maanantai 31. maaliskuuta 2014

Siisti biitsi


Mielestäni yksi isoimmista nautinnoista purjehduksessa on se, että saa olla ainutlaatuisella tavalla keskellä luontoa ja nauttia sen kauneudesta. Varsinkin purjeilla kulkiessa luonnon äänetkin tulevat iholle. Meillä on Suomessa niin upea luonto, että suosittelen kaikille, jotka eivät itse omista venettä, retkeä vaikkapa yhteysveneellä saaristoon, jos mahdollisuus tulee. Jos ei nimittäin koskaan pääse näkemään kotimaataan vesiltä käsin, jää monta todella hienoa maisemaa näkemättä. 






Jokamiehenoikeuden turvin saa liikkua monenlaisissa paikoissa, mikä on esimerkiksi monille ulkomaalaisille aivan ihmeellinen asia. Meille se on niin tuttua, että vastuu luonnosta saattaa joskus unohtua, kun luonto ei tavallaan kuulu kenellekään ja samaan aikaan se kuuluu kaikille. Suomalaiset ovat Hesarin uutisen mukaan Euroopan laiskimpia kierrättäjiä. Auts. Lisäksi kaksi vuotta käynnissä olleessa MARLIN-tutkimuksessa, jossa oma PSS:mmekin on ollut mukana, on selvinnyt, että Suomen rannat ovat Itämeren roskaisimmat. Meiltä löytyy myös eniten muoviroskaa. Auts numero kaksi! 

PSS aloittaakin toukokuussa Siisti biitsi -projektin. Kuka tahansa voi osallistua talkoisiin. Se käy näin: valitaan siivottava ranta ja ilmoitetaan se mukaan Siisti biitsi -sivujen kautta. Helppoa, eikö vain! Haastan kaikki mukaan. Itselläni on silloin tällöin tapana keräillä roskia metsästä Laiviksen kanssa ulkoillessani, mutta nyt meinasin laajentaa toimintaa jollekin sopivalle rannalle. 




Toinen nautinto vesillä on herkullinen ruoka sen luonnon keskellä. Oma suosikkini kesäiseen aikaan on kala melkein kaikissa muodoissaan. Mutta ehkä savustettu on kuitenkin ihaninta. Eniten tykkäisin kampelasta, mutta valitettavasti kampelaa saa nykyään huonosti, ovat Saaristomerellä kohtaamamme kalastajat kertoneet. 



Kuuluvathan kaikki veneilevät lukijani muuten Pidä Saaristo Siistinä ry:hyn? He tekevät superarvokasta työtä saaristossa, joten jos vastaus on kieltävä, niin tästä liittymään!


Itämeri on meidän kaikkien yhteinen asiamme, samoin herkkä luontomme ja tietysti myös sisävedet. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu tästä projektista. 

Täällä muuten suunnitellaan nyt kovaa vauhtia Båtin keväthuoltotoimenpiteitä. Tänä vuonna veneen veteenlasku ei jää ainakaan jäistä kiinni ja tiedänpä yhden, joka on jo laittanut paatin veteen. Nopeastihan se talvi sitten kuitenkin taas meni ja kohta nautitaan taas täysillä, jesssssss! Eiköhän julisteta taas maanantai purjehdusmaanantaiksi, vai mitäs sanotte?

Translation: Waiting for summer, it's almost here!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Viikkokatsaus



Kesäaika! Jes! 

Viime viikko päättyi kivan sunnuntain merkeissä. Ehdotin miehelle, että lähtisimme jonnekin brunssille. En ole niitä sattuneesta syystä juuri harrastanut, mutta ajatuksena tykkään varsinkin sunnuntaibrunssista todella paljon. No, siinä oli se ongelma, että brunssikattaukset kai tuppaavat olemaan jo melko aamusta ja vapaa-aamuna en tahdo kiirehtiä mihinkään vaan juon kahvini, dataan ja ulkoilen Laiviksen kanssa. Ja sitten onkin jo lounasaika. No, lounaalle me sitten suuntasimme. Nauratti, kun mielikuvissani olisimme menneet jollekin coolille brunssille ja todellisuudessa olimme Lehtovaarassa lounaalla kahdeksankymppisten keskellä. Mutta ruoka vain on todella hyvää siellä, paikka kuuluu suosikkeihini. Varsinkin alkupalapöytä on jotain niin herkullista. Lisäksi Lehtovaarassa on jotain sellaista menneen maailman porvariston hillittyä charmia ja siellä näkee aina paljon seurueita, joissa on monta sukupolvea ja jotka selvästi käyvät siellä säännöllisesti. Tykkään. 



Viikon suosikkeihin kuului myös uusi raitahame, jota käytin kahtena päivänä peräkkäin. Töihin paritin sen mustan kauluspaidan kanssa.


Sitten oli aika korjata kriisiytynyt ruuhkatukkatilanne. 


Olen jotenkin innostunut kaikesta vihreästä ja pilkoinkin koko viikon aamupalajugurttiini avokadoa ja kiiviä. Yhtenä aamuna kokeilin myös lisätä joukkoon basilikaa. Tämän lähemmäksi vihersmoothieita en taida päästä. Olen kehitellyt itselleni mieluiset aamurutiinit, joihin kuuluu paperi-Hesari, rauhallinen hetki ja ainakin kaksi kuppia kahvia. Arkiaamuisin en edes avaa konetta vaan keskityn siihen Hesariin ja tsekkaan blogijutut ja muun somen vasta bussissa. 


Viikkoon mahtui kaksi lenkkiä, aloin hissukseen pidentää matkoja talven jäljiltä. Tiistaina juoksin vähän yli yhdeksän kilsaa ja eilen vähän yli yksitoista. Maltoin kai aloittaa tarpeeksi hiljaa, kun kulki ihan hyvin. Merkittävän eron teki myös se, että tajusin töissä nostaa työpöytää niin, että saatoin seistä sen äärellä. Viime viikon istuin kokonaan ja ihmettelin juostessani, kun jalat olivat niin tukossa ja lyijyä. Nyt fiilis oli ihan eri, kun olen töissä istunut ainoastaan silloin kun olen ollut jossain palaverissa ja muuten pysytellyt jalkeilla. Tänään voisi olla salipäivä, pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä kerrasta. Ensi viikonloppuna kokeilen ehkä juosta pisimmän lenkin ikinä eli 15 kilsaa. Jos se ei tunnu ihan kamalalta, niin olen valmis harkitsemaan sitä puolikasta kesäkuussa, jonne kaverini kysyi minua mukaan. 


Laiviksen kanssa nautimme valoisista ja rauhallisista aamuista metsässä. Yhtenä aamuna se ei ollut niin rauhallinen vaan haukkui kiivaasti jotain. Tiedättekö, kun lehdissä aina lukee, että koiranulkoiluttaja on löytänyt milloin ruumiin, milloin jonkun loukkaantuneen tai jotain muuta kamalaa? Olin ihan varma, että nyt siellä on jotain ja että pakkohan se nyt on mennä katsomaan, kun koira noin paljon käskee. Valmistelin jo itseäni suhtautumaan rauhallisesti siihen, mitä löytäisin ja mietin toimintamallin parille eri skenaariolle. Sitten pääsin Laiviksen osoittamaan kohtaan ja se oli... Muurahaispesä. Voi pientä tomeraa hölmöläistä. 


Aamuisin kotoa lähtiessä paistoi ihanasti. Sen verran talvenjämiä kuitenkin on, että vaikka korkkasin trenssikauden, niin paksusta kaulaliinasta en luopunut. 




Torstai-iltana kävin Pentikin bloggaritilaisuudessa, joka oli yksi viehättävimpiä sellaisia, jossa olen ollut. Kokki ja keittiömestari Sami Tallberg on tehnyt keittokirjan villiruokateemalla yhteistyössä Pentikin kanssa ja tilaisuus liittyi siihen. Lisäksi näimme tulevia mallistoja. Pentikin toimitilat muodostavat ihanimman toimiston, jonka tiedän. Muistan, että Glorian Kodissa (jutun nimi oli kai Toimisto kuin koti) oli aikanaan juttu paikasta ja mietin jo silloin, että pääsisinpä joskus käymään tuolla. Ja nyt pääsin. Tarjolla oli villiyrteillä ryyditettyjä kasvisruokia (yllä koivunmahlassa haudutettua maa-artisokkaa salaatin kanssa), superherkullisia sellaisia. Tertin kartanon näkkärin päällä ollutta vuohenjuustoa kävin ostamassa kotiinkin saman tien. Sen nimi on Syrjähyppy ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos tulee ruokakaupassa vastaan. 


Jälkiruuat tarjoiltiin tosi sievästi Diva-rasioista. Koko tilaisuus oli niin visuaalisesti mahtava, että olin ihan onnessani koko ajan. Vieruskaverinani oli ihana Lattemamma, jonka kanssa jaksoimme ihastella kaikkea kaunista. Jälkiruoka oli muuten väinönputkivanukasta, punajuurihunajaa ja mehiläisten keräämää siitepölyä. Tallbergille on tärkeää tietää kaikkien raaka-aineiden alkulähteet ja hän suosii marjoja, sieniä, riistaa, villikalaa ja villiyrttejä - kaikkea upeaa, mitä Suomen luonnosta löytyy. Hänellä on nyt repertuaarissaan 75 villikasvia. 75! 


Perjantai tuli juuri parahiksi, koska edellisistä perjantaipuskista oli jäljellä enää tämä.


Tällä kertaa nappasin sushit ja puskat mukaan ihan vain kotimatkalla ruokakaupasta. 


Heippa bleiseri ja tilalle verkkarit...


...ja sitten pöytään. Sushi ei ollut mistään kotoisin, mutta olin ollut liian laiska tekemään koukkausta täysin päinvastaiseen suuntaan ja kokeilemaan suosittelemianne paikkoja (kiitos muuten kaikista vinkeistä, kokeilen niitä vielä). Luin lehtiä ja relasin. No, Talouselämän kohdalla en relannut. En ole kauhean kiinnostunut aihepiiristä, mutta ajattelen, että hyvä siitä on jotain tajuta ja pysyä vähän kartalla. Niinpä Talouselämä on aina enemmän sellainen maailman ymmärtämisen opetteluhetki kuin nautinto. 


Varsinainen palkinto koitti myöhemmin, kun kiipesin sänkyyn koiran, jäätelön ja läppärin kanssa. Tällä viikolla kokeilussa oli Ben & Jerry'sin Raspberry Chocolate Chunk -jugurttijäde. Yhdistin sen Mad Meniin. Toimi!


Vapaapäivän aamu tarkoittaa vähän parempaa kahvia. 


Ulkoilin Laiviksen kanssa, kävin juoksemassa ja suuntasin sitten kaupungille lorvailemaan. 


Akateemisesta tarttui mukaan kaksi kirjaa ja kirjoitin varattava kirjastosta -listalleni vaikka kuinka monta teosta. Talvi oli työnhakuineen aika stressaava, enkä saanut luettua paljon mitään, kun oli niin vaikeaa keskittyä. Nyt olen palannut normaalitilaan ja intoilen, kun pystyn taas istumaan alas kirjan kanssa. Siri Hustvedt kuuluu suosikkeihin. Mieheltään Paul Austerilta olen lukenut vain yhden kirjan, mutta tykkäsin siitä todella paljon. Kävin vielä Herkussa ruokaostoksilla ja sitten palasin kotiin. 


Mieskin saapui reissusta ja hänen ruoka- ja viinituliaisensa yhdistettynä minun ruokaostoksiini tuottivat herkullista bruschettaa ja marinoituja vihanneksia (suoraan purkista). Syön muuten aina pizzat ja lämpimät voileivät pihviveitsillä. Muuten menee hermot siihen nitkuttamiseen. 

Tänään tekisi taas mieli johonkin kivaan paikkaan syömään. Aurinkoista sunnuntaita!

Translation: My life seems to be all about eating? Well, I run, too. 

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Outfit à la Amelie



Kasmirneule / cashmere knit: H&M
Hame/skirt: Teetetty räätälillä Kiinassa (second hand) / tailor made in China (second hand)
Ballerinat/shoes: Pretty Ballerinas
Rusettivyö / bow belt: Gap
Kello/watch: Guess
Kaulakoru/necklace: Itse tehty / I made this! (almost)
Laukku/bag: MICHAEL Michael Kors


Melkein sama kuva tuplana - fiilis oli lähes tämä sinä päivänä, kun olin pukeutunut töihin tähän asuun. Työkaverillani oli nimittäin melkein täsmälleen samanlainen asu yllään. Olimme molemmat innostuneet vakkarilukijani Amelien luottoasusta What to wear to work -postauksen kommenttiboksissa. 




Olen muuten erityisen ylpeä tuosta kaulakorusta. Se on nimittäin oikeasti Victorian ja Danielin häiden matkamuistoavaimenperä. Irroitin vain renkaan ja ripustin osat pitkään hopeaketjuun. Olin kruununprinsessaparin häiden aikaan tosi ihastunut Tiffanyn avainkoruihin, mutta budjetti ei taipunut niihin. Niinpä olin tosi iloinen, kun bongasin häämatkalta juuri oikeanlaisen avaimenperän. Hameen kanssa kävi myös tuuri, ostin sen entisten työkavereiden FB-kirppikseltä muistaakseni kympillä ja siitä on tullut yksi kaikkien aikojen suosikkivaatteistani. 

Kiitos vielä Amelielle asuinspiraatiosta - tuplana! Merci, merci!

Translation: I wore this to work the other day. The outfit was inspired but a tip given by a dear reader. She inspired both myself and a colleague of mine and we ended up wearing the exact same outfit to work. 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

When in doubt - add pearls


Valkoisen, hurjasti karvastavan koiran emäntänä olen jotenkin vierastanut mustaa jo monta vuotta. Kuitenkin kun piti alkaa pohtia työvaatteita, musta tuntui monesti mieluisimmalta vaihtoehdolta. Olen ratkaissut asian valitsemalla mahdollisimman liukkaita materiaaleja, joihin koirankarvat eivät tarttuisi. Farkut ovat vahapintaiset ja paitakin jotain sifongin tapaista.


Paita/shirt: H&M
Farkut/jeans: Zara
Kengät/shoes: Pretty Ballerinas
Laukku/bag: Zara
Helmet/pearls: Shanghaista / from Shanghai
Korvikset/earrings: Swarovski
Kello/watch: Triwa
Rannekoru/bracelet: Tiffany&co


Kuten edellisessä postauksessa muutama huomasi, hiukset olivat päässeet venähtämään ihan liian hallitsemattomiksi ja oma värinikin alkoi tuntua lähestyvää kesää vasten vähän tummalta. Tajusin itse hiusten pituuden vasta kuvaa katsoessani ja rukoilin kampaajaani vastaanottamaan minut mitä pikimmiten. Ihana Pauliina teki minulle slotin ja hiuksista lähti maanantaina roima senttimäärä kuollutta purkkalatvaa. Lisäksi laitettiin vähän vaaleita raitoja. Nyt on taas hyvä olla. 


Vahapintaiset farkut saattavat jossain tilanteessa näyttää vähän nahkahousuilta, enkä kaivannut ihan niin rokkia vaikutelmaa. Niinpä lisäsin helmet. Se toimii aina, kun koen olevani vähän epämukavuusalueella. Omani ovat Shanghaista ja makeanvedenhelmiä. Helminauha on tosi pitkä, olen alun perin ostanut sen ystäväni kolmekymppisiä varten, joita vietettiin 20-lukuteemalla. 


Translation: This is what I wore yesterday.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Color coordinating


 Meidän tiimiväreinämme olivat sunnuntaina luonnonvalkoinen ja musta. Kävimme miehen kanssa sunnuntailounaalla, mutta asuni mätsäsi Laivikseen. Tämän asun voisin hyvin laittaa töihinkin, niin kuin teinkin maanantaina. Mustan poolon tilalla oli vain musta kauluspaita. 



Paita/shirt: H&M (ainakin 10 vuotta vanha / at least 10 yrs old)
Hame/skirt: H&M
Kengät/shoes: Zara
Laukku/bag: Zara
Sukkikset/tights: Wolford


Henkkamaukka yllättää aina välillä positiivisesti. Tällä kertaa löysin sieltä tuon juuri sopivan pönkön raitahameen. Tämä hamemalli taitaa olla parempi minunlaiselleni säätäjälle kuin kynähame. Poolopaita on varmasti yksi vanhimpia yhä käytössä olevia vaatteitani. Senkin kohdalla H&M oli hyvä. 

Translation: The outfit of the day form Sunday. This I could (and actually did) wear to work, too. 

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Pretty flowers and ballerinas


Meidän keittiöömme alkaa paistaa ihan heti aamusta, jos päivä on aurinkoinen. 



Tulppaanikausi ei taida olla enää ihan parhaimmillaan ja innostuin hankkimaan perjantaipuskiksi (en voi sanoa siivouspäivän kukiksi, koska en siivonnut) ihan muita rehuja. Näin joskus vuonna anno domini sisustussuunnittelija Iisa Strandin kodista kertovassa jutussa hänen pitävän kukkia samppanjacoolerissa ja siitä lähtien olen tehnyt itsekin niin. Parhaiten cooleriin sopii mielestäni orkidea, mutta omani odottelevat edelleen uutta heräämistä ja saavat pysyä siihen saakka poissa silmistä. 


Innostuin myös hankkimaan jotain muuta tässä työvaateostosimussa. Saan nimittäin vihdoinkin heittää roskikseen kasan rumia, tylsiä, mutta ah niin mukavia, mustia nahka-avokkaita. Tämä ei tarkoita sitä, että mustat nahka-avokkaat olisivat mielestäni rumia, ei suinkaan. Mutta uskokaa, nämä tarjoilukärryn jarruun potkitut rassukat olivat todella ankeita. Heivasin ne mäkeen juhlallisin menoin ja päätin tästä lähtien käyttää vain kivoja kenkiä.



Jouduin tosin arvioimaan uudelleen käsitykseni siitä, mikä on kivaa ja söpöä. Se nimittäin iski taas, ysärihimotus. En halunnutkaan enää aivan matalia ballerinoja vaan iskin täysin yllättäen silmäni sellaisiin, jossa on vähän korkoa. Ja koron malli oli jotenkin nostalginen ja tuttu. Hämmennyin niin, että minun oli pakko kysyä myyjätytöltä, olenko todella aallonharjalla vai 20 vuotta jäljessä. Hän vakuutti, että tolppamaiset korot tekevät paluuta kovaa vauhtia, joten näillä mennään. 

Translation: I bought some totally unexpected shoes.