sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Viikkokatsaus



Tämä viikko olikin sitten sellainen vähän työteliäämpi sellainen. On vähän sellainen olo, että tuolta se tuli ja tuonne se meni, näkikö kukaan, mitä tapahtui... Tästä huolimatta meillä oli kuitenkin miehen kanssa aika paljon yhteistä aikaa, mikä oli harvinaista ja kivaa. Yhtenä iltana laitettiin hirvipullia. 


Marraskuun lukuhaaste meni minulla niin, että kyllä nyt joka päivälle vähintään se 30 sivua tuli, toisina sitten tietysti paljon enemmän. Siltikään en ehtinyt lukemaan ihan niin paljoa kuin olisin halunnut. V.S. Naipaulin Elämän kuva on jo vähän vanhempi teos, mutta jostain syystä oli jäänyt joskus lukematta. Korjasin asian ja tykkäsin, tavallaan. Tykkään kirjallisuudessa(kin) hienoista tarinoista ja tämä oli kyllä sellainen. Toisaalta päähenkilö oli minusta epämiellyttävä. Vähän sama kävi sen Donna Tarttin Goldfinchin kanssa, tavallaan siinä olisi ollut aineksia minunkin makuuni olevaksi kirjaksi, mutta siinäkään en tykännyt päähenkilöstä. 


Perjantaina jännitettiin tasa-arvoisen avioliittolain läpimenoa. Ja kyllä, minua ihan oikeasti jännitti. Tunnen paljon ihmisiä, joita tämä laki on koskettanut ja tulee koskettamaan. Olen todella onnellinen heidän puolestaan (ja tietysti muidenkin), että he ovat nyt tasaveroisia yhteiskunnan jäseniä. Olen onnellinen, että Suomi otti ison askeleen suvaitsevaisempaan suuntaan. Olen aiemminkin pitänyt arkkipiispa Kari Mäkistä viisaana tyyppinä, mutta kuluneen viikon aikana olen alkanut todella ihailla sitä, miten hän tuntuu osaavan sanoa kaikki oikeat sanat.



Perjantaina laitoimme vähän fiinimpää ruokaa, sisäfilepihvit suppilovahverokastikkeella. Hienon päivän kunniaksi join lasillisen samppanjaa ennen ruokaa. Sitten vain oltiin. Rento oleminen olikin tämän viikonlopun teema. 


Lauantaina laitoin aamupalaani maustamattoman jugurtin sijaan piparkakkurahkaa ja muistin, että ehkä voisin tehdä piparimysliäkin. Olisikohan sen ohje muuten ainoa resepti, jonka olen ikinä jakanut blogissani? Joka tapauksessa, täältä löytyy. Vaikka sää on ollut harmaatakin harmaampi ja ankeampi, niin silti on ollut sellainen kiva kevyt jouluinen fiilis. 


Yhteisen vapaapäivän kunniaksi kävimme kaupungilla lounaalla. Someperhe ikuisti safkat, tietty. 


Pakollinen osuus oli myös piprukahvi Starbucksista. Jotkut rutiinini tuottavat minulle suunnatonta onnea ja tämä on kyllä yksi niistä. Kävin myös katselemassa Habitatia, mutta kuten muistinkin, se ei ehkä edusta ihan ominta tyyliäni. 


Lukuhaasteen kunniaksi ostin myös uuden kirjan. Finlandia-palkinnon saanut He eivät tiedä, mitä tekevät kuulosti mainospuheiden perusteella juuri sellaiselta suurelta tarinalta ja ajankuvalta, josta voisin tykätä. Lisäksi se on ihanan paksu, ettei lopu heti kesken. Minulle päivän paras lukuhetki on muuten bussimatka töihin ja töistä kotiin. Jos muuten ei ehdi päivän aikana lukemaan, niin silloin ainakin. 


Tänään naapuruston skidit kävivät kauppaamassa nameja leirikouluaan varten. Ostin ja nostalgisoin. Olen itse myynyt noita samaisia toffeita jotain luokkaretkeä varten aikoinani. Jotkut asiat eivät kai koskaan muutu. 

Ja sitten lopulta, rumpujen pärinää, Beach Housen Lovely-torkkupeiton voitti itselleen random.orgin arpomana seuraava kommentoija: 


Paljon onnea Piitis, lähetäthän minulle yhteystietosi blogin sähköpostiin, niin saat palkintosi. 

Huomenna sitten uutta arvontaa kehiin, siihen saakka hauskaa loppuiltaa!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Weekend bliss




Eilen: Lasillinen samppanjaa ennen ruokaa, herkullinen illallinen ja lukemista ja löhöilyä. 

Tänään: Tiedossa hengailua, kahvittelua ja Finlandia-palkinnon voittaneen kirjan ostaminen. Juuri avattu Habitatkin vähän kiinnostelisi. 

En meinaa vieläkään tottua siihen, että työviikosta toipumiseen todella riittää vain ilta, jonka saa olla tekemättä mitään ihmeellistä ja tunnin pidemmät yöunet. Ero edelliseen elämään on valtava. Nyt jälkeen päin sitä vasta tajuaa, minkälaisen kumulatiivisen väsymyksen sumussa sitä muutaman viimeisen vuoden kulkikaan. 

Kivaa lauantaita, vietitpä sen sitten leväten tai touhuillen!

Translation: Have a good weekend!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

It's beginning to look a lot like Christmas

Yhteistyössä Pentikin kanssa




On viimeisen Pentik-stailauksen vuoro ja asiaankuuluvasti teemana on joulu. Esikuusesta tuli melkein oikea kuusi, kun ripustin siihen ihania lasisia koristepalloja. Nämä kuulemma viedään käsistä melkein joka vuosi, enkä yhtään ihmettele. 

Oma pieni linssiluteeni päivysti koko ajan kameran läheisyydessä poseeraushetken ja makupalapalkinnon toivossa. Välillä jouduin oikein hätistelemään sitä sivummalle, kun se työnsi kuononsa jokaiseen ruutuun. 



Minulla on jonkinlainen hämärä mielikuva, että nuo lasipöydälläkin majailevat kuusenkoristeet olisivat alkujaan Pentikistä, useamman vuoden takaa. Ne ovat kuitenkin vanhat, jonkun vuoden The Joulukoriste. 


 

Sohvannurkkaan pääsi vaihteeksi Lola-torkkupeitto. Sytytin kynttilät, vaikka olikin päivä ja fiilistelin. Melkein jopa saatoin ajatella, että olisihan sellainen ohut lumipeite ihan kiva. Toisi valoakin. 



Pöydän lyhtyrykelmään saapui täydennykseksi Loft, johon ihastuin aivan täysin. Näissä kuvissa siinä on kynttilä, mutta keksimme sille yhdessä Pentikin jengin kanssa muutakin käyttöä. Siitä sitten myöhemmin. Yhteistyön myötä meille tuli vihdoin myös matto olohuoneeseen. Ihastelin erinäisiä valkoisia mattoja, mutta totesin joka kerta, että jos en ole valkoisesta sohvasta mitään oppinut, niin olen kyllä hölmö. Harmonia-maton sävy on hyvin armollinen ja pinnan kuviointi tuo siihen sitä jotain ekstraa. Viime aikoina matoissa on näkyny paljon sellaisia hiukan etnomaisia kuvioita, tässä ne toteutuvat tarpeeksi hillittyyn tyyliin. 


Joulusesonkiin kuuluu olennaisena osana myös tyynyhepulointi. Samettiset Dorit-tyynynpäälliset hoitivat homman. 



Keittön puolella laitoin esille pientä pikkujouluhenkistä naposteltavaa Diva-kuppeihin. Ihastuin näihin rasioihin jo keväällä Pentikin tilaisuudessa, jossa niistä tarjoiltiin jälkkäriä. Ne ovat minusta mainiot juuri tähän tarkoitukseen, vaikka toki ne toimisivat kauniisti vaikkapa korurasioinakin. 




Juhla-lyhty toi tunnelmaa kattaukseen. Jotenkin tuntuu siltä, että tähän vuodenaikaan kynttilälyhtyjä ei vain voi olla liikaa. 

Joulukausi on siis todellakin käynnissä täällä. Ja koska it's the season of giving, myös tämän postauksen tuotteista innostuneille on jotain kivaa luvassa joulukuun puolella. Mitenkäs siellä menee, kuuset koristeltuina jo vai kaikki ihan vaiheessa vielä?

Translation: The Holiday Season is so on!

maanantai 24. marraskuuta 2014

It's on!

Yhteistyössä Beach Housen kanssa


Kuukausi jouluun! Nyt viimeistään on lupa hurahtaa ihan täysillä. Ja koska kuten jo aiemmin on todettu, maanantaisin kuuluu tehdä jotain kivaa, ihan vain koska maanantai. Tämän maanantain kiva on torkkupeittoarvonta. 



 Arvonnan palkintona on Beach Housen Alpaca Line -torkkupeitto, joka on pehmein mahdollinen peitto. Siinä on kaunis harmaa väri, klassinen palmikkokuvio ja juuri sellainen pinta, että valkoiset koirankarvat eivät ainakaan ihan heti hyppää silmille. Tuossa kuvissa esiintyvässä peitossa on nimittäin käynyt jo parson kierimässä kerran jos toisenkin. 

Arvontaan osallistuminen on oikein helppoa, ei tarvitse muuta kuin käväistä Beach Housen sivuilla ja palata tänne kommenttiboksiin kertomaan, mikä torkkupeiton nimi on. Arvon peiton ensi sunnuntaina eli 30.11. ja kerron voittajan viikkokatsauksessa. Muistattehan, että minulla on kommenttien valvonta päällä, joten osallistumisesi ei ehkä heti tule näkyviin. 


Superhiminöinti on nyt virallisesti aloitettu ja joululaulut laitettu soimaan. Suosikkejani ovat Michael Bublé, Frank Sinatra ja Dean Martin. Jouluvaloillekin löytyi (ehkä) viimein paikka ja joulukuussa meinaan käyttää punaisia vaatteita ainakin kolme kertaa. Tästä melkein jouluun saakka myös arvon joka maanantai jotain ihanaa julmys-henkistä. Tip tap!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Viikkokatsaus



Tämän viikon maanantain kiva oli vapaapäivä, jonka aloitin rauhallisen aamun jälkeen lounastamalla Henri Lloydin Jennin kanssa. Testasimme Eiran Sandron ja voi että oli hyvää ruokaa. Tuollainen libanonilaistyylinen ruoka taitaa olla melkein suosikkejani etnisistä ruuista. Se on samaan aikaan raikasta ja maukasta. Suosittelen! Kiitos vielä Jennille mahtavasta seurasta, oli mukavaa, kuten aina. 


Vapaapäivä jatkui verkkareissa hengaten - toisin sanoen parhaalla mahdollisella tavalla. Luin kirjaa, olin vain ja järjestelin vähän tyynyjä. Järjestelin meille vihdoin myös olohuoneen maton. Pohdin pitkään erilaisia vaihtoehtoja ja jouduin valitettavasti käytännön syistä hylkäämään kaikki valkoiset. Pentik-yhteistyön ansiosta tajusin katsella heidän valikoimaansa ja sieltähän se paras matto sitten löytyikin. Lisää mattoasiaa on luvassa myöhemmin ensi viikolla. 



Yllätin itseni ja todella kokkasin sen nätisti pakatun risoton ennen kuin se meni vanhaksi. Paketti kaunis - maku ihan ok. Meillä ei ollut parmesaania, jota reseptissä ehdotettiin ja nakkasin sen sijaan sekaan fetaa. Se varmasti vaikutti asiaan. Vasta myöhemmin muistin pakkasessa majailleet suppikset. Äh. 


Tällä viikolla söin kyllä todella hyvin ja herkullisesti. Tiistai ja keskiviikko sujuivat Slushissa ja tapahtumassahan oli vaikka mitä hyviä ruokakiskoja. 


Kuuntelin puheenvuoroja ihan todella laidasta laitaan, mutta niissä kaikissa toistui sama asia - pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jos haluaa saavuttaa jotain isoa. Slush oli valtava ja tosi makea happeningi, ihan käsittämättömän energinen ja positiivinen. Kun lukee uutisia ja seuraa politiikkaa, niin tuntuu yleensä siltä, että Suomi vain velloo sellaisessa harmaassa kurjuudessa. Slushin jälkeen taas tuntui, että hyvinhän tässä vielä käy. Törmäsiin muuten yhteen aika hauskaan start upiin, Heelosophyyn. Ideana on tehdä sellaiset yksilölliset pohjalliset korkkareihin, että jalat eivät enää koskaan tule kipeiksi koroissa. Kuulostaa täydelliseltä. 



Kun tiistaina oli biletetty Supercellin jatkobileissä, niin keskiviikkona oli aika suunnata Nicolas Feuillatte -samppanjoiden tasting-tilaisuuteen. Viisitoista bloggaria istahti Ugglan penkeille kuulemaan eri samppanjoista ja maistelemaan niitä. Omaksi suosikikseni nousi Grand Cru Blanc de Blancs, joka on valmistettu ainoastaan Chardonnay-rypäleistä. Olen itse todella raikkaiden samppanjoiden ystävä. Vähän luonteikkaammista kuplista pitävä ystäväni Noora ihastui taas Grand Cru Blanc de Noirsiin, joka valmistetaan Pinot Noirista. 

Tykkään kyllä myös Nicolas Feuillatten vakiosamppanjasta, Brut Réservestä. Siihen liittyy nimittäin hyviä muistoja, jotka ainakin itselläni näyttelevät suurta roolia suosikkijuomien suhteen. Sain isältäni pullollisen tätä samppanjaa, kun sain opiskelupaikan. Samana päivänä myös hyvä ystäväni sai opiskelupaikan ja joimme tuon pullollisen ja biletimme Kaivohuoneella aamuun asti onnellisten kuplien alla. Nicolas Feuillatte taisi siis olla ensimmäinen samppanja, jonka avasin itse omaan käyttöön. 

Illan kruunasi saavuttamaton ihanuus, Nicolas Feuillatte Cuvée 225 Brut Rosé vuodelta 2004, jota ei valitettavasti saa enää mistään. Tähän rakastuimme Nooran kanssa molemmat, vaikka muuten makumme taisivat olla aika vastakkaiset. Samppanja tuoksuu minusta melko harvoin niin, että jäisin sitä tuoksuttelemaan, mutta tämä teki poikkeuksen. Poikkeuksen se teki myös siinä, että en yleensä ole rosésamppanjoiden ystävä vaan valitsen mieluummin perinteisen, jos saan itse valita. Tähän olin ihan hulluna. 


Jos on vetäissyt tyhjään vatsaan työpäivän jälkeen edellämainitun setin ja muutamaa muuta päälle, niin hassunhauska olohan siitä tulee. Niinpä suuntasimme vielä tilannetta tasaavalle pizzalle edellisessä postauksessa mainittuun Pjazzaan. 

Torstai meni ihan vain kotona, kunnes oli taas aika juhlia. Perjantaina olivat vuorossa työpaikan pikkujoulut, joissa oli 20-lukuteema. 



Kävi niin onnekkaasti, että vanhempieni kätköistä löytyi isäni isoäidin vanha iltapuku 20-luvulta, joten pukeutuminen oli erittäin autenttista. Ainoa miinus oli, että puku myös hieman haisi iloiselta 20-luvulta, vaikka olin tuulettanut sitä koko yön. No, ehkä se vain lisäsi aitouden tunnetta. 


Alun perin minun oli tarkoitus jatkaa vielä lauantaina muutaman tyttökaverin kanssa pikkujouluilua, mutta täytyy sanoa, että tässä iässä neljät bileet viikon sisään ovat liikaa. Ei vain pystynyt. Makasin koko illan sohvalla koira kainalossa vuoroin torkkuen ja vuoroin kirjaa lukien. Marraskuun kirjahaaste eteni tällä viikolla vain niiden pakollisten 30 sivua päivässä verran, mutta luulen tänään saavani Goldfinchin loppuun. 


Tänään sitten reippailimme Laiviksen kanssa lumisessa metsässä ja haistelimme alkavaa talvea. 


Valoisan ajan käytin myös pieniin kuvaussessioihin ensi viikkoa silmällä pitäen. 


Otimme vielä yhdet torkut Laiviksen kanssa. 


Sitten kävin juoksemassa, hyvin rauhallisesti tosin. Otin nastat taas käyttöön. Nyt on taas hyvä ja reipas fiilis. Viikko oli ihan mielettömän hauska, mutta samaan aikaan rankka. Ensi viikolla on kyllä luvassa jonkin sortin detoxia ja paljon ulkoilua ja sporttia, niin pysyy tasapaino. 

Ihanaa alkutalvista viikkoa ja hei, huomenna on kuukausi jouluun!

Translation: Party, party, party. Phew.