ja kotiuduimme aamuyön tunteina. 


Nyt juhlakengät on potkaistu pois. Tämä päivä taitaa mennä ihan vain laiskotellessa. Löytyisipä Netflixistä joku hyvä leffa! Rentoa sunnuntaita!

Translation: This week I went to New York and bought a Jo Malone candle. It was also time to party and to wear a ball gown. Fun!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Do it now - the NYC edition


Eräs uusista motoistani on - yllätys yllätys - Pinterestistä napattu. Do it now, sometimes later becomes never. Sen voimalla uhmasin New Yorkin mittapuun mukaan järkyttäviä pakkasasteita ja kylmää pohjoistuulta, palellutin sormeni ja jäädyin muutenkin kalikaksi. Halusin harjoitella uudella kamerallani ja ottaa sen yhden tietynlaisen kuvan Brooklyn Bridgeltä. Hyvänä puolena pakkasessa oli se, että sillalla ei seitsemän aikaan illalla ollut sitä tavallista turistiryysistä vaan sain kuvailla aika lailla rauhassa. 


Aamulla aurinko paistoi petollisesti. Ulkona näytti sellaiselta ihanan raikkaalta pakkaspäivältä, jolloin tekee mieli 10 minuutin reippailun jälkeen avata takki. Onneksi tiesin paremmin. Olin kunnon suomalaisena pakannut mukaani pitkät kalsarit ja pipon. Niinpä pakkasin itseeni paljon kerroksia, enkä katunut hetkeäkään. Merinovillaiset versiot pitkistä kalsareista eivät olisi olleet yhtään pahitteeksi. Tämä otettakoon siis oikeasti vakavana NYC-vinkkinä: Sitten kun siellä on kylmä, niin siellä todellakin on kylmä. 


Lisäsin asuuni vähän koruja, että näyttäisi siltä, että edes jonkinlaista harkintaa on käytetty, eikä vain kääriydytty kaikkiin vaatekaapin villaisiin yksilöihin. 


Kävelin tuttuun tapaan SoHoon. 


Pysähdyin matkalla Starbucksiin lämmittelemään. Aamun ihmisvilinää katsellessani tunsin yhtäkkiä äidillistä tarvetta sännätä motkottamaan ohikulkijoille. Takki kiinni! Hanskat käteen! Ja missä sun pipo oikein on?! 




Kylmyyden vuoksi kuvasaldo jäi hieman laihanlaiseksi, koska nyt ei vain pystynyt. Käteni ovat kaikista pelastusyrityksistä huolimatta edelleenkin kuin hiekkapaperia. 


Do it now -hengessä tein vielä muutaman jutun lisää. Olin monta kertaa kävellyt ohi eräästä lähiympäristön Le Pain Quotidienistä ja ihastellut, miten kodikkaalta ravintola näyttääkään. Yleensä en kuitenkaan tykkää syödä ravintolassa yksin, joten olen tyytynyt hakemaan Whole Foodsista eväät hotellihuoneeseen. Tällä kertaa päätin, että nyt syönkin ulkona. Puhelintani pöydässä kiivaasti räplätessäni tuli mieleen se SATC-jakso, jossa Carrie päättää syödä yksin ravintolassa. Nykyään kun on kaikenlaista mahdollista oheistoimintaa älypuhelimissa, niin se yksin syömisen kynnys on ehkä pienentynyt. Le Pain Quotidien on ketju ja ravintoloita on ympäri Manhattania. Listalta löytyy erilaisia salaatteja, piirakoita ja sen sellaista. Nimensä mukaisesti paikan juttu ovat kuitenkin leivät, jotka ovat luomua, itse leivottuja ja varmasti suorastaan ihmeitä tekeviä. Hyvältä ne ainakin maistuivat. 


Koska olin vakaasti päättänyt tehdä niitä asioita, joista yleensä ajattelen, että en nyt jaksa tällä kertaa, seuraavalla sitten, ostin myös vihdoinkin Dean & Delucasta kaunista käsisaippuaa ja keittiöliinoja. Panostin etikettikynttiläostoksiin, jotka olen tähän mennessä hylännyt kynttilöiden painon vuoksi ja jaksoin kerrankin keskittyä Whole Foodsin kahviosastolla. Päätin myös kuljettaa kaikki ihanat paperikassit kotiin, mutta tässä asiassa jouduin hieman joustamaan. Amerikassa teitä ei nimittäin vain aurata vaan suolataan. Niinpä kadut ovat sohjovelliä ja sen lisäksi, että UGGini ovat nyt todennäköisesti roskiskamaa, niin Dean & Delucan kassiin lensi rapaa. Yhyy! Korvaisikohan matkavakuutus paperipussimenetyksen?


Kynttiläostoksista lisää ensi viikolla, nyt vielä yksi kuppi kahvia ja sitten napsimaan niistä kuvia! Kivaa viikonloppua!

Translation: I went to New York and it was so, so cold. Even for a Finn!