maanantai 30. kesäkuuta 2014

No sailing today





Båtin asennushommat ovat edelleen kesken, eivätkä säätkään varsinaisesti helli. Niinpä totean, että lyhestä virsi kaunis ja että olipa viime kesä mahtava. Yksi kivoimmista uusista satamatuttuvuuksista oli Näsby Houtskärissä. Sieltä löytyi kilpaileva laivakoira ja makoisia purilaisia ja muita grilliherkkuja myyvä ravintola Skagen. Suihkutilat olivat yhdet siisteimmistä, jotka olen nähnyt. Olimme täällä parikin yötä, pitelimme vähän sadetta. Houtskärissä on myös tilaus-Alko. 

Tämä purjehduskesä on ollut kyllä valitettavasti tosi nihkeä. Ensin ei ollut oikein yhteisiä vapaita, eikä säitä ja sitten Båt-parka joutui pelistä pois. Mies on korvannut aikaisempia, ei meidän standardit täyttäviä sähköliitoksia ja se on aikaa vievää puuhaa. Olemme tainneet päästä vesille peräti kaksi kertaa kesäkuussa ja kai neljä kertaa koko kaudella. Masentavaa. No, jospa tämä vielä muuttuisi iloksi tästä. 


Vika kuva taas on ensimmäiseltä Saaristomeren reissultamme, Aspöstä. Se vasta oli viehättävä pieni paikka myös. Ja sekin kesä oli ihan mahtava. Parempia kelejä odotellessa...

Translation: It is raining. And only +13 degrees celcius. 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Viikkokatsaus


Viikko alkoi bloggailulla ja edellisen päivän chili con carnen jämillä. Syön usein sitä ihan vain salaatinkin kanssa, vaikka ehkä se riisi on kuitenkin paras kaveri tälle ruualle. 


Oli hankalaa keksiä asuja, kun oli niin hitsin kylmä, mutta olen tehnyt periaatepäätöksen, että sukkiksiin en palaa ennen syksyä.


Lenkillekin joutui vetämään jalkaansa pitkät trikoot ja takin. Sportti on muutenkin ollut viime kuukausina vähän sellaista nihkeänpuoleista, enkä ole yltänyt ihan samanlaisiin vauhteihin kuin aiemmin. Olen pohdiskellut tätä jonkun verran ja tullut siihen lopputulokseen, että aiemmin purin työmurheita ja -stressiä juoksulenkkeihin. Ja sitä stressiä ja ahdistusta riitti pari viimeistä vuotta niin, että piisasi useampaan lenkkiin viikossa. Nyt, kun olen sellainen happy camper ja hyvin tyytyväinen nykyiseen työtilanteeseen, niin pitäisi jotenkin löytää uusi kulma sporttiin. Lentotyössä oli myös sellainen jännä ominaispiirre, että sitä on ikään kuin koko ajan korkean paikan leirillä, mikä pitää hemoglobiinin ylhäällä ja hapenottokyvyn tosi hyvänä. Nyt tuo vaikutus alkaa selvästi hiipua, mikä näkyy ja tuntuu liikunnassakin. Kaikenlaista. Olen yrittänyt hyväksyä  sen, että vauhtia nyt vain on hetkellisesti vähemmän ja on ihan ok juosta oman mittapuun mukaan selvästi hitaammin. Olen myös yrittänyt juosta vähän vaihtelevampia lenkkejä.



Samalla reissulla kun löysin alepaidan, ostin myös valkoisen hameen. Sen, jota lähdin alun perin etsimäänkin. Hame on Henkkamaukasta, joka taitaa olla suosikkini hameostospaikkana. Vaaleasävyisessä asussa oli kaikki katastrofin ainekset, mutta selvisin takaisin kotiin ilman mitään kahviräjähdyksiä tai muita sotkuja. 


Beach Housen lakanat saapuivat ja saivat aikaan sen pienen ketjureaktion, joka on vasta alkusoittoa tulevalle remonttikaaokselle. 



Kävin eräänä päivänä aamupalaverissa serkkuni kanssa. Molempia nauratti, kun muistelimme lapsuuden leikkejä, joissa olimme olevinamme hienoja rouvia kahvilla puhumassa työasioista. Kahvila Suvanto oli tosi kiva uusi tuttavuus Vallilassa. Seutu on mieluista, asuimme mieheni kanssa siellä ihan suhteemme alkuaikoina. Mustikka-suklaaraakakakku huuteli vitriinistä, että syö minut. Tottelin - senhän voi kai melkein laskea aamiaiseksi. 


Perjantaina pidin etäpäivän ja minulla oli aina uskollinen assistenttini kaverina. 


Assistentin pakollisella, lakisääteisellä aamutauolla aurinkokin tuli esiin ja hetken aikaa tuntui melkein kesältä. 


Työpäivän jälkeen piipahdin Ikeassa ja kukka- ja ruokaostoksilla. Jotain pientä uutta piti saada, kun olen niin pitkään pantannut kaikkia sisustukseen liittyviä hankintoja. 


Kaunis ja aurinkoinen lauantai kului veneellä, mutta ei ihan niissä merkeissä kuin sitä olisi toivonut. Juhannuksena tulleen vian korjaaminen oli viikon toinen ketjureaktion aiheuttanut asia. Sähköjärjestelmästä löytyi lisää paikattava ja niinpä saimme katsella vierestä, kun perheet lähtivät satamasta hauskoille retkilleen. Plaah. 



Ilta kului möpleeraten. Remonttia odotellessa sitä voi vaihdella huonekalujen paikkoja. Toivottavasti itse asiaankin päästään pian. Tänään oli alkujaan tarkoitus jatkaa veneenkorjaushommissa, mutta kas - taas sataa. Ikean alennusmyynti polttelisi, samoin muu sisustussuunnittelu ja -fiilistely, jota olemme nyt harrastaneet koko viikonlopun vuoroin viinilasillisten, vuoroin kahvikuppien kanssa. No, nähtäväksi jää päivän agenda. En yleensä ole mitään kovin valittavaa sorttia, mutta nyt on pakko sanoa, että tämä on ehkä surkein kesä ikinä. Pliis, aurinko! Tule esiin ja lämmitä! 

Translation: This has got to be the crappiest summer ever! This week, I have mostly been shivering. Well ok, decorating, too. 

lauantai 28. kesäkuuta 2014

I can't wait


Edellisessä työpaikassani vaihtui muutamia vuosia sitten logo. Myös koko muu ulkoasu työvaatteita myöten meni uusiksi. Muista silloin sen fiiliksen, kuinka alkuoutouden jälkeen se vanha ilme näytti yhtäkkiä todella vanhalta. Vähän sama on nyt käynyt kodin kanssa. Kun on visualisoinut päässään uuden ilmeen, ei todellakaan jaksaisi katsella sitä vanhaa enää yhtään. En malta odottaa, että saamme uuden, raikkaan lattian, tuoreet maalit seiniin ja vähän uusia kalusteitakin. Sisustuksemme on nimittäin ollut tällainen todella monia vuosia. Kivaa saada vähän uutta. 


Sain miniannoksen uutta eilen, kun petasin sänkyyn Beach Housen kesälahjaksi lähettämät lakanat. Ennen en voinut sietää valkoisia lakanoita. Niistä tuli hotelli mieleen ja halusin kotini muistuttavan kaikkea muuta kuin hotellia. En edelleenkään tavoittele hotellimaisuutta, mutta nyt valkoinen näyttää oikeastaan vain raikkaalta. Ainakin ennen kuin eräs kuratassu on käynyt omin lupinensa pyörimässä sängyssä. Miehelleni taas lupasin, että yritän funtsata erityisesti makuuhuoneeseen sellaisia ratkaisuja, jotka eivät keräisi ihan kauheasti pölyä. Niinpä kangasvarjostimelliset valaisimet muuttavat muualle ja hommasin tilalle metalliset. Ja niin kivat kuin nuo vanhat laatikot mielestäni ovatkin yöpöytinä, myös ne saavat jotain muuta käyttöä. Ne ovat nimittäin varsinaisia superpölyyntyjiä. Olen myös ehkä vähän kyllästynyt vanhaan sängynpäätyyn ja sitten vielä... Varsinainen ketjureaktio tästä taitaa tulla. 




Muistinko jo sanoa, etten malta odottaa? 

Translation: I want to renovate our home and I can not wait. 

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Something new



En ole panostanut alennusmyynteihin juuri lainkaan, koska en nyt oikeastaan tarvitse mitään ja yritän pikemminkin pyrkiä eroon kamasta kuin haalia sitä lisää. Yhden pakkomielteen sain kuitenkin tästä Pinterestistä pyörineestä kuvasta. Funtsasin, että valkoinen hame olisi aika raikas kesävaate. Suuntasin etsimään sellaista Henkkamaukasta, joka taitaa olla suosikkihamekauppani. Samalla reissulla löytyi alerekistä satiinipaita. 

Olen ehtinyt jo kerran käyttää sitä töissä ja todeta, että alle kannattaa kyllä laittaa alustoppi. Ei siitä läpi kuulla, mutta malli on niin löysä, että paljasteluvaara varsinkin kumartuessa on ihan todellinen. 


Paita/shirt: HM
Farkut/jeans: Zara
Ballerinat/flats: Pretty Ballerinas
Laukku/bag: MK
Aurinkolasit/sunnies: MK
Kasmirhuivi / cashmere scarf: Gauhar (saatu blogin kautta / giveaway)


Valkoinen hame löytyi myös, joten tehtävä suoritettu. 

Translation: I bought a shirt from the sales. 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannuspurjehdus


Juhannuspurjehduksemme oli lyhyt, mutta vaiheikas. Joku olisi kenties voinut nähdä siinä jopa tragikoomisia piirteitä. Saapuessamme satamaan nimittäin satoi kaatamalla. Hoimme vakiomantraamme siitä, kuinka tähän aikaan vuodesta merellä on usein kirkasta ja kaunista, vaikka mantereella sataisi. Kannoimme tavarat veneeseen. Minä asettelin ruokia paikoilleen ja miehellä oli agendallaan vaihtaa salongin lamput led-versioihin. Takapään kulkuvalo oli myös tarkoitus vaihtaa. No, kulkuvalotpa eivät toimineet ollenkaan. Testailun ja tutkimisen jälkeen osoittautui, että sulake oli mennyt. Se vaihdettiin ja ongelma poistui. Sadekin oli vähän laantunut. Suuntasimme satamasta ulos. Oli tosi kylmä. 


Meillä oli määränpäänä venekerhon saari Porkkalan edustalla. Pohdimme mahdollisuutta mennä mahdollisimman sisällä kulkevaa väylää ja ihailla juhannusmeininkejä vesiltä käsin. Toisaalta tuulet olisivat juuri sopivat purjehtimista varten. Suuntasimme sitten kuitenkin ulommaksi ja nostimme purjeet. Sammutimme koneen. "Hei, vetäisitkö sä vahingossa navigaattorin irti laturista?" "En mä tehnyt mitään, en ollut siellä päinkään." "No se näyttää, että ei tule virtaa." "Toi jääkaappikin pimeni." "Onhan meillä hupiakku päällä?" "On, on." 

Hmmmm...

Mies alkoi sitten tutkia, mistä ihan kaiken pimeneminen johtui ja minä huolehdin merenkulusta. Aika pian selvisi, että elektroninen akunerotin oli vetäissyt viimeisen henkäyksensä. Se tarkoitti sitä, että meillä ei nyt todellakaan olisi sähköä. Jääkaapissa oli erinäisiä kalajuttuja ja lämmitys olisi poissa pelistä. Yölle oli luvattu alle kymmenen astetta "lämmintä". Kosteus tunki jo nyt luihin ja ytimiin. Muutenkaan ajatus siitä, että matkaa jatkettaisiin rikkinäisellä kulkuvälineellä, ei vain kertakaikkiaan ole meille luonteva. Niinpä käännyimme Kytön kohdalla takaisin. Mies jatkoi asennustöitä saadakseen meille koneen käyttöön siksi pieneksi hetkeksi, että voisimme rantautua sen avulla. Haukilahteen olisi nimittäin harvinaisen ikävää ja vaikeaa rantautua purjeilla. Asennus onneksi onnistui ja pääsimme palaamaan ilman mitään suurempia sekoiluja. 


Hanskat tiskiin sitten vain ja uusia juhannussuunnitelmia tekemään. Illan positiiviset:

- Minulla oli itse asiassa oikein hieno iltapurjehdus, kun taas mies hengasi suurimmaksi osaksi pää konehuoneessa. Merellä ei tosiaan satanut, aurinkokin näyttäytyi hetkellisesti. 
- Olin iloinen siitä, että jotain olen jo tässä oppinut, kun pystyin hoitamaan yksin niin navigoinnin, tähystyksen, ohjaamisen kuin skuuttaamisenkin. Jee! Skuuttasin jopa niin etevästi, että menimme heittämällä ohi toisesta samanlaisesta veneestä. En ole ennen ajatellut, että sillä olisi minulle mitään väliä, mutta olihan se nyt oikeastaan aika makea fiilis. 
- Onneksi olimme lähteneet sinne ulommaksi, oli tilaa temmeltää.
- Oli oikein hyvät tuulet ja eteneminen oli sopivan leppoisaa. 
- Laivis oli tosi kiltisti, eikä yhtään häröillyt korjausapulaisena. 
- Juhannuksen hetkessä luotu Plan B onnistui mainiosti ja meillä oli tosi kivaa kavereiden mökillä. 
- Uusia akunerottimia on nyt hankittua kaksin kappalein ja tällä viikolla on myös aikaa asentaa ne eli alkuperäinenkin ongelma lienee ratkaistu.


Tarinaan toki kuuluu, että kun köydet olivat kiinni ja teimme lähtöä veneeltä, satoi taas kaatamalla. 

Translation: We almost went sailing for Midsummer but ended up having a cabin party at a summer place of our friends. 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Viikkokatsaus


Huomenta! Voitteko kuvitella, että vielä viime sunnuntaina oltiin näin aurinkoisssa tunnelmissa? Makasin bikineissä takapihalla ja nautin paisteesta. 


Kokeilin myös jotain uutta maanantaina, kun ei vielä ollyt hyytävänä kylmää. Pyöräilin töihin. Se oli kivaa ja aion tehdä sitä useamminkin, jos tästä vielä kesä tulee. Alle kymmenen asteen lämpötiloissa viima käy turhan paljon korviini omaan makuuni. 


Pyöräilijän päivän asuun kuuluu totta kai kypärä. Lindexin ekan Holly&Whyte-malliston paljetillinen raitapaita on edelleen tosi mieluinen. 


Laivis oli tosi leikkisä kekkuli tällä viikolla ja halusi monena iltana riehua lelunsa kanssa ja raadella sitä. Parasta on, jos joku ihminen vetää lelua sen kanssa. Tässä päivystettiin kuitenkin ruokapöydän tapahtumia. Laiviksella ei ole lupa olla keittiössä silloin kun me syömme, mutta se parkkeeraa sitten ovelasti juuri keittiön ja olohuoneen rajalle. 


Hameet päivän asuina sai unohtaa, kun viikko eteni. Alle kymmenen asteen lämpötiloja, siis apua. 


Oli otettava kasmirit ja hanskat käyttöön. Samaan aikaan alkoi kuitenkin saada kotimaisia mansikoita. Joku ei nyt tässä täsmää. 


Sitten olikin suuresti jännittämäni päivän aika. Olin ollut leikkausjonossa puolisen vuotta ja tarkoituksena oli poistaa sellaiset rustopatit parista sormesta. En tiedä, mikä jännitti eniten, syömättä ja etenkin kahvitta oleminen vai itse operaatio. Makoilin aamupäivän sairaalassa odottelemassa vuoroani. Sitten kuitenki kävi niin, että kirurgi tutki vielä kerran ja oli sitä mieltä, ettei leikattaisikaan. Hän pyysi vielä mielipiteen toiseltakin kollegalta ja tämä oli samaa mieltä. En voi sanoa, että harmittaisi - parempihan se aina on, jos ei tarvitse veitsen käsittelyyn mennä. Niinpä suuntasin sitten kotiin ja voi että aamupala ja kahvi maistuivatkin hyvältä!


Sporttaamiset ovat viime aikoina olleet vähän vaisuja, mutta nyt lenkki kulki ensimmäistä kertaa aikoihin. 


Kokkasimme gourmet-ruokaa esijuhannuksen kunniaksi. Tofunakit menivät Casa Norpan eläinkokeissa täydestä myös Laivakoiraan. 


Sitten oli aika pakata juhannuseväät ja suunnata merelle. Kylmälaukut tuntuivat vahvasti liitoitelluilta. Ei varmaan olisi pelkoa, että ruuat ja juomat liikaa lämpenisivät. 


Kunnon toppautuminen ja köydet irti - olimme matkalla kohti venekerhon saarta, saunaa ja herkkuja. Tarjolla oli sopivasti sivutuulta ja nostimme purjeet. Kun sammutimme koneen, jotain tapahtui ja koko vene pimeni. Kaiku, jääkaappi, kaikki sähköllä toimiva. Tätä seuranneesta actionista kirjoitan huomisessa purjehdusmaanantaissa sitten enemmän, mutta lopputulema oli se, että päätimme kääntyä takaisin kotisatamaan. 

Kotiin palaaminen olisi tuntunut vähän antikliimaksilta, joten pohdimme nopeasti plan B:n ja kutsuimme itse itsemme juhannuskylään ystäviemme mökille, joka oli sopivan ajomatkan päässä. Saavuimme sinne myöhään illalla - juuri parahiksi katettuun ruokapöytään. 2 in 1 - sekä merellinen purjehdusjuhannus että mökki-idylli järven rannalla. Juhannuksesta muodostui pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hurjan hauska. 


Eilinen meni saunoessa, mahtavista ruuista nauttiessa, lehtiä lukiessa ja yleisesti pölistessä ja rentoillessa. Lämpimät kiitokset über-vieraanvaraisuudesta isäntäväelle!


Laivis oli vaiheikkaan juhannuksen jäljiltä aivan poikki ja pientä karvakorvaa taisi väsyttää myös punkki, jonka kaivoimme sen kuonosta pois. Ei kai ekosysteemille aiheutuisi mitään haittaa, jos nuo ällötykset pyyhkäistäisi pois maailmasta? Niinpä tämä päivä varmaan lepäillään ja pestään pyykkiä ja toivotaan, että kesä vielä palaisi. 

Translation: It's been fun but COLD!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Hyvää juhannusta!



Blogi jää ainakin loppuviikoksi pienelle tauolle. Minulle tehdään pieni kirurginen operaatio ja olen hetken aikaa käsi paketissa. Vietin aamun sairaalassa, jossa todettiin kahden kirurgin voimin, että tarvetta leikkaukseen ei enää olekaan, mikä on tietysti tosi kiva juttu. Kiitos kivoista kommenteistanne kuitenkin - tämä toipuminen oli siis salamasellainen. Taidan joka tapauksessa pitää pienen blogiloman, joten sama viesti pätee edelleen. 

Niinpä toivottelen jo nyt ihanaa keskikesän juhlaa kaikille!



Syökää hyvin, relatkaa ja nauttikaa valoisasta yöstä. Toivottavasti ei sentään lunta tule. 


Palataan!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Renovation planning


Ketjureaktio, se se on. Kun remppaa yhden paikan, huomaa tarpeita muuallakin. Kotimme on rakennettu 1995 ja kaikki pinnat muutamia maalattuja seiniä lukuun ottamatta ovat alkuperäisiä, joten kyllähän tälle on jo aikakin tehdä jotain. Tulemme remontoimaan keittiön, vessan, kylppärin ja lattiat. Myös listat vaihdetaan ja maalataankin vähän.


Keittiön sävyseinä saa lähdön. Tilalle tulee todennäköisesti liitutauluseinä, jollainen oli aiemmin eteisessä. Hyllyt heivaan sitten samalla. 



Olohuoneen harmaa seinä sen sijaan miellyttää edelleen. Olohuoneen kalustus menee samalla jonkin verran uusiksi. Väliaikaisratkaisuksi alun perinkin aiottu sivupöytä vaihtuu seinään kiinnitettävään kaapistoon ja varmaan huonekalujenkin järjestystä pyöritellään uusiksi. En ole oikein koskaan ollut tyytyväinen siihen, mitä seinillä roikkuu, ovat olleet vähän osastoa "kunhan nyt jotain". Löysimme miehen isän kätköistä vanhoja merikarttoja, meinasin ehkä kehystää jonkun tai joitakin niistä seinälle.



Tykkään siitä, että koti on tyyliltään mahdollisimman yhtenäinen. 107 neliöön ei mielestäni kannata tunkea liikaa eri materiaaleja, pintoja ja värejä. Niinpä lattiaksi tulee sama kuin yläkerrassakin - heippa ikivanha kellastunut parketti! Listat tulevat myös olemaan samat. 


Maailmassa on vaikka kuinka paljon kaikkea ihanaa sisustuskamaa ja -ideaa, vaikeinta varmaan onkin pitää pää kylmänä ja olla ahtamatta liian paljon kaikkea yhteen kotiin. Toivoisin osaavani säilyttää sellaisen tyylin, että siitä ei pystyisi tarkkaan sanomaan, minä vuonna koti on sisustettu vaan näillä valinnoilla voidaan toivottavasti mennä taas ainakin 10-20 vuotta. Haaveissa siintää sellainen Hamptons meets Scandinavian -henkinen koti. Saapa nähdä, miten käy...


Kylppäriin ja vessaan tahdon hyvin yksinkertaista ja valkoista, harmaalla ryyditettynä. En halua ihan pelkästään valkoista. Harmaa on sisustuksessakin minulle mieluinen neutraali, jolla voi tuoda vähän lämpöä. Suunnitelmissa on myös suihkukaappi. Pidämme etenkin tästä. Nyt varsinkin kylpyhuone on niin epämieluinen, etten halua edes kuvata sitä. Sanat lasitiili ja vedenvihreä takaavat varmasti teillekin osuvan mielikuvan. Sekä kylppäri, vessa että keittiö hankitaan todennäköisesti Ikeasta. En ole vielä koskaan kuullut keneltäkään yhtään negatiivista sanaa Ikean keittiöistä ja toisaalta kun koko kämpän meinaa rempata, on pakko pitää aika tiukasti kiinni budjettijutuista, ettei käy hassusti. Kuvakaappaus on Pinterestin Renovation plans -taulultani.


Translation: We are renovating the whole house. Lord, have mercy.