sunnuntai 31. elokuuta 2014

Viikkokatsaus


Remontin toisen vaiheeen toinen viikko on takana. Kuten aina, jotain viivästyttäviä yllätyksiä ilmeni - niin meillekin. Katto oli pakko rimoittaa uudelleen, mikä lykkäsi valmistumista parilla päivällä. Niinpä edelleenkään ei ole ihan valmista, mutta tiistaina pitäisi kuulemma olla. Toinen yllätys oli se, että mies löysi kaupasta karkkeja, joista pidin. En yleensä tykkää karkista vaan olen suklaa- ja jäätelöihminen. Lakritsitoffeepalat olivat kuitenkin tosi hyviä. 


Otimme vähän lisäprojektia kaaoksen keskelle. Olimme jo heivaamassa Ikean vanhaa mäntyistä kirjakaappia kierrätykseen, kun muistin tämän kuvan Pinterestistä. Tuumasin, miltähän kaappi mahtaisi näyttää mustaksi maalattuna. No, hyvältähän se näyttää. Näette pian. (Toivottavasti!)


Aamukävelyt Laiviksen kanssa tarjosivat mielenrauhaa molemmille. Metsässä ei pauku ja saa vain olla ja nauttia raittiista ilmasta. Mitä nyt oravat viskelevät kävyillä, mikä aiheuttaa välillä pienelle koiralle sydämentykytyksiä. 


Kun tyhjensin kaappeja ja laatikoita, löysin myös kasan vanhoja valokuvia. Tässä hypätään Suomusjärven maastoesteradan viimeisellä esteellä Noten kanssa. Oi aikoja! Ratsastus on sellainen harrastus, että sen pariin tiedän vielä jossain sopivassa vaiheessa palaavani. 


Sain ajoitettua sateiden väliin lenkin aina silloin tällöin. Metsäpoluilla hölkötellessä mieli jotenkin kirkastuu, joten vaikka periaatteessa remonttia ei edesauta se, että välillä häipyy, niin häivyin silti. Kun välillä vähän tekee jotain mieluista, niin saa lisää energiaa. 


Ja kyllähän se remontti eteni. Saatoimme muuttaa jo takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan. Tuntui mahtavalta herätä sängystä, joka on makkarissa ja astua uudenkarhealle lattialle. 


Yläkertaevakon aikana eräs oli saavuttanut edun, josta se ei halunnut luopua. 


Noutoruoka alkoi tulla jo ihan korvista ulos, mutta onneksi Classic Pizzan pizzat ovat sen verran hyviä, että niiden voimalla jaksoi rutistaa vielä tämän viikonlopun ilman keittiötä.


Ruokavalio kuluneella viikolla oli hyvin terveellinen. Muuta aamiaista kuin suklaakeksejä ei ollut, joten niitä sitten. Kyllähän ne tietysti maistuvat kahvin kanssa tosi herkullisille. 


Lopulta saturaatiopiste tuli täyteen ja "kokkasin". Toisin sanoen revin käsin ja nirhasin kertakäyttöveitsellä vihanneksia palasiksi. Nautimme tämän upean salaatti-illallisen uudessa keittiössämme. Tavallaan. Seisoimme siis erään puolivalmiin kaapin edessä. Mutta tiedättekö, se tuntui ihan tajuttoman makealta. Pakko on kyllä samaan hengenvetoon todeta, että tämä pari viikkoa on todella vahvistanut sen, minkä olemme toki jo tienneet: me niin ei ikinä aleta rakentaa!


Oma jobini eilen oli maalata portaat, ne näyttivät niin kulahtaneilta ja kellastuneilta kaiken uuden vieressä. Eteinen näyttää nyt niin valoisalta ja raikkaalta, mahtavaa! Hengitellyt maalihuurut tosin pitänevät minut pienessä pöhnässä koko loppuvuoden. 

Huomenna on sitten aika palata takaisin töihin. Takana on koko universumin epärentouttavin loma, mutta silti olo on ihan tyytyväinen. Aika ihana tästä nimittäin tulee. Nyt vain pyydän ihan jokaikistä pitämään peukkuja pystyssä niin, että kramppaa, että tiistaina todella olisi valmista. Keskiviikkona meille tulee nimittäin miehen amerikanserkku viikoksi kylään. Kääk!

Translation: Yes, it was renovating all week long. And tomorrow - back to work!

torstai 28. elokuuta 2014

New in

For fall

Onnistuin löytämään Polyvoresta täsmälleen samoja juttuja kuin olin tilannut syksyksi. Olin ajatellut kuvata hameen ihan itse tänään, mutta vaatekaappimme ovat suojamuovien takana. Hameen ostin siis - ihan parhaasta hamekaupasta - Henkkamaukasta jo kesän alussa. Olin ihaillut Kerstin midihametta jo moneen kertaan, kun bongasin sattumalta verkkokaupasta tämän ja nappasin saman tien sen ostoskoriini. Jos Henri Lloyd tarjoaa parhaat mekot, niin H&M on aivan kiistatta suosikkini, kun hamekaupoille pitää päästä. 

Tilasin samasta paikasta tuon mustan merinoneuleen. Se on sellainen lyhyempi malli ja toivon sen tuovan hameen vyötäröä kivasti esille. Kollaasin kengät taas löysin Zalandosta. Olen ollut tosi tyytyväinen MICHAEL Michael Korsin laukkuihini, toivottavasti merkin kengät ovat yhtä hyviä.

Tällaista suunnittelin siis ainakin pukevani päälleni tänä syksynä töihin. Jotta kokonaisuus ei olisi liian hautajaisasumainen, aion yhdistää siihen vaalean laukun ja muita koruja kuin helmiä, vaikka ne kieltämättä sopisivat asuun paremmin kuin hyvin. Bisneskissan edellisen postauksen kommenttiosiossa lanseeraama "dress down one" kuulosti ihan mahtavalta määrittelyltä, jota itsekin yritän toteuttaa usein. Niinpä jättäisin hiukset tämän asun kanssa suosiolla aika rennosti laitetuiksi. Esimerkiksi sotkuponnari voisi tulla kysymykseen.

Translation: This is what I plan to wear to work this fall. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

My style Do's and Don'ts


On aika harjata hiukset, alkaa meikata taas ja laittaa sandaalit talvisäilöön. No, ensi viikolla nyt ainakin. Tämän loman olen viettänyt ihan metsäläisenä verkkareissa, sporttivaatteissa, ilman kynsilakkaa (se on minulle tosi epätavallista) ja roskiskuntoisissa Converseissa. Ensi viikolla koittaa sitten taas jonkinlainen ryhdistäytyminen ja turhankin rennon puolelle lipsahtaneen työpukeutumisen kanssa skarppaaminen. Ne tietynlaiset housut ovat edelleen haussa, koska en ole ehtinyt kaupoille, mutta kenkäpuolella on tapahtunut edistystä. Samoin tilasin yhden siistimmän merinovillaneuleen. Suunnittelen sitä erityisesti erään ihanan hameen kanssa käytettäväksi. Ostin hameen jo kesällä, kun sopiva tuli sattumalta vastaan ja sen näette huomenna. Uuden työpukeutumisinspiraation saattelemana listasin omat joo ja ei -juttuni. 



JOO

- Mahdollisimman yhdisteltävät vaatekappaleet. Sellainen vaatekaappi, jonka jokainen asukas sopisi toisiinsa, on ehkä toiveajattelua, mutta jospa edes 80 prosenttia menisi yhteen kaiken muun kanssa?

- Siistit merino- ja kasmirneuleet. Neuleet ovat suosikkiyläosiani ja hyvät materiaalit takaavat sen, että ne ovat myös miellyttäviä päällä. Väriskaala ei ole kovin laaja - luotan beigeen, tummansiniseen, mustaan ja harmaaseen. Olen itse ostanut näitä enimmäkseen Henkkamaukasta ja Uniqlosta. Molemmat ketjut ovat muuten sitoutuneet siihen, etteivät ne osta villaa tiloilta, joiden lampaisiin käytetään mulesing-tekniikkaa. (Tosi, tosi julma juttu - jos googlaat, niin ole varoitettu.) 

- Melkein minimalistiset laukut. Sanon melkein, koska sallin kyllä yhden härpäkkeen laukulle, mutta en juuri enempää. Tahdon laukkuni noin yleisesti yksivärisinä (olkoonkin, että tämä on aika kiva), mieluiten mustana tai muuna neutraalina. Plussaa tulee, jos laukkua voi kantaa myös crossbodyna. En halua pintaan tikkauksia tai yksityiskohtia. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta en tykkää myöskään ketjuista laukkujen hihnoissa. 

- Naiselliset kengät. Olen vapaa-ajallani ehdottomasti tennarityttö, mutta töihin on kiva laittaa jotain muuta. Tykkään ballerinoista ja matalahkoista korkkareista. Loafereitakin omistan, mutta en ole käyttänyt niitä aikoihin. Pitäisiköhän? Kengätkin saavat olla aika puhtaita linjoiltaan ja sellaisia melko klassisia. Tuli yhtäkkiä mieleen, että äidillä oli 80-luvulla sellaisia klipseillä kenkiin kiinnitettäviä rusetteja. Nerokasta - useiden yksinkertaisten kenkien ilmeen sai muutettua kertaheitolla. Saisikohan sellaisia enää nykyään mistään? 

- Raidat. Kuka yllättyi?

- Pulleat ja pussimaiset hameet. Kynähame ei omalla harppomistyylilläni ole se optimaalisin ratkaisu.  Käytän kuitenkin hameita tosi mielelläni, joten niiden pitää olla sellaisia, joissa on helppo liikkua. 

- Neutraalit värit. Käytän punaista kerran, pari vuodessa joulun tienoilla, mutta muuten kirkkaat värit eivät vain ole minua varten. Epek. Ei pysty, ei kykene. 

- Sirot korut, mielellään aitoja. Jälkimmäisestä joutuu tietysti joustamaan aina silloin tällöin, mutta voihan sitä haaveilla!


EI

- Muut kuviot kuin raidat. Jälleen epek. Kaksi ruutupaitaa omistan, mutta nekin vaativat ihan omanlaisensa päivän. Pitää yleensä olla viikonloppu. 

- Korkeat korokepohjat ja huippukorkeat korot. Jotenkin vain ei. Tai sitten kenkien pitää olla muuten tosi elegantit, jos korot ovat hyvin korkeat. Ja muun asun pitää olla understated (mikä ihme olisi tälle hyvä käännös). Osaan kyllä kävellä ja tarvittaessa juostakin korkeilla koroilla, se ei ole siitä kiinni. Fiilisjuttuja. 

- Isot logot ja logokuvioinnit. Mulberryn puu on ainoa logo, joka on mielestäni niin nätti, ettei sitä välttämättä ajattele logona ja puuhuiveja omistankin kaksin kappalein. Muuten - ei kiitos. Tämä on jotenkin ristiriitainen juttu, koska huomaan monesti ihailevani esimerkiksi LV:n monogrammilaukkuja tietynlaisten asujen kanssa, mutta en ole koskaan havitellut omaa. 

- Turkikset, niin tekoversiot kuin aidotkin. 

- Liika matchy-matchy. Yhdistelen surutta eri metalleja keskenään, enkä pidä yhtään pakollisena sitä, että kenkien ja laukun pitäisi olla keskenään samanväriset. Jos olen pukeutunut päästä varpaisiin samaan väriin, niin sitten materiaaleissa saa mieluusti olla jotain keskenään reilusti erilaista. 



 Hirveän paljon mitään ehdottomuuksia minulla ei ole, saatan hyvinkin haksahtaa trendihömpötyksiin. En jaksa suhtautua kovin tiukasti tai ryppyotsaisesti pukeutumiseen. Suunnittelen harvoin kovin pitkään minkään asian hankintaa ja suurin osa vaatekaapistani taitaa olla heräteostoksia. Olen muutenkin luonteeltani aika spontaani, enkä mikään jahkailija, joten ostostekniikkani on samanlainen. Kun tuntee oman tyylinsä, niin voi hankkia pitkäikäisiä täydennyksiä nopeastikin. 

Mitkä ovat teidän tyylinne kulmakiviä?

Translation: Getting into fall fashion mode. 

tiistai 26. elokuuta 2014

Tiivistetty lomapurjehdus


Irroitimme lauantaina köydet alkuiltapäivästä ja suuntasimme tällä kertaa itään. Ajattelimme vielä tässä vaiheessa, että olisimme edes muutamia öitä retkellä ja palaisimme sitten kantamaan kamat takaisin paikoilleen ennen minun lomani loppua. Taivaanrannassa häämötteli ukkospilvi, joka kasvoi kasvamistaan. Mies kertoili, mistä näkee, että ukkospilvi on hajoamassa. (Sen reunat alkavat käydä epäselviksi varsinkin alhaalta.) Toisesta reunastaan pilvi käyttäytyikin näin, mutta toisessa laidassa se kasvoi ja muutti muotoaan jatkuvasti. Reunat olivat terävät, sellaiset oikein piirretyn näköiset. 


Päätimme pitää purjeet alhaalla, koska ukkospuuskaan ei huvittaisi joutua rätit ylhäällä. Kaivoimme sadevaatteet valmiiksi esille ja vaihdoimme kumpparit jalkaan. Ukkonen itse ei onneksi tullut ihan päällemme vaan tyytyi jyrisemään ja salamoimaan kaempana. Kaatosateen ukkospilven jämistä saimme kuitenkin niskaamme. Sade jatkui ja jatkui ja oli jo tulla aika lannistunut fiilis. Tätäkö tämä olisi? Nostimme kuitenkin purjeet. Ennusteiden lounaistuuli oli kyllä kovin itäinen ollakseen länsituuli. 


Lopulta jossain Sipoon edustalla sade vihdoin lakkasi ja aurinkokin näyttäytyi aina ajoittain. Pohdimme hetken aikaa Pirttisaaren ja Onaksessa sijaitsevan miehen työpaikan venekerhon saaren välillä. Päätimme mennä pidemmälle eli jälkimmäiseen - nythän tämä alkoi vasta olla mukavaa.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun saimme köydet kiinni. Mies lähti saunan lämmitykseen ja minä laitoin perunat tulille. Illan kaava oli hyvin perinteinen, savukalaa ja uusia (vai ovatko ne nyt enää niin uusia) perunoita, sitten saunaan, lasi viiniä ja lukemista ja nukkumaan. Nukkumista kesti pari tuntia, kun köydet alkoivat natista ukkospuuskissa oikein kunnolla. Noustako lämpimästä sängystä kylmään yöhön köysiä justeeraamaan vai kärsiäkö äänet ja ei välttämättä nukkua ollenkaan? Valitsimme ensimmäisen ja natina onneksi lakkasi. Venen tosin keikkui aika lailla koko yön ja aamulla oli vähän pöhnäinen olo. 



Pahimmat unihiekat kuitenkin kaikkosivat silmistä, kun näimme kimaltelevan meren ja paistavan auringon. Jes!


Aamiaisen jälkeen (kaurapuuroa, raejuustoa, banaania ja pähkinöitä) tutkailimme säätiedotuksia vain huomataksemme, että tästä päivästä kannattaisi ottaa kaikki ilo irti - se olisi ainoa laatuaan ja maanantaista lähtien vasta sataisikin. Niinpä purjehdimme Karhusaareen munkkikahveille ja venettä tankkaamaan. 


Päätimme jatkaa hyvän sään aikana kotisatamaan asti. Lounas syötiin vauhdissa. Villingin suojissa ei ollut aallokkoa, joten laitoin salaattia. 




Laajasalon sillalla oli muitakin odottelemassa sen aukeamista. J.L. Runeberg ja pari muuta purkkaria odottelivat. Samassa joku moottorivene pyyhälsi kaikkien ohi, punaisia päin sillan ali. Ajatteli kai, että kun mahtuu, niin voi mennä. Viis punaisista. Suurin osa moottoriveneilijöistä on ihan yhtä fiksua ja mukavaa porukkaa kuin kuka tahansa ja totta kai purjehtijoistakin löytyy tötöilijöitä. Silti joskus kyllä mietityttää, miksi sillä moottoriveneellä on pakko pyyhältää ihan läheltä keulan edestä tai nostattaa kauheat aallot satama-altaassa tai sellaisissa paikoissa, joissa aaltojen teko on ihan kiellettyäkin. Ehkä se on niin, että moottoriveneiden tyhmyydet vain jotenkin huomaa paremmin, usein kun ne ovat juuri niitä ihan turhia peräaaltoja tilanteissa, joissa voisi olla huomaavaisempikin. 


Saavuimme kotisatamaan yhdeksän jälkeen ja jäimme vielä sinne nukkumaan. Katkeamattomat yöunet ja pitkät aamu-unet houkuttelivat ja tiesimme remppamiesten tulevan jo seitsemältä. Niinpä olimme sitten retkellä Haukilahdessa. Se on kyllä todella suojaisa satama, vene ei heilahtanut senttiäkään koko yönä. 

Retkiä on onneksi vielä tiedossa tälle vuodelle. Syyskuun viimeinen viikonloppu on varattu siirrolle Loviisaan, tänä vuonna Båt talvehtii taas siellä. Toivottavasti ehdimme myös mahdollisimman monelle spontaanille purjehdukselle syyskuussa. 

Translation: Sailing trip. We saw the sun!

maanantai 25. elokuuta 2014

Viikkokatsaus


Viikko sitten se alkoi, oikein toden teolla vihdoin. Remontti. Luovutimme vetovastuun ammattilaisille ja yritimme itse pysyä poissa tieltä ja auttaa siinä, missä voimme. Eka homma oli pystyttää pihalle telttakatos ja roudata sinne huonekalut. Puhallin pitää teltan kyllä lämpimänä, mutta pakko myöntää, että oli hieman kauhunsekainen fiilis tavaroiden puolesta, kun vettä alkoi saman tien sataa kuin saavista kaatamalla. 


Hidas homma, jonka voi tehdä itsekin, ettei työmiesten kallisarvoista aikaa kuluisi siihen? Tapettien repiminen. Tämä on ehkä yhtä inhokkipuuhaani koko maailmassa. Kaksi päivää siinä meni, mutta nyt rumat tapetit meidän yhdestä pikkuhuoneesta, jota ei ole varmaan täällä blogissa koskaan nähtykään, ovat mennyttä. Ja huoneesta tulee kiva, joten ehkä joskus näytän sitten senkin. 


Illallista haettiin välillä lähimarketin salaattitiskiltä ja syötiin romanttisesti lautakasojen päältä. 


Eka remppaviikko otti myös Laivikselle aika koville. Melkein joka päivä ukkosti ja purkutöistäkin tuli pauketta niin, että pieni parka oli iltaisin aivan loppu pelättyään päivän. 


Lähitienoon huoltoasema-aamiaiset ja edulliset lounaspaikat on nyt aika hyvin kartoitettu. Tämän viikon lopulla meillä on toivottavasti jo keittiö, joten pääsemme itse laittamaan ruokaa. 


Viime viikon lopulla näytti vielä tältä. Meillä siis todellakin menee uusiksi melkein kaikki lattiasta kattoon ja siltä väliltä. 


Sen verran ehdin kuitenkin hemmotella itseäni tällä viikolla, että ostin uudet lenkkarit ja pääsin jopa juoksemaankin niillä. Asicsin Nimbukset taitavat olla parhaat juoksukengät tähän saakka kokeilemistani. 


Itsensä hemmottelua oli myös palanen graavilohta eräänä iltana. 


Mäkkärin aamiainen oli floppi. Kahvi oli hyvää, mutta en tajunnut, että aamiaisburgerin välissä on possupihvi. Mikä pettymys! Syön joskus luomumakkaraa, mutta muuten välttelen sianlihaa. 


Onni olikin suuri, kun viikonloppuna taivas rakoili sen verran, että päätimme vihdoin lähteä merelle. Veneessä voisi laittaa ruokaa itse! Vihanneksia! Yrttejä! Tuoreita raaka-aineita! OMG!


Saimme toki vettäkin niskaamme lauantaina, mutta lopulta poutainen ilta saavutti meidät. 


Kävimme miehen työpaikan venekerhon saaressa, jonne emme ole ehtineet aikoihin. 


Yritin tiivistää pariin yöhön veneellä kaikki asiat, jota olin halunnut tehdä purjehduslomalla varsinaisen purjehduksen lisäksi eli lukemista, viiniä, ruokaa, saunaa ja valokuvaamista. Tänä vuonna realiteetit tulivat vastaan ja oli pakko hyväksyä se, että säät eivät nyt tällä kertaa mitenkään suosineet veneilylomaa. Katkeamaton sade, joka tälle viikolla on ennustettu, ei houkutellut millään lailla ja kotonakin on vaikka mitä tehtävää. Niinpä nielimme tämän tappion, nautimme viikonlopusta purjehtien ja palasimme kotiin tänä aamuna. Ensi vuonna sitten uusi yritys ja toivotaan, että syyskuussa tulee vielä kivoja lyhyemmän retken kelejä. 


Eilinen päivä oli itse asiassa jopa oikein kauniskin ja vietimme sen kokonaan vesillä. On vähän haikea ja surkea olo, että pitkään purjehdusta ei tänä vuonna saatu, mutta sellaista se elämä joskus on.  Täytyy yrittää keskittyä positiivisiin juttuihin ja siihen, että meidän kodista tulee tosi ihana. Ja tätä edellisillä kesälomillahan meillä on ollut todella hyvä tuuri säiden suhteen. Ammennetaan nyt siitä sitten. Syksy, voitit. 

Translation: Renovation and sailing. And fast food. 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

tiistai 19. elokuuta 2014

Soon, soon


Kaksi sanaa. Tapettien repiminen. Täten ilmoitan paheksuvani syvästi kaikkia, jotka ovat joskus kiinnittäneet tapettia liimalla tapettiliisterin sijaan. Kohta on onneksi viimeinenkin riekale irti. 

Pitelemme sadetta kotona ja autamme remppahommissa niin paljon kuin voimme. Työmiehet tulivat eilen ja huh, mitä vauhtia kaikki tapahtuukaan. Loppuviikosta voimme toivottavasti jo irroittaa köydet. Sellaista täällä siis, odottelevissa tunnelmissa. Seuraava postaus onkin toivottavasti sitten jo ihan muista maisemista. Heippa!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Viikkokatsaus


Viikko alkoi suunnittelupäivällä ihan muissa kuin konttorimaisemissa. Matkalla Harakan saareen vievälle veneelle pysähdyin aamiaiselle Kompassin pikkuiseen kahvilaan, jossa oli huumaavan houkuttelevan näköisiä pullia, ihanaa kahvia ja näkymät vailla vertaa. Taivas ropsautti pienen kuuron, joten pitelin sadetta lipan alla, enkä istunut alas. Katselin purjeveneitä ja laskin piikkejä lomakammastani. 



Kotona hain purku- ja pakkausinspiraatiota katselemalla valmiita koteja Glorian Kodista. Tonnikalasalaatti on osoittautunut käteväksi ruuaksi, kun ei omista jääkaappia. Välillä on nimittäin pakko syödä jotain terveellisempää ainaisten subien, hampurilaisten ja pizzojen sekaan. Ja se Mäkkärin terveellinen vaihtoehto, kana-pesto-mozzarellasalaatti alkaa tulla jo korvista ulos. 


Latasin padille lomakirjastoa. Ihkaensimmäisenä hankintalistalla oli The Happiness Project, josta olen lukenut jo vaikka kuinka monesta blogista ja joka vaikuttaa juuri sopivalta lomalukemiselta. 



Eräänä päivänä teimme lounaalla retken Töölöön, jossa asuva kollega esitteli lempparinsa, Trattoria Il Sognon. Olipa kyllä paras lounaspaikka aikoihin ja hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan. Lautaselta löytyi vuohenjuustomoussakaa ja couscoussalaattia. Plussaa tuli vielä tosi viehättävästä miljööstä. Tänne uudelleen, mieluusti iltaiseen aikaan!


Selvästi ajatukseni pyörivät nyt koko ajan ruuan ympärillä ja käytän kärppänä tilaisuuden hyväkseni, kun on tilaisuus syödä jotain muuta kuin pussipuuroa, sitä tonnikalasalaattia tai pikaruokaa. Pentikillä käydessäni ilahduin suunnattomasti raikkaasta aamiaisesta vihersmoothieineen ja herkkukahveineen. 


Kävin perjantaina myös toisen kivan yhteistyökumppanin luona, nimittäin Rajalalla. Olen nyt muutamaan otteeseen haikaillut kunnon laajakulmalinssiä ja sellaisia sainkin sitten lainaan kaksin kappalein. 16-35-millistä olen jo testannut ja se on kyllä monikäyttöisyydessään mainio. Kuvakulmien puolelle tulee sitten varmasti lisää asiaa näistä. Objektiivit ovat minulla näillä näkymin syyskuun loppuun saakka ja toiveikkaana suunnittelen ensi kuulle oikein kunnon sisustuskuvaussessioita. 


Kodin purku alkoi olla siinä vaiheessa, että muutimme yläkertaan nukkumaan. Makuuhuoneemme on täynnä valmiiksi kasattuja keittiön kaappeja. Täällä ovat evakossa myös ruokapöydän tuolit, X määrä tyynyjä, valokuvia ja niin edelleen. 


Rääkkäsimme lattian mallipalaa vielä varmuuden vuoksi. Kestäisihän se sen, että sisällä kävellään välillä kengät jalassa ja hiekkaakin täällä kyllä pyörii nurkissa? Hieroin hiekkaista lenkkaria koko painollani lattiaan, mutta siitä ei näemmä jälkiä jäänyt. Vasaran tipauttamista (kyllä, testattu) lattia ei sentään kestänyt, eikä sen toisella puolella hakkaamista. Tämän kanssa voimme elää. 


Sitten suuntasin hankkimaan päivän lounasta ja relaamaan hetkeksi. Ravintolapäivä tarkoitti sitä, että vaihtoehtoja olisi yhtäkkiä vaikka kuinka. Aloitin Piirakkapysäkiltä, joka oli ex-työkavereiden piste. Viime vuonna Piirakkapysäkki menestyi hienosti ja sen avulla hankitut varat käytettiin intialaislasten hyväksi. Rahoilla on rokotettu kymmeniä lapsia ja pidetty medical campeja. Jos haluat lukea, mitä kaikkea mahtavaa Piirakkapysäkki on saanut aikaan, voit klikata tänne


Suolaisennälkää toppuuttelin Legendairyn rahkaherkulla. Valintani listalta oli Sven, joka sisälsi kylmäsavulohta, tilliä ja ruiskrutonkia. Tämä oli tosi herkullista ja ravintolan sijainti ullanlinnalaisella sisäpihalla oli ihana. Tilaukset tehtiin laittamalla ne koriin, joka hilattiin sisään ekan kerroksen ikkunasta. Söpöä, hauskaa ja toimivaa! Jäin miettimään noita rahkajuttuja, että nehän ovat aika kivoja tarjottavia esimerkiksi illanistujaisiin, kun kaivataan jotain pientä naposteltavaa. Samalla pohjaidealla kun voi tehdä sekä makeita että suolaisia. Edellisten lisäksi taltutin nälkääni muun muassa falafeleilla ja kevätrullilla. Nopean fiilispohjaisen otannan perusteella eniten näytti olevan thai-paikkoja, samoin makeita leivonnaisia tarjoavia ja sitten pulled porkia jossain muodossa. 


Stadissa oli aivan mahtava fiilis ja tulin aivan mahtavan hyvälle tuulelle ja päätin, että kestän kiukuttelematta tämän rempan meidän osiomme loppurutistuksen. 


Kävin myös alustavasti silmäilemässä syksyn työvaateostoksia. Filippa K:n paperilla hyvältä kuulostavat Luisa Cropped Slacksit tosin vaikuttivat allekirjoittaneen jalassa kyllä aivan täysmittaisilta. Jos joku osaa vinkata, mistä löytyisi todella rennolla leikkauksella sellaisia puvunhousun tapaisia, niin olisin kiitollinen. Vajaamittaisen lahkeenhan saa kyllä hoidettua lyhentämisellä, mutta havittelen hyvin lököjä versioita korkkarien kanssa käytettäväksi. Tähän tyyliin. Tai tähän

Ja näin instapostauksen päätteeksi on aika julistaa Canon Selphy -arvonnan voittaja. Onnea Poppy!


Laitathan minulle sähköpostia sivupalkin osoitteeseen, niin pääsemme sopimaan palkintosi toimituksesta. 

Translation: This week I was hungry!