sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kiitos, näkemiin ja tervetuloa!


No niin, nyt se on auki! 

Lämpimästi tervetuloa osoitteeseen nooraandnoora.com

Paljon on vielä kesken ja ulkoasu hioutuu vielä. Olettehan myös kärsivällisiä blogin FB-sivun suhteen, se on työn alla. Myös lisäykset Blogilistalle ja Bloglovin'iin tulevat kyllä. Nyt on pääasia, että aloitetaan. Jee!

Isot, isot kiitokset kaikille lukijoilleni ja yhteistyökumppaneille tähänastisesta, tätä blogia on ollut hurjan kivaa kirjoittaa. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä seuraa perässä myös uuteen osoitteeseen. Nähdään siellä!

Tämä blogi jää kyllä tähän paikalleen ja jutut luettaviksenne, mutta tähän osoitteeseen ei enää tule päivityksiä, enkä jonkun ajan päästä enää vastaile (ainakaan säännöllisesti) tänne tuleviin kommentteihin. 

Viikkokatsaus


Aloitin viikon aikamoisella haasteella. Sain joululahjaksi myös yhden ranskankielisen kirjan. Olen joskus osannut ranskaa ihan hyvin, mutta taidot ovat ruostuneet aikaa sitten. Yllättävän hyvin kirjasta kuitenkin pysyy kärryillä. Aika vähän tosin luen sitä kerrallaan, ennen kuin uuvahdan. 


Ensin oli superpakkanen, sitten pimeys, vesisade, loska ja sohjo. Haaveilin kesästä ja kaivelin purjehduskuvia esiin. 


Kun vuosi vaihtuu, on aika kirjaimellisesti kääntää uusi lehti kalenterissa. Meillä on ollut seinäkalenteri oikeastaan aina. Siihen merkitään yhteiset vapaat, iltamenot, työt, matkat, kaikenlainen ja ennen kuin sovin mitään menoja kenenkään kanssa, tsekkaan aina tämän seinäkalenterin oman puhelimeni kalenterin lisäksi. 


Siivosin joulun aika nopeasti pois, tuli tarve saada pinnat puhtaiksi ja tyhjemmiksi. 


Amaryllis, suosikkijoulukukkani, sen sijaan porskuttaa edelleen. Siirsin sen vähemmän jouluiseen astiaan ja totesin, että menee ihan täydestä vaikka ympäri vuoden. Mielikuvillahan joulukukissakin pelataan. Olen monesti nähnyt Nykissä hyasintteja kevätaikaan nimenomaan kevätkukkina ja nehän näyttävät mitä mainioimmilta myös sellaisina. 


Uutena vuotena olimme Laiviksen kanssa bunkkerissa, siitähän puhuttiinkin jo. 


Heti vuoden toisena päivänä Laivis lähtikin sitten kyläilemään ja me pakkasimme taas laukut. Sujautin kassiini toisen joululahjakirjan. Sepä tempaisi mukaansa niin, että luin puolet siitä menolennolla ja loput paluussa. En olisi malttanut laskea sitä käsistäni lainkaan. Jos siis viime vuoden paras kirja, He eivät tiedä mitä tekevät, tuli luettua ihan loppuvuodesta, niin tänä vuonna on kyllä minkään teoksen enää hankala päihittää tätä. Supersuositukset!


Sadetta oli todellakin ihanaa lähteä pakoon. 


Perillä aurinko paistoi ja onnellinen matkalainen vyölaukkuineen otti ilon irti Kanariasta. 


Vaikka reissu oli tosi lyhyt (olimme perillä alle vuorokauden), ehdimme kuitenkin kahteen kertaan lenkille, heti saavuttuamme ja sitten aamulla vielä uudelleen. Lisäksi kävimme ihanalla illallisella, istuskelimme vielä ulkona kahvilla ja hotellissa vielä hetken parvekkeella juttelemassa. 


Ehdin hengata hameessa ja raidoissa ja nauttia paljaista varpaista ja sääristä. Ehdin juoda lenkkilimut niin parvekkeella kuin altaallakin. Teki tosi, tosi hyvää tällainen pieni pyrähdys. Olen yrittänyt ottaa kaiken ilon irti pyhistä ja vapaista ja tällä aurinkotankkauksella toivottavasti pärjää taas hetken. 


Tämä oli nyt sitten viimeinen viikkokatsaus tässä blogissa, illalla saanemme uuden blogin auki. Vinkkaan kyllä sitten. 

Pentik-kisan voittajat ovat tässä: 



Laittakaahan Camilla ja Piude minulle sähköpostia sivupalkin osoitteeseen, niin järjestetään palkinnot tulemaan teille. Onnea! 


torstai 1. tammikuuta 2015

Suosikkeja uudelle vuodelle




Yksi asia on pysynyt muuttumattomana melkoisen pitkään. Nimittäin se, että vapaa-ajallani kiskaisen mieluiten jalkaani revityt, rennot farkut. Näin talviaikaan vain ajatus reikäisistä housuista kuulostaa sekä vähän typerältä että erittäin kylmältä. Niinpä ostin heti, kun bongasin Zarasta nämä versiot, joissa reikien alle on ommeltu valmiiksi paikat. Bingo!

Yhdistelen revittyjä farkkuja milloin korkkareihin ja juhlaviin toppeihin, milloin tennareihin ja tuikitavallisiin t-paitoihin. Ne tuntuvat sopivan lähes kaikkiin epämuodollisiin tilaisuuksiin. 


Toinen uusi suosikkini on eräs joululahjoistani. Tyyliennustukseni tälle vuodelle pitänevät siis paikkansa ainakin simppeleiden vaatekappaleiden ja sirojen korujen osalta. 


Uuttavuotta itsessään en viettänyt mitenkään erityisen tyylikkäästi. Tuijotin Netflixiä lentokentän hotelli GLOssa koira vieressäni. Järjellä ajatellen ratkaisu oli erittäin hyvä, koska tääällä kotona pauke olisi ollut hirvittävä ja tuohon huoneeseen taasen ei kuulunut yhtään mitään. Laivis on sen verran vanha hauva, eikä mikään lääkityskään tepsi uutenavuotena, että nyt oli parasta näin. Tunteella ajatellen istua yksin ikkunattomassa bunkkerissa Picnicin voileipä sylissä, kun mies oli reissussa ja kaikki kaverit jossain bileissä, oli tietysti vähän masentavaa. Olen kuitenkin iloinen, että menimme (ja viimeisellä hetkellä menimmekin, koko matkan parkkikselta terminaaliin paukkui, vaikka oli vasta iltapäivä). Kuulin nimittäin, että meillä päin eräs pieni parka, vasta viisi kuukautta vanha koiranpentu oli kuollut säikähdettyään, karattuaan ja eksyttyään autojen sekaan moottoritielle. Tuli todella paha mieli ja rutistin vieressäni olevaa Laivista entistä tiukemmin. 

Vuosi alkoi siis hiukan surkeissa tunnelmissa, mutta eiköhän tämä tästä. 

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta teille kaikille, kiitos kun olette täällä lukijoinani! Ja täällä olemisesta puheen ollen, eiköhän Noora&Noora saada pian julkaisuvalmiiksi, stay tuned, siis. Mutta ennen kuin muutan uuteen osoitteeseen, on vielä pari päivää aikaa osallistua arvontaan. Sisustusaiheeseen arvontaan pääset tästä ja palkintoina on kaksi 50 euron lahjakorttia Pentikille.