lauantai 31. toukokuuta 2014

Almost there!


Olen ehkä maininnut jossain sivulauseissa, että elämme remontin keskellä. Meille on siis tekeillään massiivinen energiatehokkuusremontti, jonka myötä saamme tänne lämmön talteenottavan ilmastoinnin ja koko yläkerta on mennyt samalla uusiksi koolauksia ja eristyksiä myöten. Kattoikkunat napattiin pois, koska ne eivät vain toimi Suomessa, suurten lumimäärien kanssa. Seinässä olevaa ikkunaa taas laajennettiin. Remppaa on kestänyt nyt pian pari kuukautta ja nyt ollaan siinä ihanassa vaiheessa, että seinät on maalattu ja lattia laitettu paikalleen. Pääsen toivottavasti näyttämään teille kuvia valmiista lopputuloksesta ensi viikon loppupuolella. Nyt näyttää vielä tältä. Valitsin seiniin yhden kaikkien aikojen suosikkiväreistäni, Vihervaaran harmaan. Näin sen aikanaan ensimmäistä kertaa Hämeenlinan asuntomessuilla Kannustalon kohteessa, joka oli Helena Karihtalan suunnittelema ja rakastuin ikihyviksi. Jos joku kiinnostui, niin varsinainen värikoodi on Teknos S2005-Y20R.

Suojapahvien alla odottelee valkoinen laminaattilattia. Laminaatit ovat nykyään niin hyviä ja laadukkaita, että koiraperheessä valinta tuntui melkein itsestäänselvältä. 


Yläkerrasta tulee niin ihana ja upea, että aloimme jo arpoa, haluammeko sittenkään muuttaa tästä mihinkään. Tähän saakka yläkerta on palvellut telkkari- ja pleikkarihuoneena, joka on ollut lähinnä miehen käytössä. Yhdessä olemme katselleet leffoja, mutta muuten huone on ollut meko vähällä käytöllä. Nyt, kun se on ihan viimeisen päälle ihana, aloin miettiä, että voisihan sitä käyttää muuhunkin. 

Yläkerrasta saisi esimerkiksi todella tunnelmallisen makuuhuoneen. Tai sitten siitä saisi kaikkien aikojen eeppisimmän ja suurimman vaatehuoneen. Mikä unelma! Tai se voisi olla työtila, vierashuone, mitä vain. Yhtä kaikki, mahtavaa kun aletaan olla jo tässä vaiheessa! 


Translation: We've had some renovation going on. 

perjantai 30. toukokuuta 2014

Hopes and dreams for the weekend


Olisi kiva, jos kesä tulisi takaisin ja voisi lähteä retkelle. 



Olisi kiva, jos kesä tulisi takaisin ja voisi pukeutua muuhun kuin merinovillaiseen kalsariasuun ja useisiin kerroksiin sen päällä. 


Olisi kiva, jos kesä tulisi takaisin ja olisi vaikka spinnutuulia. Tai ihan mitä vain lämpimiä tuulia. Tai no, ei ole pakko edes tulla, kyllä koneellakin toki pääsee. Mutta jospa olisi vain lämmintä, kesäistä, eikä sataisi? Siinäpä onnen ainekset tulevalle viikonlopulle. 

Onni potkaisee myös yllättäen Henri Lloydin purjehduspäivän suhteen vielä Annaa tällä kommentilla: 


Yksi aiemmista voittajista nimittäin joutui valitettavasti perumaan osallistumisensa, joten Anna, otathan pikaisesti yhteyttä sivupalkin sähköpostiosoitteeseen. 

Koska viikonloppuun kuuluvat olennaisesti myös kukat, niin muistutan, että toukokuun loppuun saakka eli vielä tänään ja huomenna lukijani saavat kukkakauppa Cawellista, Töölöstä 15% alennuksen, kun mainitsevat kassalla olevansa lukijoitani. Jos perjantaipuska tai valmistujaiskukat ovat siis vielä hankkimatta ja liikut tuolla suunnalla, niin piipahda käymään. Omasta kimpustani mainittakoon, että se kesti kauniina huikeat kaksi ja puoli viikkoa!



Translation: Summer, please come back!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Prep school


Vanha kuva on tänään kurantti, koska vetäisin päälle saman paidan ja samat helmet. Hiuksetkin olivat  ponnarilla. Asukuvia en ottanut, koska heti kotiin saavuttuani oli kiiruhdettava kääriytymään villaan. Mitä ihmettä tapahtui kesälle? 

Toisaalta kylmä ja sateinen ekstravapaapäivä tarjoaa mahdollisuuden. Saisinkohan silloin ikuisuuksia rästissä roikkuneet kouluhommat tehtyä? Opiskeluihini liittyvää postausta on toivottu aina silloin tällöin. Niistä ei nyt kuitenkaan ole ehkä kovin paljoa sanottavaa. En varmasti ole mikään kovin esimerkillinen opiskelija vaan pikemminkin juuri se n:nnen vuoden hiihtäjä, joille fuksina naureskellaan. Toisaalta en osaa surra tätä - olen silti päätynyt elämässäni aika lailla siihen, mihin toivoinkin. Tämä onkin mielestäni ollut yksi merkittävimpiä asioita, joita eletty elämä on opettanut: tavoitteita kannattaa ja pitääkin olla, mutta liikaa ei maksa vaivaa elämäänsä suunnitella, kun se menee kuitenkin ihan eri lailla. Tavoitteisiinsa voi päästä monenlaisia reittejä, siksi ei kannata lukkiutua kovin tiukasti vain yhteen tiettyyn suunnitelmaan. Parikymppisenä toivon kovasti työllistyväni jonain päivänä viestinnän pariin ja kas, jo 33-vuotiaana näin on muutaman mutkan kautta käynyt. Ilman niitä mutkia en olisi tässä ja tullut valituksi nykyiseen työhöni. Törmäsin tänään toisaalla somessa pohdintoihin siitä, mitä sitä sanoisi 22-vuotiaalle itselleen. Oma ohjeeni kuuluisi varmaan jotakuinkin näin: Aseta tavoitteita ja unelmia itsellesi, kulje niitä kohti, mutta älä hämäänny siitä, vaikka polku niitä kohti kiertäisikin joskus vähän odottamatonta kautta. Usein kuultua sanontaa "asioilla on tapana järjestyä" muokkaisin vähän siihen suuntaan, että usein sitä joutuu kyllä itse laittamaan niitä asioita järjestykseen, eivät ne palikat ihan annettuina tipahtele lokeroihinsa. Kuitenkaan hyvän tuurin merkitystä ei pidä aliarvioida. 

Järjestykseen laittamista pitäisi siis allekirjoittaneenkin nyt harrastaa. Kandin paperit ovat virkamiesruotsia, kypsyysnäytettä ja yhtä esseetä vajaat valmiit. Keskimmäinen tuntuu juuri nyt haastavimmalta, vaikka kyseessä on 0:n opintopisteen tehtävä. Olen nimittäin kirjoittanut semmatyön, josta kypsäri pitäisi tehdä, juurikin silloin 22-vuotiaana ja se tuntuu nyt jotenkin niin naiivilta ja nololta, etten kestä katsoa sitä. Tässä(kin) kannattaisi tietysti antaa itselleen armoa ja todeta, että siinäpä vasta konkreettinen esimerkki siitä, että ne mutkat olivat ihan hyvä juttu. Ja kun sitä joku varmaan kuitenkin kysyy, niin kerrottakoon, että olen suomen kielen pääaineopiskelija ja minulla on viestintä pitkänä sivuaineena. En tiedä vielä ajatuksiani mahdollisesta gradusta ja maisterin papereista. Nyt tuntuu siltä, että kunhan nyt joku paperi on taskussa, niin olen tyytyväinen. Toisaalta minulla on hurjasti opintoviikkoja ja syventäviä opintoja tehtynä, joten sinänsä maisterin tutkinto olisi todennäköisesti aika lailla yhtä kuin se gradu. Aihe minulla on. Kukapa siis tietää, vaikka innostuisinkin. Yksi asia nyt kerrallaan, kuitenkin. 

maanantai 26. toukokuuta 2014

Happy moments


Viikonloppuna pääsimme ensimmäistä kertaa yöretkelle. Kohteeksi valikoitui Iso Vasikkasaari. Olemme monesti ohi mennessämme ajatelleet paikan näyttävän kivalta, mutta samaan hengenvetoon todenneet, että liian lähellä. Nyt irroitimme köydet lauantai-iltana vasta reilusti iltakymmenen jälkeen, joten superlähellä oleva satama oli juuri sopiva. Köröttelimme koneella parisenkymmentä minuuttia ja saimme onneksi vielä paikan, vaikka melko täyttä olikin. Istuskelimme hetken, söimme iltapalaa ja kävimme nukkumaan. Båtissa on kertakaikkisen makoisaa nukkua ja uudet tyynyt olivat tosi hyvät. 

Aamupalan jälkeen oli vuorossa hampaiden pesu. Meillä on Båtissa kassillinen kempparikamaa hammasharjoista sampoisiin ja hiuslakkoihin, joten veneelle voi tulla koko lailla vähillä pakkaamisilla. Tukevassa kassissa kaikki kulkee kätevästi saunalle ja takaisin. Isossa Vasikkasaaressa ei tosin ole saunaa, mutta suihku oli ja vesivessat kunnon käsienpesualtaineen. Mikä palvelu kaupungin retkisatamalta! Luonnonsatamissakin käyn maissa pesemässä hampaat, en tahdo syljeskellä mitään ylimääräistä mereen (pentterin eli keittiön lavuaarista vesi menee suoraan ulos). Tiskivedet kannamme aina maihin maahan imeytettäväksi, jos satamassa ei ole viemäreitä, joita saisi käyttää. 


Teimme peseytymisreissulla myös pienen kävelyn saarta katselemaan. Onpa se siisti ja hyvin hoidettu! Isoon Vasikkasaareenhan pääsee myös yhteysveneellä, joten sitä voin lämpimästi suositella retkikohteeksi veneettömillekin. 



Kehuttu Gula Villan ei ollut vielä avannut oviaan kesäkaudelle. No, joku toinen kerta sitten. 


Mutta eipä se mitään, aivan veneemme edessä oli nimittäin ruokapöytä mitä parhaimmilla näköaloilla.  Siispä katoimme lounaan siihen. 



Listalla oli erilaisia savulohia ja miehelle Skagenröraa. Tämä oli tällainen perushelppo veneateria - pesin ja keitin vain (vielä ruotsalaiset) uudet perunat ja muu oli valmiina. 


Eräs toiveikas päivysti lähettyvillä. Saaressa oli paljon muitakin koiria ja muutenkin tällaisissa vähän vilkkaammissa paikoissa Laivis on tietysti remmin päässä. Päivystäminen kannatti, pieniä onnenkantamoisia nimittäin kulkeutui esipestävien lautasten muodossa karvakorvallekin. 


Iso Vasikkasaari oli kaikin puolin mukava satama. Poijupaikkoja oli varmaan parisenkymmentä. Pari moottorivenettä oli jäänyt kauemmaksi ankkuriin. Keskellä kesää täällä kannattaa varmaan olla aika ajoissa paikalla, jos mielii päästä laituriin. Laituri oli hyväkuntoinen ja kiinnitysrenkaita oli hyvin. Vettä tai sähköä täällä ei ole. Siistit vessat, suihkut, ravintola, kahvila ja grillikatos sen sijaan löytyvät. Pöytäryhmiäkin oli useita. 




Lähdimme takaisin päin iltapäivällä ja teimme pienen purjehduskierroksen ennen kotisatamaan paluuta. Vesillä oli paljon porukkaa ja mikäs oli ollessa, päivä oli kaikin puolin upea. Sivutuulella saatiin vähän vauhdin hurmaakin. 


Purjehduksen aikana kaikki ylimääräinen köysi heitetään sisälle. Köydet ja sen, mistä milloinkin kuuluu vetää, oppii aika nopeasti, kun pääsee kokeilemaan käytännössä. Solmuja on ihan kamala määrä, enkä todellakaan osaa läheskään kaikkia. Jos yksi solmu kannattaa osata, se on paalusolmu. Se menee minultakin vaikka silmät kiinni. Merimiessolmu onnistuu myös, mutta siansorkan kohdalla joudun jo vähän miettimään, eikä se mene ilman keskittymistä. Tässä tuli toivottavasti taas jonkun verran vastauksia purjehduskysymyksiinne. 

Livenä vastauksia pääsevät pohtimaan sitten seuraavat Henri Lloyd -kisaan osallistuneet: 





Paljon onnea voittajille! Ottakaahan pian yhteyttä sähköpostiosoitteeseeni sivupalkissa (skiglarinorppa@gmail.com), niin pääsemme sitten suunnittelemaan kivaa päivää. Narut käsitellään kyllä päivän aikana, samoin se, mitä tehdään, jos tuleekin ihan tyyntä. Pinna-sanan etymologiaa en tunne, mutta lupaan selvittää. 

Translation: I just love sailing.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Viikkokatsaus


Viime viikko päättyi kivoissa merkeissä, kun joitakin tyttökavereitani kyläili kotikirppiksen ja kesädrinkkien merkeissä. 


Aamuisin nautin rutiineistani. Menen usein töihin vasta lähempänä yhdeksää, mutta herään aina jo vähän kuuden jälkeen. Teemme Laiviksen kanssa rauhallisen, kunnon kävelyn (onko mitään ihanampaa kuin kesäaamu), sitten kahvittelen, luen Hesaria ja syön brekkarin. 


Olen napsinut asukuvia peilin kautta aina silloin tällöin, itsellenikin muistiin. 


Ihana kesä alkoi ja pääsin ekalle sortsilenkille. Jipii!


Aamun pukeutumisongelmat muuttivat muotoaan. Enää se ei ole "mitä laittaisin päälle" vaan "mitkä raidat valkkaisin". 


Nämä olivat tiistain raidat. 


Töiden jälkeen kävin Lintsillä ottamassa vähän kuvia Kuvakulmien työn alla olevaa postausta varten.  Uhrauduin taiteen eteen kivuten korkeanpaikankammostani huolimatta maailmanpyörän kyytiin. Oli kyllä sen arvoista, maisemat olivat mahtavat. 


Kotona kokkailtiin salaattia muun muassa melkoisen mojovasta tomaatista. 


Keskiviikon raidat näittekin jo, samoin kuin after work -lasillisenikin. 


Takaetikettikin oli nätti. 


Torstain raidat olivat ne monikäyttöiset, ensin töissä ja sitten veneellä. 


Oli koko vuoden autuain hetki, kun purjeet saatiin ylös ja ilta-aurinko lämmitti. Aloin miettiä, että voisiko maailmassa olla jotain kesäaamua ihanampaa. Kenties kesäilta?


Koiranulkoilutuslenkillä himoitsin omenapuun oksia autiolta tontilta. 


Mutta onneksi kotona oli kukkia ihan hyvin, eikä tarvinnut ryhtyä omenavarkauksiin. Viikon jädevalinta oli Greek Style Ben&Jerry's. Kesällä raikkaammat jädet toimivat parhaiten. 


Synti ja häpeä, jaloa juomaa oli jäänyt sunnuntailta yli. Pullon pohjalle oli unohtunut reilun lasillisen verran. Minulla ei ole sydäntä lorotella samppanjaa viemäristä alas, joten hyötykäytin sen. Tässä pari vanhaa lentoemäntäkikkaa: Jos jostain ihmeellisestä syystä samppanjaa on jäänyt yli, eikä sitä voi juoda (esimerkiksi kaukolennon bisnesluokassa lennon lopuksi), siinä voi kiillottaa korut. Ei tämä mitään kultasepän puhdistusta korvaa, mutta vähän tulee kyllä kimallusta lisää. Ja sitten pestään kädet samppiksella. Tulee tosi pehmeä iho. 


Viikon onnenpipana oli, kun löysin Thomas Sabon rannekoruni, jonka luulin jo hukanneeni. Se oli valahtanut ovelaan piiloon ja löysin sen aivan sattumalta. Se pääsi heti käyttöön. 


Viikonlopun raidat olivat rennompia ja juuri sopivia venretkeä silmällä pitäen. Lähdimme myöhään lauantai-iltana liikkeelle ja suuntasimme ihan korttelin toiselle puolelle, jos merellä sijaitsevista kohteista voi sanoa näin, Isoon Vasikkasaareen. 


Laivakoira on aina läsnä, kun jotain ruokailuun liittyvää tapahtuu - niin nytkin aamiaiskattausta valmistellessani. 


Lounas nautittiin ulkona ja se oli kyllä täydellinen kesälounas. Nam. Tai no, valkoviini olisi sopinut paremmin, mutta se oli valitettavasti päässyt pilaantumaan. Niinpä kaadoin lasin pohjalle vähän punaviinia ja päälle runsaasti Pellegrinoa. Se toimi yllättävän hyvin ja oli juuri sopivan mietoa. 


Viikonloppu oli ihanin mahdollinen - olen koko vuoden odottanut ekaa yöretkeä ja nyt se pelmahti kohdalle huikean helteen kera. Parasta! Jee! Olen niiiiin iloinen, että kesä on täällä. Nyt lätkää jännäämään, hauskaa iltaa kamut!

Translation: Sailing at last! So happy!

lauantai 24. toukokuuta 2014

Project Wardrobe

Maxi

Vaatekaapin karsinta edistyy ja pikkuhiljaa selviää, mitä siellä pitäisi olla. (Ja toki myös se, mitä siellä ei kannata turhaan roikottaa.) Pukeutumiseni perustana tulevat vastedeskin toimimaan yksinkertaiset ja rennot perusvaatteet. Kuvioista suvaitsen raidat ja harkitusti ruutuja ja ankkureita. Värit eivät minun kaapissani juuri juhli vaan valikoimasta löytyy valkoista, mustaa, beigeä, harmaata ja tummansinistä. Muutama värikäs paita voi olla, mutta niiden lukumäärä pysyköön alle viidessä. Ajatus on se, että suurinta osaa voi käyttää ristiin niin töissä kuin vapaa-ajallakin, asusteet tehkööt eron. Rikkinäiset ja löysät farkut, sortsit ja ihan lyhyet hameet ja mekot säästän tosin vain vapaa-ajalle. 

Näitä puntaroituani ja valikoiman läpikäytyäni tulin siihen tulokseen, että tänä kesänä tulen ostamaan ainoastaan kaksi vaatekappaletta. Toinen on maksimekko, joko raidallisena tai yksivärisenä harmaana. 

Bikini

Toinen vaatekappale taas on bikinit. En edes muista, koska olisin viimeksi ostanut sellaiset. Kun aikanaan työskentelin lomalennoilla, talvet sujuivat aina auringossa ja omistin noin kolmesataa tsiljoonaa paria. Nyt ne kaikki alkavat olla sen verran loppuunkuluneita, että lienee aika hankkia uudet. Nykyisessä elämäntilanteessa yhdet kivat riittävät. Haluan tietysti raidalliset. Farkkusortsitkin pääsevät mukaan kollaasiin, mutta niitä en ajatellut ostaa vaan uhraan yhdet vanhat farkut. Sellaiset oikein löysät. Ajatus "kankkuwau"-tiukoista sortseista ahdistaa. 

Translation: This is what I'm planning to wear this summer. 

Kollaasit ja tuotetiedot Polyvore.