perjantai 28. helmikuuta 2014

The beginning of the season


Vene- ja kesäjutut ovat alkaneet pyöriä päässä enemmän ja enemmän. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, kuukauden päästä minulla on jo suuria vaikeuksia pysyä nahoissani. Teimme jokin aika sitten päätöksen, että ainakin tämän kesän purjehdimme vielä Båt Paatti Paattisella. Minulle tuli nimittäin yhtenä päivänä sellainen suorastaan hätääntynyt olo. En minä halua myydä ihanaa perheenjäsentämme, en tahdo luopua siitä, en en en! Båt on hyvä vene, mahdumme siihen hyvin ja sillä on kiva purjehtia kovemmassakin kelissä. Omat taidot loppunevat edelleen ennen veneen ominaisuuksia. Se on helposti hallittava ja mahtuu satamissakin yleensä aina johonkin pienen koloon, vaikka kuinka täydeltä näyttäisi. 



Nyt kun tuo päätös on tehty, olemme puntaroineet jo seuraavaa. Pitäisikö hankkia uusi isopurje? Vähän tekisi mieli, mutta en oikein tiedä, taipuuko budjetti juuri nyt uuteen purjeeseen. Olemme olleet WB-Sailsin keulapurjeeseen tosi tyytyväisiä ja samasta paikasta tilaisimme ilman muuta isonkin, jos päädymme sellaisen ostamaan. Mitään muita isompia hankintoja ei listalla ole. 



Keväthuoltoa pitäisi alkaa suunnitella. Jos kevät etenee jatkossakin tätä tahtia, veneen veteen saaminen vapuksi ei tunnu yhtään ylioptimistiselta ajatukselta. Båt on talvehtimassa lämpimässä hallissa Naantalissa, joten teoriassa mikään ei kai estä aloittamasta vaikka heti. Arpomalistalla on muun muassa seuraavaa: 

- Sinkit pitää vaihtaa. Ja muistaa ostaa!
- Pitäisiköhän se pohja nyt myrkkymaalata vai ei? Edellinen maali on edelleen aika hyvä.
- Kone huolletaan tänä vuonna itse. 
- Apua, muistin juuri, että sprayhood taitaa olla edelleen pesulassa!
- Keulapurjeessa oli pienenpieni repeämä, se on jo korjattu ja purje on käyttövalmis. 
- Sitten se inhokkihomma, vahaus. Yrk. Hello, jännetupentulehdus ja tenniskyynärpää.
- Öljyt vaihdettiin jo syksyllä ja jäähdytysnesteet aikaisemmin kesällä.

Kaikenlaista pientä puuhaa on siis edessä. 


Nyt on myös aika miettiä, miten ja milloin vene siirretään tänne pääkaupunkiseudulle kotisatamaansa. Edelleen, jos kevät etenee tätä tahtia, olisi mahtavaa päästä tekemään tätä jo heti toukokuun alussa. Meillä on vähän lomaa säästössä kummallakin, saisikohan ne sijoiteltua jotenkin sopivasti... Varsinainen kesälomamme (olen aika varma, että yhteinen loma onnistuu) olisi näillä näkymin tänäkin vuonna elokuussa. Sehän vain sopii. Vähän pohdimme, josko tällä kertaa suuntaisimme itään ja sitten Båt voisikin ehkä jäädä talviunille Loviisaan samalla reissulla.

 Jee, kesä!


Kuvat ovat Henri Lloydin pressikuvia menneiltä vuosilta. Ne jaksavat miellyttää silmää kaudesta toiseen, kunnon klassikoiden lailla. Kuvien käyttöön on lupa. 

Translation: We are starting to plan the spring maintenance of the boat. That can only mean one thing - not too long until summer!

torstai 27. helmikuuta 2014

A trip down the memory lane




Tarvitsin erääseen Kuvakulmiin tekeillä olevaan juttuun kuvia hepoista. Tarvitsin sekä uusia että vanhoja. Uudet järjestyivät helposti - ei tarvinnut kuin hurauttaa lähimmälle tallille ja alkaa räpsiä. Vanhoihin tarvitsin virka-apua ja äitini onneksi löysikin muutamia lapsena ottamiani kuvia. Matkalla niitä hakemaan käväisin nostalgiasyistä vielä toisellakin tallilla, sillä "omallani". Katselin vähän aikaa  ratsastustuntia ja muistelin omia hetkiäni maneesissa. Kuinka kävelimme tomerina ennen seurakisoja mittailemassa rataa ja laskemassa, kuinka monta laukka-askelta esteiden väliin mahtuisi. Pitkään yritin kisoissa uskollisesti ratsastaa hoitoponillani, joka vihasi hyppäämistä ja kielsi aina ulos viimeistään puolessavälissä. Kun lopulta menin toisella ponilla, jota hoidin osa-aikaisesti vakkarihoidokkini lisäksi, sain puhtaan radan. Miten hassulta se tuntuikaan, kun minäkin sain vihdoin ruusukkeen. 

Olen aina tykännyt hyppäämisestä todella paljon. Kesäleireillä oli ihan parasta, kun pääsi maastoesteradalle. Leireillä nekin ponit, jotka olivat talvisaikaan vähän laiskanpulskeita, innostuivat reippailemaan saatuaan laiduntaa vapaasti. Jonkinlainen herääminen tapahtui jo keväällä, kun lumet sulivat ja pääsimme tunneilla ensimmäistä kertaa pellolle lumien lähdettyä. Kaikki ponit tiesivät, että tunnin lopuksi mentäisiin täysillä laukaten sitä pellon laidalla olevaa mäkeä ylös. Sitä kekkuloinnin ja hörökorvien määrää!


Kun katselin kuvia vanhempieni luona, muistin heti melkein kaikkien nimet. Tuossa oli Pyssy. Se oli reipas, nosti helposti laukan, mutta oli vähän kovasuinen. Tuossa taas oli Vintiö, jonka selästä monikin sai lentävän lähdön. Entäs sitten Maszka, kaunis kimo, joka edusti varmasti monelle sitä unelmien täyttymystä. Maszkan omisti nimittäin eräs aivan tavallinen tyttö, joka oli ollut aivan tavallisen tuntiponin hoitaja ja joka oli edennyt siitä hoitamaan yksityisiä poneja ja sai lopulta oman hevosen. Tämä tallitytön evoluutio ei läheskään kaikilla edennyt noin pitkälle, mutta voisin väittää, että suurin osa haaveili siitä niin, että sattui. 


Oma suosikkini oli viimeisinä aktiivisina vuosina Nico, joka oli niin reipas, ihana poni, että pyysin sitä ratsukseni joka kerta, vaikka kävin jo hevostunneilla. Pygmikoosta on etua, koska usein juuri minä sainkin mennä Nicolla. Se oli niin tohkeissaan kaikesta, että siltä pääsi aina pieni "hii", kun se odotti omaa laukkavuoroaan. 

Kun lähdin talleilta, päätin visusti, että jossain sopivassa vaiheessa palaan taas tämän huippuharrastuksen pariin. Kunpa jostain pääkaupunkiseudulta löytyisi talli, jossa voisi käydä epäsäännöllisemmin kuin kerran viikossa ja jossa silti pääsisi aina silloin tällöin esteille ja jossa aikuinenkin saisi ratsastaa ponilla. Koska kaikella kunnioituksella uljaita hevosia kohtaan, taidan olla kuitenkin enemmän sympaattisten, reippaiden ponien perään. 


Translation: I went to the stables. Now I need a pony. 

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Back to grey and blue


Viikon persikkaa tuijotettuani totesin, ettei onnistu. Loppujen lopuksi ongelmana ei ollut kai enää niinkään se väri vaan ne palmikot. Neuleen mallista tuli liikaa mielleyhtymiä keski-iän paremmalle puolelle ehtineestä ladysta. Päätin, että käytän niitä palmikkoja mieluusti sitten, kun olen viisikymppinen, mutta ehkä en kuitenkaan ihan vielä. Tässä on muutenkin ollut pientä ikäkriisiä ilmassa. Joudun nimittäin pientä tekstiä lukiessani siirtymään kirkkaan valon alle.  



No, tätä ainakin tulen käyttämään. T-paita oli kuitenkin itse asiassa vain täyteostos, koska varsinainen vaihdokkini oli reilusti edullisempi kuin ensin hankkimani neule. 



Ruutupaita on ehkä kuitenkin enemmän minua ja siinäkin on kirkkaita värejä. Että se siitä. 


Eilen vaatteita kuvaillessani kohtasin muuten luksusongelman eli jyrkät varjot. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa eli sitä, että aurinko paistaa porottaa. Liian ihanaa. 

Translation: Some shopping. And sun. 

tiistai 25. helmikuuta 2014

Spring(ish)



Kukkia joka puolella, lumet melkein tiessään ja valoisat aamut, tykkään!  


Paita/shirt: Abercrombie&Fitch (miehen kaapista / my husband's)
Farkut/jeans: Tommy Hilfiger
Vyö/belt: Timberland
Saappaat/boots: Global

Tykkään niin paljon, että päätin tänään hylätä talvitakkini. Ja olen kevään varhaisesta saapumisesta niin iloinen, että päätin julkaista nämä asukuvat, vaikka tarkennukset ovatkin vähän minne sattuu. Ei se jalusta oikein vetele vertoja miehelleni. 



Mies vain ei nyt ollut paikalla kuvia napsimaan. Toisaalta minulle tarjoutui näin mahdollisuus paitavarkaisiin. Viikonlopun juhlien, yöhodareiden ja dagen efter -pizzojen aikaansaama vehnäpöhö sai kaipaamaan jotain oikein tosi löysää yläosaa. 


Takki/coat: Zara
Laukku/bag: Mulberry
Silkkihuivi / silk scarf: Lahja / a present


Talvitakille heitin tosiaankin ainakin toistaiseksi heipat ja kaivoin kaapista ikivanhan tikkitakin, josta tykkään edelleen tosi paljon. Kettuhuivin sain synttärilahjaksi vanhemmiltani. Sitten katsoin lämpömittariin, joka kaikesta huolimatta näytti vain kahta astetta ja asu alkoi tuntua melko optimistiselta. Vaihdoin alistuneena huivin Gantin talvisempaan versioon. 


Gantista puheen ollen, vaihdoin persikkaisen palmikkoneuleen johonkin ihan muuhun. Johonkin sellaiseen, jota ihan takuuvarmasti käytän ja joka ei tuota minulle niitä DAR-viboja. Näette huomenna. 


Translation: This is what I wore today. I stole my husband's shirt. 

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Viikkokatsaus


Viime sunnuntaina harjoittelin vielä hieman ruokakuvausta ja pistelin sen jälkeen poskeeni mitä herkullisimman leivän. Tomaatti-mozzarellayhdistelmä toimii voikkarissakin mainiosti. 


Pyörähdin Kodin Ykkösessä ruokakauppareissun yhteydessä ja kuten huomaatte, tuo samainen persikanväri kiinnitti huomioni myös sisustusmielessä. Hmph. 


Koko viikko taisi mennä vuoroin koneen eteen käpertyneenä ja vuoroin syödessä. Kyllästyin jo kokkauskokeiluihin ja palasin perusmunakaslounaisiin ja salaatteihin. Ei sille mitään voi, että en vain innostu touhusta yksin. 


Koneelle käpertyminen oli suorastaan maanista, niin pahasti koukutuin Suitsiin. Olisin voinut katsoa vaikka kymmenen jaksoa putkeen. Ja itse asiassa yhtenä päivänä taisin tehdäkin juuri niin. Odotan todella pahoja vieroitusoireita, kun saan kakkoskauden loppuun. 



Sitten oli aika sulattaa pakastin. Olin jotenkin odotellut pakkasia ryhtyäkseni hommaan, mutta koska pakkasia ei tullut, tyhjensimme pakastimen sitten syömällä. Menussa oli jäätelöä, jämäpizzoja ja ranskalaisia. Pizzat eivät jääneet historiaan herkullisuutensa vuoksi, mutta eipähän tarvinnut heittää ruokaa pois, mitä vihaan. 


Välillä katsoin myös lätkää. Laivis ei ollut kovin innokas kisakatsomon osallistuja. Enpä minäkään ole kovin aktiivinen ollut, saldoksi jäi kaksi matsia. Ruotsi-peli nyt oli lannistava floppi, mutta onneksi vire parani seuraavaksi päiväksi. Olen viettänyt elämässäni todella paljon aikaa jäähallissa, koska ystäväpiirissäni oli paljon hokipoikaystäviä lukioikäisenä ja ennätin jo ajatella, että olen nähnyt jääkiekkoa riittävästi koko loppuelämän tarpeiksi. Tajuan kyllä peliä ihan kohtuullisesti ja nyt olikin yhtäkkiä kivaa katsoa kiekkoa piiiiiitkästä aikaa. 


Lauantai alkoi siivoushommilla ja koska olen nyt kotirouvaillut, niin tuntui asiaankuuluvalta silittää lakanat, mitä en todellakaan jaksa joka kerta tehdä. 


Kauppalista oli vähän erilainen kuin yleensä. Meillä oli nimittäin eilen bileet. 


Kekkerit alkoivat asiaankuuluvasti kisastudiolla. Laivis teki tuhmuuksia sillä aikaa, kun muut seurasivat peliä. Se vetäisi nimittäin kulhollisen sipsejä. Tai no, onneksi kulhon pohjalla oli enää aika vähän. Meillä on ollut Laivakoiran kanssa vähän ryppyjä rakkaudessa. Toissapäivänä se löysi nimittäin metsästä makkaran, jonka jouduin kaivamaan sen suusta pois aika rajuin ottein. Meilläkin päin kun aina joskus on niitä myrkytettyjä juttuja, niin piti olla tosi nopea. Normaalisti Laivis hyväksyy kohtalonsa ja antaa kaivaa suustaan aarteet pois, kunhan sitä vain ehtii tarpeeksi äkkiä väliin. Nyt se oikein vinkui ja vastusti, kun kaivoin makkaraa sen kurkusta. Voi sentään, matte suuttui ja makkara meni. Niinpä sipsikosto olisi varmaan pitänyt arvata. Laivis myös karkasi kesken juhlien ja löytyi naapurin parkkipaikalta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riitti. 


Juhlat olivat huippuhauskat, sellaiset oikein vanhat kunnon kotibileet. Nauroimme kippurassa, paistoimme yöhodareita ja otimme ilon irti siitä, että niin moni pääsi paikalle. Viimeiset vieraat lähtivät neljän aikaan aamulla. Kaaduimme suoraan sänkyyn ja aamulla näky oli vähän toisenlainen kuin yleensä aamukahvia keitellessä. 




Nyt koti on kuitenkin raivattu ja saan nauttia juhlien ihanasta jälkiseuraamuksesta - siitä, että kukkia on ihan kaikkialla. 


Koska olo on vähän väsähtänyt, eikä tämä nyt varmaankaan ole se suotuisin sporttipäivä, niin voisin ehkä katsoa pari jaksoa Suitsia...

Translation: This week I've mostly been eating. Oh, and partying. And watching Suits. 

lauantai 22. helmikuuta 2014

A woman on a (style) mission


Olen varmasti maininnut ennenkin, että kärsivällisyyteni taso on jossain kaksivuotiaan ja parsonrusselinterrierin välimaastossa. Saanen siis esitellä uuden haaleanoranssin ja/tai persikanvärisen paitani. Koska kyseessä oli hyvin nopea ihastuminen, olen jättänyt toistaiseksi laput kiinni siltä varalta, jos vaikka haluan vielä vaihtaa sen esimerkiksi harmaaseen tai valkoiseen. Mutta eikö se olisi vähän tylsää? Kaappini on täynnä valkoista ja harmaata. Päätöksiä, päätöksiä...


Tein jopa Gilmore-tyyliin pros and cons -listan:

+ Jotain erilaista ja hauskaa.
+ Näyttäisi varmasti juuri sopivan ysäriltä vaaleiden farkkujen kanssa.
+ Tosi kiva päällä.
+ Minulla ei ole kuin yksi palmikkoneule entuudestaan ja sekin on talviversio.
+ Olen tykännyt oranssista laukustanikin todella paljon, vaikka aluksi epäröin sitä.

- Meneekö tämä sitten minkään muun kuin niiden vaaleiden farkkujen kanssa ilman, että look on DAR. (Se DAR, jonka GG-fanit tietävät.)
- En noudattanut sääntöäni siitä, että uutta vaatetta ostaessani mietin omasta kaapistani ainakin viisi juttua, joihin voin yhdistää sen ennen ostopäätöksen tekoa. 
- Paita ei ollut ihan ilmainen, enkä halua heittää sen hinnan verran rahaa roskikseen, jos päädyn käyttämään sitä kaksi kertaa ja toteamaan hutiostokseksi. Harmaa olisi pomminvarma suosikki. 


Translation: I bought a new cable knit which I love right now. But will I love it long enough to actually call it a successful purchase?

torstai 20. helmikuuta 2014

Sartorial shopping list


Halutaan vaatekaappiin: pastellia, ehkä erityisesti jotain persikkaa. Vaaleanpunainen ja -sininen ovat ehkä vähän liikaa, mutta joku hillitympi pastelliväri voisi toimia. Halutaan yhdistää: pisamiin, rentoon asuun ja ihaniin roikkokorviksiin. 


Halutaan vaatekaappiin: Klassinen trenssi ja ei ihan niin klassiset New Balancen lenkkarit. Halutaan yhdistää: no, trenssi nyt mihin vain, mutta erityisesti oli mielessä lungi viikonloppuhengailu. Tällaisessa asussa tallustelisin uudesta kaupunkikodista johonkin kivaan kahvilaan sunnuntaibrunssille, mitä en nyt koskaan jaksa tehdä, koska keskustaan lähteminen, auto ja laiskuus. Jostain syystä yhdistän tähän asuun myös raakakakut, joista olen nyt todennut, että en todellakaan jaksa alkaa itse valmistaa vaan syön ne mieluummin jossain muualla. Ystäväni Stormy oli siis oikeassa ennustaessaan, että hylkäisin ajatuksen raakaleivonnasta ennen kuin kukaan ehtisi sanoa Ben&Jerry's Caramel Sutra. 


Ostoslistalle päätyivät myös chinot, koska edelliset silppusin viimekesäisessä sortsihuumassa kovin, kovin lyhyiksi. Tällä kertaa tahdoin kapoisemmat versiot. Halutaan yhdistää: farkkupaitaan, Converseihin ja oranssiin laukkuun. Chinot ovatkin itse asiassa jo matkalla kohti kotia, muut hankinnat ovat vasta pohdinta-asteella. 

Olenkohan jo muistanut mainita, että mielestäni olisi ihan tosi kiva, jos se kesä jo tulisi?

Translation: These kind of outfits I would just love to wear right now. Unfortunately it is still winter and in addition to this I don't actually own a trenchcoat, New Balance sneakers or anything peach colored. (Yet.)

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Is it spring yet?

 

 Kävimme ihastuttavan Katrin kanssa kuvaamassa hänen asuaan tällä viikolla. Kontrasti minun ja Tyylialkemistin välillä oli aikamoinen. Katrin upea business chic -look Celinen laukkuineen ja korkeine korkoineen oli jotain ihan muuta kuin oma asuni. Räntäsateisen päivän asu koostui käytännöllisistä sohjokengistä ja vedenpitävästä parkasta. 



Takki/coat: Henri Lloyd (saatu blogin kautta / giveaway)
Pipo ja kaulaliina / beanie and scarf: Henri Lloyd (saatu blogin kautta / giveaway)
Farkut/jeans: Abercrombie&Fitch
Paita/shirt: Massimo Dutti
Vyö/belt: Only
Kengät/shoes: Sorel (second hand)

Kuvista kiitos Katrille!

Poijut kolisivat vielä jäiden seassa. Ihan hassua ajatella, että parin kuukauden päästä jonkun innokkaan vene ehkä jo killuu tuolla. Kolmen nyt ainakin. Meillä on tarkoitus aloittaa keväthuoltohommat huhtikuun viimeisellä viikolla. 


Onko teillä muuten tapana säästellä jotain vaatteita? Huomasin itse, että olen ostanut tämän Massimo Duttin t-paidan elokuussa. Ajattelin sitä ostaessani, että siitä tulee suosikkini ja kuinka monen alaosan kanssa se käy. No, sitten kaivoin sen silkkipapereista ja viikkasin kaappiin. Säästelin sitä jotain kivempaa käyttöä varten. Siis t-paitaa! Lopputulema on se, että nyt, puolen vuoden jälkeen olen käyttänyt tätä mielestäni superkivaa paitaa kolme kertaa. Tänään siis päätin korjata tilanteen. Koska eihän nyt jossain t-paidan panttaamisessa ole yhtään mitään itua. 

Ja koska näköjään voisin jaaritella t-paidoista enemmänkin, kerron, että tuon parkan alla ei ollut muuta kuin tämä. Ei villakerroksia, ei megajäätymisiä, ei pakkasta. Linnut lauloivat aamulla ja ilmassa jotenkin jo tuoksuu se kevät. Länsiväylää ajellesani huomasin, että siltojen alta meri on jo auki. 

Translation: This is what I wore the other day. I am sooooo waiting for summer!